Smaug pentupörhellystä

Smaug kasvaa hurjaa vauhtia. Meillä myös riittää puuhailtavaa. Yksinoloa on treenattu ja se sujuu ihanan ongelmitta. Teen vuorotöitä mikä ei ole mitään maailman ihaninta koiran kannalta, mutta onneksi Smaugilla on niin maailman paras opettaja Viena. Viena osaa olla hiljaa, rauhassa ja nukkua yksinoloajat ja se on selvästi hieronut taikapölyä myös Smaugiin. Kun tulen kotiin, niin koti on ihan hyvässä kunnossa.

Leikitty selvästi on, mutta löydettyjen pissojen perusteella pääosin nukutaan, koska pissoja löytyy vain yhdet. Vastassa on myös venytteleviä ja unisen oloisia koiruuksia, mistä olen kyllä etiyisen iloinen.

Pennun kanssa on mukavaa myös sosialisoitua!

Olemme käyneet maanantaina leikkimässä uusien pentututtavien kanssa koirapalveluvirikkeellä. Tulemme käymään myös jatkossa. Oli mukavaa harjoitella toisiin koiriin tutustumista ja rauhoittumista treenien yhteydessä.

Helsinki-Vantaalla tuli myös piipahdettua. Smaug oli oikein loistavasti. Aluksi terminaali oli ehkä hieman jännittävä (läähätyksestä päätellen) mutta namit maistuivat ja häntä heilui uteliaana. Ihmisiä oli ihan mukava moikata ja lattiamateriaalit oli kaikki ihan ok. En voisi olla ylpeämpi pienestä belgialaisesta. <3

Tulemme varmaan käymään jatkossakin. Lentokentällä on ihana Starbucks josta saa hyvää kahvia :D

Rauhoittumistreenejä

Tällä kertaa ajattelin piristää iltojanne kertomalla treenitauko rutiineistamme. Muistatteko Tämän postauksen? Kerroin kuinka mm. Neira kakkasi autoon tauolla ja Viena murtautui takaluukusta.Sen jälkeen on tosissaan minulla ollut mukana aina vain toinen koiristani treenaamassa ja ostettuani "uuden" auton, johon sain metallihäkit takaluukkuun on treenaus ollut huomattavasti mielyttävämpää.

Auton takaluukussa on siis mittatilattu metallihäkki jossa on tuplaovet ja erilliset luukut koirille. Olen myös hankkinut uuden kevythäkin Neiran rikottua edellisen. Koirat ovat oppineet rauhoittumaan auton häkkeihin aika kivasti ja niistähän ei pääse murtautumaan ulos.

Kevythäkki harjoitukset menevät ihan kohtalaisesti. Viena malttaa olla kevythäkissä hetken, sitten vapautan sen ja paaaljon kehuja. En ole vielä sulkenut häkkiä, mutta eiköhän se tästä lähde käyntiin. Auton häkissä osatataan kuitenkin odottaa nätisti, mutta kevythäkissä tulee olemaan paljon enemmän häiriötä aina: mätsärireissut, näyttelyreissut ja kisareissut. Tilanteet ovat sitten paljon vaikeampia kuin autossa, jonka saa peitettyä.

Neiran kanssa joudun aloittamaan tosi alusta. Se tosiaan murtautui omasta ensimmäisestä kevythäkistään. Nytyritän tehdä tarkkaa työtä ja olla nostamatta kriteeriä liian nopeasti. Kokeilin yhdessä mätsärissä ja Neira pysyy rauhallisena kevarissa, mutta tarvisee vielä paljon vahvisteita häkissä ennen kuin voin alkaa laittaa kevythäkinverkkoa taas kiinni.

Tarkoitus olisi siis sellainen unelmatilanne, että voisin treenata yhtä koiraa ja toinen odottaisi hiljaa kevythäkissä vuoroaan. En tiedä onko tämä utopistinen toive, mutta katsotaan kuinka minun käypi.

Alla kuva Kiirasta, joka on hieman pidemmällä kevythäkkitreeneissään.

Valoa tunnelin päässä

Muistatteko, kun olen aiemmin kertonut Neiran haukkumiseen liittyvistä ongelmista? Jos mietitte mitä meille aiemmin on kuulunut, voitte lukea tästä ja tästä. Neira aloitti kaikelle haukkumisen jo neljän kuukauden iässä ja siitä se on vain pahentunut iän myötä. Neira on nyt 10kk. Neira on luonteeltaan hyvin äänekäs. Sehän örisee ihan vain omassa pedissäänkin ja haukottelee äänekkäästi. Ei se ole oikeastaan koskaan hiljaa paitsi nukkuessaan.

Olen näistä aiemmista postauksista lähtien alkanut viemään Neiraa erikseen lenkille ja minulla on ollut aina jotakin namia taskussa tai nami ja naksutin. Neiran ollessa nuori naksautin haukkumisen jälkeen 3sec hiljaisuudesta. Se taisi olla virhe. Ainoa mitä Neira siitä silloin oppi taisi olla, että haukkuminen kannattaa.

Nykyään olen tehnyt niin, että odotan Neiran ottavan kontaktia hiljaa ja se saa siitä palkkaa. Joko naksautan hiljaisen vilkaisun jälkeisestä katsekontatista tai sitten vain palkkaan sen ottaessa katsekontaktin hiljaisen vilkaisun jälkeen. Tämä on osoittautunut ihan hyväksi tavaksi. Koirat ovat yhä liian vaikeita ohittaa hihnassa, joten koirien tullessa vastaan minä vaihdan suuntaa tai imutan Neiran koiran ohi. 

Tänään aamulla Neira ohitti yhden ihmisen, joka kulki meidn ohitse metrin päästä aivan hiljaa! Olin todella tyytyväinen. Ohitimme muitakin ja niiden kohdalla se haukahteli, mutta edes yhden ihmisen se ohitti hiljaa, joten sitä on syytä juhlia minusta! Olen Neirasta niin ylpeä! Ehkä tämä tästä vielä muuttuu paremmaksi vielä. On selvästi kannattanut viedä sitä ihan vain keskenään ulos. Samallahan minun ja Neiran keskenäinen suhde on voimistunut.

Neira on kuitenkin collie, joten en leta sen koskaan olevan täysin hiljaa. Toivon, että tulevaisuudessa se haukahtaisi kerran nähdessään jotakin ja olisi sen jälkeen hiljaa. En jotenkin voi olettaa, että se olisi täysin hiljaa. Neira on niin äänekäs muutenkin ja se kuuluu jotenkin sen luonteeseen. Mutta melkein hiljaiset ohitukset ovat toivottavasti tulevasuudessamme.

Voi murkkujen murkku

Jos Neira haukkui paljon ennen murrosikäänsä, niin mitä hittoa se sitten tekee nyt? -,-

Asun tällä hetkellä Neitan kanssa koiravahtina kämppiksen vanhempien luona. Ollaan ikäänkuin koiravahteina. Täällä on siis minun ja kämppiksen lisäksi: Kiira, Neira, Prinssi ja kohta juoksuinen Samba.

Ajattelin, että täällä olisi helpompaa. On takapiha jonne koirat voi päästää ja pihalla on kolme autoa joiden kanssa vuorotella, että mihin ihanaan paikkaan sitä veisi koirat pitkälle lenkille. Kaikki alkoi kohtalaiseti. Samba ja Neira riehuivat keskenään ja painivat oikein suloisesti. Kiira katseli vierestä aina kun malttoi ja välillä kolmikko leikki keskenään.

Ongelmat oikeastaan alkoivat, kun Neira alkoi väsyä. Neira alkoi haukkua kaikelle. Jos ennen olin sitä mieltä, että Neira haukkuu kaikelle, niin se on nyt kahta kamalampi. Jos sen päästää takapihalle, niin se on ihan hetken hiljaa ennen kuin se alkaa haukkua naapureiden koirien haukkua. Jos se kuulee auton, lapsen, ihmisen ulkona, niin se haukkuu.

Sisälläkin Neira on avannut suunsa oikeastaan ensimmäistä kertaa. Se haukkuu, jos Kiira leikkii Prinssin kanssa. Neira haukkuu myös talossa asuville kummituksille, lampuille, varjoille ja vaikka mille.

Neira on myös kaiken haukkumisen lisäksi aivan korvaton apina. Se tunnistaa vain käskyt "istu ja maate", jotka sille on opetettu ensimmäisellä viikolla minulletulon jälkeen. Se ei edes osaa tulla sivulle, vaikka luulin sen olevan aika vahva. Eilen yritimme treenata, mutta se vain haahusi seuruun läpi ja perusasentokin oli vinompi kuin koskaan. Se tarvitsi älyttömän suuren käsiliikkeen, että se ymmärsi yhtään mitään.

Puhuinkin kämppiksen kanssa, että ellei Neira ala nukkua päivisin ettei se väsy niin kamalasti, niin minun täytyy muuttaa takaisin omaan kämppääni. Joten saa nähdä kuinka tässä käy.

Joten APUA, minulla on hirviö käsissäni :D Hakekaa se pois? :D

Koirakavereita

Neira on päässyt tutustumaan jälleen uusiin koiriin. Neiran suurin mörköily on taitanut jäädä taakse. Oudon näköiset koirat, eivät ole enää yhtä pelottavia kuin kuukausi sitten. Uudet koirat ovat yhä jännittäviä, mutta Neira tutustuu heihin kuitenkin hyvin reippaasti eikä jää haukkumaan ja nostelemaan pyllykarvoja pitkäsi aikaa niin kuin oli aiemmin tehnyt.

Olemme käyneet tässä hiljattain koirapuistoissa tutustumassa uusiin tuttavuuksiin.Neiran leikkityyli on yhä kovin juoksupainitteinen. Ei se oikeastaan paini kuin Samban tai Kiiran kanssa, jotka ovat hyvinkin tuttuja koiria.

Neira siis tosiaan juoksee joko karkuun, niin, että se n itse provosoinut muut peräänsä tai sitten se paimentaa haukkuen ympyrää, jos toiset koirat leikkivät eivätkä juokse. Erityisesti, jos pojat kiusaavaat Kiiraa, niin Neira haukkuu poliisina vierestä.

Yhä tuntuu siltä, että pojat ovat kiinnostuneempia Neirasta. Neira täytti juuri 8kk, mutta toivon, että juoksut tulisivat vasta myöhemmin. Minusta tuntuu, että Neira on vielä ihan vauva, että eihän sillä voi olla vielä juoksuja!

Kiitos Kristalle kuvista! Lisää kuvia voitte katsella täältä.

Isosiskon hyvät ja huonot puolet

Neiran kasvaessa olen huomannut hyvät ja huonot puolet siinä, että talossa on useampi kuin yksi koira. Viittaan tässä postauksessa kämppikseni belgianpaimenkoiraan Kiiraan.

Neira on nyt asunut meillä kolme kuukautta ja onkin kasvamassa hurjaa vauhtia aikuiseksi. Ainakin omasta mielestään. Neira on oppinut hyviä ja huonoja tapoja Kiiralta. Niitä onkin kuullut jos jonkinmoisia muiltakin. Hyviä ja huonoja puolia monen koiran kanssa. Hyvistä puolista kuulee enemmän ja minä olen myös samaa mieltä. Vanhemmasta koirasta on ollut minusta enemmän hyötyä kuin haittaa.

Esimerkiksi sisäsiisteys oli varmaan yksi ehdottomasti hyviä puolia kahden koiran taloudessa. Neira matki ulkona Kiiraa välittömästi. Kiiran tehdessä tarpeensa ja Neira teki perässä. Myös monet temput on ollut helpompi Neiralle opettaa (ainakin siltä tuntuu). Tietysti oma naksutinsormi on ollut herkempi ja on ollut helpompaa napata ensin harjoiteltuani jonkin verran Kiiran kanssa. Minusta  tuntuu, että Neira on oppinut myös katsomalla vierestä ja sen jälkeen kokeilemalla itse. Muita hyviä puolia löyden esimerkiksi kävelylenkeiltä. Neira hiljenee nopeammin, kun Kiira ei hauku vieressä. Yleensä Kiira pysyy hiljaa, vaikka Neira haukkuu vierasta postilaatikkoa. Lenkeilläkin on helpompaa, kun Kiira ei vedä hinassa, niin Neirakin on rauhallisempi.

Huonoja puolia on esiintynyt esimerkiksi yksinjäädessä. Kiiralla on nuorena ollut tarvetta tuhota kaikkea, mutta se helpottui lelujen ja luiden lisääntyessä. Neira on nyt 5kk eikä minulla tai kämppiksellä ole aavistustakaan, että onko lisääntynyt tuho Neiran 5kk riehumisen lisääntymistä vai onko Kiira tavallaan aloittanut uudestaan? Kolmas teoria tietysti on, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Kiira ei valitettavasti aina ole joukon älykkö. Kiira yleensä matkii, joten ongelma saattaa olla myös se, että Kiira matkii Neiraa. Tai, että kaksikko keksii yhdessä tehdä kaikkea typerää, kuten availla ovia ja muuta ei niin toivottua!

Neiralla on lähiaikoina ollut tarvetta kanniskella, pureskella ja syödä kaikkea turhaa. Tämä viittaa siihen, että lisääntyneet tuhot kotona olisivat mahdollisesti Neiran tekemiä. Mitään ei kuitenkaan voi sanoa varmasti, koska emme ole kotona katsomassa. Tuhojen saldot tähän asti: Neiran rekisteripaperit on tuhottu ja yksi hihna on purtu poikki. Lisäksi tavaroita on hieman siirrelty ja ovenkarmeja nakerreltu.

Tokoilua ja kaiken maailman toilailua

Neirasta on kasvamassa kamala suun aukoja! Kun se kiehnää omassa sängyssä se ääntelee röhkien ja välillä se kuulostaa myös vähän lehmältä. Kun Neiraa vituttaa niin se haukkuu, ulvoo vinkuu tai marmattaa. Jos Neira innostuu, niin se haukkuu, jos sitä pelottaa jokin ulkona (postilaatikko, mopo, koira tai ihminen) tai jos se muuten vain kertoo, että edessämme on puu, niin se haukkuu!

Ongelma on tietysti se, että Neiralle ei riitä, että sillä on nakkia suussa, vaan se haukkuu silti ja ongelmaa pahentaa tietysti se, että minä aina hermostun, kun näen vastaantulijan, sillä pelkään, että Neira avaa suunsa. Parhaiten meni tänään, kun kävelin mitään näkemättä eteenpäin ja ohitsemme käveli mummo ja pariskunta, niin Neira oli ihan hiljaa :D mitäs tästä voikaan päätellä? Hmm...

On Neiran kanssa tapahtunut paljon edistystäkin. Se tulee jo sivulle ilman suurempaa käsimerkkiä ja välillä ilmankin. Tänään harjoittelimme sivulla olosta makaamaan menoa ja se meni yllättävän hyvin. Neiralla on ollut viimeaikoina hieman vaikeaa mennä makaamaan (ongelma voi olla märkä/kylmä alustakin) joten olin oikein positiivisesti yllättynyt, kun se meni nätisti maahan makaamaan pyynnöstä. Paikalla oloa on tultu hiottua ja se ymmärtää jo mitä se tarkoittaa, nyt siis vain lisäämään paikalla-olo-aikaa ja kauempana minusta. 

Hioimme myös seisomista ja olenkin yrittänyt liittää sanaa siihen. Se ei ihan ole ymmärtänyt sanaa "seiso", mutta seisoo kyllä aika nätisti. Aivan treenien lopuksi harjoittelimme vielä näyttelyravaamista. Tänään tuli myös hieman harjoiteltua agilityyn tarvittavia namimagneettia, että koiran saa liikkumaan takaisin esteiden taakse. Teimme myös kurssiiin kuuluvan kotiläksyn ja harjoittelimme siivekkeiden läpi juoksemista. Se olikin oikein kivaa ja Neira on todella innokas! Se saattaa myös johtua siitä, että itsekin pidän agilitystä, koska siinä on nopeutta, mutkia ja kaikkea kivaa!

Kaiken tämän jälkeen ole yhtään yllättynyt, että se sammui kuin lyhty matolle sisään tultuamme.

Kytäpuistossa tuli myös leikittyä amerikan bulldogin kanssa. Se oli 18kk narttu ja leikki ihan mukavasti meidän koirakkomme kanssa. Kolmikon leikkiminen oli lähinnä sitä, että ne juoksi kytöpuistoa ympäri kuin kahelit. Ainakin Neira näki jälleen uuden koiran. Kuvia löytyy täältä.

Illalla lähdimme vielä Haarajoelle juoksemaan perusporukassa. Mukaan tuli siis Samba, Neira, Prinssi ja Kiira. Pallon perässä tulikin koko nelikon juostua iloisesti. Neira leikki lähinnä Samban kanssa hippaa ja kerran se taisi leikkiä ärrinpurrin leikkiä prinssin kanssa.

Jos nyt ei ole väsynyt koira, niin ei sitten koskaan! Kauniita unia Neira :D

Treenejä...

Neiran kanssa on vieläkin hinkattu sitä vierellä oloa. Eilen annoin harkoissa sitten ohjat Kiiran omistajalle, Jennylle, kun eihän siitä tullut mitään minun kanssani. Oivallus: Minä naksautan liian harvoin ja vaadin hieman liikaa… eikö se ollutkaan sama asia naksautella 1v Kiiran ja 4kk Neiran kanssa? :DD huoh… Minun olisi tehtävä naksutusharjoitteita… Oivalluksen jälkeen, meillä alkoi mennä Neiran kanssa paljon paremmin. Ehkä tämä tästä! Harjoittelimme myös seuruun/hihnassa kävelyn alkua ja huomasimme, että Neiraan vaikuttaa palkan suunta todella paljon. Ensin Jenny huomasi, että annan naksautuksen jälkeen (Jenny naksautti ja minä vain annoin namin) annoin namin kaukana reidestäni, jolloin Neiran ”seuruu” alkoi hieman loitota reidestäni. Asian tullessa huomattua korjasin palkan suunnan ja kas kummaa. Nyt Neira hakeutuu naksautuksen kuullessaan aivan kiinni reiteeni. Täydellistä. Tuntuu hyvältä, kun on niin fiksu pentu… tämä ohjaaja vain kaipaa hiomista. :D

Neiran kanssa on ollut hieman ongelmia hihnassa. Se tahtoo hälytys haukkua kaikkea. Joten nyt on sitten alettu kulkea paikoissa, joissa olisi hieman enemmän porukkaa, jotta Neira ymmärtäisi, että ihmiset kolmenkin metrin päässä ovat ihan kivoja, eikä niitä tarttis hälyttää :D Jääkäämme seuraamaan kuinka tämä edistyy.