perjantai 30. marraskuuta 2012

Kuvia myrskyssä

Ihanaa! Lunta!

Neira on minun oma hopeanuoleni. Katsokaa nyt millaisen kuvan Jenny sai otettua tänään tuolla myrskyssä?

Eikö Neira teistäkin näytä siltä, että se ulvoo varoitukseksi ennen kuin se lähtee hyökkäykseen akakabutoa vastaan? :D
Tässä Kiira ja Neira sitten ryntäävätkin jo karhun kimppuun :D <3

torstai 29. marraskuuta 2012

Justuksen haaste

 Varastin Justuksen blogista haasteen.

1. Miksi juuri se pentu/koira mikä sinulla on nyt?
Se on pitkä tarina. Minä pähkäilin rotua pitkään. Tahtoisin tietenkin belgialaisen, kun sellainen makoilee tässä jaloissa, kun Kiira on kämppiksen koira. Belgialaisissa pelkään sitä terävyyttä ja muita haasteita. En ole sellaiseen valmis. Bordercollietakin harkitsin. Se on kuitenkin liian haastavassa omalla tavallaan. Lopulta päädyin collieen, koska minusta se sopii minulle hyvin: rauhallinen, ehkä hieman itsenäinen ja vilkas, kuitenkin rotu josta löytyisi potkua harrastuksiin. Pitkäkarvaisen ja lyhytkarvaisen välillä päädyin lyhytkarvaiseen ihan vain koska en jaksanut tutkia pitkäkarvaisia niin paljon ja ne ovat usein sairaampia. Pentuetta mietin pitkään. Lopulta löysin mukavan yhdistelmän ja sieltä syntyi tricolour narttu ja olin tyytyväinen.

2. Mitä koirasi on syönyt tänään?
Kalkkunankaulan nappuloita ja nakkia. Iltapalaa voisi antaa. :D

3. Jos aiot ottaa lisää koiria niin millaisen koiran haluaisit seuraavaksi?
Apua. Tahtoisin bordercollien tai belgialaisen paimenkoiran. Luulen kuitenkin, että lopulta päädyn blue merle pitkäkarvaiseen collien urokseen, jonka nimeksi tulee Ilros. :D

4. Mitä virheitä olet tehnyt koirasi kanssa?
Olen sosialisoinut Neiraa ihan liian vähän hihnalenkeillä tavattaviin ihmisiin. Neira haukkuu täällä kotipihalla kaikelle. Ainakin hihnassa. Neiran hihnan kiristyttyä edes hieman niin se saatta haukkua vaikka ei näe yhtään mitään.

5. Suosikki & inhokki rodut?
Suosikit - Belgianpaimenkoira tervueren, bordercollie, sk ja pk collie, lapinporokoira, villis/cockerspanieli mix, australianpaimenkoira, mudi, villakoira.

Inhokit - Dalmatialainen, tanskandoggi, englannin bulldoggi.

6. Jos olisit näyttelytuomari, millaisen arvostelun antaisit koirallesi? (ei väliä vaikka olisi sekarotuinen)
Sekopää, hieman honkkeli, näykkijä, suippo pää, kuoppaselkäinen. Selkeästi kasvuiässä. Ravaus on kamalaa. Ehkä joskus näyttää kelpo nartulta ja mahdollisesti rodunmukaiselta.

7. Rajoittaako koirasi elämääsi?
Kyllä. En voi tehdä töissä pitkiä päiviä tai jäädä töihin extempore - Ihanaa!

8. Mikä on ollut haastavinta koirasi koulutuksessa?

Naksutuskoulutus. On välillä hyvinkin haastavaa miettiä kuinka naksauttaisi juuri oikein ja mistä naksauttaisi. Kamalaa aivotyöskentelyä. Neiran haukkumisen kanssa työskentely on ollut haastavaa ja tulee olemaan haastavaa, koska sen kouluts ei ole vielä päättynyt.

9. Jos sinun pitäisi ottaa sekarotuinen, johon saat itse päättää rodut, niin mitä rotuja sekoittaisit?
Husky ja collie = Huskyn näköinen paimenkoira ja husky on ihana <3
Villakoira/ cockerspanieli = Tulos on metsästävä terrierimäinen ihanan pieni metsästäjä. <3
Belgianpaimenkoira ja collie = Terävyys vähenisi ja koulutettavuus lisääntyisi. Ehkä jos se perisi vielä belgianpaimenkoiran ulkonäön niin olisi mahtavaa.


Kaikki saavat vastata. :)
Seuraaville olisi tämälaiset kysymykset haasteessa:

1. Onko koira ollut juuri sellainen kun olet odottanut?
2. Jos koirasi olisi ihminen, minkä ammatin hän valitsisi?
3. Mikä kodin ulkopuolinen paikka on koirasi lempipaikka?
4. Kuka on koirasi paras leikkikaveri lauman ulkopuolelta?
5. Mikä on suurin tuhotyö minkä koirasi on tehnyt?
6. Millaisia ovat koirasi lempilelut?
7. Mikä on koirasi pahin tapa?
8.Onko jotain rotua minkä haluaisit omistaa, mutta jota et voi ottaa?
9. Mikä kuva kuvastaa koirasi ajatuksia eniten?


tiistai 27. marraskuuta 2012

City collie ja sen paras kaveri

Kävimme keskustassa katsomassa auringonlaskua. Tässä kuvia Neirasta Silja Line ja uspenskin katedraali taustallaan. Lisää löytyy kiharagalleriasta. Kiiran kuulumisista lisää täällä.






































maanantai 26. marraskuuta 2012

Neira 6kk

Neira täyttää 26.11 6kk. En voi uskoa, että aika menee niin nopeasti. Minunko pikkuiseni jo sen ikäinen? Apua!

Neira on osoittanut pienestä pitäen kovuuden ja rohkeuden merkkejä. Se ei ole pelännyt vielä mitään. Mihin ikinä olen sitä vienyt, niin se on aina vain hetken ihmetellyt ja lopulta käynyt nukkumaan. Ihanan rempseä pentu siinä mielessä ja ehdottoman huoletonta kiikuttaa sitä mukanaan mihin ikinä menenkään. Neira on tähän mennessä käynyt kavereilla, Helsingin keskustassa, Korsossa, mätsäreissä ja ties missä! Ihanaa, kun on näin rohkea pentu.

Kovuutta Neira on taas ilmaissut hieman turhan hanakasti välillä. Neira on sen verran ahne, että se syö kaiken eteensä tulevan. Tämä on johtanut pennun muutaman kerran jopa tappeluun vanhempien koirien kanssa. Haavereilta on onneski vältytty, mutta huhhuh! Neiran kovuus tulee myös esiin, kun se leikkii toisten koirien kanssa. Se ei välitä kovistakaan kolhuista eikä muista niitä enää hetken päästä.Se ottaa aika paljon turpaan ennen kuin se tulee hetkeksi jalkoihini ihmettelemään. Ei se siinä kauaa viihdy ennen kuin se lähtee taas mukaan leikkeihin.

Harrastusten parissa Neira on aika mahtava. Se on aika innoissaan, kun ryhdymme tekemään ja ilmaisee varsin kovaäänisesti turhautuessaan, kun ei ole sen oma vuoro. Aglityyn se syttyy ihanasti ja tekee innokkaasti herkkujen eteen töitä. Se onkin sellainen ahmatti. Saman olen huomannut tokoillessa, että herkkupalkalla se tekisi vaikka mitä. Vaikka lelut ovatkin huippu juttuja treenien ulkopuolella, niin treenatessa sille kelpaisi vain herkut. Tässä voin tietenkin itse vaikuttaa ja alkaa ihan kylmästi leikkimään Neiran kanssa enemmän. Vai mitä olette mieltä?

Neira turhautuu agilitytreenien reunalla. Sitä selkeästi ärsyttää kun ei itse pääse kentälle. Neira huutaa ja räyhää. Ainakin ilman näkösuojaa. Näkösuojalla Neira yltyy haukkumaan lähinnä vain jos joku käyttää samoja käskysanoja tai jos se tunnistaa liikkeiden tekijän. Esimerkiksi jos Jenny ja Kiira tekevät jotain ohjatulla tunnilla niin Neiraa ärsyttää entistä enemmän. Olen myös huomannut, että mätsärikehän laidalla Neira turhautuu ja alkaa huutaa kiukkuaan. Se ei onneksi pure hihnaansa, mutta huuto on ihan tarpeeksi paha.

Neira pääsee yleensä vapaanajuoksemislenkeille. Me käymme harvoin pitkillä hihnalenkillä. Tämä kuitenkin muuttuu talven tullessa. Ei ole kovin mukavaa lähteä pimeään metsään koiran kanssa. Hihnalenkeillä Neira yleensä haukkuu kaikkea ympärillä olevaa, joten hihnalenkkien lisääntyessä pääsemme siis treenaamaan lisää hihnassa hiljaisuutta. 

Lepopäiviä Neiralle kerääntyy välillä turhankin paljon. Itse olen ollut työharjoittelussa enkä jaksa joka päivä pitkiä ja kehittäviä lenkkejä. Tästä syystä Neiralle tulee lepopäiviä. Neira kestää aika hyvin lepopäivät. Jos niitä tulee liikaa, niin silloin se kyllä turhautuu ja se näkyy kotona tavaroiden syömisena ja niiden kanniskeluna. Ulkona se näkyy kaikelle haukkumisena ja remmissä kiskomisena. Väsyneenä Neira haukkuu vähemmän.

Neira on alkanut paimentaa. Se ei ole sellaista suloista pennun paimennusta, vaan kun olemme näyttelykehässä, niin Neira tarttuu lahkeisiini. Se on niin noloa! Viimeksikin sain koko kehän laidan nauramaan, kun piti lähteä juoksemaan Neiran kanssa. :D Pentuni ehkä sai hyvän muun arvostelun, mutta ei siitä tule mitään, että se näykkii reisiäni ja lahkeita juostessamme.

Neira siirtyi muutama viikko sitten raakaruokinnalle. Sen tuloksia on selvästi näkyvillä, kun Neiran ulostukset ovat jääneet vähemmälle. Melkein jo kauhistuin kun ulostuskin on välillä ollut hankalaa vatsan ollessa kovalla. Nyt kuitenkin hieman kirjallisuutta luettuani ja hetken mietittyäni asiaa, niin koen sen ihan hyväksi asiaksi. Neiran ulostusteen ulkonäkö oli aika kamalaa sen ollessa kuivamuonalla ja pierut olivat myös sen mukaisia. Hurraa huuto barf-ruualle, kun nahkalapsen haisevat ilmapommit ovat melkein historiaa!

Hieman Neira on kuitenkin hilseillyt ja olenkin jäänyt miettimään, että onkohan sillä joku puutostila vai käykö sen vartalo läpi sellaista puhdistusta raakaruokintaan siirryttyä. Onko muilla kokemuksia?

























Lisää kuvia kiharagalleriassa

lauantai 24. marraskuuta 2012

Neirastako näyttelykuningatar? III

Tänään oli taas mätsärit Salossa. Mukana oli Kiira, Neira ja Samba. Neiralla meni edes hieman paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta ei sen kohdalla voi hyvästä puhua. Enemmän Kiirasta ja Sambasta löytyy täältä.

Neira
Neira seisoo ihan hyvin. Sen asento on vain aivan vino eikä se oikein malta pysyä kuin lyhyitä pätkiä paikoillaan ennen kuin yrittää vaihtaa istumaan tai makaamaan. Seisomisesta Neira sai kuitenkin erinomaista. Tätä täytyy kuitenkin harjoitella. Collie pitää ymmärtääkseni esittää niin, että koira asettuisi itsenäisesti oikeaan asentoon. Koiraa kuitenkin saisi kopeloida niin, että se näyttää hyvlältä. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Tuomari saa kosketella Neiraa aika hyvin. Mätsäreissä tuomarit pyytävät välillä antamaan namia, jotta koira assosioisi tuomarin kopeloinnin jatkossakin hyviin asioihin. Neira suoriutui siitä oikein hyvin ja tahtoi hyppiäkin tuomaria vasten. Siitä sai ehkä plussaa? :D

Neiran ravaus sitten. Voi huokaus... En ensin ajatellut ilmoittaa Neiraa ollenkaan, koska viimeksi se vain näykki reittäni. Minä ajattelin kuitenkin antaa sille vielä yhden mahdollisuuden. Tänään hampaiden kohteena ei ollut reiteni, vaan housujeni lahje. :D En päässyt ravaamaan kunnolla, kun Neira alkoi paimentaa minua. Ehkä minä näytän liikaa lampaalta aina mätsäreissä tai jotain? :D Neira tosiaan paimenhaukkui minua ja näykki 

Sijoituksemme oli kuitenkin omaksi yllätyksekseni pun ei sij. Olin ehdottomasti odottanut sinistä nauhaa.

Neiran arvosteluksti
Kiira
Vein myös tapani mukaisesti Kiiran tänään kehään. Kiiran kanssa olen edistynyt todella hyvin. En enää itse jännitä kehään menoa. Olemmehan aika mätsärivarma parivaljakko. Sain kommenttia, että minun täytyy juosta vielä kovempaa, jotta Kiira saisi ravattua vielä paremmin. Täytyy siis mennä Kiiran kanssa harjoittelemaan juoksemista.

Kiiran kanssa saimme myös kommentteja, että on opetettava Kiira seisomaan paremmin näyttelyissä. Kiira ei enää väistä tuomaria eikä tyttöä tarvitse enää lahjoa. Tämä on aivan mahtavaa! Olen Kiirasta todella ylpeä. Kiira antoi katsoa hampaatkin oikein hyvin. Tämä alkaa näyttää hyvin lupaavalta tammikuun virallisia näyttelyitä ajatellen. Ne tulevat olemaan ensimmäiset viralliset näyttelyt joissa Kiiran esitän. Ihanaa!

Odotan jo oikein innolla niitä virallisia näyttelyitä. Tavoitteena onkin kerätä Kiiralle sertejä. :) Minä pidän yhä enemmän näyttelyistä. En ehkä siksi että niitä tarvitaan jalostukseen, vaan siksi, että onhan näyttelytreenaaminenkin treeniä. Tämä on minun ja Kiiran yksi ainoita yhteisiä harrastusksia ja minä pidän Kiiran kanssa työskentelystä.

Kiiran sijoitus oli pun ei sij. Olen kuitenkin päättänyt, että sijoitumme vielä jonain päivänä mätsäreissä!

Paikalla oli myös sattumalta Kiiran kasvattajat ja tapasimme siis muitakin belgejä. Minulle tuli jälleen niin hirvittävä belgikuume. Se on vain vahvistunut, kun olemme nähneet viime aikoina niin paljon belgejä. Huoh. Ehkä vielä joskus?

Kiiran arvostelu
Samba
Vein tänään myös Samban kehään. Samba ravasi yllättävän kivasti. Sen kanssa ei ole sitä koskaan harjoiteltu ja minun kanssa se ei ole kauheasti ollut. Meillä synkkasi kuitenkin ihan kohtuullisesti. Samba juoksi vierelläni tyytyväisenä.

Samba ei kuitenkaan oikein osaanut seisoa paikoillaan. Se ennemmin istui. Auttoi kuitenkin hieman, kun Jenny tuli seisomaan ja huhuilemaan sitä. Silloin se ainakin seisoi ja katsoi eteenpäin. :)

Sambasta huomasi, että se ei ole oikein ahrjoitellut näyttelypöydällä seisomista. Se istahti minun kainalooni tutkimisen ajaksi. Samba antoi tuomarin kopeloida itseään ja katsoa hampaat, mutta kun tuomari puhui minulle lopuksi, niin Samba kiipesi olkapäälleni turvaan. Tuomari ehdotti silityslaudan käyttöä harjoitteluun. Se on sen verran kapea, että jos koira pärjää sillä seistä nätisti, niin eiköhän se sitten hoida kaikki muutkin leveämmät pöydät ja tasot. ;)

Samban sijoitus sin ei sij. Samba pääsi kuitenkin jatkokierrokselle, mutta ei sitten kuitenkaan sijoittunut.

Minusta oli mukavaa, että mätsäreissä oli kirjalliset ja suulliset arvostelut! Kiskon facebook sivut: http://www.facebook.com/pages/Kiskon-Agility-Ry/189422051103995?fref=ts
Salon mätsärit:  http://www.facebook.com/pages/Salon-Koirahalli/220731314664455?ref=ts&fref=ts

Minä ja Neira

Julia & Dana, (auspai),Nina & Troy, (beuceron) minä ja Kiira,kaukkari(?)
Minä ja Kiira

torstai 22. marraskuuta 2012

Nyt kaikki blogeja lukemaan!

Olen tuonne linkkilistalleni keräillyt colliepentujen blogeja. Tällä hetkellä minua kiinnostaa selvästi lukea oman nahkani ikäisiä ja hieman vanhempien collieiden elämästä ja kommelluksista.

Etenkin pidän kaikesta vertailusta mitä voi tehdä. Vertailen blogeja keskenän ja collielapsien kehityksesta. Se on kerrassaan mainiota! Vertailu tapahtuu toistaiseksi vain minun päässäni. Huomaan seuraavani pentujen kasvua, kehitystä treenejä ja erillaisia harrastuksia. Huomaan ilokseni monien harrastavan enempää kuin yhtä lajia pentujensa kanssa ja se on ihan huippua!

Minusta on ehdottoman mielenkiintoista huomata kuinka erillaisia nämä colliet saattavat olla kuitenkin kaikkine yhtälöineen. On ihana lukea kuinka muutama vanhempi collie on jo edistynyt paljon harrastusten parissa ja itse junnaan hieman perässä. Pidän siitä, kun voin päivän päätteeksi pähkäillä miksi ei kaikki omalla kohdalla ole mennyt putkeen. Yritän koko ajan myös muistuttaa itseäni siitä, että Neira on vasta nuori koiranpentu. Se on alle 6kk.

Joka tapauksessa törmäsin yhdessä lukemistani blogeista arvontaan ja tahdon mainostaa tätä blogia! Blogi kertoo Nita nahkacolliesta, joka on lähes saman ikäinen kuin oma pentuni. Minun sydäntäni lämmittää erityisesti se, että katselin itsekin tuota Nitan pentuetta ennen kuin päädyin omaan Neiraani. Nitan blogi löytyy täältä.

Katsokaa ihmeessä muitakin linkkilistani blogeja, jos itse omistatte collielapsen tai jos muuten vain olet kiinnostunut niiden ihanista kommelluksista!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Tapasimme tänään uuden tuttavan. Seitsemänvuotiaan belginpaimenkoiranartun. Neira yritti muutaman kerran leikkiä tämän vanhan belgialaisen kanssa. Tyttöni kuitenkin älysi vanhemman nartun varoittavat eleet eikä ottanut turpaansa tällä kertaa. Ihanaa! Ehkä Neira tosiaan oppii koirasosiaalisemmaksi koko ajan.

Kävimme myös lenkillä vanhojen tuttujen kanssa. Tapasimme sekarotuisen Meerin. Kiira ja Meeri ovat yleensä leikkineet keskenään, mutta tänään Neira sai myös leikkiä Meerin kanssa. Kuvia tässä! Lisää löytyy myös kiharagalleriasta.

Tara ja Kiira

Meeri, Kiira ja Neira
Meeri ja Neira
Neira ja Meeri



perjantai 16. marraskuuta 2012

Pentuja ja melskettä!

Neira tapasi tänään belgian beauty - blogista tutut Zeuksen, Deimosin ja Sinisterin. Neira leikkii yleensä pentujen kanssa ja enemmän omaikäistensä kanssa. Edellisellä kerralla, kun Neira tapasi pojat, niin Zeus ei ollut vielä mukana kuvioissa. Silloin myös Neira oli nuorempi ja tuntui jäävän jalkoihin pahemmin.

Tänään Neiralla oli lähinnä omaa kivaa, kun viisi muuta belgiä juoksi omaa ympyrää. Välillä Neira kuitenkin sai belgit jahtaamaan itseään ja silloin Neira oli onnellinen. Neiralla on paha tapa läimiä pentuja. Se ei oikein ymmärrä miten leikitään nätisti. Zeuksenkin se sai kiljumaan kaksikon ensikohtaamisella. Ehkä se joskus oppii? Oli kahdella pennulla kuitenkin välillä kohtalaisen hauskaa. Ehkä ensi kerralla sujuu paremmin, jos Zeus malttaa olla syömättä Deimosin häntäkarvoja. Silloin Neira ja Zeus saattavat päästä leikkimiään paremmin. Olin kuitenkin mielissäni, kun porukka näytti tulevan ihan hyvin toimeen eikä Neirakaan jäänyt jalkoihin.

Meille tuli myös kylään Neiran lempi omaikäinen, nimittäin Samba! Pennut riehuvat aina tovin ja sitten he sammuvat. Neira menee nukkumaan alakertaan ja Samba nukkuu Jennyn päällä, olkapäällä tai jossain. :D Se on aika huvittava näky!

Kuvia touhuista alla ja lisää kiharagalleriassa!

Samba
Neira












Zeus ja Neira
Belgit: Sinister, Zeus, Deimos ja Kiira
Neira ja belgit
Zeus, Deimos ja Neira
Sinister
Deimos

torstai 15. marraskuuta 2012

Sosiaalinen päivä!

Mikä päivä!

Tänään tuli sosialisoitua pentua. Olen aiemmin kertonut, että Neiralla on taipumus haukkua kaikelle. Tänään päätin jälleen yrittää tehdä jotakin asialle. 

Ensin kävimme itäkeskuksessa. Itäkeskuksesta etsin sellaisen ruohopläntin, jossa siis pääsin mahdollisista haukun kohteista tarpeeksi kauas ja paikka oli tietysti hyvä myös tarpeille. Neira haukahteli ensin epävarmana lapsille, lastenvaunuille ja ihan tavallisille ihmisille. Olin siellä Neiran ja Kiiran kanssa noin 30min ja jo tässä ajassa näin taas edistystä!

Neira ei loppua kohden oikein jaksanut pöhähtää tai haukahtaa ohikävelijöille. Hieman kyllä jos he tulivat salakavalasti liian lähellä, niin sitten Neitiseni kyllä ilmoitti asiasta.

Itäkeskuksen jälkeen suuntasin pienen punaisen Toyotani keskustaan. Menin unioninkadulle Helsingin Yliopisto Topelian sisäpihalle. Hain samalla kämppikseni sieltä koulusta. Täällä olimme Kiiran ja Neiran kanssa ehkä 20min. Ohikulkijoita oli itäkeskusta enemmän, mutta Neira vaikutti lopettaneen pöhähtelyn tähän. Muutaman kerran se haukahti, mutta hyvin nopeasti se hiljeni. Olen yrittänyt siis vastaehdollistaa Neiraa haukunnasta. Naksautan aina kun se katsoo haukunnan mahdollista kohdasta ja naksautan hiljaisuudesta. Tämä on näyttänyt vähentää haukkumista. Lisäksi yritän itse olla mahdollisimman rauhallinen. 

Minä olen nimittäin sellainen stressipekka. Yleensä jännityn jo ennakkoon. "Apua, tuolla on ihminen, kohta Neira huutaa" - ajatusmallilla. Tämä ei ole osoittanut hyväksi jaatukseksi sillä Neira tietysti vaistoaa hermostuneisuuteni ja haukkuu näin melko varmasti. Minun pitäisi siis ehkä tehdä rentoutumisharjoituksia ihan keskenäni.

Keskustassa huomattuani sekä Neiran että Kiiran olevan aia rentoutuneita, niin lähdin Topelian sisäpuhalta unioninkadulle. Siellä pyysin koirat istumaan ja katselimme, kun ihmiset ohittivat meitä läheltä. Molemmille oli naksautus ja nami hiljaisuudesta. Oli todella ihanaa huomata, että Neira oli jo siinä vaiheessa hiljaa. Lisää siis tällaisia harjoituksia!

Sosialisointi ei loppunut vielä tähän. Menimme kämppiksen kaverille katsomaan kissoja. Neira ei ole sellaisia ennen nähnyt. Asuntoon päästäksi menimme kerrostalon hissillä ja rappusilla. Neiraa hieman jännitti hississä eivätkä rappusetkaan ollut sen mielestä mukavia. Loppua kohden Neira käveli rappuset ihan nätisti eikä se niin pehmeä ole, että se olisi kovin moksiskaan. Asuntoon päästyämme tapasimme sitten kissat. Vastassa oli kaksi siperiankissaa. Neiran pidin hihnassa ja yritin namittaa hyvästä käytöksestä. Toinen kissoista ei pitänyt Neirasta ja näytti 5kk pennulle kaapin paikan. Tämä ei ollut  millään tavalla tarkoitus tietenkään, mutta minkäs teet. Kissalla ei ollut kynnet esillä ja sen läpsäisy oli kevyt. Säikähdin varmaan itse enemmän kuin Neira. Aluksi Neira oli hyvinkin epävarma ja hetken jopa pelokas. Tämä kuitenkin väistyi lopulta. Aivan käynnin lopussa molemmat kissat söivät nakkia 20cm päässä Neirasta eikä se sanonut yhtään mitään. Olin melkein varma, että se murisisi kissoille, mutta olin onneksi väärässä. 

Päivän päätteeksi Neira sai syödä kalkkunankauloja. Tyttö on kohtuullisen väsynyt ja kiehnää sohvassa vieressäni. Kuvamateriaali puuttuu valitettavasti tältä päivältä. Ehkä seuraavalta kerralta!

Neirastako näyttelykuningatar? II

Minä pidän näyttelykehistä. Pidän niissä juoksemisesta ja koiran esittämisestä. Se on aikaa hauskaa ja siihen on kiva kouluttaakin koiraa. Onhan sekin temppujen opettelua ja harrastamista! Mätsäreistä on tullut minulle oikein mieluinen seikkailupäivä. Me, kun emme pelkää lähteä kauemmaskin. Olemme käyneet mätsäreissä Salossa, Riihimäellä ja myös Hyvinkäällä. Asun siis itse Vantaalla.

Neira ja näyttelykehä..? Huokaus. Muistatteko viime kerralla, kun Neira kakkasi kehään? Näissä mätsäreissä se sitten näykki reittäni, pakaraani, kättäni ja takkini hihaa! En kestä! Ei se koskaan aiemmin kävelylenkillä ole tehnyt tällaista! Muutaman raviaskeleen se malttoi ottaa ja siitä onkin todistusaineistoa. Neiran seisominen sitten? No... Kyllä se 2sec malttoi paikallaan seistä. Tyttö olisi ennemmin mennyt tervehtimään mätsäreissä olleota koiria ja ihmisiä eikä malttanut keskittyä minuun. Kun tuomari tuli koskettelemaan, niin se antoi kohtalaisesti kosketella. Herkutin tyttöä kyllä koko ajan, jotta tilanteesta tulisi mahdollisen mukava. Tuomari taisi seistessä sanoa, että "Tehän olette sitten melkein konkareita, kun nämä ovta jo toiset mätsärit." Taisi tuomaria kaduttaa meidän ravauksen/reiden näykkimisjuoksun jälkeen. En voinut kuin nauraa jälkeenpäin. Saimme yllätys yllätys sinisen ei sij.

Pidän Kiiran esittämisestä, koska se tyttö on niin mutkaton. Kiiran kanssa ongelmat ovat lähinnä sen suhteesta Jennyyn. Kiira on niin Jennyn perään, että se ei malta ravata vierelläni Jennyn ollessa näyttelypaikalla. Se on aika kurjaa. En tiedä, että pitäisikö Jenny jättää kotiin mätsäreistä ja näyttelyistä vai yrittää työstää sitä vain todella paljon. Kiiran kanssa pääsimme tällä kertaa jo melkein palkintosijoille. Tuomari mietti pitkään meidän ja lapinkoiran välillä. Se lappari pääsi sitten jatkoon. :/ Ehkä ensi kerralla!

Lisää kuvia mätsäreistä löytyy kiharagalleriasta!



Neira tosiaan näykki reidestä
Tässä se ravaa nätimmin


maanantai 12. marraskuuta 2012

Barffausta!

Neira on pitkään syönyt Kiiran ruuan jämät. Se on myös jäänyt haukkumaan, kun Kiira saa parempaa ruokaa, jolloin Kiira on saattanut jättää sille ruokaa ja Neira on päässyt barffauksen makuun. 

Neira on siis joutunut syömään sekalaista. Omaa nappulaansa ja Kiiran barffia. Olen kuullut tämän olevan huonoin mahdollinen yhdistelmä, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Neiran nappulapäivät olevat ohi. Voin syöttää Neiralle niitä kuitenkin nappuloita koulutuksessa. Se palkkaantuu niistä niin hyvin.

Ostin siihen sopivaa öljyä ja barffaus onkin lähtenyt sujumaan kohtalaisesti. Neira on todella ahne ja syö ehdottoman onnellisena uutta ruokaansa. Ihanaa, kun sille maistuu!

Neiralla on ollut ongelmia pahan hengityksen kanssa. Toivon barffiin siirtymisen vähentävän tätä. Olen myös miettinyt Neiran piereskelyä ja huomannut, että suurilla vehnäannoksilla se todella pieree enemmän. Esimerkiksi, jos olen kouluttanut sitä paljon ja se on saanut paljon nakkia, niin pierut ovat sen nukaisia. Toivon todella barffiin siirtymisen helpottavan tätä!

Neira saa yhdellä aterialla lihaa ja kasviksia. Toinen ruoka onkin sitten lihaisia luita. Neira syö todella mielellään kaikkea. Olen kuitenkin huomannut, että poro ei ihan ole Neiran lempiruokaa. Kaikki muu kuitenkin tuntuu menevän. 

Tämä on vasta alkua ja kirjoitan jatkoa enemmän miten ruokailu lähtee sujumaan.!

Liebster blogi

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle. Kiitos Jenny ja Kiiran blogi!
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Sain tämän haasteen kämppikseltäni ja hänen bloginsa löytyykin täältä. Kiitos siitä. Toivottavasti omat käyntisi lisääntyvät! 
Ensimmäisiä kolmea tahdon mainostaa, koska he ovat kohtalotovereitani omistaessaan nahkalapsia ja kaikki kolme ovat kohtalaisen saman ikäisiä kuin Neira. Kaksi muuta ovat tuttujen ihmisten blogeja, joten mainostetaan tuttujakin!

1. Eedlanahka
2. Sileäkarvainen Vinja
3. Contact Game
4. Ihmekoirat
5. Belgian Beauty

lauantai 10. marraskuuta 2012

Miksi hankin koiran?

Kiitos, Jenny haasteestasi. Tässä ovat minun ajatukseni kuinka lopulta tulin hankkineeksi koiran.

Minä olen myös ysärilapsi, joten ensimmäiset haaveet koiran omistamisesta tulivat hopeanuolen kautta. Silloin unelmieni koira oli tumma pystykorvainen ja raidallinen. Nämä haaveet kuitenkin kaatuivat kohtalaisen pian, kun kotona on allergiaa.

Tämän ohella kosketukseni koirien kanssa oli kaikkien naapurien koirat. Muistan lapsuudenkaverien kanssa menimme ovelta ovelle pyytämään saada lenkittää naapureiden koiria. Meillä taisikin olla yksi, jota saimme ulkoiluttaa. Kiinanpalatsikoira nimeltä Jasu. Tämän lisäksi oli muutama vuosi myöhemmin keeshond nimeltä Pasi, jota myös olen käynyt ulkoiluttamassa. 

Muistan myös kummeillani oli bordecollie jota ihailin syvästi. Me kävimme siellä usein ja olin aina yhtä innoissani bordercollie Kermitistä. Siitä varmasti tulevat osa haaveistani saada bordercollie itse ja kuinka olen aina pitänyt mustista ja mustavalkoisista koirista. Kermit oli siis musta valkoisin merkein.

En kuitenkaan itse ole oikeastaan viime vuosiin asti kokenut koiran voivan kuulua elämääni. Kotona oli vain allergisia, joten en jotenkin ajatellut, että se koskaan olisi minun kohdallani sopivaa. Tämä kuitenkin muuttui, kun Jenny sai Prinssin.

Kuljin Prinssin ja Jennyn kanssa vuoden ja tutustuin koiramaailmaan. Se oli aluksi hieman hämmentävää, mutta lopulta se vaikutti ihan kivalta. En kuitenkaan siinä vaiheessa nähnyt itseäni koiran kanssa. Koin olevani kissaihminen, koska tykkään istua kotona sohvanurkassa tyytyväisenä enkä rapsutella koiraa koko ajan. 

Tämä kaikki muuttui Kiiran muutettua kämppiksekseni minun muuttaessa Jennyn kanssa Hoasille kämppäkavereiksi. Kiira oli minusta aluksi kamalan rasittava. Se sotki ja tuhosi. Lopulta kuitenkin... Kiira sulatti sydämeni. Ei sillä sotkulla enää ollut merkitystä, vaan sillä, että se rakastaa minua ja minä rakastan sitä. Kiira ei kuitenkaan kauheasti pidä minusta, koska en tee sen kanssa tarpeeksi. Kiiralle en ole niin merkittävä, kuin mitä se on minulle. On meillä Kiiran kanssa hauskaa ja olen tietysti osa sen elämää, mutta en kuulu sen ehdottomiin lempihenkilöihin. Meillä on Kiiran kanssa kuitenkin bondausta aina, kun menen sen kanssa lenkille tai näyttelykehään.

Lopulta viime keväänä päätin, että koiran omistaminen ei ole ydinfysiikkaa. Päätin kokeilla sitä itse, enkä todella voisi olla onnellisempi. Neira on raivostuttavassa iässä enkä voisi olla turhautuneempi sen temppuilulle ja koulutusten haasteille. Neira haukkuu kaikille ja kaikelle. Se ravaa kotona tylsistyneenä ja syö kaikkea. Siis ihan kaikkea! En kuitenkaan vaihtaisi sitä mihinkään. <3

Olen onnellinen koiran omistaja.

Minä ja Neira 7vk
Kuva minusta ja Kiirasta

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Haaste III

Kiitos haasteesta, Emmi!

1.Mikä on hauskin asia mitä koirasi on tehnyt?
Kun se putosi järveen ensimmäisen kerran. Ensin sitä tietysti säikähti, mutta jälkeenpäin sitä vain nauroi. Neira on sellainen rämäpää, että oksat pois. Ei ollut siitä kauaakaan, kun se oli uudestaan laiturilla pomppimassa.

2.Onko koirasi syönyt jotain mitä se ei olisi saanut syödä? Mitä?
Ei onneksi. Ihme kyllä, koska se on kuitenkin niin ahne, että en ihmettelisi, jos se söisi jotakin sopimatonta.

3.Millaisia ulkoilutusvälineitä käytät koirallasi?
Puolikiristvää hurtan pantaa ja monitoimihihnaa samaa sarjaa. Väri on vihreä. Tarkoitus olisi ostaa Neiralle vielä omat valjaat, kunhan se kasvaa vielä, kun puolikuristavat putoavat metsässä sen kaulasta.

4.Pidätkö koiran hampaiden pesua tärkeänä? Miksi? Miksi et?
En ole pitänyt sitä sen suuremmassa arvossa itse asiassa. Olen kokenut, että luiden avulla ja dentastix-tyyppisillä luilla saa koiran hampaat ihan kohtuudella pidettyä kunnossa. Neiran hengitys tosin hieman haisee, joten ehkä minun toisaalta pitäisi kokeilla niiden hampaiden harjausta.

5.Kuinka usein peset koirasi?
En ole pessyt sitä kertaakaan shampoolla. Muutamien oikein kuraisten lenkkien jälkeen olen toki pessyt tassut, mutta en muuta. Neira on siis 5kk.

6.Mikä on vaikein temppu minkä koirasi osaa?
Sivulle tulo! Hinkkasin sitä monta viikkoa, mutta nyt Neira viimeinkin oppi sen ja osaakin sen oikein hyvin!

7.Jos pitäisi päättä joku muu rotu kuin mikä koirasi on, mikä se olisi?
Ehkä bordercollie. Minulla on hirmuinen agility-kuume ja olen alun alaken halunnut agility-koiran itselleni. Bordercollie vaikuttaa muutenkin aika ihanalta koiralta, joten seuraavaksi saatan hankkia sellaisen.

8.Kuinka monta eri temppua koirasi osaa? Mitä ne ovat?
8. Istu, maate, matto (matolla paikkamakuu), sivu (sivulle tulo), paikka, lähelle? (hihnassa kävelyä vieressä), Ole hyvä (agilityn namialustalle pääsy lupa), vapaa.

9.Mitä ruokaa koirasi syö?
Orijenin- large puppy nappulaa silloin, kun se ei saa varastettua Kiiran barf-ruokaa. Neira syö ehkä hieman turhan sekaisin nappulaa ja barf ruokaa.

10.Montako koiraa on hyvä määrä yhdellä ihmisellä?
Riippuu oikeastaan tilasta. Jos on suuri maatila, niin voisin vastata yhdelle ihmiselle jopa neljä, mutta omalle kohdalle ehdoton maksimimäärä pienkaksioon olisi kolme koiraa. Itse suunnittelen, että olisi samaan aikaan vain kaksi koiraa, mutta en ole oikein varma, että onnistuuko se. :D Koirat ovat kuitenkin niin ihania, mutta minusta sopiva määrä olisi kaksi.

11.Mikä on paras kuva koirastasi? Lisää kuva.


Tämä kuva kuvastaa Neiraa todella paljon. Neira on tässä kuvassa juuri käynyt loikkaamassa jään läpi järveen. Tämä kuvastaa sen ajatuksen juoksua niin osuvasti tai siis ajatusten puuttumista. Neira vain ryntäsi järvelle ja "plumps" - vain kuului, kun se oli jo käynyt kokeilemassa jään kantavuuden. Huoh! Onneksi se ei loikannut pitkälle eikä satuttanut itseään. Sen verran se kuitenkin oppi, että ei mennyt hypimään heikolle jäälle uudestaan.

Me emme tällä kertaa haasta ketään. :)

tiistai 6. marraskuuta 2012

Isosiskon hyvät ja huonot puolet

Neiran kasvaessa olen huomannut hyvät ja huonot puolet siinä, että talossa on useampi kuin yksi koira. Viittaan tässä postauksessa kämppikseni belgianpaimenkoiraan Kiiraan.















Neira on nyt asunut meillä kolme kuukautta ja onkin kasvamassa hurjaa vauhtia aikuiseksi. Ainakin omasta mielestään. Neira on oppinut hyviä ja huonoja tapoja Kiiralta. Niitä onkin kuullut jos jonkinmoisia muiltakin. Hyviä ja huonoja puolia monen koiran kanssa. Hyvistä puolista kuulee enemmän ja minä olen myös samaa mieltä. Vanhemmasta koirasta on ollut minusta enemmän hyötyä kuin haittaa.

Esimerkiksi sisäsiisteys oli varmaan yksi ehdottomasti hyviä puolia kahden koiran taloudessa. Neira matki ulkona Kiiraa välittömästi. Kiiran tehdessä tarpeensa ja Neira teki perässä. Myös monet temput on ollut helpompi Neiralle opettaa (ainakin siltä tuntuu). Tietysti oma naksutinsormi on ollut herkempi ja on ollut helpompaa napata ensin harjoiteltuani jonkin verran Kiiran kanssa. Minusta  tuntuu, että Neira on oppinut myös katsomalla vierestä ja sen jälkeen kokeilemalla itse. Muita hyviä puolia löyden esimerkiksi kävelylenkeiltä. Neira hiljenee nopeammin, kun Kiira ei hauku vieressä. Yleensä Kiira pysyy hiljaa, vaikka Neira haukkuu vierasta postilaatikkoa. Lenkeilläkin on helpompaa, kun Kiira ei vedä hinassa, niin Neirakin on rauhallisempi.

Huonoja puolia on esiintynyt esimerkiksi yksinjäädessä. Kiiralla on nuorena ollut tarvetta tuhota kaikkea, mutta se helpottui lelujen ja luiden lisääntyessä. Neira on nyt 5kk eikä minulla tai kämppiksellä ole aavistustakaan, että onko lisääntynyt tuho Neiran 5kk riehumisen lisääntymistä vai onko Kiira tavallaan aloittanut uudestaan? Kolmas teoria tietysti on, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Kiira ei valitettavasti aina ole joukon älykkö. Kiira yleensä matkii, joten ongelma saattaa olla myös se, että Kiira matkii Neiraa. Tai, että kaksikko keksii yhdessä tehdä kaikkea typerää, kuten availla ovia ja muuta ei niin toivottua!

Neiralla on lähiaikoina ollut tarvetta kanniskella, pureskella ja syödä kaikkea turhaa. Tämä viittaa siihen, että lisääntyneet tuhot kotona olisivat mahdollisesti Neiran tekemiä. Mitään ei kuitenkaan voi sanoa varmasti, koska emme ole kotona katsomassa. Tuhojen saldot tähän asti: Neiran rekisteripaperit on tuhottu ja yksi hihna on purtu poikki. Lisäksi tavaroita on hieman siirrelty ja ovenkarmeja nakerreltu.

maanantai 5. marraskuuta 2012