sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Ajatuksia agilitystä II

Olemme Neiran kanssa edistyneet agilityssä. Neira ymmärtää jo hieman kaartaakin hyppyjen välissä ja se hyppää jo kolmen esteen yli! Hip hurraa! <3

Olemme käyneet nyt muutaman kerran kahdesti viikossa ohjatuilla agility- tunneilla ja se on aivan mainiota. Minusta tuntuu joka kerta hauskemmalta juosta siellä radalla Neiran kanssa enkä oikein malttaisi odottaa, että Neira kasvaisi. Onneksi minulla siis on ohjaaja, joka hieman hillitsee tätä riemua. En voi sanoin kuvailla miten hauskaa on olla agilityn parissa!

Toivottavasti saisin pian kuviakin harjoituksista. Olisi mukavaa saada hieman todistusaineistoa Neiran edistymisestä ja innosta.

Neira myös vaikuttaa pitävän tästä harrastuksesta. Se saa aina hepulit, kun pääsemme  sisään agility-harjoituspaikkaan eikä malttaisi olla paikoillaan. Se odottaa kyllä nätisti vuoroaan matolla ja sitten kun on meidän vuoro, niin se ei malta pysyä nahoissaan kun saa luvan lähteä pinkomaan esteitä namialustalle. Ahmatti.

Neira on sen verran perso herkuille, että harjoittelu on mukavaa. Nakilla ja muilla herkuilla saa paljon aikaiseksi ja Neira jaksaa motivoitua niillä hyvin pitkään. Tarkoituksena olisi harjoitella Neiran kanssa myös leikkimistä, mutta minulla on ollut Neiran hampaiden vaihtumisen aikana hieman taukoa palloista( joista se pentuna piti kovasti), kun Neiruskalla tuntui olevan niin kivulias hampaiden vaihto. Joten eikun vain uudestaan pallot kouraan nyt kun kaikki maitohampaat on poissa ja pysyvät hmpaat ovat tulossa. Jes!

Olemme ohjatulla tunnilla aloitelleet heittämisen harjoittelua. Eli heitto/kaukopalkka. Neira istuu esteen edessä ja heitän sille palkan esteen ylitse. Se on kamalan vaikeaa! :D Meillä on ollut käytössä nakkia ja se pomppii epämukavasti jolloin Neiran uudelleen ottaminen namimagneettiin (Neiran nenä on sormissani herkun ollessa kämmenen sisällä) on hieman haastavaa, kun se etsiskelee herkkuaan. Ja se tähtääminen! En olisi ikinä uskonut nakin heittämisen kahden metrin päähän suoraan olevan niin vaikeaa.

Neiran namimagneetti on kohtalaisen hyvä. Ei minun paljoa tarvitse pannasta pitää kiinni, vaan Neira pysyy magneetissa aika hyvin. Esteillä siitä on kuitenkin  yhä pidettävä kiinni kunnolla, että se ei ota varas-lähtöä. Tässä onkin sitten harjoiteltavaa! Neiran paikalla-olo on kohtalaisen vahva, joten en usko sen itsessään olevan ongelma. Minun täytyy vain opettaa Neiralle, että myös agility esteiden edessä täytyy malttaa pysyä paikoillaan ennen kuin lupa tulee.

Venyttelyissäkin meillä menee jo paremmin. Neiran ongelma siinä on siis ollut se, että se ei oikein osaa seurata namikättä, vaan yrittää tehdä jonkun tempun ennemmin. Yleensä se menee makuulle, jos se ei heti saa namia. Olen ratkaissut sen sillä, että minulla on molemmissa käsissä namia. Ensin houkuttelen Neiran nenän eteenpäin toisella kädellä ja silloin siirrän toisen käden haluttuun venytyskohtaan. Herkun Neira saa, kun tekee halutun venytys liikkeen. Aluksi Neira ei ihan ymmärtänyt ja vieläkin se yrittää ennakoida ja tarjota temppuja, mutta joka kerta se menee paremmin ja Neira venyttelee ihan kivasti.

Tavoitteet minulla on agilityn suhteen korkealla. Suunnittelen jo tulevaisuudelleni SM- ja MM- tason haasteita. Nämä suunnitelmat ovat kuitenkin tulevaisuudessa. Neira on vasta 5kk ja kakki on vielä edessä ja avointa. Ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, mutta tässä on nyt tavoitteeni sitten mustaavalkoisella.

Agility tuntuu siis toden teolla olevan lähellä sydäntäni ja mieluisa harrastus. Jään innolla odottamaan, että millaiseksi tämä harrastus muuttuu. Toivottavasti se on tullut jäädäkseen. :) Minusta on mielenkiintoista jäädä seuraamaan kuinka selviydyn jos tulee kyllästymisiä, epäonnistumisia ja muita alamäkiä- mitä tietenkin on luvassa.

2 kommenttia: