Treenipäivät

Ajattelin nyt kertoa muutamista treeneistä, joissa olemme olleet. Muutamat ohjatut ja yhdet omalla ajalla harjoitellut.Ohjatulla tunnilla kävimme tutussa hallissa läpi uuden esteen: renkaan. Ei ohjattu tunti on yhä hieman vieras halli, joten jos tällä kerralla muistan olla Neiralle armollinen ja helpottaa ratoja. :)

Noh... enhän minä oppinut viime kerrasta. Tein Neiralle jälleen kerran liian vaikean radan vieraaseen halliin ja melko vieraaseen seuraan. Lisäksi hankaloitin tilannetta liikkumalla itse eritavalla kuin yleensä. (Sitä en tehnyt tahallani enkä edellä mainittuakaan. olin vain jälleen ajattelematon.) Huomasin sitten lopulta, kun Neira alkoi kaartaa putken suuta minua katsellen, että vika on minussa. Tai ainahan se koiraa kouluttaessa inhimillinen vika, jos kira ei ymmärrä, mutta löysinpähän yhden syyn! Nyt lupaan ensi kerralle, että teen vain yhtä juttua siellä Koira Keitaan hallissa, enkä liian montaa. :)

Eivät harjitukset suinkaan aivan penkin alle menneet. Neira teki muutaman kerran listavasti treenien loppuun, kun minä olin lopettanut Neiran huijaamisen. :)

Ohjatuilla tunneilla olemme tosiaan harjoitelleet rengasta. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme renkaaseen vain pikaisesti ja pääpaino oli lyhyen radan tekemisessä: hyppy, putki ja hyppy. Neira älysi sen hienosti. Ensin teimme putkea muutaman toiston, sitten lisäsimme ensimmäisen hyppy-esteen ja lopulta toisenkin. Hurjana duuona päätimme Neiran kanssa selättää renkaan. Neiran mielestä se oli ennemminkin pujahdus väylä. Ei se ensin ymmärtänyt hypätä ollenkaan, vaan tahtoi mennä renkaan ja kehyksen välistä. Lopulta Neira kuitenkin ymmärsi mitä siltä tahdoin. Emme tehneet tätä kuin muutaman toiston.

Seuraavalla kerralla keskityimme vain renkaaseen. Neira ei ensin muistanut miten sen läpi taas mentiin, tai se ei oikein halunnut. Minulla oli myös ngelmia palkkaamisen kanssa. En osannut heittää narupalloa oikeaan aikaan. Yhdellä kerralla heitinkin sen vahingossa Neiran jalkoihin, kun en taas muistanut: älä heitä siihen missä koira on tai edeskohta on, vaan jonnekkin kauas- ja ajoissa myös!

Neira ei sitten loppuaikana oikein tahtonut palkkaantua siitä, ymmärrettävästi, joten siirryin nakkiin. Se meni kohtalaisesti. Neira teki lopulta hypyn ja renkaan. Tänään meillä oli ennätyksellisen suuri väli kahden esteen välillä ja olin hyvin tyytyväinen, kun Neira ymmärsi silti mihin piti mennä. Olin tdella tyytyväinen. :)

Kaiken kaikkiaan len kuitenkin tyytyväinen. Etenemme koko ajan, joten älyttömän suuria virheitä en tee. Onneksi virheistä oppii. Ehkä ensi kerralla hieman vähemmän virheitä? Tai edes uusia, joista oppia. :D