Tokohuumaa

Rallytoko ja tokokuume nousevat hieman näin kesällä, kun treenaaminen on helpompaa, kun kentät ovat sulia ja treenitavoitteesta riippuen asfaltti, nurmikko ja hiekka kenttä käyvät. Kisasuunnitelmia minulla on ehkä syksylle, jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaisesti.

Ollessani Tampereella poikaystävän luona, niin Pirkkalan ABC:stä on tullut meidän uusi lempi treenikenttä. Siellä on hyvä nurmikko, jossa ei ole ihan liikaa koirien hajuja eikä muutakaan häiriötä. Siellä saa treenata rauhassa. Nurmikko on suhteellisen tasainen ja itsellä on yleensä hyvä fiilis. 

Viena, joka on yleensä aika tunnelma eläin, niin ei ole oikein syttynyt tokosta aiemmin, kun ei se ole minustakaan ollut aina niin hauskaa. Nyt kun treenaaminen niin usein on tullut itseltä, eikä ole minun työvuoroihin sidonnaista, kun yleensä tokoileminen yms. harrastaminen on aikataulutettua. Entä jos minua ei huvitakkaan yhtään tokoilla tiistai-aamuna klo 9-11 ennen iltavuoroani? Sinne kentälle on kuitenkin raahauduttava kun se on sovittu ja ainoa päivä sillä viikolla joka kaikille sopii. Siitä ajatusmalista voi jo ajatella, että ei se aina niin hauskaa sitten välttämättä ole. Tampereella ja vapaapäivällä se on kuitenkin niin itsestä lähtöistä, että fiilis on ollut parempi. 

Alla on kuvia, joista näkee, että Vienallakin on parempi fiilis ihan kotikentälläkin nyt kun on käyty fiilistreenaamassa useammin.

Muutama seuruuaskel

Yhteistyömme on Smaugin kanssa hauskaa. Treenattavaa riittää, mutta mahtavaa on kun molemmat tykkäävät treenata!

Smaugille on sivulletulon perusteet opetettu korokkeen avulla ja voin kertoa, että hyvin toimii! Innokas ja vauhdikas nuori mies sivulletulon suhteet. Muutama askel jo seuruuta tulossa! Kotona menee kolmea askelta kivasti. Ulkona kaverit ovat liian suuri häiriö, mutta kun pääsemme omaan treenikuplaan niin silloin toimii hyvin. 

Kuvia ei ole kaukoista, mutta niitä Smaug tekee tarmokkaasti ja hyvin. Eivät ne tietenkään valmiit ole, mutta pohjat on omasta mielestäni oikein kivalla mallilla. Seuraavaksi varmaan videomateriaali?

Vienan toko ja rally-toko ovat siinä mallilla, että seuruuseen ollaan tsemppaamassa kestoa ja intoa joka kestäisi koko kisasuorituksen ajan. Me ralleilimme kylä itsellemme RTK1, mutta Vienan seuruu oli todella laiskaa katsottavaa, enkä tahdo sellaista meille! vienalla kuitenki intoa riittää. Ongelmanamme on myös ollut, että minun aenteeni tokoiluun ja seuruun opettamiseen on ollut laiska: "Tuleppas nyt Viena niin tehdään taas tätä tylsää seuruuhinkutusta". Oma asennemuutos on ehdottomasti parantanut koko fiilistä tokoon ja Vienankin tekemiseen. Enää se ei maleksi luokseni seuraamaan, vaan pieni Vienan häntäkin heiluu! : )

Rally-tokon AVO-luokkaa varten meiltä ei puutu oikeastaan mitään liikkeitä, että kaikki liikkeet ovat suhteellisen hallussa. Pientä hiomista vain kaipaavat. Seuruuta vain pitäisi treenata. Toko sen sijaan on enemmän kesken. Kesän ajan saatte seurata treeniemme parissa että miten toko-Viena edistyy (vai edistyykö) AInakin Rally-tokoon olisi tarkoitus mennä viimeistään syksyllä!

Treenaava lohikäärme

Smaugista on kasvamassa mahtava treenikoira minulle. Vienassakaan ei ole mitään vikaa, mutta nuori Smaug on eritavalla ihana.

Vienaa on aina ollut hankalampi palkata namilla, joten on aivan mahtavaa miten liekeissä Smaug on ruokapalkallakin. Lelupalkalla molemmat palkkautuvat hyvin myös.

Olen hieman potenut blogiväsymystä ja jonkinlaista treeniväsymystä syksyn ja talven aikana, mutta lumen sulaessa toko/rally-toko ja agilitysydämeni herää jälleen henkiin.

Olen suunnitellut Vienalle tälle keväälle ja kesälle hyppyratoja. Viena tuli puomilta alas 2015 talvena enkä viime kesänä saanut treenattua korkeanpaikankammoa kuntoon. Pohdin pitkään että luovuttaisinko Vienan kanssa agilityn osalta kokonaan, mutta sitten... Viena syttyy aina niin ihanasti agility kentällä, että pakkohan sitä on vain tsempattava itsekin ja yritettävä.

HSKH:n jäsenenä pääsemme kuitenkin treenaamaan Ojankoon niin paljon kuin vain on mahdollista ja oma koutsimme Marianne Meyer on luvannut auttaa yksäreillä meitä myös. Eiköhän tästä vielä eteenpäin!

Smaugin osalla taas... ah. Ihana treenikuume ja kisakuume heräävät vain! Smaug treenaa tällä hetkellä sivulletuloa, seuruun alkua ja kaukojen pohjia tokoon. Silmissäni kuitenkin vilahtaa syksylle kisakalenteria, joten eiköhän tästä pidä ryhtyä hommiin sitten!

Treenikuvia ja postausta luvassa myöhemmin!

Tokotreenit

Tarkoituksena olisi saada treeni-inspikset jälleen kohdilleen. Eläinkoulutuskeskuksesta ollaan haettu hyvät vinkit ja nyt eikun toteuttamaan itseään. Viena on ollut kahdesti mukana lähipäivillä ja siellä ollaan onnistuttu hyvin häiriöstä huolimatta. Meillä oli siis siellä yleisöä kurssitovereista eikä Viena välittänyt heistä. Muutaman kerran Viena säikähti sermin takaa kuuluvia ääniä ja hälyytti hetken. Lopulta Viena kuitenkin rauhoittui ja pystyimme jatkamaan kursseilua.

Vienalla on siis tähän asti hallussa sivulletulo, jossa täytyy vielä hieman hinkata asentoa täydelliseksi, mutta uskon kyllä että se sieltä vielä tulee. Minun ongelmanani yleensä on ollut se, että harjoittelen niin harvoin koiran ollessa nuorempi, että kasvun aika sivulletulon treenaamisesta tulee hieman hankalaa kun koira on koko ajan eri kohdassa. Nyt Viena on kasvanut täyteen mittaansa (luulisin) joten on ihan turvallista ruveta hinkkaamaan kunnolla.

Viena osaa mennä maahan sivullani, edessäni ja siellä sun täällä muutenkin. Olen hieman aloittanut jäävien tekemistä ja Vienan kanssa olemme yhä alussa, mutta eiköhän se tästä lähde etenemään. Pääsemme toistaiseksi niin pitkälle, että käsken sen maahan, steppaan hetken paikoillani, palkkaan ja vapautan. Vielä en ole kokeillut askelien ottamista, mutta eiköhän sekin tästä lähde liikkeelle.

Eteentulo oli aikoinaan yksi ensimmäisistä asioista joita Vienalle opetin. Se istuu yhä Vienan selkärangassa, mutta sana on unohtunut. Täytyy siis opettaa vihjeen- liittämistä uudestaan. Teen varmaan ensin niin, että liitän vihjeen käsimerkkien yhä ollessa paikoillaan. Vihjeen uudelleen liitettyäni alan pikkuhiljaa häivyttää käsimerkkejä pois. Minulla on siis kädet sylissäni siinä kohdassa missä haluan Vienan istuvan. Käsimerkit eivät rally-tokossa onneski haittaa, mutta tulevaisuuden pk- puolella ei käsimerkit ole sallittuja joten ne täytyy lopulta häivyttää pois.

Seuruussa olemma vasta aika alussa. Viena seuraa täydellisesti vain muutaman askeleen, mutta siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Se on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Aluksi ajattelin, että voisin kokeilla imuttamista, mutta katson miten intensiiviseki saan Vienan seuruun näin ja sitten jos lelupalkalla saisi siitä vielä paremman näköisen.

Tarkoitus olisi saada tänä vuonna päästyä edes rally-tokoon sen virallistuttua ja sitten katselen hieman, jos innostuisin treenaamaan Vienaa BH- koe kuntoon. Mutta rally-tokoa jos ainakin saisi tehtyä.

Toko inspistä

Käytyäni Kiiran kanssa kisaamassa TOKOssa niin iski kauhea himo treenata tokoa. Kiiralla ja minulla ei mennyt han putkeen, mutta en voi kamalan surullinenkaan olla, koska nyt iski totaalinen himo treenata. En voi uskoa, että minä, vannoutunut pilkunviilauksen vihaaja olen innostunut niinkin pilkunviilaamislajista, kuin TOKOsta.

Minä tosiaan sain kunnian viedä Kiiran, koska kämppikseni Jenny ei vain saa aikaiseksi. Täytyy siis vähän patistaa ja lisäksi, minä tykkään kisaamisesta todella paljon. Se adrenaliini ja se kevyt jännitys mahassa. Ah! Ihan mahtavaa! Vaikka pääasia on, että koirallakin olisi kivaa. Harmistus on nimittäin ääretön, jos koiran mielestä kokeessa ei ole kivaa. Silloin sitä tuntee itsensä ohjaajana aika surkeaksi.

Joka tapauksessa aion skarpata ja treenata Neiran loppuun saadakseni sen TOKOn pariin. Tänään kävimme hieman hinkkaamassa vanhoja liikkeitä ja hieman haistelemassa uusia. Neira seuraa kohtalaisesti, se edistää jos käyttää lelupalkkaa mutta enköhän minä saa siitä kohtuullisen muistamalla palkansuunnan. Heitän siis taaksepäin lelun kun on palkan aika.

Neiran liikkeestä maahanmeno on hieman ruosteessa. Sitä on otettu viimeksi maaliskuussa ja silloin vain Jennyn kanssa. Minä en sitä oikeastaan olekaan tehnyt. Treeneissä tänään pääsin jo huiman neljän askeleen päähän j aolin todella tyytyväinen! Tästä se lähtee!

Seisomista ollaan nyt alettu sheippaamaan ja Neira tarjoaakin sitä ihan kivasti. Kohta pitäisi päästä nimeämisvaiheeseen ja siitä vain ärsykekontrolliin asti niin se on siinä. Otimme myös paikkamakuuta. Neira vaatii vielä tiheän vahvistevälin, mutta olen varma, että saan siitä varman paikkamakaajan. Neira on kuitenkin tosi fiksu.

Hyppyä emme ole koskaan Neiran kanssa ottaneet, muuta kuin rallytoko- ja agilityhyppyä, mutta ne eroavat kuitenkin melkolailla tokon hypystä. Uskon kuitenkin että suoriudumme siitäkin. 

Hieman päivitystä

Olemme olleet jälleen kerran hieman kirjoitustauolla. Ei niinkään siksi, että ei ole mitään kirjoitettavaa,vaan olen sattunut huomaamaan, että töiden jälkeen ei oikein jaksa muuta kuin lenkittää koirat ja vain olla. Tai sitten jos on viettänyt yltiö ihanan koirapäivän, niin tahtoo vain käpertyä sohvannurkkaan ja katsella televisiota. Kirjoitan siis nyt tähän vähän lainakoirani Kiiran ja minun saavutuksia ja tavoitteita kesälle/syksylle. Lisäksi tietysti kirjoitan omien koirieni kuulumisista.

Kiiran kanssa meillä alkaa mennä todella hienosti rally-tokon ja näyttelyiden parissa. Näyttelyissähän ongelmana on ollut se, että Kiira vetää niin pahasti Jennyyn päin, että se ei pysy minun kanssani kehässä ollenkaan. Mätsäreissä ollaan kuitenkin jonkinverran Kiiran kanssa juostu ja tulosta alkaa näkyä. Kiira pysyy kehässä nätisti ja tuloksia alkaa tulla. Tänään saimme Kiiran kanssa ensimmäisen SERTin ja pieni pokaalikin tuli matkassa. Olin haljeta ilosta. <3

Olemme myös pärjänneet Kiiran kanssa loistavasti rally-tokossa. Kiiralla on kourassa ensimmäinen koulari, eli se on RTK1 ja nyt olemme avoimessa luokassa saaneet ensimmäisen hyväksytyn tuloksen. Olisi tarkoitus 10.8 hakea Kiiralle toinen koulari tuplakisoista Tampereella. Toivottakaa siis onnea tälle kilpailuhullulle.

Neiran kanssa olemme olleet tähän päivään asti kisatauolla, koska sen karvatupentulehdus on kestänyt näinkin kauan. Tänään söimme viimeisen antibiootin. Hurra! Se tarkoittaa, että pääsemme ensi lauantaina Tampereelle tuplakisoihin ja Neira saa ensimmäisen koularinsa. Ellen nyt ryssi ihan totaalisesti. :D 

Kesä on Neiralla siis mennyt  itseään rapsutellessa ja antibioottia syödessä. Neiralla on ikävän taukoilunsa ohella kehittänyt hieman eroahdistusta jos sen jättää lenkittämättä kotiin. Sitä on nytten tsempattu ja tarkoituksena ostaa pian webkamera, jotta näen mitä Neira oikein touhuaa.

Neiran kanssa agilityn jatkuvuus on hieman auki. Ryhmä siirtyy viikonloppuun ja meillä on viikonloppuisin yeensä ohjelmaa, joten saa nähdä miten käy. Olemme tällä hetkellä varapaikalla jos muilta jää poisjääntejä eli ei mitään niin jatkuvaa.

Viena taas kasvaa kuin pieni eläin. Se on osoittanut suuria lahjoja jäljestämiseen ja sydämeni viekin nyt jälkeen. Vienan kanssa olisi tarkoitus aloittaa tottiksen harjoittelua. Pääisn yhteen ryhmään Vienan kanssa ja siellä olisi tarkoitus treenata pohjia. Rally-tokoiluakin aiomme aloittaa kunhan Viena täyttää 10kk ja saa virallisesti osallistua.

Vienalla on ensimmäinen näyttely 24.8.2013 ja toivottavasti olen saanut tuomarin väistämisen kuriin. Vienahan on kehittänyt älykkäänä koirana tuomareiden väistämisen. Ei se muuten ihmisiä väistä, mutta uhkaavat asennot ovat sen mielestä myrkkyä. Nyt meillä onkin näyttelyihin asti tehotreenit, eli kaikki mahdolliset mätsärit läpi ja näyttelytreenit aina kun kerkeämme.

Tässä tämmöinen sekasortoinen yleispläjäys meidän kesästä ja suunnitelmista. Nyt aion ylläpitää blogia paremmin ja muistaa kirjoittaakin tänne tapahtumistamme!

Ainakin alkuviikon mätsäreistä lupaan kirjoittaa. Tiistaina ja keskiviikkona olisi mätsärit.

Vienan tokotreenit

Vienan kanssa olen suunnitellut, että lajeiksemme tulisi toko ja esimerkiksi haku. Tahtoisin käyttövalioittaa Vienan joskus tulevaisuudessa, joten joku PK- puolen harrastus olisi kiva lisä. Toistaiseksi haemme siis pohjia ja harjoittelemme tokon alkeita. Olen ilmoittanut Vienan Pentujatko kurssille, jossa minun olisi tarkoitus harjoitella tokon alkeisliikkeitä, kun vakiokoirakouluni tokoryhmissä ei ole meille tilaa ja olemme kilpailutavoitteellisestä tokosta vielä niin kaukana. :D

Tokosta itse lajina ei nyt ihan vielä voi puhua Vienan kohdalla. Viena osaa vierelle tulemisen alun, mennä maahan käskystä (hieman käsimerkillä avustaen) ja istua käsimerkillä avustaen. Viena osaa myös kohtalaisesti pysyä paikoillaan, mutta siinä se onkin ollut kohtalaisen lahjakas. Eli tässä meillä riittää työstämistä. Perusasento pitäisi ensimmäiseksi löytää. Siinä minulla meni tovi opettaa Neiraa, toivottavasti onnistuisin Vienan kanssa paremmin.

Tänään meillä oli belgiporukan kanssa yhteistreenit. Mukana olivat Ruki ja Rena, Guru ja tietysti Kiira. Meillä oli tavoitteena Vienan kanssa harjoitella lähinnä leikkimistä häiriössä. Viena osasi upeasti! Olen siitä todella ylpeä miten se malttoi leikkiä minun kanssa ja tehdä lyhyen maahanmeno harjoittelun. Yritän pikkuhiljaa häivyttää kättä maahan menossa.

Leikkimisellä haen siis sitä, että Viena palkkaantuisi myöhemminkin lelulla suuressakin häiriössä kuten kisoissa tai muualla arjessakin. Tänään Viena karkasi kuitenkin lopussa haistelemaan muita paikallaolijoita, mutta enpä anna sen suuremmin häiritä tyytyväisyyttäni. Viena on varmasti myös eilisestä todella väsynyt.

Viena oli sii smukana kannustamassa minua rallytokon mölleissä, joten sillä on pitkä päivä takanaan. Tänään Viena saa viettää loppupäivän ihan leväten. Suon sen sille ihan mielelläni. Lepoa tämä pieni koira tarvitseekin, jotta se jaksaa loppuviikon treenata mukana!

 

Treenailua

Nyt on tullut otettua sitten todistusaineistoa, että myös treenaamme.Tänään tosiaan tuli hieman harjoiteltua rallytokoliikkeitä. Minä en ole niin pilkunviilaaja, että jaksaisin virallisia toko-kokeita. Joten olen suunnitellut, että rallytokosta olisi ehkä minulle iloa. 

Tässä ensimmäisessä tosiaan harjoittelemme seuruuta ja sivulletuloa. Lisäksi pyörähdän Neiran ympäri. Sitä ollaan harjoiteltu jonkun verran myös agilityä varten, joten Neiraa ei tarvinnut montaa kertaa muistuttaa. 

 

 

Tämä jälkimmäinen puolestaan on Neiran seuruuta. Ensimmäinen lyhyt pätkä menee todella hyvin. Jälkimmäisessä osassa huomasin, että minä itse kuljen hyvin vinosti ja myös Neira kävelee vinossa. Tokossa, kun ainakin käännösten tulisi olla kulmikkaita. Lisäksi Neira kulkee turhan edellä, joten sitä onkin hiottava. Rallytokossahan se ei välttämättä haittaa, mutta tokssa kyllä. Yritän kuitenkin hinkata sitä sen verran, että Neirasta voisi myös tokoilijaksi, jos tarve vaatii.

Sosiaalisuutta

Olenhan aiemmin puhunut Neiran haukkumisesta. Se tuntuu välillä menevän jopa aaltomaisesti. Välillä Neira haukkuu ja välillä ei. On siinä tietenkin jonkinlaista kaavaa. Se haukkuu enemmän, jos se on jännittynyt jostakin syystä tai jos ihminen/koira ilmestyy yhtäkkiä sen näköpiiriin.

Olemme käyneet harjoittelemassa jälleen ihmismassojen keskellä oleskelua. Jumbo oli viimeksi kohteenamme. Enää jumboon ei saa viedä koiria sisään, joten jäimme ulkopuolelle hieman tokoilemaan. Neira ei kamalasti välitä suurista ihmisjoukoista, mutta onhan sitä jotenkin harjoiteltava, että vieraat ihmiset ovat ihan kivoja.

Ongelma on suurin tässä koti-pihalla, jossa Neira saattaa haukkua jopa 300m päässä olevalle hahmolle. Se alkaa olla aika rankkaa ennakoida. Yleensä kyllä menen Neiran kanssa puskaan, laitan sen istumaan ja kehun kovasti, kun se on hiljaa. Se on toiminut paremmin kuin nakin kanssa. Neira haukkuu yhä enemmän, jos minulla on nakkia mukana. Kai se nuorempana ketjutti, että nakkia saa haukkumalla, eikä siitä, että  on 2sec hiljaa. :D

Neiran haukkuminen oli kuitenkin paljon pahempaa tuossa ehkä kuukausi sitten. Ehkä sen aivan pahin mörköikä on ohi. Viimeksi se ei tosiaan haukahtunut kuin astuessamme ulos autosta Jumbon parkkipaikalla. Kai se ilmoitti, että nyt olemme täällä. :D

Jenny (kämppikseni) on treenannut Neiran kanssa viimeaikoina tokoa. Neira osaakin nykyään tulla sivulle. Se jaksaa seurata n. 10m ja liikkeestä maahanmenoa on alettu treenata. Minä itse kokeilin eilen Neiran kanssa paikkamakuuta ja sivulle tuloa sekä seuraamista. Neira pysyy n. 15sec paikoillaan ilman palkkaa. Ainakin siis Jumbon parkkihallissa.

Olen aika ylpeä Neirasta. Se katseli kyllä ympärilleen ja ihmetteli tuijottavia lapsia. Muuten se ei ollut oikein moksiskaan.

Ajatuksia agilitystä

Olemme aloittaneet Neiran kanssa agilityn. Se on joka kerta vain hauskempaa!

Ohjatulta tunnilta saimme kotiläksyksi harjoitella namikäden seuraamista ja namin perässä liikkumista. Se menee joka kerta paremmin. Neira on kyllä todella ahne, eikä kyse ole siitä. Se ei vain ymmärrä kaiken paikalla-olo-treenin jälkeen, että palkkaa voi saada kättä seuraamallakin. Ja muutenkin se tuntuu jotenkin ihmettelevän, kun yritän palkan avulla vetää sitä makuusta seisomaan, niin ei se oikein älyä. Se alkaa sitten tarjota jotain muuta, niin kuin yleensä :D

Neiran kanssa täytyisi harjoitella enemmän pannasta ja valjaista kiinnipitämistä. Se ei oikein välitä siitä, kun sen ylle kumartuu ja ymmärtäähän sen, kun ylle kumartuminen on koirasta uhkaavaa. Elikkä meillä on myös vuorossa perus kumarrustreenejä!

Viime tunnilla harjoittelimme hyppyä ja rengasta. Sain huomata kuinka oma vauhtini aiheutti Neiralle vaikeuksia askelluksen kanssa. Jos juoksin liian lujaa, niin Neiran oli vaikea askeltaa renkaalle oikein ja se kiersi sen. Kun taas hidastin, niin se meni oikein ja hyppäsikin esteen yli ja renkaan läpi. Jes! Olemme käyttäneet namialustaa ja Neira onkin oikein innokkaasti aina menossa sille. Koirani on selvästi ymmärtänyt sen tarkoitusken.

Puhuimme ohjatulla tunnilla myös venyttelemisestä. Puhuimme siitä kuinka tärkeää se on koirille, jotta he pystyvät kilpailemaan yhä kauemmin, eikä paikat hajoa ennen aikojaan. Neira ei oikein ymmärtänyt mitä siltä halusin. Se yritti aina jotakin temppua sen sijaan, että olisi vain venyttänyt lihaksiaan ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi: Liike on ohjaa namilla koiran pää alas tassujen kohdalle. Tarkoitus on antaa herkku  tassujen takaa. No, Neiran mielestä tämä oli makaamaanmeno käsky. Oli kamalan haastavaa yrittää samalla naksauttaa siitä, että Neiran peppu ei mene maahan, vaan pelkkä pää ja samalla yrittää toisella kädellö houkutella sen pää pystyyn ennen kuin näytän herkun tassujen takana! Siinä sai ohjaaja naurut, kun Neira lopulta meni aina makaamaan. :D Onneksi se ei kuitenkaan ole niin vakavaa! Kunhan saamme harjoiteltua venyttelyliikkeitä enemmän ja namikäden seuruu alkaa sujua, niin eiköhän venytysliikkeetkin samalla!

Olen pyrkinyt harjoittelemaan vapaa-ajalla edes kerran viikossa agi-esteiden kanssa. Niitä on vain hieman vaikea saada käsiinsä. Yleensä olen käyttänyt Kytöpuiston kenttää hyväkseni. Siellä on esillä jo ennestään puomi, A ja muutamia siivekkeitä, sekä toko este ja renkaan kehikko.

Neira syöksyy Kytöpuistonkin kentällä tyytyväisenä siivekkeiden läpi. Siitä tulee vielä mainio ensimmäinen Agility-koira minulle. Nyt ei ole kuvia vielä Neirasta agi-esteiden parissa, mutta eiköhän tämä tästä kuviksikin muutu.

Agiltyn oheella olemme siis treenailleet tokoa, jotta meillä olisi hyvä kontakti ja peruskäskyt taka-taskussa. Siitä löytyykin kuvia! Tänäänkin olimme harjoittelemassa perus seuruuta ja sivulle tuloa- paikalla oloa- ja luoksetuloa. Pääsen aina yhä kauemmas Neirasta ja se pysyy paikoillaan. Se tuntuu hyvältä! Taas jotakin onnistuu.

Tokoilua ja kaiken maailman toilailua

Neirasta on kasvamassa kamala suun aukoja! Kun se kiehnää omassa sängyssä se ääntelee röhkien ja välillä se kuulostaa myös vähän lehmältä. Kun Neiraa vituttaa niin se haukkuu, ulvoo vinkuu tai marmattaa. Jos Neira innostuu, niin se haukkuu, jos sitä pelottaa jokin ulkona (postilaatikko, mopo, koira tai ihminen) tai jos se muuten vain kertoo, että edessämme on puu, niin se haukkuu!

Ongelma on tietysti se, että Neiralle ei riitä, että sillä on nakkia suussa, vaan se haukkuu silti ja ongelmaa pahentaa tietysti se, että minä aina hermostun, kun näen vastaantulijan, sillä pelkään, että Neira avaa suunsa. Parhaiten meni tänään, kun kävelin mitään näkemättä eteenpäin ja ohitsemme käveli mummo ja pariskunta, niin Neira oli ihan hiljaa :D mitäs tästä voikaan päätellä? Hmm...

On Neiran kanssa tapahtunut paljon edistystäkin. Se tulee jo sivulle ilman suurempaa käsimerkkiä ja välillä ilmankin. Tänään harjoittelimme sivulla olosta makaamaan menoa ja se meni yllättävän hyvin. Neiralla on ollut viimeaikoina hieman vaikeaa mennä makaamaan (ongelma voi olla märkä/kylmä alustakin) joten olin oikein positiivisesti yllättynyt, kun se meni nätisti maahan makaamaan pyynnöstä. Paikalla oloa on tultu hiottua ja se ymmärtää jo mitä se tarkoittaa, nyt siis vain lisäämään paikalla-olo-aikaa ja kauempana minusta. 

Hioimme myös seisomista ja olenkin yrittänyt liittää sanaa siihen. Se ei ihan ole ymmärtänyt sanaa "seiso", mutta seisoo kyllä aika nätisti. Aivan treenien lopuksi harjoittelimme vielä näyttelyravaamista. Tänään tuli myös hieman harjoiteltua agilityyn tarvittavia namimagneettia, että koiran saa liikkumaan takaisin esteiden taakse. Teimme myös kurssiiin kuuluvan kotiläksyn ja harjoittelimme siivekkeiden läpi juoksemista. Se olikin oikein kivaa ja Neira on todella innokas! Se saattaa myös johtua siitä, että itsekin pidän agilitystä, koska siinä on nopeutta, mutkia ja kaikkea kivaa!

Kaiken tämän jälkeen ole yhtään yllättynyt, että se sammui kuin lyhty matolle sisään tultuamme.

Kytäpuistossa tuli myös leikittyä amerikan bulldogin kanssa. Se oli 18kk narttu ja leikki ihan mukavasti meidän koirakkomme kanssa. Kolmikon leikkiminen oli lähinnä sitä, että ne juoksi kytöpuistoa ympäri kuin kahelit. Ainakin Neira näki jälleen uuden koiran. Kuvia löytyy täältä.

Illalla lähdimme vielä Haarajoelle juoksemaan perusporukassa. Mukaan tuli siis Samba, Neira, Prinssi ja Kiira. Pallon perässä tulikin koko nelikon juostua iloisesti. Neira leikki lähinnä Samban kanssa hippaa ja kerran se taisi leikkiä ärrinpurrin leikkiä prinssin kanssa.

Jos nyt ei ole väsynyt koira, niin ei sitten koskaan! Kauniita unia Neira :D

Tokoilua ja ajatuksia agilitystä

 

Vierelle tuloa olemme harjoitelleet ja nyt se alkaakin jo sujua. Neira on melkein hoksannut sana-liitoksen käskyyn ja malttaa hakeutua sivulle harjoituksissa :) Tyttöseni ei tarvitse enää kovin suurta käsimerkkiäkään. Aina välillä tietysti suuremman ja toisinaan ei välttämättä ollenkaan, joten jotain olen onnistunut sille opettamaan. Jei! 

Ohjatulla tunnilla näki Neira toista kertaa elämässää tokon hyppy-esteen. Pyysin tytön vierelleni ja sitten aina, kun se katsoi esteen suuntaan naksautin ja heitin namin esteen yli. Naksautin, kun se automaattisesti kääntyi katsomaan minua esteen toisella puolella. Pyysin sen sitten esteen sivusta takaisin luokseni ja sama juttu uudestaan. Tätä tehtiin ehkä viisi toistoa, jonka jälkeen oli tauko. Neira seurasi muiden tekemisiä ja meidän toisella vuorola ohjaaja pyysi, että katson tarjoaako Neira etseen yli hyppäämistä ja suureksi ilokseni ja yllätykseni minun Neirani hyppäsi esteen yli ja kääntyi katsomaan minua päin. Olin sillä hetkellä maailman onnellisin koiranomistaja!!! <3 Minun 4kk Neiruskani osasi. 

Paikalla olon harjoittelu on Neiran kanssa oluut hieman mielenkiintoista. Se ei oikein malta pysyä paikoillaan. Olen yrittänyt lisätä paikalla olon kestävyyttä eikä se vieläkään pysy paikoillaan kuin ehkä 10sek. Vaikeutta olen nyt yrittänyt lisätä sillä, että kävelen itsekin kauemmas. Se tietysti voi olla pennulle aika haastavaa, mutta yritän kun olisi toko-treeneissä kiva harjoitella istu-paikka käskyn jälkeen luoksetuloa sivulle. Vastaankin itse omaan pähkäilyyni, että miksi Neira ei opi olemaan paikoillaan... -,- Ei varmaan kannattaisi vaikeuttaa niin nopeasti :D

Matto käsky on Neiralla kohtalaisen vahva jo. Siinä se pysyy makuuasennossa parhaiten, vaikka minä olen vähän matkan päässä ja sinne se hakeutuu kuin itsestään, jos sen vapauttaakin. : ) Sitä onkin treenattu ohjatuilla tunneilla aina kun muut ovat olleet vuorossa. Hauskaa miten se on jotenkin epähuomiossa sen oppinut. Se on todella hauskaa, kun se vain makaa matolla kuin tatti :D

Lokakuussa meillä alkaa Agilityn alkeet. Se on pennuille suunnattu kurssi ja olen aika innoissani. Tokoilu on ihan kivaa, mutta se ei ihan ole mun juttuni. En jaksa olla niin pilkunviilaaja, että hinkkaisin tarpeeksi liikkeitä. Tokoilu on kuitenkin hyvä pohja agilitylle, koska Neira ainakin kuuntelee minua sitten paremmin ja onpahan meillä perus tottelevaisuuskäskyt takataskussa. Ei tosin vielä, mutta ehkä puolenvuoden päästä. Olen kyllä pitänyt toko treeneistä ja jatkan ehkä Jennyn ja Kiiran toko- ryhmässä agility - kurssin jälkeen. Enemmän Kiiran kuulumisista täällä.

Odottelen maltillisesti sen agilityn kanssa, että Neira kehittyy tarpeeksi, jotta sitä voi kunnolla ryhtyä harrastamaan. Aloittelen kuitenkin sellaisten alkeiden kanssa, joista pentu ei kärsisi : ) Eli esimerkiksi putkea ja esteitä ilman rimaa ja sen sellaista hauskaa. Innolla odottelen kurssin alkua ^^

Treenejä...

Neiran kanssa on vieläkin hinkattu sitä vierellä oloa. Eilen annoin harkoissa sitten ohjat Kiiran omistajalle, Jennylle, kun eihän siitä tullut mitään minun kanssani. Oivallus: Minä naksautan liian harvoin ja vaadin hieman liikaa… eikö se ollutkaan sama asia naksautella 1v Kiiran ja 4kk Neiran kanssa? :DD huoh… Minun olisi tehtävä naksutusharjoitteita… Oivalluksen jälkeen, meillä alkoi mennä Neiran kanssa paljon paremmin. Ehkä tämä tästä! Harjoittelimme myös seuruun/hihnassa kävelyn alkua ja huomasimme, että Neiraan vaikuttaa palkan suunta todella paljon. Ensin Jenny huomasi, että annan naksautuksen jälkeen (Jenny naksautti ja minä vain annoin namin) annoin namin kaukana reidestäni, jolloin Neiran ”seuruu” alkoi hieman loitota reidestäni. Asian tullessa huomattua korjasin palkan suunnan ja kas kummaa. Nyt Neira hakeutuu naksautuksen kuullessaan aivan kiinni reiteeni. Täydellistä. Tuntuu hyvältä, kun on niin fiksu pentu… tämä ohjaaja vain kaipaa hiomista. :D

Neiran kanssa on ollut hieman ongelmia hihnassa. Se tahtoo hälytys haukkua kaikkea. Joten nyt on sitten alettu kulkea paikoissa, joissa olisi hieman enemmän porukkaa, jotta Neira ymmärtäisi, että ihmiset kolmenkin metrin päässä ovat ihan kivoja, eikä niitä tarttis hälyttää :D Jääkäämme seuraamaan kuinka tämä edistyy.