perjantai 28. joulukuuta 2012

Joululoma kuvina

Jouluna ollaan oltu muutama kerta ulkona ottamassa valokuvia tuon kaiken lumen keskellä. Lisäksi ollaan paljon vain oltu sisällä lämpimässä. :)


Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille ja teidän hauvoille.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Haasteet

Aluksi kiitokset haastajallemme Emmalle!

Tässä ohjeet mitä nyt haasteen takia teen:
"Kiitä tunnuksen antajaa. Jaa tunnus kahdeksalle bloggaajalle. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi."

Blogit joille jaan haasteen:
- Contact Game

- Olen kohta valmistumassa sairaanhoitajaksi
- Neira on ensimmäinen oma koirani
- Rakastan kahvia
- Asun Vantaalla
- Pidän ulkoilemisesta koirien kanssa
- Koirien avulla olen tutustunut uusiin ihmisiin mikä on mukavaa
- Sain juuri silmälasit :D
- Pidän ruuanlaitosta

Riehumista kauan metsästetyssä auringossa

Tässä muutamia kuvia auringon välkähdysten keskeltä. Olemme löytäneet uuden koirien ulkoilutuspaikan: Luukin koirapuiston. Pyrimme menemään sinne sellaiseen aikaan, että siellä ei olisi muita, jotta omat koirat voisivat vain juosta keskenään ja riehua kahdestaan sydämensä kyllyydestä. Välillä meillä on mukana koiria juoksuttamassa palloja.

Eipä tarvinnut kauaa koirien kanssa ulkoilla, kun kaksikko oli jo aivan loppu. Lunta on niin valtavasti. En varmasti itse jaksaisi yhtä korkeassa lumessa suhteessa omiin jalkoihini juosta niin paljon! :D

Kiiran kuulumisista voi lukea enemmän täältä. 

Hylje <3
Kaverukset


torstai 20. joulukuuta 2012

Neira testasi taitojaan

Olimme Kiiran ja Jennyn kanssa "Testaa taitosi"- illassa.

Neiralla oli treenauksessa rauhoittuminen. Neira kun tuppaa haukkumaan ihan kaikelle. Meillä meni yllättävän hyvin. Aluksi Neira hieman hermostui viidelle muulle koirakolle, mutta pääsimme piiloon rauhoittumaan, joten se meni sitten lopulta kivuttmammin.

Omalla vuorollamme harjoittelimme ensin ohittaa muut koirakot hiljaa. Ensin menimme vain hitaasti hihnassa muiden ohi. Se meni oikein hyvin. Seuraavalla kerralla meidät ohitti toinen koira ja Neira oli hiljaa ja naksautin onnellisesti kontaktista.

Neira oli tunnilla kohtalaisesti. Vasta aivan lopuksi se alkoi piipata turhautuneena, kun ei ollut meidän vuoromme. Ulkona se sitten haukkui tutuille koirille muutaman kerran ja vedin vain syvään henkeä ennen kuin käskin Neiran autoon. 

Se koira taitaa pelätä pimeää. 

Olen kuitenkin aika toivelias tulevaisuudesta. Neira on kuitenkin mielestäni edistynyt. Se ei tosiaan ohittaessa hauku. Neira enemmän hälyyttää kaukana olevia "uhkia". Teen tietenkin parhaani vastaehdollistamisella ja luulen myös, että ajan kanssa Neiran hälyyttäminen helpottaa.


Sosiaalisuutta

Neira on ollut jälleen tapaamassa uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Kiitos Krista ja Jenny kuvista!

Kiharagalleria

Ninjawolves

Neira saa lumipesua Kiiralta ja Yilan sekä Odin vain katsovat vierestä
Neira, Yilan, Kiira ja Odin
Näettekö tekin tässsä Neiralla sellaisen kuvitellun batman-viitan? :D


Neira löysi lopulta parhaan ystävänsä leikeistä. Odin on aivan yhtä kova haukkumaan. Lopuksi tämä kaksikko laittoi meille haukku-serenaadin soimaan. Olipas kaunista. :D


tiistai 18. joulukuuta 2012

Haukkumista

Neiralla on ollut ongelmia haukkumisen kanssa.

Se haukkuu ihmisille, ihmisille ja koirille ja ihan vain ajatuksilleen. Se alkaa pikku hiljaa ärsyttää. Olen toki yrittänyt koko ajan vastaehdollistaa Neiraa. Aina kun se ulkona haukkuu, niin naks ja nami, kun se katsoo hiljaa epäilyttävää kohdetta.

En ole ihan varma, että miksi Neira haukkuu. En ole varma, että onko se vain epävarma? 

Ulkona se kyllä saattaa olla epävarmuutta. Neira ei kuitenkaan nosta niskakarvoja pystyyn, mutta haukunta on sellaista kimeähköä. Välillä mukana on sellaista oikein matalaa ja uhkaa pois ajavaa örniä haukuntaa. 

Kotona taas Neira onmelkein koko ajan äänessä. Se pitää sellaista mongertavaa ääntä maatessaan ja venytellessään. Välillä se kuulostaa jopa lehmältä. Se puolustaa myös ruokaansa haukkumalla. Kiira ei saa olla samassa kerroksessa sen kanssa, niin se alkaa haukkua. Toisinaan rajaamme Neiran omaan huoneeseen syömään, kun ei se ole hiljaa. 

Uutena haukkumisen kohteena on Neiran omat ajatukset. Neira alkaa välillä haukkua, vaikka itse en kuule mitään. Asumme tosin ontoissa HOAS- asunnoissa, joten ehkä ulkona on jotain. Eilen minusta tuntui vain siltä, että Neira eksyi alakertaan. Se haukkui ympäriinsä ja ravasi. Ehkä se etsi nukkumapaikkaa äänellä. Lopulta se rauhoittui itsekseen. Koin, että huomioimatta jättäminen oli paras ratkaisu.

Yritin tänään korjata asiaa menemällä Neiran kanssa Korsoon. Me kävelimme ensin kaupunkia pitkin, jolloin Neira haukkui ensimmäiselle kymmenelle ihmiselle. Naksautin vain hiljaisuudesta ja yritin olla itse hermostumatta Neiran haukkumiselle. Matka jatkuessa Neira hiljeni. Olimme ruuhka-aikaan liikkeellä ja minusta se oli oikein hyvä ratkaisu. Lopulta kävimme edes takaisin juna-matkalla jolloin Neira ei oikeastaan ollut moksiskaan. Ihmiset eivät ainakaan olleet sille uhkaavia siellä. Olin tytöstä todella ylpeä.

Heti vilkkaammasta kohteesta lähtemisen jälkeen Neira kuitenkin jatkoi yksittäisille ihmisille haukkumista. Luulen kuitenkin, että olisi ihan hyvstä viedä Neiraa ympäriinsä, jotta se ymmärtäisi, että ihmiset eivät syö sitä.

Tiedän kyllä, että olen hankkinut äänellä reagoivan koirarodun eikä tarkoitus ole tietenkään kitkeä kaikkea pois. 

Mitä kokemuksia teillä muilla on? Onko teillä haukkuvia koiria ja miten olette ratkaisseet tilanteita?



maanantai 17. joulukuuta 2012

Mätsäreitä

Nyt ollaan taas juostu mätsäreiden melskeessä. Melkein lupasin itselleni, että en vie Neiraa kehään, kun se syö aina housuni, mutta olen sitten kuitenkin sortunut viemään sen kehään. Onhan siinä kuitenkin seisomaharjoitusta ja vieraan ihmisen kosketteluharjoitusta.

Neira on tuomarin mukaan vilkas. Se ei ole mikään yllätys. Tyttö hykertelee tuomarin kosketellessa sitä ja on hypätä tuomarin syliin innokkaana. Seisomisessa ongelmana on paikalla pysyminen. Neira tekisi ennemmin paljon muuta kuin seisoisi pällistelemässä kehässä. Ravaaminen onkin vain kamalaa. Neira tosiaan näykkii reittäni. Näytänköhän lampaalta kun se aina paimentaa minua?

Kiiran kanssa taas olemme päässeet pitkälle. Meillä sujuu ravaaminen hyvin. Olemme harjoitelleet kotona seisomista ja se on nyt näkynyt viimeinkin mätsäreissä. Olimme lauantaina tämän syksyn viimeisissä mätsäreissä ja sijotuimme niukasti top neljän ulkopuolelle. (Ainakin omasta mielestäni).

Kiiran kanssa minulla onkin ollut tähtäimessä tammikuun näyttelyihin valmistautuminen. Toivon, että mätsärit lievittävät hermostumistani näyttelykehässä, koska Kiira muuten reagoi. Olen aika tyytväinen lopputulokseen. Kiira ei syö tuomaria. Se ravaa upeasti. Se seisoo paikoillaan kohtalaisesti. :) Tämä on aivan huippua!

Kehityksestämme voitte lukea myös enemmän tästä. 

Kiiran tulokset puolestaan löytyy täältä: http://kiirajakiharat.blogspot.fi/p/tulokset.html

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Lenkki kuvina

Haarajoella tuli taas käytyä lenkillä. Kuvia päivän riehumisista!
Neira näyttää Kiiralle kieltä ...
...sillä on seurauksensa...



... Neira saa lumipesun




























torstai 6. joulukuuta 2012

Elämää handlerina





Että minä tykkään olla handlerina. Mätsärit ainakin menevät jo ihan rutiinilla. Olin tänäänkin handlerina neljälle eri koiralle: Kiiralle, Neiralle, Samballe ja Deimokselle. Yläpuolella olevassa kuvassa olen siis minä ja Samba, Neira, Kiira.








Kiiran kanssa meillä alkaa jo mennä todella hyvin. Kiira ravaa todella upeasti. Ravissa on vain hieman hienosäätämistä vielä: On opetettava Kiiralle kunnollinen paikka sivullani, jotta saan vielä vähän lmallilla. Minä yleensä vain alan hienosäätää seisomisen kanssa. Kiira siis sisää vauhtia meille. Seisomisessa me oikeastaan olemmekin jo aika hyvällä eisoo aika hyvin ilman mitään käsimerkkejä. Minä lähinnä pilaan kaiken työntämällä nakkia sen nenän eteen ja sitten se tarjoaakin jo istumista. Tässäkin meillä on vielä hienosäätämistä. Kiiran pahin alkuperäinen ongelma on nimittäin juuri selätetty: Tänään se ei väistänyt enää tuomaria kuin ihan hitusen. Hip, hip hurraa! Ihanaa! Tulos: SIN ei sij.

Neiran kohdalla taas. Huokaus. En ymmärrä kuinka saimme tänään punaisen. Neira ei osaa seistä ollenkaan. Ainoa tapa jolla saan sen pysymään kunn on seisoma asennossa on jos pidän siitä kiinni. Hetkittäin se saattaa seistäkin ihan kohtalaisesti. Neiran kuva seisomisesta on vain, että sen takajalat ovat niin levällään kuin mahdollista. Hikitippa -,-'. Neiran ravaus on yhä painajaiseni. Tuomari ehdotti tänään, että pikakävelisin enkä hölkkäisi ja lopputulos näytti jo paremmalta. Neira otti jo muutaman askeleen siten, että sen hampaat eivät lävistä reittäni. Ehdoton iso plussa ja aploodit tuomarille! En ymmärrä miten Neira sai tänään punaisen nauhan. Mietin kämppiksen kanssa, että johtuisiko se Neiran luoksepäästävyydestä. Neira nimittäin antaa tuomarin tehdä ihan mitä vain väistymättä tai mukisematta. Se vain jököttää paikoillaan tuomarin kosketellessa sitä. Se on edes jotakin hyvää Neiran käytöksessä kehässä. Neiran tulos: PUN ei sij.

Samban kohdalla taas minun täytyy vain harjoitella pyykkilaudalla. Samba ei nimittäin tykkää olla pöydällä yhtään. Se kiipeää ennemmin minun syliini. Sambaan ei myöskään saa koskea, joten sitäkin täytyisi harjoitella ennen kuin vien sen seuraaviin mätsäreihin. Samba ravaa todella kauniisti. On ihana katsella kuinka se sipsiuttaa luonnostaan vierelläni. Se on aivan ihana. Vaikka Samba on sekarotuinen, niin tuomarit ovat kehuneet sitä ja kehottaneet ehdottomasti treenaamaan sitä esiintymisen osuutta ja pöydällä oloa. Ehkä Sambasta tulee vielä mätsäritähti jonain päivänä? :) Kunhan vain saamme treenattua lisää. Tulos: SIN ei sij.

Jos ihmettelette kuka ihme Samba on, niin kurkatkaa "lainakoiria" -  otsikon alle tai Jennyn blogiin kiharoista, niin teille selviää enemmän. :)

Deimos. Deimos on tuttavan koira, jonka elämästä voitte lukea enemmän täältä. Me satuimme olemaan samoissa mätsäreissä ja minä ehdotin voivani esittää kyseisen koiran. Minä pdän belgialaisten esittämisestä. Se on niin vaivatonta. Belgianpaimenkoiria kun ei tarvitse opettaa asettelemaan, vaan heidät kuuluu vain asettaa seisomaan spontaanisti ja koiran kuuluu sitten itse hakeutua oikein seisomaan. Olin Deimoksesta todella ylpeä. Se asettui kohtalaisesti seisomaan. Tietysti voisin Deimoksen kanssa edes hieman harjoitella, jotta se asettuisi paremmin seisomaan. Ravatessa meillä meni ihan kivasti. Deimos hakeutuu paremmin vierelle kuin Kiira. Olen siis ensikertalaiseksi Deimoksen kanssa todella tyytyväinen. Me melkein sijoituimme. Oli karvapäästä kiinni, että emme olisi olleet neljän parhaan ryhmässä. Tulos: SIN ei sij. 

Tänä syksynä plakkariini tulee vielä 15.12 Vantaalla olevat mätsärit. Ne ovat tämän syksyn seitsemännet. :) Sen jälkeen suunnitelmissa on tammikuussa mahdollisesti vielä yhdet mätsärit ennen kuin me suuntaamme Kiiran kanssa virallisiin näyttelyihin.

Minulla on itselleni ja Kiiralle suuret suunnitelmat ja unelmat. ;)

Deimos

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Belgialaisia

Neira pääsi tänään tapaamaan laumallisen belgianpaimenkoiria. Apua! Tämä ei auta yhtään belgikuumettani.

Neira tapasi siis Sinisterin, Deimoksen ja Zeuksen. He olivatkin entuudestaan tuttuja. Enempää heistä tässä blogissa. Tämän lisäksi tapasimme myös Gurun ja Remin. Heistä enemmän täällä.

Neira suhtautui yllättävän hyvin kahteen uuteen belgialaiseen. Neira taisi kyllä hieman jännittyä Remin yrittäessä leikkiä nahkalapsen kanssa. Neira nostatti nimittäin niskakarvat ensin pystyyn. Sen ihmeempää Neira ei kuitenkaan keksinyt. Ei se kauaa kahta vierasta koiraa ihmetellyt ennen kuin se juoksi heidän matkaansa iloisesti.

Ja mitkä spurtit! Guru oli sellainen juoksuttaja, että oksat pois. Neira viihtyi tämän belgiuroksen seurassa varmaan juuri siksi. Neira kun niin tykkää juosta itsekin. Ensin Guru ei ottanut lämmetäkseen sille. Mutta lopulta Neira kelpasi sille juoksukaveriksi. Neira tykkäsi lopulta Gurusta todella paljon.  Se niin luulee olevansa belgialainen itsekin.

Huomasin myös, että Neira oli yllättävän kiinnostunut kepeistä. Olen tietoinen, että se on ollut koko ajan kiinnostuneempi kepeistä, mutta tänään se yllätti. Tyttö etsi kepin ja lähti juoksemaan sen kanssa. On se ennenkin sitä tehnyt toki, mutta jotenkin se tänään yllätti minut. Minulla todella on käsissäni keppejä rakastava koira. Ehkä siksi Neira on kiinnostuneempi palloistakin. Ehkä sillä on heräämässä saalisviettiä?

Taistelutahtoa Neiralla ei ole, että ei se jää lelujen kanssa leikkimiään. Se kuitenkin lähtee perään. Joten saalistaja minulla taitaa tuossa vieressä olla. Ainakin jonkinlainen saalistaja. <3 Se on sinäänsä ihan mukavaa. Helpottaa huimasti palkkausta. Olisi aivan mahtavaa jos Neira olisi koko lopun ikänsä ahne, mutta palkkautuis myös hyvin leluilla!

Lisää kuvia löytyy kiharagalleriasta ja Riikan galleriasta.

Neira ja Guru
Neira, Kiira ja Guru
Neira saa varmaan kohta taas lumipesun Kiiralta <3

 Lumipesu
<3
Guru, Rem ja Neira


tiistai 4. joulukuuta 2012

Sosiaalisuutta

Neira on nyt päässyt tutustumaan uusiin koiriin.

Tutustuimme kaverini pienen pieneen perhoskoiraan, Cocoon. Neira oli ensin aivan liian riehakas ja tahtoi vain talloa pikkuisen. Otin Nieran käskyn alle ja annoin perhoskoiralle hieman tilaa. Lopulta perhoskoira uskalsi hieman lähestyä Neiraa. Neira ei aluksi yllättänyt minua. Olin varautunutkin siihen, että se on hieman yli-innokas leikkimään.

Lopulta Neira kuitenkin oli hurjan nätisti. Se ryömi ja mielisteli Cocoa, jos tämä olisi sillä tavalla leikkinyt Neiran kanssa. Kaksikko ei sitten kuitenkaan koskaan leikkineet. Ehkä ensi kerralla? Tämä oli kuitenkin pienelle Cocolle ensimmöinen kerta, kun vieras koira tulee sen kotiin ja koira oli tällainen jättiläinen vielä kaiken lisäksi.

Neira on myös päässyt mätsäreihin. Ei tosin kehään. En suostu viemään sitä kehään ennen kuin se osaa ravata kunnolla eikä paimenna minua. :D Mätsäreissä törmäsimme vanhaan tuttuun. Nada, australianpaimenkoira jonka Neira selvästi muisti, vaikka he eivät ole tavanneet neljään kuukauteen.

Neira pääsi eilen tapaamaan lisää belgialaisia. Tapasimme Kiiran puolisiskon, Ninjan. Neira juoksi kahden belgialaisen perässä niin lujaa kun pystyi. :D Se ei ihan vielä ole tarpeeksi nopea n'ihin juoksuleikkeihin belgialaisten kanssa. Ehkä jonain päivänä.

Nada ja Neira pieninä




Ninja
Ninja





















maanantai 3. joulukuuta 2012

Kiira mätsäröi

Olimme jälleen sunnuntaina Kiiran kanssa mätsärikehässä. Nämä olivat meille jo viidennet tänä syksynä. Aluksi meillä oli siis ongelmia lähestymisen kanssa. Ensimmäisissä mätsäreissä Kiira ei päästänyt tuomareita lähelle, vaan he saivat vain antaa tytölle herkkuja, jotta Kiiralle jäisi hyvä mieli mätsäreistä.

Tämä on kuitenkin helpottanut näiden mätsäreiden aikana. Kiira on antanut katsoa hampaat hyvin  ja kosketella itseään. 

Mätsäreiden myötä Kiiralle on ilmennyt uusia ongelmia. Olen päästänyt Jennyn mukaan ja Kiira ei silloin aina malta ravata minun kanssa kunnolla, vaan alkaa vetää Jennyn suuntaan eli kehän laidalle mikä ei ole hyvä juttu. Uskon tämän kuitenkin helpottavan, koska ravaaminen on joka kerta parempaa.

Kiiran liikkeitä kehutaan aina. Tyttö ravaakin todella kauniisti. Minun vain pitäisi kuullemma juosta vielä lujempaa, jotta Kiiran sulavat liikkeet näkyisivät paremmin. Tämä on sinäänsä aika hauskaa. En ole koskaan Kiiran kanssa tarkoituksellisesti hajoitellut vierellä juoksemista. Olemme kuitenkin käyneet juoksulenkillä ja oma hölkkävauhtini on sen verran hidasta, että Kiira ravaa sen koko matkan. Olen siis vahingossa opettanut Kiiran ravaamaan vierelläni.

Seisomista meidän täytyisi vielä treenata. Olen ollut siinä hieman laiskanpuoleinen. Kiira jää välillä seisomaan hieman vinoon enkä oikein tahdo saada sitä korjattua. Minulla on kuitenkin Kiiralle ja itselleni suunnitelmia ensi vuodeksi. Me alamme metsästää sertejä.

Torstaina olisi taas mätsärit. Saa nähdä kuinka meidän käy.