Ravut tulikokeessa

Pitihän niitä rapuja nyt sitten päästä testaamaankin uimisen merkeissä. Yleensä vaihtelin Smaugin kanssa rapuja, kun ei se oikein tahtonut irrottaa. Välillä se lhti noutamaan toista rapua, kun toinen oli vielä suussa. <3

Vienasta pinkki vesikongi on yhä paras vesilelu mitä meiltä löytyy : )

Shoppailua

Välillä on mukava ostaa koirille jotakin uutta!

Mukaan tarttui kongi Vienalle, koska Smaugilla on jo omansa. Kongit ovat yllättävän käteviä ruokailuhetkillä. Koiralla menee hieman kauemmin nauttia ruokansa. Varsinkin Smaug on sellainen ahmatti, että jotakin hidastusta tarvitaan! :D

Planetpetin chicken fileet toimivat hyvin nose work loppupalkkoina ja jos jossain tilanteessa tarvitsee hieman kauemmin nauttia eväistä, niin ne on todella käteviä!

Ravut on uimareissuja varten. Kaverin ravut osoittautuivat viime uimakerralla ihan verrattomiksi leluiksi belgieni mielestä, joten täytyyhän kummankin saada nyt sitten omansa. 

Nuo Trick and Treat sydämet ovat Vienan herkkua, joten täytyihän sen niitäkin sitten saada <3

Pitkästä aikaa

Mitäs sitä muuta kirjoittaisi kuin hieman kuulumisia pitkästä aikaa.

Olen nykyään tikkurilalainen. Asumme Vienan kanssa 6:ssa kerroksessa kerrostalossa. Onneksi meillä on hissi! Hehe. Viena onkin oikea hissinähtävyys: toiset kysyvät "pureeko se?" kun Viena tapittaa naapuria ruskeilla silmillään ja tahtoisi päästä nuuskimaan naapuria. Muita kysymyksiä ja keskusteluja on: 

Mummo: "Onko se susikoira?" 

Vaari vastaa ennen minua: "Ei, se on jokin risteytys, paljon sirompi kuin susikoira" 

Ennen kuin kerkeän vastata: "Oikeastaan se on belgianpaimenkoira" 

Vaari siihen toteaa: "Ai onko niitä niin monia?"

Viena on myös kivasti jälleen tottunut vuorotyöhöni ja olemme kerenneet taas oppia omat rutiinit sille, että mikä tarkoittaa, että olen menossa töihin. Lsitä pääsee suhteellisen pitkille lähimaastossa on ihania pururatoja tuon keravan joen varrella. Maisemat ovat ihanat ja mukavia kävelyreittejä on paljon. Olemme myös löytäneet flexin varustusjoukkoomme. Viena pääsee siin turvallisesti pitkälle ja kykenee ravaamaan samala kun minäkin joudun kävelemään suhteellisen nopeasti. 

Alla kuvia tämänpäiväisestä Firan vesileikeistä

Neiran uudet vermeet

Nyt on shoppailtu!

Onko teillä suipponokkien omistajilla hankaluuksia löytää pantoja, jotka pysyy päässä? Minun älykäs Neirani on nimittäin oppinut tulemaan kaikesta ulos. Aluksi meillä on ollut käytössä hurtan puolikuristavia pantoja. Nämä tuntuivat aluksi oikein hyviltä. Ostin kuitenkin Neiran ollessa 5kk sille liian suuren pannan ja eiköhän se oppinut tekniikan kuinka tulla ulos: hieman löysätään pantaa ja sitten pujotetaan pää ulos. Huokaus! Tämän jälkeen onkin täytynyt ostaa juuri täydellisen kokoinen panta, jotta se pysyy edes jotenkin.

Ratian panta ei oikein käy: se on liian liukas ollessaan niin pehmeä, joten Neira pääsee aika hyvin siitä ulos. Kokeilimme myös hurtan sellaista ohutta mokka/nahka pantaa, joka näytti aluksi ihan hyvältä. Neira ei päässyt pujahtamaan ulos ja oli hyvin ohjattavissa. Sen ongelma oli vain siinä, että eräänä iltana se kastui lumihangessa ja Neira nykäisi yllättävän lujaa sen ja Kiiran juuri keksiessä leikkiä, joten mokka petti ja hihnan lenksu jäi vaan hihnaan, mutta koira oli vapaa. -,-

Ostin Neiralle uudet Hurtan valjaat ja hihnan. Neiran aiemmat panta ja hihna ovat olleet vaalenpunaiset, mutta se ei ole yhtään vaaleanpunainen mieleltään. Minun Neira on enemmän sellainen rämäpää duudsoniö, joka tekee ennen kuin miettii. Tämän takia valitsin Neiralle armeijanvihreää kuosia, joka on höystetty oranssilla tuomaan esiin Neiran kuitenkin olevan tyttökoira. Neiralla on siis pääsääntöisesti valjaat käytössä, mutta niissä se ei oikein ole hihnalenkillä ohjattavissa, joten siksi tahdon pannan. Lopulta päädyin jälleen hurtan pantaan. Katsotaan kuinka tämä kestää käytössä.

Neira on myös saanut uuden takin treenejä varten. Treenaamme agilityä välillä kylmähallissa, joten on todella mukavaa, jos saa jotakin lämmintä ylle tauoille. Kyseinen takki on omatekemä. Kiitokset Jennyn äidille!

Takki soveltuu tietenkin myös -30 asteeseen. Oletan Neiran viimeistään silloin palelevan ulkona. Muuten se ei siis tosiaan ole osoittanut mitään palelemisen merkkejä -20 asteen pakkasellakaan. Tosin koirat liikkuvat koko ajan lenkeillä, joten ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Takista olikin hurjasti hytyä täällä etelässä ollessa - 30 lenkillä.

Onko teillä koirat palelevaisia vai pysyvätkö lämpiminä?