Tiistain touhuilua

Tiistain merkeissä on siis jälleen ollut omatoimitreenien vuoro. Meillä on jo pitkään ollut päämääräisesti keppien treenaus ihan ykkösjuttu. Nyt kun kepit alkavat olla kohtalaisen kohdillaan, niin alamme treenaamaan myös muita kotiläksyjä keskiviikon ohjatuista treeneistä.

Joten vuorossa oli erilaisten kahdeksikkojen treenaus. Vienan on jo aikakin oppia kiertämään hyppyjen takaa ja erilaisia muita hyppykulmia. Joten seuraavanlaisia neljää esimerkiksi tuli eilen treenattua. Alla on esimerkkejä, että minkälaisia muunlaisia kuvioita olemme treenanneet. Olemme siis tehneet ihan vain perusjuttuja tiistaina.

Välillä on ihan hyvä palautella koiran ja myös omaan mieleen perusasioita, lisäksi Vienan pohjataidot eivät ehkä ihan parasta mahdollista luokkaa ole, joten tämä sopii meille aivan mainiosti. Minulla on vielä ajatuksissa alkaa vahvistella serpentiinejä Vienan mieleen. Ne ovat jotenkin meille aina kauhean vaikeita. Mutta kyllä tästä vielä ihan hyvä tulee. Vienalla riittää intoa kentällä ja meillä on aina oikein hauskaa. : D

Loppukevennykseksi... Ostin Vienalle kolme tällaista suloista vinkulelua! Eivätkö olekin söpöjä! Saa nähdä mitä Viena niistä oikein tykkää ja miten paljon joudun sille "opettamaan" leluilla leikkimistä. Viena on yleensä tottunut lähinnä vetoleikkeihin tai tennispallon jahtaukseen.

Noutokapulan metsästystä

Olen yrittänyt opettaa Vienalle sheippaamalla noutamista noutokapulalla, mutta en oikein ole onnistunut naksauttamaan fiksusti, jotta Viena ymmärtäisi avaamaan suutaan. Viena menee kyllä hienosti makaamaan noutokapulalle ja koskettaa sitä kuonollaan, mutta suutaan se ei saa auki.

Joten... päädyin kokeilemaan näin ensialkuun miten Viena reagoi jos heitän kapulaa sille ensin metsässä lenkin yhteydessä. Ehkä se voisi saada Vienan tarttumaan noutokapulaan seuraavien sheippausarjoitteiden aikana.

Viena innostui lentävästä kepistä/noutokapulasta oikein hyvin ja noutaa sitä nyt kovin innokkaasti metsässäkin. Olen siitä jopa oikein ylpeä.

Video on tosiaan otettu tammikuussa

Eloa blogiin

Uutta ulkoasua odotellessa voisin hieman kirjoitella meidän kuulumisista. Juoksutauko on kärsitty ja Vienan kepit alkavat näyttää hyvältä!

Itseasiassa tänään juhlistammekin Vienan keppejä ihan keppikakun merkeissä! Ihana vimpula (Viena) ymmärsi viimeinkin neljä keppiä. Tämä on saavutus. Ohjatuissa treeneissä ohjaaja rohkaisi minut nostamaan kriteeriä ja odottavan Vienan herneaivojen raksahtavan kohdilleen. Minä yleensä laskin heti kriteeriä takaisin enkä malttanut odottaa Vienan osaavan keppejä. Mutta nyt eikun vain lisää treeniä niin eiköhän meillä ole kepit kunnossa kesäksi!

Meitä voi myös nykyään seurata instagramissa: https://instagram.com/vienavimpula/

Treenikuulumisia

Vienalla alkoi juoksut tuossa 19. tammikuuta ja se tarkoittaa taukoa ohjatuista treeneistä. Sporttikoirahallilla olemme tosin voineet jatkaa normaalisti omatoimitreenejä, koska siellä saa treenata pöksyt jalassa.

Sporttiksella olemmekin hinkanneet niitä keppejä ihan olan takaa. Jonkinlaista läpimurtoa olemme ehkä pikkuhiljaa löytämässä. Vienalla on viimeiset kaksi kertaa ollut kahdet kepit aivan lähellä toisiaan ja hieman vaihdellen Viena on tuntunut hoksaavan mistä on kyse. Viena tosin ei ole kovin toistonkestävä, joten lopputreenejä kohden into ja ajatukset tuntuvat karkaavan.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen. Uskallan asettaa tavoitteeksi päästä edes hyppyradalle kesällä kisaamaan Vienan kanssa (mikäli rahatilanne sallii ja saan Vienalle terveystarkastuksen ennen sitä). Hyvillä mielin kuitenkin etenemme kohti kevättä. : )

Lenkillä ollaan käyty paljon kavereiden kanssa juoksujen vuoksi ja tässä nyt hieman kuvia niistä lenkeistä.

Flunssan kourissa

Torstaista lähtien olen ollut niin kuin otiskosta saattaa jo arvata, niin kipeänä. Torstain ja perjantain nukuin melkein kokonaan, joten Viena on jäänyt hieman vähemmille virikkeille. Olemme me kuitenkin joitakin seuruupätkiä kuitenkin täällä tehneet. Ja hyödyntäneet kavereiden koiria. :D

Viena on todella suloinen. Se jotenkin huomaa kyllä, että olen kipeä. Tämä on siis ensimmäinen kerta, kun olen ihan kunnolla kipeä sen jälkeen, kun olen muuttanut yksin, joten ei ole ketään kenen kanssa se olisi sillä aikaa kun minä nukun kuumetta pois. Viena kiehnää vasten ja heti kun herän, niin se tulee kerjäämään huomiota ja rapsutuksia. 

Miten teidän koirat reagoivat, kun olette kipeitä? Huomaatteko koiran olemuksessa eroa?

Viena nukkuu vieressäni, kun kyhjötän sohvalla :)

Agilitykeskiviikko

Hieman luvattua päivitystä agilitystämme. Tiistaina tosiaan olimme sporttiksella (halli, jossa jonkinlainen lämmitys). Täällä minun olisi keväällä tarkoitus saada kepit ja kontaktit kuntoon. 

Keppien työstämistä aloitimmekin jo syksyllä, mutta se on vain jäänyt ja jäänyt. Jokatapauksessa aloitimme tänään tasapareista ja Vienan oli vain tarkoitus mennä porttien lävitse. Lähdin sitten siirtämään taaempaa keppiparia oikealle hieman epävarmasti. Ensin hivutin sitä vain ihan vähäsen, ennen kuin sain hieman rohkaistusta ja lopulta keppipari siirtyi melkoisestikin!

Tämä on kuva siitä ujosta siirrosta :D

Hieman rohkeammin siirreltyjä keppejä : )

Tässä suurinpiirtein on viimeisin porttiväli ja jostakin tämänkaltaisesta aloitamme seuraavan kerran.

Keskiviikkoiltana meillä tosiaan on aina ohjatut treenit joissa meillä oli kaksi erillaista rataa:

Toinen, jossa oli kolme hyppyä ja pussi, sekä pidempi rata. Vienalla oli tänään hieman ongelmia ensin ymmärtää miksi sen täytyisi mennä pussiin. Muutaman kerran muistuttelun (ehkä 2) Vienalta sujui hypyt ja pussi ongelmitta. Kouluttajani yritti nätisti kertoa minulle, että voin kyllä jättää Vienan aikaisemmin 2. esteelle ja lähteä kiihdyttämään pussia(4) kohti - se kyllä tulisi perässä - itsestäni vain tuntuu siltä, että se oli vasta eilinen kun jouduin saattamaan Vienan jokaiselle esteelle ennen kuin saatoin lähteä eteenpäin. Ilmeisesti jotakin kehityksen kaltaista on tapahtunut. Hyvä me. : )

Tässä alempana ensimmäisen radan piirros. X on palkka ja katkoviiva on minun juoksuratani

Viena on ehkä noin puolen vuoden aikana alkanut kuumumaan enemmän agility kentällä ja treenien välissä jäähdyttely on yhä enemmän kohdillaan. Onneksi meille tulee niitä ainakin kaksi tunnin aikana. 

Toinen rata oli hieman pidempi ja hieman vauhdikkaampi. Sain todella juosta, jotta pysyisin Vienan perässä. Rata meni muuten loistavasti ensimmäisellä kerralla, mutta en huomannut vetää Vienaa mukanani 7. hypylle, vaan se jatkoi sinänsä hienosti ajatusta ja hyppäsi 1. hypyn puolelta sisään. :D Piirroksessani 1 ja 6 ovat kauempana ja huonommin linjassa kuin oikealla kentällä, mutta ymmärrätte toivottavasti pointtini. 5 ja 8 ovat putkia.

Toisella yrityksellä pussilta(4) kyseiselle 6-7 hyppyvälille meni jo paremmin. Käskin Vienan mukaani ja loppu sujui oikein hyvin. Teimme tämän vielä kahdesti puhtaasti läpi ja on pakko sanoa, että tuli kuuma. : D

Loppiaisriehuntaa

Noniin. Loppiaisen paukkupakkaset on nyt koettu tältä päivältä. Hyvällä varustuksella paleltumilta vältyttiin, mutta olihan siellä vilpoista! Nyt voi jo sulatella kylmettyneitä jäseniä lämpimän ruuan ja teen parissa. 

Aamusta lähdin ystävieni Jennyn ja Tiinan kanssa treenaamaan sporttikselle. Se oli pitkästä aikaa todella mukavaa! Meillä kun on ollut agility tauolla joulukuussa . 

Agility on tosiaan meillä siinä pisteessä, että n. vuosi tai puolitoista treenejä takana ja olemme kerran viikossa Koirapalvelu virikkeen ryhmässä harjoittelemassa. 

Tällä hetkellä pyrin siihen, että saisimme kepit ja kontaktit kuntoon ennen kesää. Tahtoisin päästä kisaamaan kesällä, mutta katsotaan kuin minun käy. Agility treeneistämme enemmän huomenna, treenien jälkeen.

Tunnin hallitreenin jälkeen käänsin Volvon nokan kohti Luukkia. Siellä koirat saivat riehua ja kuolata toisensa huuruparroiksi.

Tiinan koira Loltsi on vanha (11v) mummo, joka pääsi lämpimän takkini suojaan riehumisen ajaksi, jotta säästyisi pakkasilta. Ja onhan se söpöä kantaa koiraa tuolla tavalla! 

Syksyn hiljaisuuden syy

Mahdollisesti olette jo lukeneet Jennyn ja Tiinan blogeista (jos niitä seuraatte) meidän syksystämme, mutta tässä tulee oma versioni ja omat tunteeni ja ajatukseni.

Takana on rankka syksy ja rankka päätös, jonka jouduin tekemään.

Neira on nyt lopetettu (jo lokakuussa) mutta en ole pystynyt kirjoittamaan siitä, kuin vasta nyt. Tarpeeksi aikaa on kulunut ja olen itsekin saanut hieman eheytettyä itseäni.

Viime keväänä päätin itsekseni, että Neiran on aika päästä vehreämmille nurmille, jos sen oireet ovat kesällä yhtä pahat kuin edellisenäkin vuonna, koska siihen ei tuntunut kuin olevan yksittäisiä helpompia hetkiä ennen pahenemiskausia. Syksyn tullen minusta ei sitten kuitenkaan ollut siihen ihan heti.

Neira on oireillut jonkin verran toista takajalkaansa helmikuusta asti. Se kuvattiin silloin ja siinä todettiin pieni kalkkeuma-arpi, jonka syntyperä on hämärä. Todennäköisesti jossain vaiheessa joku kolhu on tullut mutta ei ollut tietoa, että onko se tullut 2014 puolella vai 2013.

Siitä toivuttiin jonkin verran, ja löysien kintereiden vuoksi eläinlääkäri määräsi meidät agility-kieltoon. Kesällä meille tuli uusi kielto: ei palloleikkejä eikä mitään liian kiihdyttävää.

Tässä vaiheessa kesää myös söimme jo allergia nappulaa, joten Neira ei saanut enää syödäkään mitä halusi.

Elämämme oli siis syksyllä kahdesti viikossa ihon pesua, kevyitä jolkottelulenkkejä (toisinaan poikkesin tästä ja menimme kavereiden kanssa riehumaan) ja allergiaruuan syömistä.

Ensimmäiset pakkaset kun tulivat, niin sydämeni särkyi. Neira ei pystynyt oikein asettumaan pissaamaan, kun ei tiennyt miten päin olisi. Se ei myöskään enää suostunut tulemaan ylämäkeen (meidän normaalille pissalenkille) iltaisin, vaan päätti ennemmin olla joko pissaamatta ollenkaan, tai sitten se meni johonkin helppopääsyisempään paikkaan.

Tällöin päätös oli tehty. Olin kokeillut kipulääkitystäkin syyskuussa, mutta kun se ei oikein sovi kortisonin kanssa niin pallottelu edestakaisin on hankalaa. Se ei tuonut tarpeeksi apua, vaan pahensi liikaa allergia-oireita.

Sitten etsin sopivan päivän kalenterista ja pyysin lähimmät ystävät ja perheen hyvästelemään Neiran. Omaan silmääni olin tehnyt kaikkeni rakkaan pienen ensimmäisen koirani eteen. En halunnut Neiran elämän olevan kipua koko sen lopun elämän.

Blogin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että Neiran nimi häipyy blogin nimestä, mutta muuten jatkamme elämää Vienan kanssa harrastusten parissa. Jatkan arjen haasteista kertomista ja muutenkin elämästämme.

Yöpäivien väliset löllöily päivät

Alkuviikosta yövuoroissa olin lusimassa ja sen kunniakis koirilla on treeneistä taukoa (ellei ole mitään ohjattua) koska aivoni eivät vain toimi : D

Eli olimme molempina päivinä kuraisilla metsäpoluilla tarpomassa lenkkiä.  Olen kovin tyytyväinen tyttöjen käytökseen metsässä. Luoksarit toimivat molemmilla kivasti, että jos tulee marjastaja tai sienestäjä niin ne saavat jäädä maahan kykkimään ja molemmat tulevat hakemaan kiltisti palkkaa. :)

Olen myös huomannut, että Neira ja Viena tulevat entistä paremmin toimeen, nyt kun asuvat ihan kahdestaan samankaton alla eikä ole kolmatta koiraa. Kiira on kyllä yhä Vienan paras kaveri, mutta on se löytänyt hieman sydäntä Neirallekin. EIkä Neirakaan enää nirsoile, vaan Viena kelpaa leikkikaveriksi :D Jopa niin hyvin, että sängyssä saattavat nukkua kyljikkäin lenkin jälkeen. :D

Alla todistusaineistoa ainakin kuraisesta polusta. :D

Eloa Blogiin?

Syksy tulee ja inspiraatio sen mukana. En tiedä teistä, mutta minusta muutto on vienyt ison määrän mehuja uuden työn ohella. Nyt kuitenkin elämä alkaa näyttää edes jonkinlaiselta, kun sain vuoden työsopparinkin kirjoitettua. Olen siitä todella onnellinen! 

Uusi soppari tarkoittaa myös koirien kannalta hyvää juttua. Minulle tulee vakituiset tulot – ja koirille kaikki menot :D Myös rakas Volvoni ehkä elpyy korjauksistaan, jos veljeni vain onnistuu sen saamaan ajokuntoon. Saa nähdä. :D

Yksinolosta sen verran, että olen todella tyytyväinen tyttöihini. Naapurini ei kuulemma edes älynnyt minulla olevan koiria, kun ne ovat hiljaa. En ehtinyt kuitenkaan kuin viikon harjoitella yksinoloa uudestaan ennen kuin menin taas töihin, mutta tästä olen todella tyytyväinen. Ovikellolle haukahdetaan (Neiran toimesta) mutta muuten parveke saa olla auki päivisin eikä äänille tarvitse haukkua. Arki on siis alkanut todella mukavasti rullaamaan muuton jälkeen. : )

Tuo kivenheiton päässä oleva treenikenttä tuntuu olevan autottomalla ihmisellä melkoinen henkireikä, kun sinne pääsee milloin vain haluaa (kun koulu ei ole auki). Myös lähimetsä on ihan mukava, enkä ole alkupäivien jälkeen eksynyt kovin montaa kertaa.

Neira on ollut sairas jälleen koko kesän eikä siinä näy loppua. Iho tulehtui taas toukokuussa ja söimme siihen 1kk antibioottia, jonka jälkeen oireet helpottivat. Nyt iho on uudelleen tulehtumassa ja aloitinkin sille jälleen antibiootit ennen kuin pääsen eläinlääkäriin.

Viena puolestaan on rally-tokoillut itselleen kaksi hyväksyttyä tulosta. Aion nyt pitää hieman treeniutaukoa siitä ja treenata sen AVO kuntoon. Kiitos hyvistä treenivinkeistä syksyä varten Jenny, Tiina ja Susan. Eiköhän me näillä pärjätä. Katsotaan millaisen hurjimuksen Vienasta oikein taion. (Kisatauko myös töiden puolesta, kun ei voi joka viikonloppu olla vapaalla :D )

Agilityä on tarkoitus jatkaa jälleen syyskuussa, jos saan autoni takaisin. En oikein pääse mihinkään treenaamaan fiksusti ilman sitä. Myös haistelujuttuja on tarkoitus jatkaa ID- hajukurssilla, joka alkaa syyskuun alussa.

Agilityn ratatreenit Koirapalvelu Virikkeellä

Sunnuntaisin Koirapalveluvirikkeellä on ratatreenit. Ensin ajattelin, että tämä on liian aikaista Vienalle, mutta se tekee itselle niin ihmeellisen hyvää. Olen kai sitten niin kertakaikkisen kilpailutahtoinen ihminen, mutta jonkin siinä onnistuneessa radassa tai lähes onnistuneessa radassa vain saa minut ilmiliekkeihin tätä lajia kohtaan.

Ensimmäinen rata oli täyttä sekoilua. Tarkoitus oli siis valssata esteiden 5 ja 6 välissä, sekä heti perään 7 ja 8 välisssä. Takaa kiertoa suunnittelin 12 hypyn jälkeen.

Noh... Ensimmäisellä ratakierroksella huomasin ensinnäkin, että Viena ei ymmärtänyt valssaamista esteelle kolme jolta aloitin, joten jouduin lyhentää rataa ja aloitin 2 hypyltä vasta. Seurasin Vienaa esteelle 5 ja unohdin valssata. Aloitin alusta. Seuraavaksi taisin unohtaa valssata muurin jälkeen ja alotiin pituudelta. Lopulta tämä onnistui kohtalaisesti: Viena olisi tarvinnut saattoaapua hypylle 9 ja kiihdytin ennen nr 11 putkea kun olisi pitänyt jarruttaa. Loppu menikin hyvin!

Toisella läpimenokerralla meillä menikin paremmin. Vienan ainoaksi virheeksi lyhyemmän aloituksen lisäksi jäi vain tuo 9 este. Minä käänsin hartiat liian pian putkea kohti tai vastaavaa ja Viena tuli hypystä ohi. Olin todella, todella tyytyväinen Vienaan. Se on ihan mainio koira!

<3

Agilitytreenit

Noniin. Nyt on sitten hinkattu pituutta, muuria ja rengasta. Ojangon helteessä tuli eilen käytyä hiomassa kolmea äsken mainittua estettä. Kiitos Tiina ja Laika hauskasta seurasta! Viena jaksaa tuollaisessa helteessä n. 7 toistoa. Viena ei ole koskaan muutenkaan ollut kovin kestävä, mutta varsinkin helteellä trulee paljon oheistoimintaa kun väsyttää.

Ei siinä, vettä vain ja kunnon pitkät tauot niin kyllä Viena oppii. (Toivottavasti) Koirat odottavat autossa takaluukussa tuulettimet päällä. Juotavaa kipoissa tietty :)

Tarkoitus olisi tässä tykittää agilityä kolmisen kertaa viikossa (jos vain millään jaksan) ennen suurta kesän huipentumaa: Koirapalvelu Virikkeen kesäseminaaria. Odotan sitä innolla ja hieman jännityksellä. :D Seminaarissa on kuulemma vielä ainakin kuunteluoppilas paikkoja, jos kiinnostaa! Fanny Gott on siis pyydetty suomeen. : )

 Toivon vain, että agility ei käy Vienasta tylsäksi ja että itsekin jaksan tällä tahdilla. Vienasta on kuitenkin muotoutumassa melkoinen agility eläin, joten uskallan toivoa parasta!

Muuri on Vienan mielestä aika sama asia kun perus hyppy. Muuri menee aika monella eri tavalla ja kohtalaisen monipuolisista kulmista, mikä on ihanaa. Kokeilin sitä kolmen hypyn suoralla ja välissä ja hyvin menee :) Myös yksittäisenä esteenä se menee kivasti.

Pituudessa on hieman samaa vikaa kuin muurissa. Pituutta emme ole tosin kovin paljoa tehneet. Puolen vuoden aikana olemme enimmäkseen tehneet ohjauskuvioita hyppyä ja putkea. Vienan on tiosin vähänväliä ongelmia hahmottaa mihin haluan sen menevän, mutta lisää toistoja vain, niin eiköhän tämä tästä lähde luonnistumaan. :)

Renkaan kohdalla taas. Voi räkä. Täytyy varmaan vielä paremmin sheipata tuo kyseinen rengas, jotta Viena ymmärtää mistä rakosesta haluan sen menevän. Jos kriteerit on kohdillaan, niin Viena tuntuu hakeutuvan renkaalle, mutta olen ollut sen kanssa hieman kärsimätön enkä ole ihan varma, että olenko pilannut renkaan jo. Jään katsomaan. Tavoitteena on ensi viikolla hinkata näitä kolema estettä ja varsingin rengasta yhä enemmän.

Kiitos Tiina vielä upeista kuvista! : )

Treenikenttä kivenheiton päässä

Nyt voinen oikeasti sanoa, että on treenikenttä kivenheiton päässä. Kai joku tosi lahjakas ainakin saisi sen kiven sinne kentälle. Asun siis aivan Rekolanmäen koulun kupeessa ja sen hiekkakenttä on vielä sopivasti sijoittunut meihin päin, joten se tosiaan on aivan vieressä.

Syksyllä on huomioitava koulu arkipäivisin, mutta näin kesällä siellä ei ole kuin välillä mopopoikia, joten eikun treenaamaan!

Tästä innostuneena kävinkin korkkaamassa kentän sekä Vienan, että Neiran kanssa.

Vienan kanssa treenasimme Rally-tokon liikkeitä ja satsasimme seuruuseen, joka meillä on hieman laiskan pulskeaa toimintaa, mutta eiköhän siihenkin intoa saada.

Seisomista olen myös naksutellut. Aion siis vain napata liikkeen ja on meillä siihen myös pohjat. Olemme muutamaan otteeseen naksutelleet siitä ja Viena ymmärtää kyllä jotenkuten mitä siltä haluan. Siihen täytyy vain saada kestoa ja ruveta nimeämään liikettä ennen kuin pääsen ärsyttävän ärsykekontrollin kimppuun. 

Neira puolestaan treenasi myös seisomista. Näyttelyposettamista/asettelua. Teimme myös perus tokoa. Salainen haaveeni on viedä Neira uudestaan näyttelyyn kunhan vain pääsisimme kortisonista eroon. Vielä se ei ole ihan ajankohtaista, mutta katsotaan miten meidän käy.

Koiran muuttoa

Muuttourakka on viimenkin jotenkin ohitse. Tai ei, vanhaa kämppää ei ole kunnolla tyhjennetty ja siinä on vielä jonkinverran urakkaa. Lisäksi tietysti on melkoinen läjä jätesäkkejä odottamassa minua. Mutta ainakin suurimmat tavarat on paikalla ja koirat on löytäny nukkumapaikat.

 Kävimme torstaina ja perjantaina hieman harjoittelemassa uudessa kämpässä oleskelua koirien kanssa. Lähinnä minä laittelin tavaroita ja koirat saivat haistella ympäriinsä. Viena oli ehkä enemmän hermostuneen oloinen kuin Neira, mutta aika rauallisesti molemmat olivat sen aikaa kun nyt kerkesimme asuntoon kurkata.

Molemmat koirat tykkäsivät parvekkeesta tosi paljon. Siellä olikin ihanan viileää verrattuna muuhun asuntoon, joten ymmärrän levähdyspaikan heillä. :) Parveke on molemmille koirille uusi juttu. Saa nähdä millaista käytöstä tytöt keksivät pääni menoksi. Onnekseni aivan parvekkeeni tuntumassa on iso puu, joka peittää maisemat. Minun onneani, koska he eivät sitten näe kadulle tai naapuriin tai muuta vastaavaa. (Ei ole lasitettua parveketta)

Hieman kuvia ennen itse muuttopäivää:

Olohuone

Eteinen

Tosiaan parveke

Hankin korille uudet pedit muutoksi ja toivon heidän pitävän niistä. Katsotaan. Nyt illalla molemmat muruset saavat omat luut, laitan musiikin päälle ja  istahdan rauhassa koneelle. Saatan korkata... limun. :D

Tilaa asunnossa ainakin on. Meillä on 60 neliötä jakaa kolmen kesken. En vieläkään tiedä kuinka saamme kaiken tilan käytettyä, mutta eiköhän tämä tästä. :)

Alla hieman kuvia miltä asunnossa näyttää tällähetkellä.

Olohuone

Makuuhuone

Eteinen, jossa näkyy vilaus häkkiä, keittiötä ja peilistä näkee lipaston :)

Agilityä

Juuri kun valitin, niin näyttää ehkä hieman valaisemmalta tulevaisuudelta. Tietysti apupalkkaaja on varmasti ihan hyvä ajatus ja käytänkin varmaan jossain vaiheessa.

Teimme tämän viikon aksatunnilla valssia, uutta estettä (muuri, puomi) ja hieman ympyrätyöskentelyä. Valssaus sujui yllättävän hylvin. Viimeksi kun treenasin olin lähes poikkeuksetta aivan liian myöhässä, (jos et muista katso edellinen postaus.)  Tällä kerralla huomasin, että toivoa ehkä on. Nostimme hieman rimoja, jotta Vienan oli hypättävä korkeammalta joten wohoo! Aina en kuitenkaan aio nostaa rimoja joten katsotaan kuinka valssaustemme jatkossa käy.

Muuri ja puomi olivat tänään uusien esteiden haastekategoriassa. Muuri oli kuitenkin melkoinen helpponakki (ainakin toistaiseksi) kun käskin vain Vienaa hyppäämään esteen yli, niin tyttönen teki työtä käskettyä. Muutaman kerran Viena taisi tulla ohi oikealla puolella, jota selkeästi on treenattava enemmän muutenkin. Viena tahtoo oikoa enemmän oikealla.

Puomilla taas laitoimme puomin maahan ja sheippasin Vienalle lankulle astumista. Viena ymmärsi kohtalaisen pian mikä oli homman nimi. Emme tarvinneet kuin muutaman naksahduksen ennen kuin sen molemmat etutassut osuivat lankulle. Noh. Jenny on naksutellut sille pesuvadilla pyörimistä, jotta Vienan käännökset Rally-tokossa olisivat kauniimpia. Viena sitten tosiaan rupesi pyörimään puomin lankulla :D Lopulta tyttöni kuitenkin ymmärsi kokeilla kolmatta ja neljättä tassua lankulle ja lopulta jopa asteli puomilla! Tästä on hyvä jatkaa harjkoituksia. :)