Neirastako näyttelykuningatar? II

Minä pidän näyttelykehistä. Pidän niissä juoksemisesta ja koiran esittämisestä. Se on aikaa hauskaa ja siihen on kiva kouluttaakin koiraa. Onhan sekin temppujen opettelua ja harrastamista! Mätsäreistä on tullut minulle oikein mieluinen seikkailupäivä. Me, kun emme pelkää lähteä kauemmaskin. Olemme käyneet mätsäreissä Salossa, Riihimäellä ja myös Hyvinkäällä. Asun siis itse Vantaalla.

Neira ja näyttelykehä..? Huokaus. Muistatteko viime kerralla, kun Neira kakkasi kehään? Näissä mätsäreissä se sitten näykki reittäni, pakaraani, kättäni ja takkini hihaa! En kestä! Ei se koskaan aiemmin kävelylenkillä ole tehnyt tällaista! Muutaman raviaskeleen se malttoi ottaa ja siitä onkin todistusaineistoa. Neiran seisominen sitten? No... Kyllä se 2sec malttoi paikallaan seistä. Tyttö olisi ennemmin mennyt tervehtimään mätsäreissä olleota koiria ja ihmisiä eikä malttanut keskittyä minuun. Kun tuomari tuli koskettelemaan, niin se antoi kohtalaisesti kosketella. Herkutin tyttöä kyllä koko ajan, jotta tilanteesta tulisi mahdollisen mukava. Tuomari taisi seistessä sanoa, että "Tehän olette sitten melkein konkareita, kun nämä ovta jo toiset mätsärit." Taisi tuomaria kaduttaa meidän ravauksen/reiden näykkimisjuoksun jälkeen. En voinut kuin nauraa jälkeenpäin. Saimme yllätys yllätys sinisen ei sij.

Pidän Kiiran esittämisestä, koska se tyttö on niin mutkaton. Kiiran kanssa ongelmat ovat lähinnä sen suhteesta Jennyyn. Kiira on niin Jennyn perään, että se ei malta ravata vierelläni Jennyn ollessa näyttelypaikalla. Se on aika kurjaa. En tiedä, että pitäisikö Jenny jättää kotiin mätsäreistä ja näyttelyistä vai yrittää työstää sitä vain todella paljon. Kiiran kanssa pääsimme tällä kertaa jo melkein palkintosijoille. Tuomari mietti pitkään meidän ja lapinkoiran välillä. Se lappari pääsi sitten jatkoon. :/ Ehkä ensi kerralla!

Lisää kuvia mätsäreistä löytyy kiharagalleriasta!

Neira tosiaan näykki reidestä

Tässä se ravaa nätimmin