Juoksutauko

Vienalla alkoi nyt juoksut tänään 18.7, joten nyt me olemme siis myös Vienan juoksutauolla! Sitä suuremmalla syyllä nenähommia!! <3

Edellisistä juoksuista on 7kk. Edellinen juoksuväli oli 9kk. Katsotaan mihin juoksuväli kehittyy. : )

Treenikuulumisia

Vienalla alkoi juoksut tuossa 19. tammikuuta ja se tarkoittaa taukoa ohjatuista treeneistä. Sporttikoirahallilla olemme tosin voineet jatkaa normaalisti omatoimitreenejä, koska siellä saa treenata pöksyt jalassa.

Sporttiksella olemmekin hinkanneet niitä keppejä ihan olan takaa. Jonkinlaista läpimurtoa olemme ehkä pikkuhiljaa löytämässä. Vienalla on viimeiset kaksi kertaa ollut kahdet kepit aivan lähellä toisiaan ja hieman vaihdellen Viena on tuntunut hoksaavan mistä on kyse. Viena tosin ei ole kovin toistonkestävä, joten lopputreenejä kohden into ja ajatukset tuntuvat karkaavan.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen. Uskallan asettaa tavoitteeksi päästä edes hyppyradalle kesällä kisaamaan Vienan kanssa (mikäli rahatilanne sallii ja saan Vienalle terveystarkastuksen ennen sitä). Hyvillä mielin kuitenkin etenemme kohti kevättä. : )

Lenkillä ollaan käyty paljon kavereiden kanssa juoksujen vuoksi ja tässä nyt hieman kuvia niistä lenkeistä.

Mikä viikko!

Mitä ihminen tarvitsee enemmän elämäänsä kuin koiria ja kavereita? Työviikkoni viimeviikolla oli  aivan kamala, mutta jotenkin kaverit ja koirat ovat saaneet sen tuntumaan aivan upealta!

Alkuviikkoa alkoi ihan normaalisti, tiistaina oli tavanomaiset jälkitreenit, joista voitte lukea tarkemmin Jennyn blogista, täältä. Tiistaina tosin Neira pääsi korkkaamaan Ojangon agilitykentän. 

Keskiviikko oli kuitenkin jotain aivan muuta: Lähdin aamuvuoroon ja puolessa välissä päivää sain tietää, että tulen myös yövuoroon samana iltana. Noh, ei auttanut kuin pyöräillä kotiin käydä päiväunill aja lähteä treenaamaan koiria.

Keskiviikkona oli Vienan vuoro päästä treenaamaan seuruuta, sivulla oloa, leikkimistä ja uusiin koiriin tutustumista juoksuista huolimatta. Toistaiseksi Viena on osoittautunut olevansa hieman haahuilevampi ja lemmenkipeämpi kuin normaalisti, mutta treeneissä ei sen kummemmin huomaa sillä olevan juoksut. 

Illalla tosiaan lähdin yövuoroon. Torstai aamuna menin pikalenkille koirien kanssa ja nukkumaan. Herätessäni ehkä kahden aikaan, lähdimme pikavauhtia ojankoon treenaamaan. Tälläkin kertaa otin Vienan mukaan treenaamaan juoksuista huolimatta. Ojankoon onneksi saa viedä juoksuisen koiran, jos se on tauolla aitojen ulkopuolella ja pitää juoksupöksyjä treenatessa. Viena hieman haahuili, mutta ymmärsi lopulta mitä poli tarkoitus harjoitella. Ymmärsin vasta treenien puolessa välissä, että Viena ei ollut aiemmin ollut Ojangossa ja helpotin sitten treenejä, jotta Vienalla olisi mahdollisuus onnistua.

Torstaina kävin myös Kiiran kanssa rallytokon kisamaisissa ratatreeneissä Koirapalvelu Virikkeellä. Meillä meni minusta todella kivasti. Kiiralla ja minulla oli todella kivaa ja siitä olen todella tyytyväinen.

Illasta kävimme vielä lenkillä, jotta Neirakin pääsi hieman ulos jolkottelemaan!

Perjantaina olin lyhyessä aamuvuorossa, jonka jälkeen otin Neiran mukaani Ojankoon hurjastelemaan hyppy/putkirataa. On Neira kyllä mainio agility eläin. Neiralla tosin on todettu löysät kintereet ja yritän pitää aksaamisen mahdollisimman kivuttomana, lyhyenä ja mahdollisimman rasittamattomana. Pyrin siis pitämään rimat alhaalla ja treenit helppoina.

Viena puolestaan pääsi jäljestämään jälkitreenien merkeissä. Vienalla on ollut ongelmana olla ilmaisematta keppejä jäljeltä, tai se huomaa ne kyllä, mutta jälki vie kettutyttöäni ennemmin kuin niiden ilmaiseminen. 

Tästä syystä päätin tehdä Vienalle kolme lyhyttä jälkeä joiden alussa olisi keppejä ilmaistavana, jos Viena ei ilmaise keppejä, se ei pääse jäljestämään. Olin todella ihanasti yllättynyt, kun Viena yllättäen meni makaamaan kepin äärelle, jota en edes huomannut. :D Luulen, että olisin ollut jännittynyt tai typertynyt, jos olisin itse nähnyt kepin, muttanäin asiat sujui loistavasti. 

Viena suoritti kaikki kolme jälkeä hienosti ja todella ilmaisi kaksi jokaisesta aloituskepistä ja pääsi täten jäljestämään. Jipii!

Lauantaina kaikki kolme koiraa saivat levätä. Minä vietin vapaapäivää ihan vain kotona löhöillen ja koirat pääsivät parin tunnin metsälenkille

Sunnuntaina jatkoimme treenitäyteistä elämäämme seuraavanlaisesti: kaikki koirat saivat aamupissan aikana suorittaa aamutreenejä, jonka jälkeen lähdin tekemään Vienalle jälkeä.

En voinut edes kuvitella, että jäljestys sujuisi noin hyvin. Viena tuntui perjantaina älynneen keppien ja jäljestämisen yhtälön, eli että keppiä haistamalla ja sen ilmaisemalla jäljestystä saa jatkaa. Ihana nokkaeläin minull akyllä on!

Tästä innostuneena jatkoimme treenaamista hieman. Kiiran kanssa teimme oikean ja vasemman puolen seuruuta, oikealla ja vasemmalla ärsyttävää ärsykekontrollia makaamisen, seisomisen ja situmisen kanssa, joka sujui yllättävän hyvin jopa.

Vienan kanssa teimme lyhyitä seuruupätkiä, jotka olivat tiiviitä ja siitä on hyvä jatkaa tällä viikolla eteenpäin. :)

Ennen yövuoroon lähtöä klävimme vielä juoksuttamassa Kiiraa, Neiraa, Vienaa, sekä Tiinan Laikaa ja Loltsia.

Tästä on hyvä jatkaa! :)

Vienan juoksut!

Kuten inspiroituneesta otsikosta voitte arvata, pienestä prinsessastani on tullut iso tyttö. Vienalla tosiaan huomattiin tänään alkaneen juoksut.

Viena tuskin tarvitsee juoksupöksyjä, mutta katsotaan. Seurailen myös kuinka Vienan luonne muuttuu tai karvanpeite muuttuu.

Katsellaan ;)

Tämä tarkoittaa, että Vienalta jää toukokuun agility treenit, hillitty hallittu treenit ja muutamat muut treenit väliin...

Harmi!

Miksi steriloida koira?

Neiran juoksut ovat saaneet minut pohtimaan koiran sterilisaatiota.  Mitään päätöksiä en ole vielä tehnyt, kunhan pyörittelen näitä ajatuksia päässäni. Neira on nimittäin  ollut aika rasittava näiden ensimmäisten juoksujensa aikana. Neiran käytöksessä  ulkona en ole huomannut mitään erillaista. Se ei ole haahuluillut ja on  ollut yhtä hyvin/huonosti kuulolla ulkona lenkeillä kuin ennenkin. Se  mikä on minusta rasittavaa, on sisälle virtsaaminen, merkkaaminen, ja jopa  sisään ulostaminen.

Neira aloitti tämän ensimmäisellä  juoksuviikollaan merkkaamalla kämppiksen äidin keittiön. Väitän, että se  oli merkkaamista, koska koira oli 15 minuuttia aiemmin pissannut ulos.  Neiran on myös kotona ollut vaikeampi pidätellä ja vahinko on sattunut sisään ehkä kolmesti. Kerran se myös ulosti. Tietysti tässä kaikessa  minun on huomioitava, että kotona asustaa pieni pentu, joka ei vielä ole  sisäsiisti, joten virtsan ja ulosteen hajuja löytynee asunnosta jossain  määrin, vaikka yritän heti putsata kaikki hajut pois.

Jos minä  päätyisin steriloimaan Neiran, niin kohtutulehduksen riski tietysti poistuisi. Joidenkin tutkimusten mukaan varhain steriloiduilla koirilla  esiintyy myös vähemmän nisäkasvaimia kuin steriloimattomilla. Myös siitä  syystä sterilisaatio saattaisi olla kannattavaa. Luin tosin myös, että  suuremmilla ja keskikokoisilla koirilla on suurempi riski sairastua  virtsankarkailuun kohdun poistamisen jälkeen. Siihen on kuitenkin  lääkkeitä, jotka auttavat suurinta osaa koirista. Nartuilla  lihaskunnolla ja ylipainolla oli myös altistavia tekijöitä  virtsankarkailulle. Uroskoirilla virtsankarkailun määrä jälkeenpäin oli  pienempi ja myös lääkkeiden vaikuttavuus oli uroksilla huonompi. 

Koiran  sterilisaatio voi myös tulla kysymykseen, jos taloon on tulossa toinen  eri sukupuolta oleva koira. Kaikki eivät suinkaan tätä ratkaisua tee ja  joissain talossa erisukupuolta edustavat koirat voivat elää ihan sulassa  sovussa keskenään juoksuineen päivineen. Tällasissa kodeissa tietenkin  vahinkopentuja saattaa sattua, mutta niihin en ota tässä nyt kantaa. 

Koiran  sterilisaatiolla voi myös hakea apua käytösongelmiin. Jotkut urokset  vain tihkuvat testosteronia ja joillekin saattaa olla apua siitä, että  koiran steriloi. Pelkkä steriloiminen ei yleensä poista käytösongelmia, siihen tarvitaan myös koulutusta, mutta usein steriloimisesta on kuitenkin apua.  On myös uroksia, jotka  syövät hyvin huonosti ennen sterilointia ja sterilointi tuo helpotuksen  ruokintaan. Nartuilla puolestaan olen kuullut, että estrogeenin  puuttuminen toisi äijämäisyyttä koiran luonteeseen, mutta en löytänyt  siitä mitään faktaa.

Narttujen sterilointi on osaksi myös  treenaavalle ihmiselle helpotus. Treenitauot tekevät toisinaan tietenkin  hyvää, mutta jos koira juoksee kolmesti tai jopa neljästi vuodessa, niin kuukauden tauko  kolme kertaa vuodessa on varmasti aika ikävää. Yhä useammat  tilanvuokraajat tosin ymmärtävät tämän ja joihinkin halleihin saa tuoda  juoksuisen koiran pöksyt jalassa. Tässä on kuitenkin sekä omat hyötynsä ja että haittansa - vieraiden urosoirien on varmasti vaikea keskittyä  treenaamaan, jos viereinen narttu tuoksuu hyvälle.

Suomessa ei  käsittääkseni ole kovinkaan yleistä steriloida koiria. Englantia  puhuvissa maissa se on kuulemma yleisempää. Toisaalta miksi koiraa ei  steriloisi, jos sitä ei aio käyttää jalostukseen? Onhan siinä paljon  etuja. Luonteen muutokset, turkkimuutokset ja raha saattavat sitten olla  toinen asia. 

Neira on tosiaan saanut minut pohtimaan tätä  asiaa. Olin jo ennen juoksuja pohtinut, että Neiran kohdalla  sterilisaatio saattaisi tulla kysymykseen, kun en varmaan aio käyttää  sitä jalostukseen. Mitä mieltä te olette? Onko koiran sterilointi vain  ihmisen mukavuudenhaluisuutta vai onko siinä perää, jos sillä voi  vähentää erillaisia syöpiä ja tulehduksia?

Juoksuinen narttu

Tosiaan. Kaikki suunnitelmat tämän kuun mätsäreistä ja rallytokomölleihin osallistumisesta ovat nyt juoksujen johdosta peruuntuneet. Olen kuitenkin päättänyt treenata Neiran kanssa rallytokoa, jotta pääsemme huhtikuussa mölleilemään. Saa nähdä kuinka minun käy. En olekaan ennen treenannut rallytokoa. Olen kerran käynyt katsomassa nakkimöllikisoja enkä sen enempää. Olen kuitenkin aika positiivisella mielellä liikenteessä.

Me olimme eilen Neiran kanssa treenaamassa. Se meni yllättävän hyvin. Me teimme Neiran kanssa rallytokoon liittyen sellaisen käännös radan. Harjoittelimme erillaisia käännöksiä mitä rallytokoon liittyy. Neira teki ne kanssani yllättävän innokkaasti. Terävät oli käännökset ja tiivis oli seuruu. Minusta tämä oli todella kannustavaa.

Radassa oli myös kohta, jossa piti hidastaa. Sen kanssa meillä oli hieman vaikeuksia. Olin aluksi päättänyt, että palkkaan joka liikkeen välissä. Hidastamisen kohdalla se ei onnistunut niin hyvin. Ensimmäisellä kerralla se meni makaamaan ja istumaan tällä lyhyellä pätkällä, luullen, että se on joku tokon jäävä liike. Toisella ja kolmannella kerralla palkkasin hieman tiheämmin ja Neira jaksoikin sitten seurata paremmin. Olin siitä todella tyytyväinen. Hitaasti vähemmän palkkaa vain tulevaisuudessa.

Tänään puolestaan kävimme Firalla juoksemassa. Neira oli aika korvaton, mutta osasyynä taisi olla minun aika huonot ajoitukset luoksariin ja muutenkin. Missä maailmassa minä olisin kivempi kuin Kiira kepin kanssa? Minä joutaisin taas muistuttaa itselleni, että ei Neira ole mikään robootti, vaan koira. 

Neira on yllättävän sinut juoksupöksyjensä kanssa. Ne ovat kai Neiran mielestä yhtä hienot, kun minustakin.  Neira tosiaan yllättäen vuotaa aika reippaasti. Sillä on sitäpaitsi niin lyhyt karva, että se ei tartu mihinkään, vaan tippuu tosiaan suoraan lattialle. Tänään Neira suostui poseeraamaan kamerallekin, jotta voisi näyttää teille hienot juoksupöksyt!

Neirasta tuli iso tyttö

Neirasta tuli tänään iso tyttö. Juoksut alkoivat. Agilitystä tulee siis taukoa, mutta omatoimisista rallytoko treeneistä kertoilen kuitenkin. :)

Huomasin sen viimeyönä, kun Neira nuoli itseään todella paljon. Myös aamulla se nuoli itseään reippaasti ja lopulta nyt puolenpäivän aikaan se sitten alkoi tiputtaa. Neira kun on lyhytkarvainen, niin tiputtaa huomattavasti enemmän kuin Kiira.

Se oli aika ninja, kun se nuo juoksut aloitti. Olimme perjantaina tapaamassa kolmea urosta, eikä kukaan heistä huomannut mitään. :D

Eikun juoksupöksyjä ostamaan!