Toipumisaikaa

Onnekseni voin kertoa, ett Viena voi viikon jälkeen huomattavasti paremmin. Yhä se on sen verran voipuneen oloinen, että en ole ottanut sitä juurikaan pitkille lenkeille matkaan. Lauantain kävimme 40min lenkillä ja olihan se aika väsynyt, vaikka ei muuta tehnyt kuin jolkottanut vierellä. Ei sillä onneksi mikään kiire ole. Otetaan ihan rauhassa tämä toipuminen.. Minun pieni toipilaani, <3 Parempaan kuitenkin selvästi olemme menossa.

Viimeiset antibiootit on nyt syöty ja kipulääkettä en anna enää säännöllisesti, vaan sitten kun sitä tuntuu tarvitsevan. Enää Viena syö kahta eriä vatsansuojalääkettä. Vahvempaa vielä kaksi viikkoa ja sitten sitä toista n. 3-6kk. Maitohappobakteeria syömme myös yhä n. kuukauden verran. Viena ei ole onneksi enää oksentanut verta ja uloste on normalisoitunut eikä ole ollut ripulia tai mustaa.

Viena ei siis ole päässyt agilityyn ollenkaan viimeviikolla, eikä välttämättä kesäkuussa laisinkaan. Smaug sen sijaan on päässyt agilityyn normaalisti. Minulla on kesäksi ja talveksi Smaugille paikka Mariannen agilityn parissa.

Viena pääsee elokuusta mukaan kun on taas paremmassa kunnossa. Heinäkuussa Marianne on tauolla, joten minulla on suunnitelmissa asustaa Ojangossa niin paljon kuin mahdollista saadakseni Vienalle kontaktiesteet kuntoon.

Smaugista on kasvamassa oikein hieno pieni agilityeläin. Voisin ottaa kuvaa ja videopätkää jossain vaiheessa.

Huoh... miksi aina meille käy näin?

Kuva potilaastani sunnuntaina <3

Miksi aina minä?

Miksi aina meidän perhe?

Ensin kissani on taipuvainen syömään kaikenlaista, jonka vuoksi joudun leikkaamaan sen kahdesti suolitukoksen vuoksi. Se ei selviä toisesta leikkauksesta.

Sitten Neira. Ihana ensimmäinen koirani, jonka kanssa taistelen allergiaa ja kinnerkipuja vastaan. Annan kipulääkkeitä, kortisonia ja teen kaikkeni, mutta lopulta oli annettava kipujen loppua kokonaan.

Vienalla ei nyt vielä mitään kuolemantuomiota, mutta kyllä tämä taas tuntuu pahalle, enkä pysty ajatella vain positiivisesti. 

Viena oksensi siis verta sunnuntaina. n. 2dl verisiä hyytymiä ja kirkasta verta. Sillä on ollut jonkinlaista närästysvaivaa, röyhtäilyä ja ruokahaluttomuutta vähän aika ajoin ja pitkin sen elämänkaarta, mutta ei mitään tällaista koskaan aiemmin. Myös kuumemittariin jäi mustaa ulostetta, etä verta on myös suolisossa.

Syöpää ei voi poissulkea vielä, mutta se vaikuttaa todella epätodennäköiseltä. Katsotaan. Ei siis juuri nyt pysty tähystää kun ruoansulatuskanava on yhä niin veressä.

Todennäköisesti siis mahahaava on kyseessä. Lääkäri suositteli että annan vatsalle suojalääkkeitä ainakin 6kk ja ehkä koko loppuelämän ajan. Eli TAAS minulla on sairas eläin käsissäni.

Tämän viikon syömme hieman suuremmalla arsenaalilla lääkkeitä, mutta viikon päästä syömme lähinnä vatsansuojalääkkeitä ja maitohappobakteereja. Viena voi sinänsä ihan hyvin ja on ihan pirteä. Melko kivuliaan oloinen ajoittain, mutta se saa vahvaa kipulääkettä ja toivon että se paranee kokonaan. <3

Täytyy myös miettiä Vienan ruokavaliota kun tästä pahimmasta vaiheesta pääsään. Nyt Viena syö vain kaikkea helposti sulavaa.

Syksyn hiljaisuuden syy

Mahdollisesti olette jo lukeneet Jennyn ja Tiinan blogeista (jos niitä seuraatte) meidän syksystämme, mutta tässä tulee oma versioni ja omat tunteeni ja ajatukseni.

Takana on rankka syksy ja rankka päätös, jonka jouduin tekemään.

Neira on nyt lopetettu (jo lokakuussa) mutta en ole pystynyt kirjoittamaan siitä, kuin vasta nyt. Tarpeeksi aikaa on kulunut ja olen itsekin saanut hieman eheytettyä itseäni.

Viime keväänä päätin itsekseni, että Neiran on aika päästä vehreämmille nurmille, jos sen oireet ovat kesällä yhtä pahat kuin edellisenäkin vuonna, koska siihen ei tuntunut kuin olevan yksittäisiä helpompia hetkiä ennen pahenemiskausia. Syksyn tullen minusta ei sitten kuitenkaan ollut siihen ihan heti.

Neira on oireillut jonkin verran toista takajalkaansa helmikuusta asti. Se kuvattiin silloin ja siinä todettiin pieni kalkkeuma-arpi, jonka syntyperä on hämärä. Todennäköisesti jossain vaiheessa joku kolhu on tullut mutta ei ollut tietoa, että onko se tullut 2014 puolella vai 2013.

Siitä toivuttiin jonkin verran, ja löysien kintereiden vuoksi eläinlääkäri määräsi meidät agility-kieltoon. Kesällä meille tuli uusi kielto: ei palloleikkejä eikä mitään liian kiihdyttävää.

Tässä vaiheessa kesää myös söimme jo allergia nappulaa, joten Neira ei saanut enää syödäkään mitä halusi.

Elämämme oli siis syksyllä kahdesti viikossa ihon pesua, kevyitä jolkottelulenkkejä (toisinaan poikkesin tästä ja menimme kavereiden kanssa riehumaan) ja allergiaruuan syömistä.

Ensimmäiset pakkaset kun tulivat, niin sydämeni särkyi. Neira ei pystynyt oikein asettumaan pissaamaan, kun ei tiennyt miten päin olisi. Se ei myöskään enää suostunut tulemaan ylämäkeen (meidän normaalille pissalenkille) iltaisin, vaan päätti ennemmin olla joko pissaamatta ollenkaan, tai sitten se meni johonkin helppopääsyisempään paikkaan.

Tällöin päätös oli tehty. Olin kokeillut kipulääkitystäkin syyskuussa, mutta kun se ei oikein sovi kortisonin kanssa niin pallottelu edestakaisin on hankalaa. Se ei tuonut tarpeeksi apua, vaan pahensi liikaa allergia-oireita.

Sitten etsin sopivan päivän kalenterista ja pyysin lähimmät ystävät ja perheen hyvästelemään Neiran. Omaan silmääni olin tehnyt kaikkeni rakkaan pienen ensimmäisen koirani eteen. En halunnut Neiran elämän olevan kipua koko sen lopun elämän.

Blogin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että Neiran nimi häipyy blogin nimestä, mutta muuten jatkamme elämää Vienan kanssa harrastusten parissa. Jatkan arjen haasteista kertomista ja muutenkin elämästämme.

Neira eläinlääkärissä osa 2

Kävimme ensimmäisen kerran Mevetissä Leena Saijomaa Koulumiehellä viimekuussa. Silloin meille määrättiin Anallergenic ruokaa jatkossa (säilytettynä mahdollisimman ilmatiiviisti), kortisonia ongelmakohtiin ulkoisesti ja yhä myös 8mg joka toinen päivä suun kautta. Lisäksi kunnon pesut malaseb shampoolla kahdesti viikossa + hoitoainetta.

Tähän päivään asti kaikki on sujunut paremmin kuin uskalsin odottaa. Neirasta on taas kuoriutumassa oma rakas koirani enkä voisi olla tyytyväisempi. Se jaksaa jälleen leikkiä kahden belgin sekä muiden koiraystäviensä kanssa. Talvella nimittäin oli aika, jolloin en oikein tiennyt mitä tekisin. Neira örisi talouden muille koirille ihan turhanpäiväisesti ja otti myös yhteen heidän kanssaan muutaman kerran. Tämä on kuitenkin näillä näkymin historiaa ja Neira on oma hilpeä itsensä.

Elämä Neiran kanssa ei ole niin helppoa kuin mitä ajattelin, mutta kyllä tämä tästä. Eilen tuli eläinlääkäristä ohjeita, että jatketaan samalla mallilla ja katsotaan, jos pääsisimme suun kautta otettavista kortisoneista eroon.

Valon pilkahdus

Pahoittelut tauosta jälleen. Olen ollut enemmän tai vähemmän stressaantunut tulevast ja menneestä. Vuosi vaihtui... Onneksi en kirjoittanut viimevuoden tavoitteisiin mitään terveydestä, se ei nimittäin olisi ollut toteutunut.

Hmm... Kiiran kohdalla kaikki meni putkeen. Juoksimme mätsäreissä ja näyttelyissä. Kaikki meni hyvin ellei paremminkin. Rally-tokossa olemme VOI- luokassa ja tarkoitus olisi kokeilla keväällä lisää ennen kuin lajista tulee viimeinkin virallinen!

Samban kanssa mätsärit ovat jääneet. Kädet eivät oikein riitä kaikkiin handlattaviin. 

Neiran kohdalla... Etenimme kyllä agilityssä ja Rally-toko kisoissa kävimme. Neira onkin RTK1 :) Hyvä me! Hihnassa Neira on nykyään hiljaa jos minä olen rauhallinen ja olemme vain kahdetsaan. Välillä, kun vien Neiran aamupissalle muiden koirien kanssa, niin silloin se saattaa haukahtaa, mutta olen sen käytökseen ihan kohtalaisen tyytyväinen. Mitään vetämistä ei enää ole.
Neiran m,ätsärimenestys oli aika pikaista. Neira alkoi pärjätä alkukesästä muistaakseni ja sitten päätin lopettaa, kun piti keskittyä Vienaankin, eikä Jennyllä riitä kädet kehän laidalla kaikkien kanssa istumiseen.

2013

Neira
- Hihna hiljaisuus hallintaan
- hihnassa kävely kohdilleen
- Agilityssä edistyminen
- Tokoilua ja mahdollisesti rally tokoilua kakkos ja kolmos harrastuksina
- Mätsäreissä käyminen
- Neiran kehäjuoksu nätiksi eikä näykkimistä :D
- Lenkkeily mahdollisuudet kuntoon

Kiira
- Näyttelyissä käyminen
- Mätsäreissä juoksminen. Tulokset olisivat mukava plussa, mutta eivät välttämättömiä.

Samba
- Mätsäreissä käynti


No...


2014


Tavoitteet tälle vuodelle. Mitä tavoitteita sitä laittaisi? Toivon, että Neira ei tule yhtään kipeämmäksi ja että Viena pysyy terveänä.

Elämää allergisen koiran kanssa

Tämä on jotain mistä olen halunnut paremmin kirjoittaa Neiran tuloskista lähtien. Neiralla on siis todettu pahat allergiat. Lisää niistä voitte lukea tästä.Tuossa tekstissä lukee siis Neiran allergiat täsmälleen.

Taukoni aikana ja muutenkin tässä syksyllä olen siis huomannut, että Neiran iho kutisee ja se raapii itseään paljon. Kävimme lokakuun lopussa eläinlääkärissä hieman tarkistelemassa ihoa ja tuomiokseen Neira sai; kortisoonia koko loppu elämän. Keskustelimme hieman lääkärin kanssa koirille tarkoitetusta antihistamiinista, mutta emme lähteneet vielä kokeilemaan kyseistä lääkettä kun Neiralla oli iho huonossa kunnossa ja kortisoonin tiedetään auttavan.

Helmikuuhun asti olisi siis tarkoitus, että Neira syö Medrol-vet 4mg kortisonia joka toinen päivä. Lisäksi Malaseb- shampoolla pesut kerran viikossa tai tarvittaessa useammin. 

Toimintasuunnitelmana on siis aloittaa Neiran peseminen keväällä ulkoilujen jälkeen. Siitepölykautena olisi tarkoitus välttää pahimpia siitepölyhetkiä ulkoilulle ja painoittaa lenkkeilyä illalle. Sitten ruoho/heinä/home kaudella eli touko-marraskuu Neira tulisi huuhdella jokaisen lenkin jälkeen. Huomasin nimittäin, että Neira rapsuttaa itseään enemmän, jos se lenkkeilee enemmän nurmikoilla eikä sen jälkeen pese. EIhän sinä tarvitse kuitenkaan kuin huuhdella koira ja kura-kautena sen pesee jokatapauksessa sisääntullessa, joten tämän ei pitäisi olla ongelma.

Eläinääkärin kanssa ei ollut vielä puhetta siedätyksistä, koska Neiran allergiat saattavat hävitä murrosiän myötä, niin kuin ihmisilläkin. Toisille ihmisille puhkeaa nuorena pahat allergiat jotka iän kanssa häviävät, joten odottelen toivon kanssa, että jos Neiralla kävisi niin hyvä tuuri, että allergiat tosiaan häviävät.

Prioriteettinani on nyt ylläpitää Neiran elämänlaatu hyvänä. Kesällä Neira oli aika ankea, kun ei antibiootti kauheasti auttanut allergiaan. Kutinaan kyllä, mutta se oli todella kipeä. Toista sellaista kesää en Neiralle tahdo ja pyrin ennaltaehkäisemään sen hyvillä valmisteluilla. 

Kun vuodenvaihteen jälkeen valmistun, niin olisi tarkoitus alkaa treenaamaan koirien kanssa taas ahkerammin. Neiralle olen suunnitellut agilityn jatkamista. Se niin nauttii siitä. Emme kuitenkaan aseta mitään kisa tavoitteita, koska Neira ei kuitenkaan tule pystymään näillä näkymin kisaamaan, kun kortisoni on dopingainelistalla.

Kasvamista

Viena alkaa olla kohta iso tyttö. Juoksuja ei onneksi ole vielä näkynyt, mutta kasvamista on selkeästi näkynyt. Viena on jo Kiiraa korkeampi eli Viena voisi olla n. 59cm? Selkä voisi kasvaa vielä enemmän pituutta ja kaula voisi kasvaa. :D

Viena on yhä karvaton, mutta uskon, että se pian alkaa kasvattaa turkkia. Pentuna sillä oli ihan mukava karvapeite ja odotan sille kasvavan sellainen jälleen. Toivon ainakin. Sillä aikaa voimme kiertää mätsäreitä ja kerätä hyviä kokemuksia ihmisistä ja tottua kosketukseen.

Kuvasta näkyy, että Vienalla on aika pitkät jalat. Saa nähdä miten muuten se kypsyy ja kasvaa vielä. Kiirallahan alkoi ensimmäiset juoksut vasta 15kk iässä, kun Neira aloitti omansa 10kk iässä. Katsotaan mitä Viena päättää. Olen kuitenkin ollut ymmärtävinäni, että belgit kypsyisivät hieman myöhemmin ja juoksut voisivat alkaa hieman myöhemmin?

Onko muilla narttubelgien omistajilla muistikuvia milloin teillä alkoi juoksut? Tai muuten hieman isompien rotujen edustajilla?

Kun kaikki ei mene putkeen...

Ensin saa hirveän inspiksen. Neiran oireet lähteneet kortisonilla paranemaan. Sitten tulee hyytävä puhelu eläinlääkäriltä. Kuuntelen äimistyneenä listaa Neiran allergioista. Odotin, että listalla olisi ollut vehnä ja muut viljat. En voinut kuvitellakaan, että lista olisi näin pitkä.

Tässä nyt sitten listaa Neiran allergioista:

Pahimmat

Ruoho: Nata, Kattara, Niittynurmikka, Raiheinä, Karvamesiheinä, Järviruoko

Heinä: Tuoksukki, Jauhosavikka, Heinäratamo, Hierakat

Puut: Leppä, Saarni, Tammi, Paju, Pyökki

Home

Varastopunkki

Lievemmät

Ruoka: Kana (rajatapaus), Soija, Maissi, Kalkkuna(rajatapaus), ohra, peruna, tomaatti, porkkana, ankka

Suunnitelma

Eliminaatiodieetti edessä siis, jotta saadaan pois nuo lievätkin ruoka-aineallergiat. Pahimmaksi ongelmakseni jää nuo ruohot, heinät ja puut. Neira on koira, miten estän sitä juoksemasta nurmikolla? Todella masentavaa! Yritän kuitenkin olla positiivinen ja toivoa, että Neiralla auttaisi antihistamiinit tai kortisooni. Kuitenkin... Jos sen kesä on samanlainen kun tämä kesä... niin millainen omistaja olisin jos tekisin sen elämästä vain kurjempaa?

Neira on tämän kesän ollut antibiottikuurista ja kortisoonikuurista huolimatta kärttyinen, masentunut ja kutiava/hilseilevä. Ei se koko ajan tietenkään ole ollut masentunut, mutta harmittaa, että se tosiaan on kärsinyt kesällä. Nyt näyttää paremmalta. Talvella ei onnekseni ole ruohoa, heinää tai puita. Voin siis puolivuotta olla ihan rauhassa ja miettiä mitä ihmettä Neiran kanssa tehdä.

On ilmeisesti olemassa siedätyshoitoa ja antihistamiinia kevääksi. Voimme siis Neiran kanssa yhdessä syödä kortisoonia ja antihistamiineja kevät nuhaan? Täytyy varmaan tutkia yhä lähemmin kaikkia mahdollisia allergia-asioita.

Sotasuunnitelmia syksylle

Neiralla jatkuu ainakin syyskuun loppuun asti lääkekuurit. Neiralta jää siis loput rally-toko kisat käymättä. Viena puolestaan pääsee lokakuussa aloittamaan kisauraansa. Tässä postauksessa pohdin siis hieman kummankin koiran kisa- ja treenisyksyä.

Lokakuussa tosiaan näkyykin kalenterissa, että olisi tarkoitus mennä kaikkien kolmen huligaanin kanssa kisoihin. Siihen mennessä Vienan pitäisi oppia rauhoittumaan kevythäkkiin. Uskon nimittäin, että Viena oppii siihen nopeammin, kun sillä ei ole samanlaista historiaa kevythäkistä murtautumisesta kuin Neiralla. Katsotaan kuinka käy.

Neiran olisi siis tarkoitus jatkaa AVO- luokassa. AVOssa uusina liikeinä ovat vierellä seisomaan nouseminen istumisesta ja istu- maahan- istu jumppa ohjaajan sivulla. Houkutus ja hyppy ovat myös uusia tulokkaita AVO- luokassa. Neiralla on sen verran hyvät pohjat tokonpuolelta, että sille ei tarvitse erikseen opettaa uudestaan sivulle tuloa käännösten yhteydessä. Hieman ruosteessa nekin ovat, että niitäkin voisi treenata, jos oikein hurjaksi rupeaa.

Aloitin Neiran kanssa agilityn viime vuonna ja sitä olisi tarkoitus jatkaa keväällä, kun rahatilanne näyttää (toivottavasti) paremmalta saatuani tutkintoni viimeinkin suoritettua loppuun. Myös Neiran luustokuvat olisi tarkoitus tehdä loppuvuodesta joten siksi ei ole myöskään mikään kiire sen agilityn kanssa.

Vienalle olin suunnitellut aluksi pitkää rally-toko uraa, mutta katsotaan mihin me päädytään ALO-luokan jälkeen. Ehkä jään vain kotiin tekemään perustottis juttuja ja suunnittelemaan kuinka onnistumme BH-kokeessa ensi vuonna. Vienan kanssa olisi myös kiva saada nuo näyttelypuolen jutut kohdilleen, että mätsäri-rivi toivottavasti paukkuu ja jaksamme uutterasti vain käydä mätsäröimässä.

Tällaisia suunnitelmia siis meillä. Hieman kisailua, hieman sairastelua ja hieman pilkettä silmäkulmassa ensi vuotta ajatellen.

Terveiset sairastuvalta

Neiralla on siis siitä 12kk iästä asti ollut enemmän tai vähemmän iho-oireita. Kaksi kuukautta minä hoidin sitä antibiooteilla. Kesä-heinäkuu menivät siis antibioottia syöden. Siksi Neira ei kesällä kisannut, kun on dopingin varo-aika.

Nyt minulla sitten meni lopullisesti hermo. Antibiootit loppuivat ja Neiran iho-oireet pysyivät poissa n. 2viikkoa. Nyt ne tulivat uudestaan. Punainen/ärtynyt iho, kutiava ja hilseilevä iho. Karva rasvottuu helposti ja Neira menee taas apaattisemman oloiseksi eikä ole aivan oma hyrrämäinen itsensä. Sillä on myös ollut törkeitä rupia ihan pahimmassa iho-ongelma vaheessa.

Päätin viimein viedä sen allergiatesteihin. Tiedän, että nei eivät ole 100%, mutta antavatpahan sitten suuntaa ja osviittaa siihen, että mitä tulisi välttää jatkossa. Meillä syödään siis barf- ruokaa joten viljatuotteita Neira saa pääasiassa kouluttaessa, mutta katsotaan miten sekin tässä muuttuu.

Laboratooriokokeet, eli kaksi veriputkellista Neiran verta lähetetään USAhan ja siellä tutkitaan mille Neira voisi olla allerginen. Tuloksiin asti Neiralla on 20pvää antibioottikuuri ja kortisoonikuuri aina tulospäivään asti. Ensin 7pvää kortisoonia 1 tbl joka päivä ja sen jälkeen jokatoinen päivä. Tuloksilla kestää vähintään n.3-4viikkoa.

Toivottavasti tämä allergia vielä selätettäisi! Yritän myös olla varovaisempi siinä mitä itse Neiralle annan ja päädyinkin pidättäytymään viljattomaan koulutusnamipolitiikkaan, koska omaan silmään se olisi jo hieman helpottanut Neiran raapimista.

Sairaslomallako?

Meillä on jälleen yksi koirista sairasvuoteella. Kiiralla on todettu kennelyskä. Kiira aloitti lauantai iltana liman yskimisen ja sunnuntaina, kun mukana oli verestävää limaa päätimme lähteä eläinlääkäriin.

Kiiralta tarkistettiin, että sillä ei ole muuta kuin kennelyskä. Kurkku, suu ja hengitystiet katsottiin jotta varmistuttaisi diagnoosista. Mitään eriskummallista ei löytynyt, joten kennelyskä diagnoosi saatiin matkaan.

Neira on kuulemma todennäköisesti turvassa tartunnalta, vaikka pisaratartunta onkin. Se on sopivan ikäinen ja on vielä antibioottikuurilla joten kaiken pitäisi mennä hyvin. Vienaa taas eläinlääkäri varoitti, että se saattaisi saada tartunnan. Onhan se sen verran nuori vielä.

Muistutukseksi pisaratartunta siis tarkoittaa, että tauti leviää kuononkoskteuden välityksellä. Aivastelun välityksellä ja vesikupin välityksellä. Eläinlääkäri totesi, että ei oikein kannata eristää yhtä koiraa, kun se on niin vaikea hallita tartuntaa.

Viena pysyi oireettomana aina tiistai-iltaan asti. Limaa tuli kahdesti ja muutaman kerran tunnissa se yskäisee. Eli karanteenissa ollaan. Huoh!

Tämä tietää treeniä ei niin koirasosiaalisessa paikassa ja pitkiä hihnalenkkejä, jotta koirat pysyisivät väsyneinä. Tauti tietysti verottaa osittain, joten mitään älytöntä lenkkimäärää ei tarvita. Harmittaa vaan, että taas sairastellaan.

Sairaslomat vihdoin ohi!

Takana on ensin Vienan sairasloma, että se vei minusta mehut jotenkin kokonaan. Ensin olin iloinen ja surullinen kun Vienalta ei löytynyt käytökseen sopivaa ratkaisua eläinlääkäristä. Harmittelin itselleni ja olin todella masentunut ja lyödyn oloinen. Minulla oli käsissä kaikkia pureva belgianpaimenkoira enkä edes tiennyt syytä.

Ajattelin kuitenkin antaa kipulääkkeille mahollisuuden. Onneksi annoin. Muutamassa päivässä Viena alkoi sallia minun ja kämppiksen koskettelut ongelmitta. Ihanaa! Kipuja sillä siis oli.Voin antaa edes yhden kivenmurikan pudota harteiltani.

Ilo kuitenkin loppui, kun huomasin Neiran kamalan näköisen ihon. Se oli rupinen ja punainen. Varmasti sattui! Eikun läinlääkäriin. Silloin tunsin itseni surkeimmaksi koiran omistajaksi koskaan. Se onkin varmaan syy miksi täällä on ollut niin hiljaista. Sairaslomalaisia...

Nyt kuitenkin Vienan sairasloma onkin onneksi ohitse. Neiralla jatkuu antibioottikuuri, jonka dopingajan takia emme päässeet Nummen rally-tokokisoihin. Menin sinne Kiiran kanssa, kun se kerran oli maksettu.

Kiiralla oli  rally-tokon virallisissa kisoissa jälleen 8.6 jolloin olisi pitänyt olla vähän treenattu. Noh... emme jaksaneet treenata, mutta 99p/100p ja koulutustunnus tuli kouraan. Kiira voi nousta AVO luokkaan! Neiralla taas on 16.6 kirkkonummella Rally-tokon viralliset, joten siihenkin täytyy treenata. 16.6 on myös Kiiralla ensimmäinen AVO- koe. Saa nähdä mitä viikon treenauksella saan aikaiseksi.

Vienalla on puolestaan edessään kasvamista. Peruskäskyjen oppimista ja syksy näyttää näyttelyiltä. Syksyllä olin harkinnut rally-tokon korkkaamista mutta saa nyt nähdä. Se virallistuu kuitenkin vasta toukokuussa 2014, joten katsotaan mitä tehdään. Rally-toko kärpänen on kuitenkin iskenyt, joten enköhän minä korkkaa Vienallekin rally-tokon syksyllä jo. Se on 7.10 10kk jolloin saa alkaa kisata. Katsoin kalenterista, että juuri 3 kisaa kerkeää ennen kuin se täyttää vuoden. Sen tavoitteen laitoin aikanaan Neiralle, mutta se ei täytyynyt, joten ehkä Viena onnistuisi?

Ja onnea kahdelle mainiolle koiralleni! Neira täytti 26.5 yhden vuoden. Se on jo niin iso. Ihana tyttö ja Viena täytti 7.6 sen 6kk. Onnea molemmille! Alla uusimmat rakennekuvat koirista. Viena on jo 56cm korkea eli Neiran ohi kasvanut.

Vienan sairasloma

Viimeiset kaksi viikkoa suunnilleen ollaan kavereiden kanssa naureskeltu, että onpa Vienalle muodostumassa hassu takapää. Eipä ollut hauskaa enää siinä vaiheessa, kun Jenny sai hampaista kosketellessaan hieman lujempaa Vienan takapäätä. Aloimme miettiä kaikenlaista. Silloin tuntui, että Viena väisti lihaksia ronkkiessa. Emme kuitenkaan ole asiantuntioita, joten päätin, että on varmaan eläinlääkärin paikka.

Perjantaina oli sitten kyseinen lääkärinvastaanotto ja muutama tuntihan siinä vierähti. Viena osoitti heti aluksi, että ei aio kunnolla antaa vieraan ihmisen kopeloida kipeitä jäseniään. Vienalle laitettiin kuonokoppa, jotta vältytään puremisilta. Pitkään eläinlääkäri Vienaa kopeloi, mutta mitään täysin selkeää ei löytynyt. Viena kun myös tuppaa olemaan hieman Drama Queen, joten se huusi sitten kaikesta.

Lopulta eläinlääkäri konsultoi ortopediä, kun näytti siltä, että Vienan lannerangassa olisi jotakin häikkää. Silloin minä säikähdin. Päätin, että on hyvä kuvata koira, vaikka ortopedi oli sitä mieltä, että on HYVIN epätodennäköistä, että näin nuorella koiralla on siellä ongelmia. Verikokeitakin otettiin varmuudenvuoksi, jotta voi poissulkea tulehdukset.

Mitään vikaa ei Vienasta kuitenkaan löytynyt. Lääkäri määräsi meille viikon sairaslomaa ja saman verran kipulääkkeitä. Meillä tulee siis hyvin jäljentäyteinen ja naksutinkouluttamisen täyteinen viikko. Jos nyt ensialkuun opettaisi kaikki peruskäskyt Vienalle. Osaahan se pohjat, mutta minä olen ollut hieman turhan laiska viemään peruskäskyjä loppuun asti.

Luustokuvista osasi eläinlääkäri antaa arviota, että A/AB tai jotakin sieltä voisi tulla.

Miksi steriloida koira?

Neiran juoksut ovat saaneet minut pohtimaan koiran sterilisaatiota.  Mitään päätöksiä en ole vielä tehnyt, kunhan pyörittelen näitä ajatuksia päässäni. Neira on nimittäin  ollut aika rasittava näiden ensimmäisten juoksujensa aikana. Neiran käytöksessä  ulkona en ole huomannut mitään erillaista. Se ei ole haahuluillut ja on  ollut yhtä hyvin/huonosti kuulolla ulkona lenkeillä kuin ennenkin. Se  mikä on minusta rasittavaa, on sisälle virtsaaminen, merkkaaminen, ja jopa  sisään ulostaminen.

Neira aloitti tämän ensimmäisellä  juoksuviikollaan merkkaamalla kämppiksen äidin keittiön. Väitän, että se  oli merkkaamista, koska koira oli 15 minuuttia aiemmin pissannut ulos.  Neiran on myös kotona ollut vaikeampi pidätellä ja vahinko on sattunut sisään ehkä kolmesti. Kerran se myös ulosti. Tietysti tässä kaikessa  minun on huomioitava, että kotona asustaa pieni pentu, joka ei vielä ole  sisäsiisti, joten virtsan ja ulosteen hajuja löytynee asunnosta jossain  määrin, vaikka yritän heti putsata kaikki hajut pois.

Jos minä  päätyisin steriloimaan Neiran, niin kohtutulehduksen riski tietysti poistuisi. Joidenkin tutkimusten mukaan varhain steriloiduilla koirilla  esiintyy myös vähemmän nisäkasvaimia kuin steriloimattomilla. Myös siitä  syystä sterilisaatio saattaisi olla kannattavaa. Luin tosin myös, että  suuremmilla ja keskikokoisilla koirilla on suurempi riski sairastua  virtsankarkailuun kohdun poistamisen jälkeen. Siihen on kuitenkin  lääkkeitä, jotka auttavat suurinta osaa koirista. Nartuilla  lihaskunnolla ja ylipainolla oli myös altistavia tekijöitä  virtsankarkailulle. Uroskoirilla virtsankarkailun määrä jälkeenpäin oli  pienempi ja myös lääkkeiden vaikuttavuus oli uroksilla huonompi. 

Koiran  sterilisaatio voi myös tulla kysymykseen, jos taloon on tulossa toinen  eri sukupuolta oleva koira. Kaikki eivät suinkaan tätä ratkaisua tee ja  joissain talossa erisukupuolta edustavat koirat voivat elää ihan sulassa  sovussa keskenään juoksuineen päivineen. Tällasissa kodeissa tietenkin  vahinkopentuja saattaa sattua, mutta niihin en ota tässä nyt kantaa. 

Koiran  sterilisaatiolla voi myös hakea apua käytösongelmiin. Jotkut urokset  vain tihkuvat testosteronia ja joillekin saattaa olla apua siitä, että  koiran steriloi. Pelkkä steriloiminen ei yleensä poista käytösongelmia, siihen tarvitaan myös koulutusta, mutta usein steriloimisesta on kuitenkin apua.  On myös uroksia, jotka  syövät hyvin huonosti ennen sterilointia ja sterilointi tuo helpotuksen  ruokintaan. Nartuilla puolestaan olen kuullut, että estrogeenin  puuttuminen toisi äijämäisyyttä koiran luonteeseen, mutta en löytänyt  siitä mitään faktaa.

Narttujen sterilointi on osaksi myös  treenaavalle ihmiselle helpotus. Treenitauot tekevät toisinaan tietenkin  hyvää, mutta jos koira juoksee kolmesti tai jopa neljästi vuodessa, niin kuukauden tauko  kolme kertaa vuodessa on varmasti aika ikävää. Yhä useammat  tilanvuokraajat tosin ymmärtävät tämän ja joihinkin halleihin saa tuoda  juoksuisen koiran pöksyt jalassa. Tässä on kuitenkin sekä omat hyötynsä ja että haittansa - vieraiden urosoirien on varmasti vaikea keskittyä  treenaamaan, jos viereinen narttu tuoksuu hyvälle.

Suomessa ei  käsittääkseni ole kovinkaan yleistä steriloida koiria. Englantia  puhuvissa maissa se on kuulemma yleisempää. Toisaalta miksi koiraa ei  steriloisi, jos sitä ei aio käyttää jalostukseen? Onhan siinä paljon  etuja. Luonteen muutokset, turkkimuutokset ja raha saattavat sitten olla  toinen asia. 

Neira on tosiaan saanut minut pohtimaan tätä  asiaa. Olin jo ennen juoksuja pohtinut, että Neiran kohdalla  sterilisaatio saattaisi tulla kysymykseen, kun en varmaan aio käyttää  sitä jalostukseen. Mitä mieltä te olette? Onko koiran sterilointi vain  ihmisen mukavuudenhaluisuutta vai onko siinä perää, jos sillä voi  vähentää erillaisia syöpiä ja tulehduksia?

Neira 6kk

Neira täyttää 26.11 6kk. En voi uskoa, että aika menee niin nopeasti. Minunko pikkuiseni jo sen ikäinen? Apua!

Neira on osoittanut pienestä pitäen kovuuden ja rohkeuden merkkejä. Se ei ole pelännyt vielä mitään. Mihin ikinä olen sitä vienyt, niin se on aina vain hetken ihmetellyt ja lopulta käynyt nukkumaan. Ihanan rempseä pentu siinä mielessä ja ehdottoman huoletonta kiikuttaa sitä mukanaan mihin ikinä menenkään. Neira on tähän mennessä käynyt kavereilla, Helsingin keskustassa, Korsossa, mätsäreissä ja ties missä! Ihanaa, kun on näin rohkea pentu.

Kovuutta Neira on taas ilmaissut hieman turhan hanakasti välillä. Neira on sen verran ahne, että se syö kaiken eteensä tulevan. Tämä on johtanut pennun muutaman kerran jopa tappeluun vanhempien koirien kanssa. Haavereilta on onneski vältytty, mutta huhhuh! Neiran kovuus tulee myös esiin, kun se leikkii toisten koirien kanssa. Se ei välitä kovistakaan kolhuista eikä muista niitä enää hetken päästä.Se ottaa aika paljon turpaan ennen kuin se tulee hetkeksi jalkoihini ihmettelemään. Ei se siinä kauaa viihdy ennen kuin se lähtee taas mukaan leikkeihin.

Harrastusten parissa Neira on aika mahtava. Se on aika innoissaan, kun ryhdymme tekemään ja ilmaisee varsin kovaäänisesti turhautuessaan, kun ei ole sen oma vuoro. Aglityyn se syttyy ihanasti ja tekee innokkaasti herkkujen eteen töitä. Se onkin sellainen ahmatti. Saman olen huomannut tokoillessa, että herkkupalkalla se tekisi vaikka mitä. Vaikka lelut ovatkin huippu juttuja treenien ulkopuolella, niin treenatessa sille kelpaisi vain herkut. Tässä voin tietenkin itse vaikuttaa ja alkaa ihan kylmästi leikkimään Neiran kanssa enemmän. Vai mitä olette mieltä?

Neira turhautuu agilitytreenien reunalla. Sitä selkeästi ärsyttää kun ei itse pääse kentälle. Neira huutaa ja räyhää. Ainakin ilman näkösuojaa. Näkösuojalla Neira yltyy haukkumaan lähinnä vain jos joku käyttää samoja käskysanoja tai jos se tunnistaa liikkeiden tekijän. Esimerkiksi jos Jenny ja Kiira tekevät jotain ohjatulla tunnilla niin Neiraa ärsyttää entistä enemmän. Olen myös huomannut, että mätsärikehän laidalla Neira turhautuu ja alkaa huutaa kiukkuaan. Se ei onneksi pure hihnaansa, mutta huuto on ihan tarpeeksi paha.

Neira pääsee yleensä vapaanajuoksemislenkeille. Me käymme harvoin pitkillä hihnalenkillä. Tämä kuitenkin muuttuu talven tullessa. Ei ole kovin mukavaa lähteä pimeään metsään koiran kanssa. Hihnalenkeillä Neira yleensä haukkuu kaikkea ympärillä olevaa, joten hihnalenkkien lisääntyessä pääsemme siis treenaamaan lisää hihnassa hiljaisuutta. 

Lepopäiviä Neiralle kerääntyy välillä turhankin paljon. Itse olen ollut työharjoittelussa enkä jaksa joka päivä pitkiä ja kehittäviä lenkkejä. Tästä syystä Neiralle tulee lepopäiviä. Neira kestää aika hyvin lepopäivät. Jos niitä tulee liikaa, niin silloin se kyllä turhautuu ja se näkyy kotona tavaroiden syömisena ja niiden kanniskeluna. Ulkona se näkyy kaikelle haukkumisena ja remmissä kiskomisena. Väsyneenä Neira haukkuu vähemmän.

Neira on alkanut paimentaa. Se ei ole sellaista suloista pennun paimennusta, vaan kun olemme näyttelykehässä, niin Neira tarttuu lahkeisiini. Se on niin noloa! Viimeksikin sain koko kehän laidan nauramaan, kun piti lähteä juoksemaan Neiran kanssa. :D Pentuni ehkä sai hyvän muun arvostelun, mutta ei siitä tule mitään, että se näykkii reisiäni ja lahkeita juostessamme.

Neira siirtyi muutama viikko sitten raakaruokinnalle. Sen tuloksia on selvästi näkyvillä, kun Neiran ulostukset ovat jääneet vähemmälle. Melkein jo kauhistuin kun ulostuskin on välillä ollut hankalaa vatsan ollessa kovalla. Nyt kuitenkin hieman kirjallisuutta luettuani ja hetken mietittyäni asiaa, niin koen sen ihan hyväksi asiaksi. Neiran ulostusteen ulkonäkö oli aika kamalaa sen ollessa kuivamuonalla ja pierut olivat myös sen mukaisia. Hurraa huuto barf-ruualle, kun nahkalapsen haisevat ilmapommit ovat melkein historiaa!

Hieman Neira on kuitenkin hilseillyt ja olenkin jäänyt miettimään, että onkohan sillä joku puutostila vai käykö sen vartalo läpi sellaista puhdistusta raakaruokintaan siirryttyä. Onko muilla kokemuksia?

Lisää kuvia kiharagalleriassa

Ajatuksia agilitystä II

Olemme Neiran kanssa edistyneet agilityssä. Neira ymmärtää jo hieman kaartaakin hyppyjen välissä ja se hyppää jo kolmen esteen yli! Hip hurraa! <3

Olemme käyneet nyt muutaman kerran kahdesti viikossa ohjatuilla agility- tunneilla ja se on aivan mainiota. Minusta tuntuu joka kerta hauskemmalta juosta siellä radalla Neiran kanssa enkä oikein malttaisi odottaa, että Neira kasvaisi. Onneksi minulla siis on ohjaaja, joka hieman hillitsee tätä riemua. En voi sanoin kuvailla miten hauskaa on olla agilityn parissa!

Toivottavasti saisin pian kuviakin harjoituksista. Olisi mukavaa saada hieman todistusaineistoa Neiran edistymisestä ja innosta.

Neira myös vaikuttaa pitävän tästä harrastuksesta. Se saa aina hepulit, kun pääsemme  sisään agility-harjoituspaikkaan eikä malttaisi olla paikoillaan. Se odottaa kyllä nätisti vuoroaan matolla ja sitten kun on meidän vuoro, niin se ei malta pysyä nahoissaan kun saa luvan lähteä pinkomaan esteitä namialustalle. Ahmatti.

Neira on sen verran perso herkuille, että harjoittelu on mukavaa. Nakilla ja muilla herkuilla saa paljon aikaiseksi ja Neira jaksaa motivoitua niillä hyvin pitkään. Tarkoituksena olisi harjoitella Neiran kanssa myös leikkimistä, mutta minulla on ollut Neiran hampaiden vaihtumisen aikana hieman taukoa palloista( joista se pentuna piti kovasti), kun Neiruskalla tuntui olevan niin kivulias hampaiden vaihto. Joten eikun vain uudestaan pallot kouraan nyt kun kaikki maitohampaat on poissa ja pysyvät hmpaat ovat tulossa. Jes!

Olemme ohjatulla tunnilla aloitelleet heittämisen harjoittelua. Eli heitto/kaukopalkka. Neira istuu esteen edessä ja heitän sille palkan esteen ylitse. Se on kamalan vaikeaa! :D Meillä on ollut käytössä nakkia ja se pomppii epämukavasti jolloin Neiran uudelleen ottaminen namimagneettiin (Neiran nenä on sormissani herkun ollessa kämmenen sisällä) on hieman haastavaa, kun se etsiskelee herkkuaan. Ja se tähtääminen! En olisi ikinä uskonut nakin heittämisen kahden metrin päähän suoraan olevan niin vaikeaa.

Neiran namimagneetti on kohtalaisen hyvä. Ei minun paljoa tarvitse pannasta pitää kiinni, vaan Neira pysyy magneetissa aika hyvin. Esteillä siitä on kuitenkin  yhä pidettävä kiinni kunnolla, että se ei ota varas-lähtöä. Tässä onkin sitten harjoiteltavaa! Neiran paikalla-olo on kohtalaisen vahva, joten en usko sen itsessään olevan ongelma. Minun täytyy vain opettaa Neiralle, että myös agility esteiden edessä täytyy malttaa pysyä paikoillaan ennen kuin lupa tulee.

Venyttelyissäkin meillä menee jo paremmin. Neiran ongelma siinä on siis ollut se, että se ei oikein osaa seurata namikättä, vaan yrittää tehdä jonkun tempun ennemmin. Yleensä se menee makuulle, jos se ei heti saa namia. Olen ratkaissut sen sillä, että minulla on molemmissa käsissä namia. Ensin houkuttelen Neiran nenän eteenpäin toisella kädellä ja silloin siirrän toisen käden haluttuun venytyskohtaan. Herkun Neira saa, kun tekee halutun venytys liikkeen. Aluksi Neira ei ihan ymmärtänyt ja vieläkin se yrittää ennakoida ja tarjota temppuja, mutta joka kerta se menee paremmin ja Neira venyttelee ihan kivasti.

Tavoitteet minulla on agilityn suhteen korkealla. Suunnittelen jo tulevaisuudelleni SM- ja MM- tason haasteita. Nämä suunnitelmat ovat kuitenkin tulevaisuudessa. Neira on vasta 5kk ja kakki on vielä edessä ja avointa. Ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, mutta tässä on nyt tavoitteeni sitten mustaavalkoisella.

Agility tuntuu siis toden teolla olevan lähellä sydäntäni ja mieluisa harrastus. Jään innolla odottamaan, että millaiseksi tämä harrastus muuttuu. Toivottavasti se on tullut jäädäkseen. :) Minusta on mielenkiintoista jäädä seuraamaan kuinka selviydyn jos tulee kyllästymisiä, epäonnistumisia ja muita alamäkiä- mitä tietenkin on luvassa.

Ajatuksia agilitystä

Olemme aloittaneet Neiran kanssa agilityn. Se on joka kerta vain hauskempaa!

Ohjatulta tunnilta saimme kotiläksyksi harjoitella namikäden seuraamista ja namin perässä liikkumista. Se menee joka kerta paremmin. Neira on kyllä todella ahne, eikä kyse ole siitä. Se ei vain ymmärrä kaiken paikalla-olo-treenin jälkeen, että palkkaa voi saada kättä seuraamallakin. Ja muutenkin se tuntuu jotenkin ihmettelevän, kun yritän palkan avulla vetää sitä makuusta seisomaan, niin ei se oikein älyä. Se alkaa sitten tarjota jotain muuta, niin kuin yleensä :D

Neiran kanssa täytyisi harjoitella enemmän pannasta ja valjaista kiinnipitämistä. Se ei oikein välitä siitä, kun sen ylle kumartuu ja ymmärtäähän sen, kun ylle kumartuminen on koirasta uhkaavaa. Elikkä meillä on myös vuorossa perus kumarrustreenejä!

Viime tunnilla harjoittelimme hyppyä ja rengasta. Sain huomata kuinka oma vauhtini aiheutti Neiralle vaikeuksia askelluksen kanssa. Jos juoksin liian lujaa, niin Neiran oli vaikea askeltaa renkaalle oikein ja se kiersi sen. Kun taas hidastin, niin se meni oikein ja hyppäsikin esteen yli ja renkaan läpi. Jes! Olemme käyttäneet namialustaa ja Neira onkin oikein innokkaasti aina menossa sille. Koirani on selvästi ymmärtänyt sen tarkoitusken.

Puhuimme ohjatulla tunnilla myös venyttelemisestä. Puhuimme siitä kuinka tärkeää se on koirille, jotta he pystyvät kilpailemaan yhä kauemmin, eikä paikat hajoa ennen aikojaan. Neira ei oikein ymmärtänyt mitä siltä halusin. Se yritti aina jotakin temppua sen sijaan, että olisi vain venyttänyt lihaksiaan ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi: Liike on ohjaa namilla koiran pää alas tassujen kohdalle. Tarkoitus on antaa herkku  tassujen takaa. No, Neiran mielestä tämä oli makaamaanmeno käsky. Oli kamalan haastavaa yrittää samalla naksauttaa siitä, että Neiran peppu ei mene maahan, vaan pelkkä pää ja samalla yrittää toisella kädellö houkutella sen pää pystyyn ennen kuin näytän herkun tassujen takana! Siinä sai ohjaaja naurut, kun Neira lopulta meni aina makaamaan. :D Onneksi se ei kuitenkaan ole niin vakavaa! Kunhan saamme harjoiteltua venyttelyliikkeitä enemmän ja namikäden seuruu alkaa sujua, niin eiköhän venytysliikkeetkin samalla!

Olen pyrkinyt harjoittelemaan vapaa-ajalla edes kerran viikossa agi-esteiden kanssa. Niitä on vain hieman vaikea saada käsiinsä. Yleensä olen käyttänyt Kytöpuiston kenttää hyväkseni. Siellä on esillä jo ennestään puomi, A ja muutamia siivekkeitä, sekä toko este ja renkaan kehikko.

Neira syöksyy Kytöpuistonkin kentällä tyytyväisenä siivekkeiden läpi. Siitä tulee vielä mainio ensimmäinen Agility-koira minulle. Nyt ei ole kuvia vielä Neirasta agi-esteiden parissa, mutta eiköhän tämä tästä kuviksikin muutu.

Agiltyn oheella olemme siis treenailleet tokoa, jotta meillä olisi hyvä kontakti ja peruskäskyt taka-taskussa. Siitä löytyykin kuvia! Tänäänkin olimme harjoittelemassa perus seuruuta ja sivulle tuloa- paikalla oloa- ja luoksetuloa. Pääsen aina yhä kauemmas Neirasta ja se pysyy paikoillaan. Se tuntuu hyvältä! Taas jotakin onnistuu.