torstai 15. marraskuuta 2012

Sosiaalinen päivä!

Mikä päivä!

Tänään tuli sosialisoitua pentua. Olen aiemmin kertonut, että Neiralla on taipumus haukkua kaikelle. Tänään päätin jälleen yrittää tehdä jotakin asialle. 

Ensin kävimme itäkeskuksessa. Itäkeskuksesta etsin sellaisen ruohopläntin, jossa siis pääsin mahdollisista haukun kohteista tarpeeksi kauas ja paikka oli tietysti hyvä myös tarpeille. Neira haukahteli ensin epävarmana lapsille, lastenvaunuille ja ihan tavallisille ihmisille. Olin siellä Neiran ja Kiiran kanssa noin 30min ja jo tässä ajassa näin taas edistystä!

Neira ei loppua kohden oikein jaksanut pöhähtää tai haukahtaa ohikävelijöille. Hieman kyllä jos he tulivat salakavalasti liian lähellä, niin sitten Neitiseni kyllä ilmoitti asiasta.

Itäkeskuksen jälkeen suuntasin pienen punaisen Toyotani keskustaan. Menin unioninkadulle Helsingin Yliopisto Topelian sisäpihalle. Hain samalla kämppikseni sieltä koulusta. Täällä olimme Kiiran ja Neiran kanssa ehkä 20min. Ohikulkijoita oli itäkeskusta enemmän, mutta Neira vaikutti lopettaneen pöhähtelyn tähän. Muutaman kerran se haukahti, mutta hyvin nopeasti se hiljeni. Olen yrittänyt siis vastaehdollistaa Neiraa haukunnasta. Naksautan aina kun se katsoo haukunnan mahdollista kohdasta ja naksautan hiljaisuudesta. Tämä on näyttänyt vähentää haukkumista. Lisäksi yritän itse olla mahdollisimman rauhallinen. 

Minä olen nimittäin sellainen stressipekka. Yleensä jännityn jo ennakkoon. "Apua, tuolla on ihminen, kohta Neira huutaa" - ajatusmallilla. Tämä ei ole osoittanut hyväksi jaatukseksi sillä Neira tietysti vaistoaa hermostuneisuuteni ja haukkuu näin melko varmasti. Minun pitäisi siis ehkä tehdä rentoutumisharjoituksia ihan keskenäni.

Keskustassa huomattuani sekä Neiran että Kiiran olevan aia rentoutuneita, niin lähdin Topelian sisäpuhalta unioninkadulle. Siellä pyysin koirat istumaan ja katselimme, kun ihmiset ohittivat meitä läheltä. Molemmille oli naksautus ja nami hiljaisuudesta. Oli todella ihanaa huomata, että Neira oli jo siinä vaiheessa hiljaa. Lisää siis tällaisia harjoituksia!

Sosialisointi ei loppunut vielä tähän. Menimme kämppiksen kaverille katsomaan kissoja. Neira ei ole sellaisia ennen nähnyt. Asuntoon päästäksi menimme kerrostalon hissillä ja rappusilla. Neiraa hieman jännitti hississä eivätkä rappusetkaan ollut sen mielestä mukavia. Loppua kohden Neira käveli rappuset ihan nätisti eikä se niin pehmeä ole, että se olisi kovin moksiskaan. Asuntoon päästyämme tapasimme sitten kissat. Vastassa oli kaksi siperiankissaa. Neiran pidin hihnassa ja yritin namittaa hyvästä käytöksestä. Toinen kissoista ei pitänyt Neirasta ja näytti 5kk pennulle kaapin paikan. Tämä ei ollut  millään tavalla tarkoitus tietenkään, mutta minkäs teet. Kissalla ei ollut kynnet esillä ja sen läpsäisy oli kevyt. Säikähdin varmaan itse enemmän kuin Neira. Aluksi Neira oli hyvinkin epävarma ja hetken jopa pelokas. Tämä kuitenkin väistyi lopulta. Aivan käynnin lopussa molemmat kissat söivät nakkia 20cm päässä Neirasta eikä se sanonut yhtään mitään. Olin melkein varma, että se murisisi kissoille, mutta olin onneksi väärässä. 

Päivän päätteeksi Neira sai syödä kalkkunankauloja. Tyttö on kohtuullisen väsynyt ja kiehnää sohvassa vieressäni. Kuvamateriaali puuttuu valitettavasti tältä päivältä. Ehkä seuraavalta kerralta!

2 kommenttia:

  1. IHANA BLOGI. Ja aivan ihana koira. Liitympäs lukijaksi. Käyppä katsomassa minunkin noutajavauvani blogia jos kiinnostaa saimalife.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon. Mukavaa, että pidät haukkuhirviöstäni. <3 Käyn varmasti katsomassa blogia. :)

      Poista