sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mätsäröintiä

Tänään oli jälleen mätsäripäivä. Parin päivän riehumisen jälkeen kämppiksen vanhempien kiharoiden kanssa en odottanut paljoa. Matkustimme tällä kertaa Vantaalta Hyvinkäälle Etelän doggien järjestämään Match Showhun. Olemme olleet kerran aiemminkin heidän mätsäreissään silloin Neira ja Samba veivät palkinnot.

Pyysin järjestäjiltä ilmottautuessa, että Viena olisi ensin, jotta voisin Vienan kehän jälkeen keskittyä Kiiraan. Ilmottautuneita oli sen verran, että Kiira taisikin olla kolme tai neljä paria Vienan jälkeen. Tämä oli hyvä idea siihen asti, kunnes tajusin, että aikataulut olivat myöhässä 30min. Jouduimme siis Vienan kanssa odottamaan 1h ja 30min omaa vuoroamme. Se on aika paljon melko väsyneelle koiralle joka on vain riehunut pari päivää. No. Kehässä Viena oli kuitenkin kohtalaisen reipas. Tuomari ei kuitenkaan viitsinyt viettää kanssamme paljoakaan aikaa ja treenata kanssamme, joten aika nopeasti meille vain lätkäistiin sininen nauha. Eihän tuomareilla ole velvotteita treenata meidän kanssamme. Koen kuitenkin, että meillä on tullut jonkilaista edistystä. :)

Tuomari kuitenkin piti meistä, joten pääsimme Vienan kanssa 8 parhaan joukkoon, mutta lopulta tuomari karsi meidät palkintopalleilta, joten tulokseksi jäi. SIN ei sij.

Kiiran kanssa oli minusta taas hieman edistystä. Vaikka Kiira ei tuomareista pidä, niin mätsäreissä se ainakin alkaa sietää pikkuhiljaa. Eikä tänään väistänyt, vaikka tuomari kumartui täysin sen ylle koskettelemaan. Olen siitä todella ylpeä. Vähemmän ylpeä sitten kun lähdimme juoksemaan. Kiira keksi pöhistä edessä juoksevalle salukille, mitä se ei ole aiemmin tehnyt. Katsotaan mitä se ensi kerralla sanoo? Toivon, että tämä on vain ohimenevä ilmiö.

Narukehässä Kiira katseli Jennyä ja seisoi oikein kivasti. Juostessa Kiira ei pöhissyt samalla tavalla kuin yksilöarvostelussa. Olisiko se kerran pöhähtänyt edessä juoksevalle. En kuitenkaan usko tästä tulevan ongelmaa. Niin kuin sanoin... katsellaan ensi kerralla, että miten menee. Tuloksemme oli SIN ei sij.

Karu jatko viime viikon hienoille tuloksille.:D



maanantai 23. syyskuuta 2013

Vienan paras kaveri

Mihin Viena joutuisi ilman parasta kaveriaan Giniä? Kewordin Partydoll "Gini". Kaksikko on enemmän tai vähemmän saanut kasvaa yhdessä. Tai tavata niin usein kun kahden opiskelijan ja välillä työssäkäyvän ihmisen aikataulut sopivat aikatauluihin.

Yleensä Viena ja Gini juoksevat hippaa tai leikkivät hieman kepeillä tai muutenvain naureskelevat. Alla hieman kuvia kuukausien varrelta ja pientä videotakin.

Viena osaa leikkiessä olla välillä turhan päällekäyvä. Gini osaa onnekseni antaa ihanasti takaisin ja olen todella tyytyväinen kaksikon leikkeihin. Viena yleensä riehaantuneena trattuu Ginin niskanahkaan. Minä joko pyydän sen irrottamaan tai sitten Gini kerkeää irrottaa Vienan itse ja puskee tätä sitten kyljestä. 


Gini ja Viena 31.3.13

Gini ja Viena 31.3.13

Gini ja Viena 15.6.2013

 
Gini ja Viena 11.9.2013

Gini ja Viena 11.9.2013

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

No olipahan mätsärit!

Tänään tosiaan oli ShowHau:n Mätäsrit Narinkkatorilla. Oli  oli siis tänään kyseessä. Oli aika mielenkiintoista lähteä ajamaan Helsingin keskustaan mätsäröimään. En ollut ihan varma mitä Viena sanoisi. Neira on ollut muutaman kerran keskustassa ja Kiira onkin aika konkari keskustassa. Viena oli kuin missä tahansa muuallakin mätsäröimässä. 

Viena oli ensimmäisenä vuorossa. Olin tunnin naksautellut sille seisomisesta samalla kun palkkasin Neiraa ja Kiiraa kehässä. Juomakupit oli asetettu koirille ja valmistauduin ensimmäiseen kehäkettuiluun. Viena oli ihan reipas kehään astellessa. Seisominen sujui ihan hyvin. Pyysin tuomaria vain kävelemään ympärillämme tänään. Viena kävi tervehtimässä tuomaria niin kuin yleensä ja olen ihan optimistinen tähän uuteen tuomareiden lähestymistaktiikkaan. Jotta Viena ei väistelisi käsiä, niin kotona treenaamme koskettelua muiden ja naapureiden kanssa. Kaikki tutut tervetulleita treenaamaan Vienan hipelöintiä! Viena sai sinisen nauhan ja lopulta se sijoittuikin hienosti. SIN4

Kiira oli seuraavaksi. Aluksi olin hieman kahden vaiheilla, että jännittääkö minua vai ei. Kiira väisti edellisessä näyttelyssä hampaiden näyttöä enkä ollut varma haluanko tuomarin katsovan hampaita vai en. Lopulta päädyin antamaan tuomarin tehdä mitä lystää ja olinkin sitten ehdottoman rento astellessani kehään. Kiira olikin sitten todella reipas tuomarin edessä. Se antoi katsoa hampaat ja kosketella muutenkin lävitse. Olin todella tyytyväinen. Kiira sai punaisen nauhan ja juoksi kauniisti nauhakehässä. Lopulta Kiira olikin PUN1. BIS- kehässä palkittiin vain ensimmäinen eikä meitä sijoitettu, joten en tiedä mikä BIS sijoituksemme oli, mutta olen todella tyytyväinen, että ylipäätään olimme BIS kehässä!

Neira oli viimeisenä ja se olikin sitten kerännyt intoa kevythäkissä. Neira osaa seistä hienosti, mutta juokseminen... emme ole treenanneet sitä pitkään aikaan, jote välillä Neira innostui näykkimään reittäni niinkuin ennen vanhaan. Neira  antaa kuitenkin koskea tosi hyvin, joten siitä syystä saimme varmaan punaisen. Olin tosi ylpeä Neirasta kuitenkin. Se oli tosi innokas ja vauhdissa kehässä. Haukkui ja kaikkea. Saimme taas olla naurunkohde. ;) Neira sijoittui kuitenkin myös punaisten kehässä ja oli PUN4



perjantai 20. syyskuuta 2013

Kasvamista

Viena alkaa olla kohta iso tyttö. Juoksuja ei onneksi ole vielä näkynyt, mutta kasvamista on selkeästi näkynyt. Viena on jo Kiiraa korkeampi eli Viena voisi olla n. 59cm? Selkä voisi kasvaa vielä enemmän pituutta ja kaula voisi kasvaa. :D


Viena on yhä karvaton, mutta uskon, että se pian alkaa kasvattaa turkkia. Pentuna sillä oli ihan mukava karvapeite ja odotan sille kasvavan sellainen jälleen. Toivon ainakin. Sillä aikaa voimme kiertää mätsäreitä ja kerätä hyviä kokemuksia ihmisistä ja tottua kosketukseen.

Kuvasta näkyy, että Vienalla on aika pitkät jalat. Saa nähdä miten muuten se kypsyy ja kasvaa vielä. Kiirallahan alkoi ensimmäiset juoksut vasta 15kk iässä, kun Neira aloitti omansa 10kk iässä. Katsotaan mitä Viena päättää. Olen kuitenkin ollut ymmärtävinäni, että belgit kypsyisivät hieman myöhemmin ja juoksut voisivat alkaa hieman myöhemmin?

Onko muilla narttubelgien omistajilla muistikuvia milloin teillä alkoi juoksut? Tai muuten hieman isompien rotujen edustajilla?
















torstai 19. syyskuuta 2013

Kun kaikki ei mene putkeen...

Ensin saa hirveän inspiksen. Neiran oireet lähteneet kortisonilla paranemaan. Sitten tulee hyytävä puhelu eläinlääkäriltä. Kuuntelen äimistyneenä listaa Neiran allergioista. Odotin, että listalla olisi ollut vehnä ja muut viljat. En voinut kuvitellakaan, että lista olisi näin pitkä.

Tässä nyt sitten listaa Neiran allergioista:

Pahimmat

Ruoho: Nata, Kattara, Niittynurmikka, Raiheinä, Karvamesiheinä, Järviruoko

Heinä: Tuoksukki, Jauhosavikka, Heinäratamo, Hierakat

Puut: Leppä, Saarni, Tammi, Paju, Pyökki

Home

Varastopunkki

Lievemmät

Ruoka: Kana (rajatapaus), Soija, Maissi, Kalkkuna(rajatapaus), ohra, peruna, tomaatti, porkkana, ankka

Suunnitelma

Eliminaatiodieetti edessä siis, jotta saadaan pois nuo lievätkin ruoka-aineallergiat. Pahimmaksi ongelmakseni jää nuo ruohot, heinät ja puut. Neira on koira, miten estän sitä juoksemasta nurmikolla? Todella masentavaa! Yritän kuitenkin olla positiivinen ja toivoa, että Neiralla auttaisi antihistamiinit tai kortisooni. Kuitenkin... Jos sen kesä on samanlainen kun tämä kesä... niin millainen omistaja olisin jos tekisin sen elämästä vain kurjempaa?

Neira on tämän kesän ollut antibiottikuurista ja kortisoonikuurista huolimatta kärttyinen, masentunut ja kutiava/hilseilevä. Ei se koko ajan tietenkään ole ollut masentunut, mutta harmittaa, että se tosiaan on kärsinyt kesällä. Nyt näyttää paremmalta. Talvella ei onnekseni ole ruohoa, heinää tai puita. Voin siis puolivuotta olla ihan rauhassa ja miettiä mitä ihmettä Neiran kanssa tehdä.

On ilmeisesti olemassa siedätyshoitoa ja antihistamiinia kevääksi. Voimme siis Neiran kanssa yhdessä syödä kortisoonia ja antihistamiineja kevät nuhaan? Täytyy varmaan tutkia yhä lähemmin kaikkia mahdollisia allergia-asioita.






torstai 12. syyskuuta 2013

Rentoa chillailua

Viikonloppuna tuli tehtyä kaikenlaista. Kisaamista ja näyttelyitä. Välillä on ihan kiva vain olla ja koirat saavat tehdä kaikkea turhaa. Eläinkoulutuskeskuksen parissa tosiaan ollaan tekemässä kohdentamista. Eli koiralle opetetaan jokin kohde: Tassun koskeminen alustaan tai kosketuskepin koskeminen kuonolla. Niitä treenejä on ihan kiva harjoitella kotona omassa olossa.

Myös hihnalenkillä on tultu käytyä viimeaikoina ja kevyillä metsälenkeillä yksitellen koirien kanssa. Koirien luonteet tulevat jotenkin niin paljon hauskemmin esiin yksinololenkeillä kuin suuremmassa laumassa.

Neiran kanssa olen ollut nyt pariin otteeseen ihan keskenäni mätsäripäivinä tai ihan muuten vain. Neira yleensä pomppii ympärilläni innoissaan välillä haukkuen. Sitten se yhtäkkiä löytää jonkin kepin maasta ja alkaa pomppia keppi suussa onnellisena. Se on niin ihana koira. <3

Neira täytyy tosin pyytää hihnaan ohituksia varten, koska muuten se säntää haukkumaan koriille tai paimentamaan pyöriä/lenkkeilijöitä. Minun niin täytyisi viedä se paimentamaan joku kerta. Se tulee Neiralta jotenkin niin luonnostaan.Yleensä Neira on ihan hyvin kuulolla lenkillä. Jos Neiran pyytää käskynalle ohitustilanteessa, niin se saattaa yhä haukahtaa, mutta kunhan muistan pysyä rentona, niin Neirakin yleensä on.

Viena puolestaan on sellainen hassu unelmoija. Viena saattaa mennä tienposkeen tyytyväisenä syömään horsmia tai hieman nokkosta välipalaksi. Ohituksissa Viena pysyy hienosti paikallaan meni ohitsemme sitten pyörä, lenkkeilijä ta kävelijä. Koiraohituksissa otan Vienan kiinni, koska se on niin innokkaasti menossa leikkimään. 

Viena puuhailee paljon omiaan, mutta muistaa kyllä omistajankin välillä. Keppipalkka on yleensä paras. Viena ei niin välitä herkuista.




keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Toko inspistä

Käytyäni Kiiran kanssa kisaamassa TOKOssa niin iski kauhea himo treenata tokoa. Kiiralla ja minulla ei mennyt han putkeen, mutta en voi kamalan surullinenkaan olla, koska nyt iski totaalinen himo treenata. En voi uskoa, että minä, vannoutunut pilkunviilauksen vihaaja olen innostunut niinkin pilkunviilaamislajista, kuin TOKOsta.

Minä tosiaan sain kunnian viedä Kiiran, koska kämppikseni Jenny ei vain saa aikaiseksi. Täytyy siis vähän patistaa ja lisäksi, minä tykkään kisaamisesta todella paljon. Se adrenaliini ja se kevyt jännitys mahassa. Ah! Ihan mahtavaa! Vaikka pääasia on, että koirallakin olisi kivaa. Harmistus on nimittäin ääretön, jos koiran mielestä kokeessa ei ole kivaa. Silloin sitä tuntee itsensä ohjaajana aika surkeaksi.

Joka tapauksessa aion skarpata ja treenata Neiran loppuun saadakseni sen TOKOn pariin. Tänään kävimme hieman hinkkaamassa vanhoja liikkeitä ja hieman haistelemassa uusia. Neira seuraa kohtalaisesti, se edistää jos käyttää lelupalkkaa mutta enköhän minä saa siitä kohtuullisen muistamalla palkansuunnan. Heitän siis taaksepäin lelun kun on palkan aika.

Neiran liikkeestä maahanmeno on hieman ruosteessa. Sitä on otettu viimeksi maaliskuussa ja silloin vain Jennyn kanssa. Minä en sitä oikeastaan olekaan tehnyt. Treeneissä tänään pääsin jo huiman neljän askeleen päähän j aolin todella tyytyväinen! Tästä se lähtee!

Seisomista ollaan nyt alettu sheippaamaan ja Neira tarjoaakin sitä ihan kivasti. Kohta pitäisi päästä nimeämisvaiheeseen ja siitä vain ärsykekontrolliin asti niin se on siinä. Otimme myös paikkamakuuta. Neira vaatii vielä tiheän vahvistevälin, mutta olen varma, että saan siitä varman paikkamakaajan. Neira on kuitenkin tosi fiksu.

Hyppyä emme ole koskaan Neiran kanssa ottaneet, muuta kuin rallytoko- ja agilityhyppyä, mutta ne eroavat kuitenkin melkolailla tokon hypystä. Uskon kuitenkin että suoriudumme siitäkin. 




tiistai 10. syyskuuta 2013

Meidät on haastettu

Me saimme haasteen Jennyn blogista Kiira ja Kiharat. Kiitos siitä.

Säännöt ovat seuraavat: laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla, ja haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama! Tämä kesäinen haaste lähtee seuraavaksi näihin blogeihin...

Contact Game
Acting top dog
Pablotolleri
Life with Shepherds

Meidän kesä on tehty...


Kavereista

Leikkimisestä

Mätsäreistä

Palloralleista

Treenaamisesta

pelleilystä

Uimisesta

tiistai 3. syyskuuta 2013

Sotasuunnitelmia syksylle

Neiralla jatkuu ainakin syyskuun loppuun asti lääkekuurit. Neiralta jää siis loput rally-toko kisat käymättä. Viena puolestaan pääsee lokakuussa aloittamaan kisauraansa. Tässä postauksessa pohdin siis hieman kummankin koiran kisa- ja treenisyksyä.

Lokakuussa tosiaan näkyykin kalenterissa, että olisi tarkoitus mennä kaikkien kolmen huligaanin kanssa kisoihin. Siihen mennessä Vienan pitäisi oppia rauhoittumaan kevythäkkiin. Uskon nimittäin, että Viena oppii siihen nopeammin, kun sillä ei ole samanlaista historiaa kevythäkistä murtautumisesta kuin Neiralla. Katsotaan kuinka käy.

Neiran olisi siis tarkoitus jatkaa AVO- luokassa. AVOssa uusina liikeinä ovat vierellä seisomaan nouseminen istumisesta ja istu- maahan- istu jumppa ohjaajan sivulla. Houkutus ja hyppy ovat myös uusia tulokkaita AVO- luokassa. Neiralla on sen verran hyvät pohjat tokonpuolelta, että sille ei tarvitse erikseen opettaa uudestaan sivulle tuloa käännösten yhteydessä. Hieman ruosteessa nekin ovat, että niitäkin voisi treenata, jos oikein hurjaksi rupeaa.

Aloitin Neiran kanssa agilityn viime vuonna ja sitä olisi tarkoitus jatkaa keväällä, kun rahatilanne näyttää (toivottavasti) paremmalta saatuani tutkintoni viimeinkin suoritettua loppuun. Myös Neiran luustokuvat olisi tarkoitus tehdä loppuvuodesta joten siksi ei ole myöskään mikään kiire sen agilityn kanssa.

Vienalle olin suunnitellut aluksi pitkää rally-toko uraa, mutta katsotaan mihin me päädytään ALO-luokan jälkeen. Ehkä jään vain kotiin tekemään perustottis juttuja ja suunnittelemaan kuinka onnistumme BH-kokeessa ensi vuonna. Vienan kanssa olisi myös kiva saada nuo näyttelypuolen jutut kohdilleen, että mätsäri-rivi toivottavasti paukkuu ja jaksamme uutterasti vain käydä mätsäröimässä.

Tällaisia suunnitelmia siis meillä. Hieman kisailua, hieman sairastelua ja hieman pilkettä silmäkulmassa ensi vuotta ajatellen.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Inspiroitumista

Nyt on muutama viikko takana eläinkoulutuskeskuksen perusopintojen kurssilla.Tiesin jo ennakkoon, että kurssi olisi antoisa, mutta en älynnyt, että se olisi ihan näin antoisaa. Olen oppinut niin paljon itsestäni ja koiristani kurssin avulla ja saanut itsevarmuutta ja inspistä treenata koiria eri tavalla.

Meillä on ollut kotiläksynä opettaa koirille jokin kohde. Valitsin Neiran ja Vienan kohdalla opettaa heille tiskirätille astumista. Voin kai käyttää sitä jatkossa jos yritän opettaa koriia menemään johonkin tiettyyn kohtaan.

Neira oli oma hulivili itsensä ja sai aikaan kunnon naurut taas kerran. Se on niin hassunhauska kokeillessaan aina sitä maahanmenoa ensin. Kai se on vain niin vahva käsky. Viena yllätti todella. En ole aiemmin tehnyt sen kanssa ihan tällaista. Opetin sen koskettamaan kosketuskeppiä, mutta en mitään tällaista. Viena todella hämmästytti minua. Se on todella fiksu koira!

Alla videot koirien tekemisestä.