Mikä viikonloppu!

Lauantaina volvo suuntasi nokkansa kohti Kangasalaa, kohti Joy of Learningin kurssia ja mahtavaa viikonloppua! Ihana ystäväni Tiina jäi meille katsomaan Smaugia ja Vienaa lauantaiksi. Kiitos vielä siitä! Sunnuntaina koko poppoo 3 ihmistä ja 5 koiraa lähdimme ajamaan.

Kurssipäivät vietin Jennyn ja kahden muun uuden tuttavuuden kanssa. 

Lauantaina sainkin tehdä jotakin todella mahtavaa! Koulutin kanoja! Aluksi minua jännitti ihan toden teolla. Elävä kana, minun hyppysissäni? Apua! Aivan uusi tuttavuus minulle. Me harjoittelimme ensin kanojen kohtelua jotta saisimme ne häkeistä nostettua treenipöydälle mahdollisimman hyvin. Lopulta jännityskin hieman hälveni ja koulutaminen oli aivan mahtavaa.

Kanat olivat todella nopeita oppimaan, vaikka pääasia olikin, että sitä itse oppisi paremmaksi kouluttajaksi ja paremmaksi naksuttelijaksi. Me opetimme värierottelua yhdelle linnule ja muotoerottelua toiselle linnulle. Lopuksi koulutimme vielä noutokapulan nostamista ja poliisiauton vetämistä. Se oli todella silmiäavaavaa ja todella ihanaa. Sanoinkuvaamattoman mahtava kokemus. Suosittelen kyllä kaikille, jotka ovat kiinnosuneet eläintenkouluttamisesta.

Sunnuntaina oli koirapäivä. Koirille opetimme kosketuskepin koskemista, hihnassa kävelyn alkeita ja uudenlaisia eväitä hihnakäyökseen. Keskustelimme paljon koirien kouluttamisesta yleensä ja itse pääsin samalla treenaamaan omien koirien häkkikäytöstä. 

Lopuksi kävimme vielä vilvottamassa kaikkia koiria järvessä ennen kuin lähdimme ajamaan takaisin kotiinpäin.

Kaikenkaikkiaan mahtava viikonloppu!

Tätä kokemusta jään varmaan vielä omassa päässä työstämään ja palaan varmasti tämän viikonlopun kokemuksiin!

Smaug pentupörhellystä

Smaug kasvaa hurjaa vauhtia. Meillä myös riittää puuhailtavaa. Yksinoloa on treenattu ja se sujuu ihanan ongelmitta. Teen vuorotöitä mikä ei ole mitään maailman ihaninta koiran kannalta, mutta onneksi Smaugilla on niin maailman paras opettaja Viena. Viena osaa olla hiljaa, rauhassa ja nukkua yksinoloajat ja se on selvästi hieronut taikapölyä myös Smaugiin. Kun tulen kotiin, niin koti on ihan hyvässä kunnossa.

Leikitty selvästi on, mutta löydettyjen pissojen perusteella pääosin nukutaan, koska pissoja löytyy vain yhdet. Vastassa on myös venytteleviä ja unisen oloisia koiruuksia, mistä olen kyllä etiyisen iloinen.

Pennun kanssa on mukavaa myös sosialisoitua!

Olemme käyneet maanantaina leikkimässä uusien pentututtavien kanssa koirapalveluvirikkeellä. Tulemme käymään myös jatkossa. Oli mukavaa harjoitella toisiin koiriin tutustumista ja rauhoittumista treenien yhteydessä.

Helsinki-Vantaalla tuli myös piipahdettua. Smaug oli oikein loistavasti. Aluksi terminaali oli ehkä hieman jännittävä (läähätyksestä päätellen) mutta namit maistuivat ja häntä heilui uteliaana. Ihmisiä oli ihan mukava moikata ja lattiamateriaalit oli kaikki ihan ok. En voisi olla ylpeämpi pienestä belgialaisesta. <3

Tulemme varmaan käymään jatkossakin. Lentokentällä on ihana Starbucks josta saa hyvää kahvia :D

Eloa Blogiin?

Syksy tulee ja inspiraatio sen mukana. En tiedä teistä, mutta minusta muutto on vienyt ison määrän mehuja uuden työn ohella. Nyt kuitenkin elämä alkaa näyttää edes jonkinlaiselta, kun sain vuoden työsopparinkin kirjoitettua. Olen siitä todella onnellinen! 

Uusi soppari tarkoittaa myös koirien kannalta hyvää juttua. Minulle tulee vakituiset tulot – ja koirille kaikki menot :D Myös rakas Volvoni ehkä elpyy korjauksistaan, jos veljeni vain onnistuu sen saamaan ajokuntoon. Saa nähdä. :D

Yksinolosta sen verran, että olen todella tyytyväinen tyttöihini. Naapurini ei kuulemma edes älynnyt minulla olevan koiria, kun ne ovat hiljaa. En ehtinyt kuitenkaan kuin viikon harjoitella yksinoloa uudestaan ennen kuin menin taas töihin, mutta tästä olen todella tyytyväinen. Ovikellolle haukahdetaan (Neiran toimesta) mutta muuten parveke saa olla auki päivisin eikä äänille tarvitse haukkua. Arki on siis alkanut todella mukavasti rullaamaan muuton jälkeen. : )

Tuo kivenheiton päässä oleva treenikenttä tuntuu olevan autottomalla ihmisellä melkoinen henkireikä, kun sinne pääsee milloin vain haluaa (kun koulu ei ole auki). Myös lähimetsä on ihan mukava, enkä ole alkupäivien jälkeen eksynyt kovin montaa kertaa.

Neira on ollut sairas jälleen koko kesän eikä siinä näy loppua. Iho tulehtui taas toukokuussa ja söimme siihen 1kk antibioottia, jonka jälkeen oireet helpottivat. Nyt iho on uudelleen tulehtumassa ja aloitinkin sille jälleen antibiootit ennen kuin pääsen eläinlääkäriin.

Viena puolestaan on rally-tokoillut itselleen kaksi hyväksyttyä tulosta. Aion nyt pitää hieman treeniutaukoa siitä ja treenata sen AVO kuntoon. Kiitos hyvistä treenivinkeistä syksyä varten Jenny, Tiina ja Susan. Eiköhän me näillä pärjätä. Katsotaan millaisen hurjimuksen Vienasta oikein taion. (Kisatauko myös töiden puolesta, kun ei voi joka viikonloppu olla vapaalla :D )

Agilityä on tarkoitus jatkaa jälleen syyskuussa, jos saan autoni takaisin. En oikein pääse mihinkään treenaamaan fiksusti ilman sitä. Myös haistelujuttuja on tarkoitus jatkaa ID- hajukurssilla, joka alkaa syyskuun alussa.

Yötyöläisen elämää

Onneksi on koirat., koska ilman niitä vain koomaisin kotona yön välipäivänä Teen tosiaan nykyään kolmivuorotyötä Meilahden sairaalassa ja yövuoromme ovat haasteellisen pitkiä. Aamulla kun palaan takaisin vien ensitöikseni koirat pienelle pissille n. 15min ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Koirilla on yleensä ollut sen verran ikävä/ tylsää, että molemmat kömpivät viereeni nukkumaan. Minä sammun kuitenkin kuin lyhty ja nukun yleensä n. 15 asti. Siitä yritän lähteä mahdollisimman suoran hakemaan huoltoasemalta kahvia (koska muuten jumitun kotona koneen ääreen tunniksi) ja sitten menen johonkin lenkittämään koiria suosiolla.

Treenit ovat yleisesti tosi tylsiä tehdä yövuorojen välissä, koska yleensä olen niin koomassa, että olen todella kärttyinen ja kiukutteleva eikä kukaan valmentaja (tai Jenny) jaksa minua katsella. :D Lisäksi treenit ovta huono, koska en yleensä ota kuin toisen koiran mukaan, jolloin toisen lenkittäminen vaikeutuu.

Joten lenkki... noh... mihin minä riiviöni veisin, jotta saan itse koomata rauhassa eikä niitä tarvitse kauheasti valvoa? Koirapuistot eivät yleensä sovi sellaiseen, joten vien ne yleensä Firan kaltaiseen paikkaan, koska siellä saan rauhassa olla omassa väsyneessä kuplassani ennen kuin palaan klotiin viimeistään 18 maissa, jotta kerkeän tehdä itselleni ruokaa ennen kuin lähden ajamaan töihin.

Koirat osaavat kuitenkin olla todella hienosti minun ollessa töissä, no oman rytminsä mukaisesti ne menevät ihan kiltisti nukkumaan.

Meilahdessa on se huono puoli, että väestösuoja(pukukopit) on kaukana parkkihallista ja osastolta, joten minulla menee n. 30min ajastani ihan vain parkkihallista pukukopoillekävelyyn, vaatteiden vaihtamiseen ja osastolle kävelyyn. Hyvin ärsyttävää.

Mutta yövuorot tuovat yleensä mukanaan vapaapäiviä ja mitenkä muuten sitä viettäisi hurjat kolme vapaapäiväänsä kuin koiriensa kanssa? <3

Vienan yksinoloharjoituksia

Vienalla on olluta muutama todella rankka viikko. Ensin se on lentänyt Tsekeistä aivan uuteen paikkaan. Sen jälkeen se asui viikon toisella ihmisellä ennen kuin muutti tänne meille. Viena on todella kiintynyt minuun ja alkaa vinkua, kun lähden kauemmas. Jos menen ulos Kiiran tai Neiran kanssa, niin se ulvoo perään. Tämä ulvominen on pahempaa, jos kämppis menee suihkuun tai vessaan sillä aikaa kun minä olen ulkona Neiran tai Kiiran kanssa. Ei sellaisen kanssa oikein voi olla!

Vienan kanssa täytyy siis tehdä todella tarkasti yksinolo harjoituksia ennen kuin sen voi jättää yksin pidemmäksi aikaa. Olen myös suunnitellut ostavani sille Adaptil - feromonia apteekista auttamaan sitä rentoutumaan. Sen lisäksi, että sillä on ollut rankat viikot takana ja aivan äärettömän suuria muutoksia, niin tätä voisi hyödyntää nukkumajärjestelyissä. Suunnittelin kokeilevani jättää sen huoneeni ulkopuolelle ihan keskenään yöksi, jotta se oppisi itsenäistymään minusta. En ehkä ihan heti aio kokeilla, että pennun maailma ei järky.

Yöt meillä siis toistaiseksi nukutaan niin, että Kiira nukkuu kämppiksen huoneessa suljetun oven takana. Neira ja Viena nukkuvat minun huoneessani suljetun oven takana. Viena nukkuu lattialla ja Neira nukkuu sängyssäni. Kunhan Viena on sisäsiisti, niin ajattelin ostaa huoneeseeni koirille pedin, jotta kenenkään ei tarvitse nukkua kanssani sängyssä. Neira on siihen ihan tervetullut, mutta meillä on hieman ahdasta. Neira on myös lentänyt sängystä, jos se on yhtään puolustanut sitä.

On myös hieman hankalaa tulla välillä Vienan kanssa sisään lenkiltä, koska Kiira ja Neira ärähtelevät sille, kun eivät vanhemmat koirat ole päässeet lenkille yhtä usein. Tähän olen myös kaavaillut sitä Adaptilia, koska se voisi rauhoittaa vanhempia koiria. Toistaiseksi olen vain heittänyt namia minun ja Vienan tullessa sisään vanhemmille koirille. Tätä tehdessä huomioinut, että heitän namit tarpeeksi kauas, jotta Viena ei saa murinoita siitä, että se on vanhempien koirien namien kimpussa. Viena odottaa siis kanssani ovella, kunnes isot koirat ovat syöneet namit ennen kuin päästän Vienan tervehtimään toisia koiria.

Onneksi minulla on tänä keväänä vähän töitä, jotta voin rauhassa opettaa Vienaa olemaan keskenään. Suunnitelmani on siis seuraavanlainen:

1. Ei huomiota Vienalle, kun tulen kotiin.
2. Adaptilin hankinta.
3. Lyhyet yksinolo harjoitukset. Asteittain kauemmin.

Tässä ainakin alustava suunnitelma. Saa nähdä kuinka tästä suoriudumme.

Yksinoloa

Neira on nyt saanut pikku hiljaa harjoitella yksinoloa ihan keskenään. Huomasin yhdessä vaiheessa, että se huutaa perään, jos sen jättää ilman Kiiraa. Olen siis sen jälkeen pikkuhiljaa harjoitellut. Se on jäänyt ydinluiden kanssa ja olen yrittänyt olla huomioimatta sitä ihan hirveästi, kun tulen kotiin, jotta se ymmärtäisi, että ei ole niin kamalaa jos olen poissa.

Pidemmän yksinolon jälkeen se kuitenkin haukkuu hyvin kimeän ja hätäisen oloisena kotiin palatessa. Se on kuitenkin syönyt, joten en ole kauhean huolissani eroahdistuksesta. Olen lopputulokseen kuitenkin kohtalaisen tyytyväinen. Neira ei enää hauku perääni jos lähden, eikä kotona ole tuhottu mitään.

Videokamerahan sille pitäisi varmaan asentaa varmistuakseni siitä, että Neira ei hauku millekään muulle, kun se on yksin. Olen kuitenkin sen verran tytyväinen siihen , että Neira jää kotiin hiljaa, joten en ole ihan varma, että kannattaako se?

Koirat ovat siis meillä rajattu alakertaan ja siellä pelkkään eteistilaan, jos Neira on Kiiran kanssa. Kaikki hyllyt on tyhjennettävä eikä mitään voi jättää esille. Jos jätän Neiran yksin aika lyhyeksi toviksi, niin sille voi jättää myös oman makuuhuoneeni auki. Kengät se syö ja mahdollisesti treeniliiviä nakertaa, joten ne on piilossa. Sukat täytyy myös piilottaa, koska muuten minulla on vain reikäsukkia. Mutta itse vaatteita en ole nähnyt Neiran järsivän.

Miten itse olette kokeneet koiran yksinolon? Ollaanko teillä nätisti vai onkokengät syöty?

Isosiskon hyvät ja huonot puolet

Neiran kasvaessa olen huomannut hyvät ja huonot puolet siinä, että talossa on useampi kuin yksi koira. Viittaan tässä postauksessa kämppikseni belgianpaimenkoiraan Kiiraan.

Neira on nyt asunut meillä kolme kuukautta ja onkin kasvamassa hurjaa vauhtia aikuiseksi. Ainakin omasta mielestään. Neira on oppinut hyviä ja huonoja tapoja Kiiralta. Niitä onkin kuullut jos jonkinmoisia muiltakin. Hyviä ja huonoja puolia monen koiran kanssa. Hyvistä puolista kuulee enemmän ja minä olen myös samaa mieltä. Vanhemmasta koirasta on ollut minusta enemmän hyötyä kuin haittaa.

Esimerkiksi sisäsiisteys oli varmaan yksi ehdottomasti hyviä puolia kahden koiran taloudessa. Neira matki ulkona Kiiraa välittömästi. Kiiran tehdessä tarpeensa ja Neira teki perässä. Myös monet temput on ollut helpompi Neiralle opettaa (ainakin siltä tuntuu). Tietysti oma naksutinsormi on ollut herkempi ja on ollut helpompaa napata ensin harjoiteltuani jonkin verran Kiiran kanssa. Minusta  tuntuu, että Neira on oppinut myös katsomalla vierestä ja sen jälkeen kokeilemalla itse. Muita hyviä puolia löyden esimerkiksi kävelylenkeiltä. Neira hiljenee nopeammin, kun Kiira ei hauku vieressä. Yleensä Kiira pysyy hiljaa, vaikka Neira haukkuu vierasta postilaatikkoa. Lenkeilläkin on helpompaa, kun Kiira ei vedä hinassa, niin Neirakin on rauhallisempi.

Huonoja puolia on esiintynyt esimerkiksi yksinjäädessä. Kiiralla on nuorena ollut tarvetta tuhota kaikkea, mutta se helpottui lelujen ja luiden lisääntyessä. Neira on nyt 5kk eikä minulla tai kämppiksellä ole aavistustakaan, että onko lisääntynyt tuho Neiran 5kk riehumisen lisääntymistä vai onko Kiira tavallaan aloittanut uudestaan? Kolmas teoria tietysti on, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Kiira ei valitettavasti aina ole joukon älykkö. Kiira yleensä matkii, joten ongelma saattaa olla myös se, että Kiira matkii Neiraa. Tai, että kaksikko keksii yhdessä tehdä kaikkea typerää, kuten availla ovia ja muuta ei niin toivottua!

Neiralla on lähiaikoina ollut tarvetta kanniskella, pureskella ja syödä kaikkea turhaa. Tämä viittaa siihen, että lisääntyneet tuhot kotona olisivat mahdollisesti Neiran tekemiä. Mitään ei kuitenkaan voi sanoa varmasti, koska emme ole kotona katsomassa. Tuhojen saldot tähän asti: Neiran rekisteripaperit on tuhottu ja yksi hihna on purtu poikki. Lisäksi tavaroita on hieman siirrelty ja ovenkarmeja nakerreltu.