Huoh... miksi aina meille käy näin?

Kuva potilaastani sunnuntaina <3

Miksi aina minä?

Miksi aina meidän perhe?

Ensin kissani on taipuvainen syömään kaikenlaista, jonka vuoksi joudun leikkaamaan sen kahdesti suolitukoksen vuoksi. Se ei selviä toisesta leikkauksesta.

Sitten Neira. Ihana ensimmäinen koirani, jonka kanssa taistelen allergiaa ja kinnerkipuja vastaan. Annan kipulääkkeitä, kortisonia ja teen kaikkeni, mutta lopulta oli annettava kipujen loppua kokonaan.

Vienalla ei nyt vielä mitään kuolemantuomiota, mutta kyllä tämä taas tuntuu pahalle, enkä pysty ajatella vain positiivisesti. 

Viena oksensi siis verta sunnuntaina. n. 2dl verisiä hyytymiä ja kirkasta verta. Sillä on ollut jonkinlaista närästysvaivaa, röyhtäilyä ja ruokahaluttomuutta vähän aika ajoin ja pitkin sen elämänkaarta, mutta ei mitään tällaista koskaan aiemmin. Myös kuumemittariin jäi mustaa ulostetta, etä verta on myös suolisossa.

Syöpää ei voi poissulkea vielä, mutta se vaikuttaa todella epätodennäköiseltä. Katsotaan. Ei siis juuri nyt pysty tähystää kun ruoansulatuskanava on yhä niin veressä.

Todennäköisesti siis mahahaava on kyseessä. Lääkäri suositteli että annan vatsalle suojalääkkeitä ainakin 6kk ja ehkä koko loppuelämän ajan. Eli TAAS minulla on sairas eläin käsissäni.

Tämän viikon syömme hieman suuremmalla arsenaalilla lääkkeitä, mutta viikon päästä syömme lähinnä vatsansuojalääkkeitä ja maitohappobakteereja. Viena voi sinänsä ihan hyvin ja on ihan pirteä. Melko kivuliaan oloinen ajoittain, mutta se saa vahvaa kipulääkettä ja toivon että se paranee kokonaan. <3

Täytyy myös miettiä Vienan ruokavaliota kun tästä pahimmasta vaiheesta pääsään. Nyt Viena syö vain kaikkea helposti sulavaa.

Shoppailua

Välillä on mukava ostaa koirille jotakin uutta!

Mukaan tarttui kongi Vienalle, koska Smaugilla on jo omansa. Kongit ovat yllättävän käteviä ruokailuhetkillä. Koiralla menee hieman kauemmin nauttia ruokansa. Varsinkin Smaug on sellainen ahmatti, että jotakin hidastusta tarvitaan! :D

Planetpetin chicken fileet toimivat hyvin nose work loppupalkkoina ja jos jossain tilanteessa tarvitsee hieman kauemmin nauttia eväistä, niin ne on todella käteviä!

Ravut on uimareissuja varten. Kaverin ravut osoittautuivat viime uimakerralla ihan verrattomiksi leluiksi belgieni mielestä, joten täytyyhän kummankin saada nyt sitten omansa. 

Nuo Trick and Treat sydämet ovat Vienan herkkua, joten täytyihän sen niitäkin sitten saada <3

Neira 6kk

Neira täyttää 26.11 6kk. En voi uskoa, että aika menee niin nopeasti. Minunko pikkuiseni jo sen ikäinen? Apua!

Neira on osoittanut pienestä pitäen kovuuden ja rohkeuden merkkejä. Se ei ole pelännyt vielä mitään. Mihin ikinä olen sitä vienyt, niin se on aina vain hetken ihmetellyt ja lopulta käynyt nukkumaan. Ihanan rempseä pentu siinä mielessä ja ehdottoman huoletonta kiikuttaa sitä mukanaan mihin ikinä menenkään. Neira on tähän mennessä käynyt kavereilla, Helsingin keskustassa, Korsossa, mätsäreissä ja ties missä! Ihanaa, kun on näin rohkea pentu.

Kovuutta Neira on taas ilmaissut hieman turhan hanakasti välillä. Neira on sen verran ahne, että se syö kaiken eteensä tulevan. Tämä on johtanut pennun muutaman kerran jopa tappeluun vanhempien koirien kanssa. Haavereilta on onneski vältytty, mutta huhhuh! Neiran kovuus tulee myös esiin, kun se leikkii toisten koirien kanssa. Se ei välitä kovistakaan kolhuista eikä muista niitä enää hetken päästä.Se ottaa aika paljon turpaan ennen kuin se tulee hetkeksi jalkoihini ihmettelemään. Ei se siinä kauaa viihdy ennen kuin se lähtee taas mukaan leikkeihin.

Harrastusten parissa Neira on aika mahtava. Se on aika innoissaan, kun ryhdymme tekemään ja ilmaisee varsin kovaäänisesti turhautuessaan, kun ei ole sen oma vuoro. Aglityyn se syttyy ihanasti ja tekee innokkaasti herkkujen eteen töitä. Se onkin sellainen ahmatti. Saman olen huomannut tokoillessa, että herkkupalkalla se tekisi vaikka mitä. Vaikka lelut ovatkin huippu juttuja treenien ulkopuolella, niin treenatessa sille kelpaisi vain herkut. Tässä voin tietenkin itse vaikuttaa ja alkaa ihan kylmästi leikkimään Neiran kanssa enemmän. Vai mitä olette mieltä?

Neira turhautuu agilitytreenien reunalla. Sitä selkeästi ärsyttää kun ei itse pääse kentälle. Neira huutaa ja räyhää. Ainakin ilman näkösuojaa. Näkösuojalla Neira yltyy haukkumaan lähinnä vain jos joku käyttää samoja käskysanoja tai jos se tunnistaa liikkeiden tekijän. Esimerkiksi jos Jenny ja Kiira tekevät jotain ohjatulla tunnilla niin Neiraa ärsyttää entistä enemmän. Olen myös huomannut, että mätsärikehän laidalla Neira turhautuu ja alkaa huutaa kiukkuaan. Se ei onneksi pure hihnaansa, mutta huuto on ihan tarpeeksi paha.

Neira pääsee yleensä vapaanajuoksemislenkeille. Me käymme harvoin pitkillä hihnalenkillä. Tämä kuitenkin muuttuu talven tullessa. Ei ole kovin mukavaa lähteä pimeään metsään koiran kanssa. Hihnalenkeillä Neira yleensä haukkuu kaikkea ympärillä olevaa, joten hihnalenkkien lisääntyessä pääsemme siis treenaamaan lisää hihnassa hiljaisuutta. 

Lepopäiviä Neiralle kerääntyy välillä turhankin paljon. Itse olen ollut työharjoittelussa enkä jaksa joka päivä pitkiä ja kehittäviä lenkkejä. Tästä syystä Neiralle tulee lepopäiviä. Neira kestää aika hyvin lepopäivät. Jos niitä tulee liikaa, niin silloin se kyllä turhautuu ja se näkyy kotona tavaroiden syömisena ja niiden kanniskeluna. Ulkona se näkyy kaikelle haukkumisena ja remmissä kiskomisena. Väsyneenä Neira haukkuu vähemmän.

Neira on alkanut paimentaa. Se ei ole sellaista suloista pennun paimennusta, vaan kun olemme näyttelykehässä, niin Neira tarttuu lahkeisiini. Se on niin noloa! Viimeksikin sain koko kehän laidan nauramaan, kun piti lähteä juoksemaan Neiran kanssa. :D Pentuni ehkä sai hyvän muun arvostelun, mutta ei siitä tule mitään, että se näykkii reisiäni ja lahkeita juostessamme.

Neira siirtyi muutama viikko sitten raakaruokinnalle. Sen tuloksia on selvästi näkyvillä, kun Neiran ulostukset ovat jääneet vähemmälle. Melkein jo kauhistuin kun ulostuskin on välillä ollut hankalaa vatsan ollessa kovalla. Nyt kuitenkin hieman kirjallisuutta luettuani ja hetken mietittyäni asiaa, niin koen sen ihan hyväksi asiaksi. Neiran ulostusteen ulkonäkö oli aika kamalaa sen ollessa kuivamuonalla ja pierut olivat myös sen mukaisia. Hurraa huuto barf-ruualle, kun nahkalapsen haisevat ilmapommit ovat melkein historiaa!

Hieman Neira on kuitenkin hilseillyt ja olenkin jäänyt miettimään, että onkohan sillä joku puutostila vai käykö sen vartalo läpi sellaista puhdistusta raakaruokintaan siirryttyä. Onko muilla kokemuksia?

Lisää kuvia kiharagalleriassa

Barffausta!

Neira on pitkään syönyt Kiiran ruuan jämät. Se on myös jäänyt haukkumaan, kun Kiira saa parempaa ruokaa, jolloin Kiira on saattanut jättää sille ruokaa ja Neira on päässyt barffauksen makuun. 

Neira on siis joutunut syömään sekalaista. Omaa nappulaansa ja Kiiran barffia. Olen kuullut tämän olevan huonoin mahdollinen yhdistelmä, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Neiran nappulapäivät olevat ohi. Voin syöttää Neiralle niitä kuitenkin nappuloita koulutuksessa. Se palkkaantuu niistä niin hyvin.

Ostin siihen sopivaa öljyä ja barffaus onkin lähtenyt sujumaan kohtalaisesti. Neira on todella ahne ja syö ehdottoman onnellisena uutta ruokaansa. Ihanaa, kun sille maistuu!

Neiralla on ollut ongelmia pahan hengityksen kanssa. Toivon barffiin siirtymisen vähentävän tätä. Olen myös miettinyt Neiran piereskelyä ja huomannut, että suurilla vehnäannoksilla se todella pieree enemmän. Esimerkiksi, jos olen kouluttanut sitä paljon ja se on saanut paljon nakkia, niin pierut ovat sen nukaisia. Toivon todella barffiin siirtymisen helpottavan tätä!

Neira saa yhdellä aterialla lihaa ja kasviksia. Toinen ruoka onkin sitten lihaisia luita. Neira syö todella mielellään kaikkea. Olen kuitenkin huomannut, että poro ei ihan ole Neiran lempiruokaa. Kaikki muu kuitenkin tuntuu menevän. 

Tämä on vasta alkua ja kirjoitan jatkoa enemmän miten ruokailu lähtee sujumaan.!