Lohja RN 08.06.2014

Viena oli tänään todella stressaantuneen oloinen koko päivän. Se söi kyllä nameja, mutta oli tosi outo. Tuomarin käsittelyssä Viena väisti taas, mutta ei kuitenkaan alkanut panikoimaan ja tahtonut pois kehästä. Antoi kyllä rauhoittelevia signaaleja sen jälkeen mutta jaah. Eikun mätsäreitä vaan taas kasapäin niin eiköhän tämä ala tästä luonnistumaan.

"Riittäväluustoinen. Selvän sukupuolileiman omaava, mittasuhteiltaan neliömäinen narttu. Kaunisilmeinen pää. Hyvin asettuneet korvat. Tyypilliset kulmat. Hyvä ylälinja, liikkuu hyvin sivulta. Hieman epävarma käytökseltään." ERI2

Tuomarina oli Pirjo Aaltonen.

Kiira alkaa olla kuin unelma viedä kehään. Meillä alkaa sen kanssa olla jo niin rentomeininki kehässä, että en voi kuin olla tyytyväinen. :)

Alla kuvia hieman rennommasta Vienasta nauttimassa iltapäivää Kiiran kanssa.

Olipas viikonloppu!

Lauantaina oli Järvenpään KR, jonne lähdin Tiinan kanssa.

Päivä oli kuuma jo heti alkuunsa ja Järvenpään sorakenttä oli kuiva ja kuuma kuin pätsi. Kiira suostui menemään jäähdyttelemään kevythäkkiin, mutta Viena ei siellä viihtynyt.

Lopulta tuli tyttöjen vuoro muutaman uroksen jälkeen. Viena oli kehässä oma suloinen itsensä. Se ravasi nätisti ja no... seisomisesta ei oikein tullut mitään. Vienalla ei ollut ketään katsottavaa, joten esitin sen itseeni katsoen, jolloin se etupää oli lysyssä ja siitä tuomari huomauttikin.

Tulos oli ERI1 JUK1, SA jäi uupumaan epävarmuuden vuoksi.

"Good proportion. Exc expression. Nice dark eyes. Good length of muzzle. Good bite. Well developed body, good angulations, exc coat and colour, good charbonne, Could stand more parallel at front feet, good movement, could show more confidence"

Kiira oli hienosti koskettelussa ja muutenkin olen siitä kyllä ylpeä. Enemmän voitte lukeaKiiran blogista :)

Sunnuntaina belgitytöillä ja minulla oli Rally-Toko kisat Hankoossa.

Saavuimme paikalle myöhemmin kuin olisin halunnut ja alkuvalmistelumme  eivät menneen niinkuin halusin. Lisäksi oli hyvin kuuma. Tiedän tämän kuulostavan selittelyltä, mutta osa omaa analyysiäni se ainakin on. Kiiran kanssa olemme tottuneet tiettyihin juttuihin ja omat pasmani ainakin meni sekaisin, kun en saanut tehdä normaalia rutiiniani.

Tulos näkyi meidän suorituksessa. Lopetin toisella kyltillä koska meno ei ollut niinkuin olisin halunnut.

Muutaman tunnin tauon jälkeen ajeltuamme hieman ympyrää hankoossa ja lyhyen treenin kanssa pääsimme Vienan kanssa ensimmäistä kertaa muulle kuin mölliradalla ja olin todella tyytyväinen! Viena teki ihanasti hommia. Onnellinen. 97/100p. 

Päivän toinen saldo on rusketusraidat näyttely/rally-toko/mätsäri käsinauhan aiheuttama valkoinen läntti käsivarressa. -,-

Näyttelytähtityttöni

Järkyttävä jännitys iski aamulla. Vienalla oli tänään ensimmäiset näyttelyt. Riihimäki RN oli kyseessä ja tovi sinne kesti ajaa ja ei kauheasti voinut jännittää, kun piti keskittyä ajamiseen.

Ollaan treenattu mätsäreissä aivan järkyttävästi. Monessakohan mätsärissä olen ollut viime aikoina Vienan kanssa? Tänä vuonna lukumäärä taitaa olla kuusissa ja viimevuoden puolella niitä on yli kymmenen. Olemme harjoitelleet juoksemista, seisomista ja tietenkin myös koskettelua.

Olin vielä ennen kehään menoa ihan järkyttävän hermostunut, mutta onneksi se kuitenkin laantui. Viena juoksi todella kauniisti ja elegantisti, aivan kun olemme treenanneetkin. Olin todella ylpeä. Viena antoi katsoa hampaat todella hyvin. Peräpään kanssa on vielä treeniä, mutta olen TODELLA tyytyväinen.

Vienalle ERI2 SA PN3

"Hyvä tyyppinen. Saisi olla itsevarmempi, kaunis narttumainen pää, lyhyt kaula, hyvä selkälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu erinomaisesti"

Jälkeenpäin käytiin pulahtamassa :)

Huippuviikonloppu takana!

Viime aikoina on ollut hieman hiljaista. Pahoitteluni siitä. Yövuorot... minusta tulee aivan zombie. Joka tapauksessa kalenterista monet huomasivatkin Neiralla ja Kiiralla oli näyttelyviikonloppu takana. En odottanut kuuta taiaalta. Olihan kuitenkin Neiran ensimmäinen virallinen näyttely.

Päivä lupasi hyvää. Aurinko paistoi heti aamusta lauantaina. Collie kehät alkoivat kymmeneltä, joten olimme paikalla 9.00, jotta Neira kerkeäisi tehdä tarpeensa ennen kehään menoa. Neiran kasvattajat olivat paikalla luomassa hieman paineita. Minua jännitti lauantaina. Olihan Nieran ensimmäiset viralliset kuitenkin. Puhuin hetken toisen kasvattajan kanssa. Hän näytti minulle kuinka juoksen Neiran kanssa paremmin, jotta se ravaa koko ajan eikä vaihda laukkaan välissä.

Neira ei kuitenkaan osaa seisoa niinkuin collien kuuluisi, joten esiintymisemme kehässä meni aika päin pyllyä. Tuomarin (Maret Kärdi) tiesin olevan tiukkapipoinen, joten tulos ei yllättänyt:

11kk. Vielä keitysvaiheessa oikean tyyppinen narttu jolle toivoisin pitemmän rintakehän ja tiiviimmän lantion. Syvän rintakehän ansiosta vaikuttaa hieman matalaraajaiselta. Ikään nähden sopivat kulmaukset. Hieman etuasentoiset kulmaukset - kaveutavat rintakehän. Raajaluusto saisi olla tukevampi. Kapeahko kuonoinen pää jossa erityisen kapea ja kevyt kuono-osa laskeva kuono selkä ja tiiviisti yläikeniin nojaavat alakulmurit. Liikkuvat korvat pienehköt lähekkäin sijaitsevat tummat silmät. Hieman haluton esiintyminen johon häviää rodunomainen ryhti. Jyrkkä lantio ja liikkeessä rungon alle jäävät takaraajat. Oikea laatuinen karvapeite ja vaalea pohjavilla. H

Olin kuitenkin tyytyväinen. Neira juoksi todella hienosti ja se antoi pusunkin tuomarille. Kasvattajilta terveisiä, että furminaattorilla pohjavilla pois ja odotellaan ensi syksyä. Näin minä siis teen!

Seuraavaksi siirryimme belgikehän laidalle. Neira sai syödä luuta omassa viileässä kevythäkissään ja minä keskityin viemään Deimoksen ja Kiiran. Ensiksi oli titetysti urosten vuoro, joten otin Deimoksen kanssa muutaman harjoitusaskeleen. Deimos oli kuin unelma! Deimos on aina yhtä pirteä tuomarin kanssa ja lauantaina se ravasikin oikein hyvin. Minulla voisi olla ehkä hieman kovempi vauhti vielä, jotta liikkeet olisivat vielä paremman näköiset. Deimos seisoi todella ryhdikkäästi. Lauantaina sitä kiinnosti katsella missä Daisy- äiti menee. 

Lauantaina olimmekin Deimoksen kanssa ROP junioreita, ERInomaisia ja saimme SA:n. Hyvä Deimos! Olin todella iloinen ja tyytyväinen tuohon nuoreen uroksen alkuun. Deimosta on aina ihana handlata! Paras uroskehässä olimme PU4!

Kiira taas. Voi luoja. Kiiralla on kai alkamassa juoksut. Se oli hyvin kärttyinen kehän ulkopuolella. Kehään mentäessä yritin pitää meidät rauhallisena ja taisinkin onnistua oikein hyvin. Kiira ei väistänyt juurikaan tuomaria. Ihanaa! Kiiralla oli huono ravipäivä ja se vain pelleili. Emme oikein löytäneet yhteistä säveltä ja siihen olinkin kaikkein pettyinein. Tuomari ei tykännyt harmaista belgeistä ja saatika sitten Kiiran lyhyestä turkista, joten tulos oli EH.

Olin kuitenkin todella tyytyväinen, että vaikka Kiira pelleili kehän ulkopuolella, niin se ei tehnyt sitä enää kehässä. Hyvä Kiira!

Sunnuntaina olikin jo toinen päivä. Molemmat koirat olivat todella väsyneitä. Myös omistajat olivat väsyneitä ja handlerikaan ei ollut parhaassa iskussa. Neira ja Viena olivat kotona ja mukana oli vain Jenny, minä ja Kiira. 

Deimos ei jaksanut seistä yhtä hienosti kuin edellisenä päivänä ja se oli selkeästi hieman väsynyt. Deimos on kuitenkin kaunis koira, joten se pärjäsi jälleen todella upeasti. Deimos ravasi ihan kohtalaisesti. Me olemme löytäneet viimeinkin hyvän rytmin juoksemiselle. Sunnuntaina Deimoksen tulos oli ERInomainen ja SA. Deimos voitti myös oman luokkansa ja pääsi urosten kanssa kisaamaan. Uroksia oli todella paljon, joten karsiuduimme aika heti pois. Deimosta ei enää kiinnostanut.

Kiiran vuoro kun tuli, niin olimme tehneet hieman virittelyä ennen kehään menoa. Harjoittelimme ravaamista ja seisomista. Ne meni oikein hyvin. Minä olin myös rento, mutta ehkä hieman väsynyt. Kiiran mielestä tuomari oli mörkö. Hampaita se ei ensin antanut näyttää. Se paoili minun taakseni. Minä sitten kumarruin Kiiran tasolle ja avasin sille kuristuspantaa, jonka jälkeen ei ollut ongelmaa näyttää hampaita. Kiira kuitenkin örähteli tuomarille hänen kävellessä Kiiran ympärille tutkivasti.

Kiiran kanssa juoksin sunnuntaina hitaamin, koska lauantaina se oli pelleillyt. Sunnuntaina tulikin sitten heti huomautus löysistä liikkeistä. Kokonaisuutena koen kuitenkin, että viikonloppu meni hyvin. Sain itse kokemusta ja varmuutta handlerin hommiin. Neiran kanssa tuli paljon parannettavaa ja myös belgialaisten kanssa voisi treenata kehässäjuoksemista. Näin tällä kertaa. Katsotaan miten ensi kerralla sujuu?

Kiiran näyttely

Lahden ryhmänäyttely 13.01.2013

Tänään oli Kiiran ensimmäiset viralliset näyttelyt. Mätsäreissä tosiaan olemme juosseet syksyn aikana. Seitsemässä mätsärissä taisimme olla. Tarkoituksena oli vähentää minun jännitystä näyttelytilanteissa ja Kiiralle sopiva luoksepäästävyys. Mätsäreissä Kiira antaa tuomarin hyvin katsoa hampaat. Enemmän syksyn mätsäreistä voitte lukea täältä.

Aluksi kaikki näytti menevän todella hyvin. Olimme tosiaan tehneet töitä syksyllä sen eteen, että Kiira olisi rennosti hallissa ja tottunut koriahälinään. Lisäksi olimme harjoitelleet sitä, että Jenny on kehän laidalla, eikä Kiira vetäisi sinne. Kaikki näytti olevan hyvin ja koin, että olimme todella valmiita näyttelyihin. Mitä mielestäni yhä olemme.

Jotakin kuitenkin tapahtui puolisen tuntia halliin tulon jälkeen. En tiedä säikähtikö se jotakin vai mikähän sille tuli. Kiiran kanssa on ollut aiemmin ongelmia, että se on säikähtänyt hallissa oven pamahdusta tai vastaavaa, mutta tänään mitään sellaista Kiiran olotilaa selittävää ei oikein löytynyt. Se on aiemminkin ollut halleissa. Toisinaan se on säikähtänyt, mutta on se muutamat kerrat ottanut oikein rennostikin.Yhtäkkiä Kiira vain vaikutti stressaantuneelta. Yritin lievittää sitä lähtemällä kävelylle hallin ympäri ja hetkellisesti se näyttikin rauhoittuneen. Tultuamme takaisin omalle paikalle Kiira kävi nukkumaan tuolien alle. Olin kuitenkin hieman huolestunut, että mites Kiira reagoi kehässä.

Kehään mentäessä Kiira oli yhä rauhaton. Se veti kovasti pois kehästä. Tyttö taisi olla niin stressantunut, että näyttely ei maistunut. :( Tämä oli todella harmillista, koska viimeisten mätsäreiden jälkeen tuntui jo todella hyvältä. Tuntui siltä, että Kiira on valmis. Harmittaa, mutta ehkä seuraavalla kerralla menee jo paremmin. Kiira on kuitenkin nuori koira, joten toivoa on, että se tottuisi.

Kiiran arvostelu:

"Mittasuhteet sopivat, mutta koira lihavahkossa kunnossa. Hyvä pään muoto. Kookkaat, oikein kiinnittyneet korvat. Hyvä ylälinja. Etuosan liikkeessä vähän löysyyttä. Ei parhaassa karvapeitteessä. EH 4"

Enemmän Kiiran puuhista voit lukea täältä.

Pääsin minä muitakin belgialaisia viemään kehään.

Ensimmäisenä vein Deimoksen Van de Pillendyk Kharon, jonka olen aiemminkin vienyt kehään. Deimoksen touhuista voitte lukea enemmän täältä. Deimoksen kanssa jännitin yhä itse hieman. Ensimmäiset viralliset nyttelyt kuitenkin minulla. Deimos ei siitä kuitenkaan piitannut. Se oli vain oma ihana itsensä. Deimos ei todellakaan stressannut olla äidistään poissa muutaman metrin päässä. Siinä se jökötti ja odotti ohjeita. :) Deimos sai tulokeksi ERI2. Onnea! :)

Toisena belgialaisena vein Gurun, C Ya Soon! z Kovarny. Gurun olen kerran aiemmin tavannut. Olimme suurella belgiporukalla leikkimässä. Siitä voitte lukea paremmin tästä. Gurun kanssa oltiin selvästi harjoiteltu kotona. Minun ei paljoa tarvinnut kehässä tehdä ja Guru osasi seisoa hienosti edessäni, niin kuin kuuluukin. Se ravasikin oikein sulavasti muutaman peitsaavaan askeleen jälkeen. Olen itse tyytyväinen omaan esittämiseeni. Olin iloinen Gurun puolesta: EH2. :) Onnea teille!

Kiitos Riikka ja Jenny kuvista!

Minä ja Kiira

Minä ja Guru

Kiira ja Ruki odottelevat vuoroaan

Neira 6kk

Neira täyttää 26.11 6kk. En voi uskoa, että aika menee niin nopeasti. Minunko pikkuiseni jo sen ikäinen? Apua!

Neira on osoittanut pienestä pitäen kovuuden ja rohkeuden merkkejä. Se ei ole pelännyt vielä mitään. Mihin ikinä olen sitä vienyt, niin se on aina vain hetken ihmetellyt ja lopulta käynyt nukkumaan. Ihanan rempseä pentu siinä mielessä ja ehdottoman huoletonta kiikuttaa sitä mukanaan mihin ikinä menenkään. Neira on tähän mennessä käynyt kavereilla, Helsingin keskustassa, Korsossa, mätsäreissä ja ties missä! Ihanaa, kun on näin rohkea pentu.

Kovuutta Neira on taas ilmaissut hieman turhan hanakasti välillä. Neira on sen verran ahne, että se syö kaiken eteensä tulevan. Tämä on johtanut pennun muutaman kerran jopa tappeluun vanhempien koirien kanssa. Haavereilta on onneski vältytty, mutta huhhuh! Neiran kovuus tulee myös esiin, kun se leikkii toisten koirien kanssa. Se ei välitä kovistakaan kolhuista eikä muista niitä enää hetken päästä.Se ottaa aika paljon turpaan ennen kuin se tulee hetkeksi jalkoihini ihmettelemään. Ei se siinä kauaa viihdy ennen kuin se lähtee taas mukaan leikkeihin.

Harrastusten parissa Neira on aika mahtava. Se on aika innoissaan, kun ryhdymme tekemään ja ilmaisee varsin kovaäänisesti turhautuessaan, kun ei ole sen oma vuoro. Aglityyn se syttyy ihanasti ja tekee innokkaasti herkkujen eteen töitä. Se onkin sellainen ahmatti. Saman olen huomannut tokoillessa, että herkkupalkalla se tekisi vaikka mitä. Vaikka lelut ovatkin huippu juttuja treenien ulkopuolella, niin treenatessa sille kelpaisi vain herkut. Tässä voin tietenkin itse vaikuttaa ja alkaa ihan kylmästi leikkimään Neiran kanssa enemmän. Vai mitä olette mieltä?

Neira turhautuu agilitytreenien reunalla. Sitä selkeästi ärsyttää kun ei itse pääse kentälle. Neira huutaa ja räyhää. Ainakin ilman näkösuojaa. Näkösuojalla Neira yltyy haukkumaan lähinnä vain jos joku käyttää samoja käskysanoja tai jos se tunnistaa liikkeiden tekijän. Esimerkiksi jos Jenny ja Kiira tekevät jotain ohjatulla tunnilla niin Neiraa ärsyttää entistä enemmän. Olen myös huomannut, että mätsärikehän laidalla Neira turhautuu ja alkaa huutaa kiukkuaan. Se ei onneksi pure hihnaansa, mutta huuto on ihan tarpeeksi paha.

Neira pääsee yleensä vapaanajuoksemislenkeille. Me käymme harvoin pitkillä hihnalenkillä. Tämä kuitenkin muuttuu talven tullessa. Ei ole kovin mukavaa lähteä pimeään metsään koiran kanssa. Hihnalenkeillä Neira yleensä haukkuu kaikkea ympärillä olevaa, joten hihnalenkkien lisääntyessä pääsemme siis treenaamaan lisää hihnassa hiljaisuutta. 

Lepopäiviä Neiralle kerääntyy välillä turhankin paljon. Itse olen ollut työharjoittelussa enkä jaksa joka päivä pitkiä ja kehittäviä lenkkejä. Tästä syystä Neiralle tulee lepopäiviä. Neira kestää aika hyvin lepopäivät. Jos niitä tulee liikaa, niin silloin se kyllä turhautuu ja se näkyy kotona tavaroiden syömisena ja niiden kanniskeluna. Ulkona se näkyy kaikelle haukkumisena ja remmissä kiskomisena. Väsyneenä Neira haukkuu vähemmän.

Neira on alkanut paimentaa. Se ei ole sellaista suloista pennun paimennusta, vaan kun olemme näyttelykehässä, niin Neira tarttuu lahkeisiini. Se on niin noloa! Viimeksikin sain koko kehän laidan nauramaan, kun piti lähteä juoksemaan Neiran kanssa. :D Pentuni ehkä sai hyvän muun arvostelun, mutta ei siitä tule mitään, että se näykkii reisiäni ja lahkeita juostessamme.

Neira siirtyi muutama viikko sitten raakaruokinnalle. Sen tuloksia on selvästi näkyvillä, kun Neiran ulostukset ovat jääneet vähemmälle. Melkein jo kauhistuin kun ulostuskin on välillä ollut hankalaa vatsan ollessa kovalla. Nyt kuitenkin hieman kirjallisuutta luettuani ja hetken mietittyäni asiaa, niin koen sen ihan hyväksi asiaksi. Neiran ulostusteen ulkonäkö oli aika kamalaa sen ollessa kuivamuonalla ja pierut olivat myös sen mukaisia. Hurraa huuto barf-ruualle, kun nahkalapsen haisevat ilmapommit ovat melkein historiaa!

Hieman Neira on kuitenkin hilseillyt ja olenkin jäänyt miettimään, että onkohan sillä joku puutostila vai käykö sen vartalo läpi sellaista puhdistusta raakaruokintaan siirryttyä. Onko muilla kokemuksia?

Lisää kuvia kiharagalleriassa