Pentutapaaminen

Viena ja Gini leikkivät niin hyväntuulisesti ensimmäisessä tapaamisessaa, että päätimme Ginin omistajan kanssa viedä tytöt leikkimään uudestaan.  Heidän ensimmäisestä kohtaamisesta enemmän  juttua pentumiitti - tekstissä. Viimeksi paikalla oli myös muita, joten hieman jännitin kuinka leikit tällä kertaa sujuisivat. Viena ei nimittäin aina tyydy leikkimään muiden kanssa, vaan jää välillä nykimään minua hihasta.

Viena ja Gini leikkivät loppupeleissä todella nätisti. En ollut ihan varma, kuinka Gini suhtautuisi Vienan hieman päällepäsmäröivään tapaan leikkiä, mutta Gini antoi kyllä mukavasti takaisin, jos Viena ei leikkinyt tarpeeksi nätisti. Kerran tytöille taisi tulla jokin riidan tapainen, mutta sen he selvittivät nopeasti ja jatkoivat iloista leikkiä. Välillä he juoksivat kilpaa ja toisinaan jotakin painin tapaista oli näkyvissä. Väitän kuitenkin, että he pääsääntöisesti juoksivat.

Gini haastoi Vienan myös ihanasti hippaan muutaman kerran ja sittenhän kaksikko juoksi keppirallia. Välillä kepin pystyi myös jakamaan, mutta muutaman kerran Viena murisi Ginin pois kepin kimpusta. Se ei ollut kovin toivottua käytöstä Vienalta. Jatkossa yritimme sitten vähentää keppejä, jotta Viena ei pääsisi harjoittamaan turhaan tuollaista keppien puolustamista.

Alempana näette kaksi videota. Toisessa Gini ja Viena leikkivät kepillä. Toinen video on siitä kuinka Gini pyytää Vienaa hippaan.

 

 

Pääsiäisarvontaa

Lukemassani blogissa on menossa pääsiäisarvonta. Liittykää ihmeessä lukijaksi, jos haluatte lukea kohtalotoveristani. Myös tässä blogissa ensimmäiseksi koiraksi osui lyhytkarvainen collie. Kyseinen collie, Nita harrastaa agilityä, metsälenkkejä ja hieman tokon alkeita ymmärtäkseni. He käyvät myös mätsäreissä ja blogissa voi myös lukea mietteitä koiran omistamisesta.

Itse olen viihtynyt blogin lukijana. Pidän kohtalotovereiden blogien lukemisesta. Jos kiinnostaa, niin liittykää lukijaksi ja osallistukaa näin arvontaa.

Retki mökille

Niin me eilen teimme kämppiksen kanssa, että pakkasimme itsellemme eväät ja lähdimme kymmenen aikaan aamulla ajamaan kohti kämppiksen mökkiä kokoonpanolla Viena, Neira ja Kiira. Itse mökille ajaa n. 2h 30min pysähtymisestä riippuen. Meillä kesti pysähdys tällä kertaa hieman turhan pitkään ja olimme perillä vasta 13.15. 

Automatka sujui kohtalaisen mukavasti. Neira seisoi ensin tovin takaluukussa, kun taas belgialaiset käyvivät pian nukkumaan auton käynnistyttyä. Neira käy kyllä lopulta nukkumaan, mutta minulla heräsi nyt vasta epäilys, että ehkä sillä on paha olla autossa ja siksi se käy nukkumaan vasta niin "myöhään" eli n. 15min lähdöstä. En kyllä tiedä mitä kesällä aion tehdä, kun Viena uhkaa kasvaa niin isoksi eikä minulla ole farmaria. Kuinka lastaan auton täyteen tavaraa pidemmälle mökkireissulle ja koirat päälle: Neira 55cm nahkacollie, Kiira 57cm belgialainen ja Viena mahdollisesti 60cm belgialainen? En tosiaan tiedä.

Päiväretkeksi tämä oli suunniteltu ja mökille päästyämme pääsivät koirat irti. Kiira tunnisti mökkireitin jo puolessa välissä. Neira heräsi horroksestaan vasta ihan loppumetreillä. Hieman Neira nousi hiekkateillä pälyilemään. Ehkä silloin ei ole kovin mukavaa nukkua? Ensin avasimme takapenkin ovet Kiiralle ja Vienalle. Kiira ampaisi kirmaamaan mökille päin, kun taas Viena katseli ihmeissään ympärilleen. Neiralle avasin takaluukun ja annoin sille luvan hypätä autosta. Se ampaisi Kiiran perään. 

Mökillä oli vielä puolisen metriä lunta, mutta se oli kevyttä ja aika helppoa tarpoa. Kävelimme ensimmäiseksi jäälle kokeilemaan kuinka se kantaa. Neira on ollut niin pitkään hihnalenkeillä eikä kunnon riehumislenkeillä, joten se ampaisi turhankin pitkälle. Eikä tosiaan tullut ensimmäisestä kutsusta takaisin. Tästä syystä Neira joutui lopulta tulemaan sisään tekemään takkaa.

Kiira jäi ulos oikeastaan koko päiväksi. Se ei juuri tahtonut tulla sisään. Viena ja Neira puolestan olivat sisällä meidänkin ollessa sisällä lämmittelemässä ja syömässä. Olimme kyllä aika pitkälti ulkona melkein koko ajan. Ei sitä sisällä niin kauaa jaksanut kykkiä. Menimme sitten jäälle kulkemaan ja annoimme koirien riehua.

Vielä viimeisten auringonsäteiden aikana otimme viimeisiä valokuvia ja lopulta oli päivän kuvat saatu kasaan. Koirat olivat väsyneitä. Mökillä oli itsekin saanut nauttia luonnosta, auringosta ja metsän hiljaisuudesta. Eihän siinä ollutkaan mitään muuta jäljellä kuin pakata auto ja lähteä ajamaan kotiin joittain pimeää Lahden väylää pitkin.

Lisää kuvia voitte katsoa kiharagaleriasta. Siellä on paljon upeita kuvia viiden tunnin ulkoilusta, joten katsokaa ihmeessä. Kiiran blogista löytyy myös Kiiran kuulumisista enemmän. :) Kiitos Jenny jälleen kuvistasi!

Miksi steriloida koira?

Neiran juoksut ovat saaneet minut pohtimaan koiran sterilisaatiota.  Mitään päätöksiä en ole vielä tehnyt, kunhan pyörittelen näitä ajatuksia päässäni. Neira on nimittäin  ollut aika rasittava näiden ensimmäisten juoksujensa aikana. Neiran käytöksessä  ulkona en ole huomannut mitään erillaista. Se ei ole haahuluillut ja on  ollut yhtä hyvin/huonosti kuulolla ulkona lenkeillä kuin ennenkin. Se  mikä on minusta rasittavaa, on sisälle virtsaaminen, merkkaaminen, ja jopa  sisään ulostaminen.

Neira aloitti tämän ensimmäisellä  juoksuviikollaan merkkaamalla kämppiksen äidin keittiön. Väitän, että se  oli merkkaamista, koska koira oli 15 minuuttia aiemmin pissannut ulos.  Neiran on myös kotona ollut vaikeampi pidätellä ja vahinko on sattunut sisään ehkä kolmesti. Kerran se myös ulosti. Tietysti tässä kaikessa  minun on huomioitava, että kotona asustaa pieni pentu, joka ei vielä ole  sisäsiisti, joten virtsan ja ulosteen hajuja löytynee asunnosta jossain  määrin, vaikka yritän heti putsata kaikki hajut pois.

Jos minä  päätyisin steriloimaan Neiran, niin kohtutulehduksen riski tietysti poistuisi. Joidenkin tutkimusten mukaan varhain steriloiduilla koirilla  esiintyy myös vähemmän nisäkasvaimia kuin steriloimattomilla. Myös siitä  syystä sterilisaatio saattaisi olla kannattavaa. Luin tosin myös, että  suuremmilla ja keskikokoisilla koirilla on suurempi riski sairastua  virtsankarkailuun kohdun poistamisen jälkeen. Siihen on kuitenkin  lääkkeitä, jotka auttavat suurinta osaa koirista. Nartuilla  lihaskunnolla ja ylipainolla oli myös altistavia tekijöitä  virtsankarkailulle. Uroskoirilla virtsankarkailun määrä jälkeenpäin oli  pienempi ja myös lääkkeiden vaikuttavuus oli uroksilla huonompi. 

Koiran  sterilisaatio voi myös tulla kysymykseen, jos taloon on tulossa toinen  eri sukupuolta oleva koira. Kaikki eivät suinkaan tätä ratkaisua tee ja  joissain talossa erisukupuolta edustavat koirat voivat elää ihan sulassa  sovussa keskenään juoksuineen päivineen. Tällasissa kodeissa tietenkin  vahinkopentuja saattaa sattua, mutta niihin en ota tässä nyt kantaa. 

Koiran  sterilisaatiolla voi myös hakea apua käytösongelmiin. Jotkut urokset  vain tihkuvat testosteronia ja joillekin saattaa olla apua siitä, että  koiran steriloi. Pelkkä steriloiminen ei yleensä poista käytösongelmia, siihen tarvitaan myös koulutusta, mutta usein steriloimisesta on kuitenkin apua.  On myös uroksia, jotka  syövät hyvin huonosti ennen sterilointia ja sterilointi tuo helpotuksen  ruokintaan. Nartuilla puolestaan olen kuullut, että estrogeenin  puuttuminen toisi äijämäisyyttä koiran luonteeseen, mutta en löytänyt  siitä mitään faktaa.

Narttujen sterilointi on osaksi myös  treenaavalle ihmiselle helpotus. Treenitauot tekevät toisinaan tietenkin  hyvää, mutta jos koira juoksee kolmesti tai jopa neljästi vuodessa, niin kuukauden tauko  kolme kertaa vuodessa on varmasti aika ikävää. Yhä useammat  tilanvuokraajat tosin ymmärtävät tämän ja joihinkin halleihin saa tuoda  juoksuisen koiran pöksyt jalassa. Tässä on kuitenkin sekä omat hyötynsä ja että haittansa - vieraiden urosoirien on varmasti vaikea keskittyä  treenaamaan, jos viereinen narttu tuoksuu hyvälle.

Suomessa ei  käsittääkseni ole kovinkaan yleistä steriloida koiria. Englantia  puhuvissa maissa se on kuulemma yleisempää. Toisaalta miksi koiraa ei  steriloisi, jos sitä ei aio käyttää jalostukseen? Onhan siinä paljon  etuja. Luonteen muutokset, turkkimuutokset ja raha saattavat sitten olla  toinen asia. 

Neira on tosiaan saanut minut pohtimaan tätä  asiaa. Olin jo ennen juoksuja pohtinut, että Neiran kohdalla  sterilisaatio saattaisi tulla kysymykseen, kun en varmaan aio käyttää  sitä jalostukseen. Mitä mieltä te olette? Onko koiran sterilointi vain  ihmisen mukavuudenhaluisuutta vai onko siinä perää, jos sillä voi  vähentää erillaisia syöpiä ja tulehduksia?

pentumiitti

Viena pääsi ensimmäiseen kunnon pentumiittiinsä. Viena leikki oikein ihanasti. En ollut ihan varma aluksi, että kuinka se lähtee leikkimään, mutta lopulta oikein kivasti. Olin todella tyytyväinen. En kirjoittele enempää, vaan saatte nauttia Jennyn ottamista kuvista. Lisää kuvia löytyy kiharagalleriasta. 

Mukana oli siis Viena, nahka collie Gini, kelpie Tore, sekarotuinen Juri, australianpaimenkoira Nauru, mittelspitzin Konsta, kultainen noutaja Topi ja Bea lapinkoira.

Gini ja Viena

Viena ja Juri

Bea, Juri ja Viena

Tore, Viena, Bea ja Juri

Viena ja Topi

Nauru ja Konsta

Tore ja Viena

Leikkejä

Viena on nyt viimeinkin päässyt leikkimään toisen pennun kanssa. Huomasin, että sen pitäisi todella päästä tekemään sitä enemmän. Minun täytyy taas ryhdistäytyä, jotta en saa aikaan toista epävarmaa koiraa. Seuraava pentumiitti onkin jo suunnitteilla ja toivottavasti pääsemme sinne riehumaan toisten pentujen kanssa.

Viena tapasi Vean. Vea on nuori 5,5kk saksanpaimenkoiran alku. Vea oli selvästi tavannut pentuja aiemmin ja tiesi kuinka se lähtee hakemaan Vienaa leikkimään kanssaan. Vea on tosiaan musta saksanpaimenkoira ja aika pienen oloinen. En ole tainnut ennen nähdä saksanpaimenkoiria pentuina ja se oli itsellekin jotakin uutta.

Viena reagoi Veaan ensitapaamisella murisemalla. Muistan sen murisseen myös ensimmäisinä päivinään, kun kävimme koirametsässä. Se meni silloin auton alle murisemaan vieraille koirille. Tänään se oli kuitenkin reippaampi. Viena siis murisi hetken, mutta sitten kun sain sen huomion itselleni, niin kävelimme katsekontaktissa lähellä olevalle pellolle. Koirien päästyä irti, niin ei murinasta ollut tietoakaan. Vienalla pysyi kuitenkin ensimmäiset viisi minuuttia häntä koipien välissä ennen kuin se reipastui.

Viena tuijotti aluksi Veaa. Viena ei oikein ymmärtänyt mitä sen pitäisi tehdä toisen pennun kanssa. Lopulta kaiskikko alkoi juosta ja painia. Tätä kesti puolisen tuntia. Viena oli eilisestä aika väsynyt eikä sitä selvästi huvittanut leikkiä kovinkaan kauaa toisen pennun kanssa. Olen kuitenkin todella tyytyväinen lopputulokseen. Vienalla oli häntä pystyssä ja se leikki toisen pennun kanssa.

Kävimme myös piipahtamassa Korsossa Vienan kanssa. Olin itselleni luvannut, että tekisin sen tänään. Viena otti Korson vastaan hieman epäröiden, mikä oli ihan ok minulle. Annoin sen katsella paikoillaan ympärilleen ja se sai makupalan katsekontaktista ja ympärilleen katsomisesta. Lopulta lähdimme liikkeelle ja kävlimme hetken ympäriinsä.

Eli seuraavan kuluvan viikon aikana olisi tarkoitus tavata vielä lisää pentuja ja päästä näkemään muita koiria ja kaikkea muuta ihmeellistä. Korsossa olisi tarkoitus käydä uudestaan, vaikka ei välttämättä enää tällä viikolla. Täytyyhän pennunkin välillä levätä. Toivon myös, että tapaisimme Veaa uudestaan. Pennut näyttivät kuitenkin sen verran leikkivän mielellään, että voisi tavata uudestaan.

Tässä vielä todistusaineistoa, että tapaaminen todella tapahtui.

Tarina nimien takana

Neira

En tiedä olenko kertonut mistä Neiran etunimi tulee? No... Minä harrastan koirien lisäksi roolipelejä ja Neira on siellä yksi hahmo. "Neirendha" - on hahmon oikea nimi. Nimi taitaa olla enne, koska tämä roolipeli hahmo on yhtä poikatyttömäinen, kuin Neirakin. Syy miksi minusta Neira on poikatyttömäinen on kai tuo sen itsenäinen olemus ja häslättömyys. Lisäksi Neira on niin kova luonteeltaan, että kutsun sitä myös kovikseksi. Neira on myös hitaasti lämpenevä ihmisille, joten senkin puolesta minusta sen nimi sopii sille todella hyvin.

Trikkihirmu

Tämä nimi tulee puolestaan ihan siitä, että Neiran väritys on tricolour: siitä trikki. Neira osaa mysö paljon erillaisia temppuja ja oppii todella nopeasti, joten trikki voi myös tarkoittaa sitä. "Hirmu"- osa on Neiran hirmuinen luonne. Se on Kulomäen mummojen kauhu, kun se haukkuu heille jo kaukaa lähestyville Fifeille. :D Se on muutenkin aika hirmuinen treenaus-intoilija ja kaikkien ohikulkijoiden kauhu. :D

Viena

Viena on myös roolipelihahmo. Vienan koko nimi on "Aviendha" ja siitä muunnos. Tämä hahmo puolestaan on aristokraattinen ja oikein naisellinen. Hahmo on myös tarvittaessa tulinen ja hyvin lojaali. Varsinkin tätä lojaalisuutta toivon tietenkin Vienastanikin löytyvän. Katsotaan siis, että millainen Vienasta tulee, että onko kuvaus sopiva. Toivon ainakin niin.

Hulikettu

Tämä nimi puolestaan koostuu myös kahdesta osasta. "Huli" - osa kertoo Vienan hulivilin luonteesta. Se on tuollainen hassutteleva ja koko ajan kettumaisesti naureskeleva belgialaisen alku. Aivan syötävän suloinen ja herttainen siis. "Kettu" - osa on jälleen ulkomuotoon painoittuva sananparsi, jonka tarkoitus on kuvailla Vienan punaruskeaa turkkia ja ketun olemusta.Viena myös naureskelee hyvin kettumaisesti ja on välillä viekas kuin kettu, joten senkin vuoksi minusta tämä "kettu"- viittaus sopii sille mainiosti.

Reissun päällä

Me päätimme lähteä Turkuun tapaamaan kavereita kokoonpanolla Kiira, Viena, kämppis ja minä. Neira joutui jäämään kotiin potemaan juoksuja. Aika tyytyväisesti se jäikin syömään luita ja maksamakkarakongia. Päivästä näytti tulevan aurinkoinen ja hyvä niin, sillä kuvia tuli otettua Jenynn toimesta runsaasti. Enemmän kuvia löytyy täältä. 

Vienalla oli eilen ensimmäinen pitkä matka edessään. Me kävimme nimittäin tapaamassa belgejä ja muita kavereita. Yilan, beuceron 1v ja 8kk, joka on minulle jo ennestään tuttu, mutta Viena tapasi hänet ensimmäistä kertaa. Barbi, belgianpaimenkoira tervueren 3v 11kk. Harmi, belgianpaimenkoira tervueren 1v 9kk.  Pinkki, belgianpaimenkoira tervueren 6v 8kk ja Sälli, belgianpaimenkoira tervueren n.7kk. 

Autossa Viena pääosin nukkui. Me liikumme niin paljon muutenkin tienpäällä, että Viena alkaa olemaan jo aika tottunut autoiluun. Tämä kaksituntia kestävä reissu olikin aika mainio kokeilu koiralle, että kestääkö se tällaisen matkan ja hyvin kesti. Toisaalta onhan Viena matkustanut sellaisen 30h matkan kuljetuskopassa silloin kun se tuli Suomeen. Mökille on matkaa noin kolme tuntia, joten luulisi Vienan selviytyvän siitäkin sitten, kun on sen aika.

Yilanin tapaaminen meni aika hauskasti. Viena lähinnä juoksi Kiiran ja Yilan perässä. Viena näykki Yilanin takapuolta ja örisi sille huomiota hakien. Välillä Viena tuli minun hihaani repimään ja purkamaan tylsyyttään. Annoin sille narunpätkän leluksi, jotta hihani säästyisi! Vienalla on todella ruma tapa tulla repimään vaatteista, jos sillä on energiaa, mutta kaverit eivät ymmärrä juoksuttaa sitä. Lisää kuvia tästä tapaamisesta löytyy tästä ja muutama yksittäiskuva Vienasta täältä.

Välissä kävimme itse syömässä ja hieman lämmittelemässä. Kiira ja Viena saivat myös nukkua puolitoista tuntia ennen kuin tapasimme seuraavat koirat.  Olin iloinen, kun Vienakin vain nukkui autossa rennosti. Me jätimme ne autoon, kun haimme itse ruokaa. Viena ei pihahtanutkaan!

Barbi eli Flammeus Queen of the Rings on toipilaana, joten hän ei saanut leikkiä muiden koirien kanssa, mutta Viena sopi tälle nuorelle aikuiselle oikein hyvin.Barbi leikki todella ihailtavan kauniisti Vienan kanssa. Olin todella tyytyväinen tällaisesta kokemuksesta aikuisen koiran kanssa. Barbi ei juossut päin eikä kiusannut. Se oli sellaista oikein lämminhenkistä painia ja riehumista, mikä sopi tälle melkein nelivuotiaalle leikkauksesta toipuvalle belgialaiselle nartulle.

Koko porukan kanssa eli: Harmi, Pinkki, Sälli, Kiira ja Viena - leikittiin sitten paljon riehakkaammin. Oikeastaan se taisi mennä niin, että kaikki juoksivat nuoren Sällin perässä ja kiusasivat häntä. Vienakin sortui tähän mikä ei ehkä ole se paras leikkikokemus minkä sille tahtoisin. Viena siis tosiaan juoksi aikuisten kanssa kiusaamassa Sälliä haukkuen. Välillä otin Vienaa rauhoittumaan, koska se meni vähän turhan överiksi. Olin kuitenkin tyytyväinen, että Viena ei vain kyhjöttänyt jaloissani, vaan uskalsi lähteä riehumaan muiden kanssa.

Kokonaisuudessaan olen todella tyytyväinen reissuun. Viena jaksoi koko automatkan oksentamatta tai autoon virtsaamatta. Se lähinnä vain nukkui siellä rennosti. Jes! Myös eri koira tapaamiset menivät hyvin. Olin todella tyytyväinen Vienan leikkiin Barbin kanssa. Se oli ehkä parasta koko päivässä. En edes tiennyt, että koira voi leikkiä niin nätisti pennun kanssa. :)

Pennun ABC -kurssi

Olen Vienan kanssa osallistunut pennuille tarkoitetulle ABC- kurssille. Osallistuin samaiselle kurssille aikoinaan Neiran kanssa. Siellä opetellaan perusasioita koiranpennun kouluttamisesta. Meillä on esimerkiksi ollut harjoituskohteina matolle menoa, istumista, jättämistä ja sen kaltaista. Kerron kaikista enemmän hieman alempana.

Istumisen kanssa olemme nyt siinä pisteessä, että Viena pyllähtää käsimerkistä aika varmati pepulleen. Sana-vahvistus on yhä hakusessa, eikä Viena selkeästi osaa sitä vielä, mutta en stressaa sen kanssa. Viena oppii sen omassa tahdissaan. Paikoillaan Viena pysyy kohtalaisesti ilman muuta häiriötä. Yritän vapauttaa sen "istu"- käskyn jälkeen, jotta se oppisi, että istumasta ei saa nousta ilman toista käskyä.

Paikoillaan Viena pysyy kohtalaisesti. Lenkillä se ei oikein malta, vaan lähtisi ennemmin minun perääni, mutta kotona häiriöttömässä tilassa se pysyy kohtalaisesti. Tätä täytyy siis ehdottomasti vielä hioa, jotta esimerkiksi hyviä valokuvia saadaan otettua. Valokuvat ovt ehdottomasti yksi tärkeimmistä syistä, miksi koirat minulla oppivat "paikka"- käskyn. :D

Matto - käsky on hyvä oppia treenikentällä. Neira pysyy omallaan kohtalaisesti, mutta Viena ei oiekin vielä hahmota, että mistä sen makupalan saa. Se hakeutuu sinäänsä kyllä matolle, jos otan sen esiin, mutta se ei aina älyä sitä esimerkiksi ohjatuissa treeneissämme se menee istumaan ohi matosta, eikä maton päälle, joten opettelemista meillä vielä onkin.

"Jätä"- on meillä esineen, pyörän, ohikulkijan tai myrkyllisen sienen jättämiseen tuleva käsky. Se on eri kuin "irti"- joka on sitten lelun irrottamista tai esineestä luopumista. Viena osaa "jäjä"- käskyn aika kivasti. Se kun pitää kakkansa syömisestä, niin tämä käsky on aivan mainio! Viena luopuu oman jätöksensä syömisestä ja tulee ennemmin hakemaan makupalan minulta. En ole montaakaan toistoa tätä tehnyt ja se osaa sen jo. Ihana koira!

Olemme myös harjoitelleet vierellä kulkemista ja katsekontaktin ottamista. Katsekontaktin Viena hakee ihanan automaattisesti ja huomattavasti nopeammin kuin Neira aikoinaan. Myös hihnassakävely onnistuu tästä syystä ehdottomasti helpommin kuin Neiran kanssa. Ainakin tässä vaiheessa vielä.

Tässä vielä kuvia kurssitunnilta. Kiitos j'lleen kämppikselle, Jennylle, kun tulit mukaan kuvaamaan! Lisää kuvia löytyy kiharagalleriasta!

Sosialisoimista

Vienan kanssa olen nyt yrittänyt olla järkevämpi kuin Neiran kanssa. Neira ei oikein pentuna päässyt mihinkään mikä on varmasti osasyynä sen haukkumiselle. Olen siis yrittänyt juosta Vienan kanssa vähän siellä ja täällä. Tämän viikon suunnitelmassa on korso, turku ja vielä jotakin muutakin. Katsotaan kuinka minun käy Vienan kanssa. Toivottavasti olen oppinut virheistäni.

Eilen olimme Rajasaaressa katselemassa. Viena ei oikein uskaltanut leikkiä kenenkään kanssa enkä patistanutkaan sitä. Viena uskalsi tervehtiä ihmisiä ihan mukavasti. Annoin sen myös koupata ihan keskenään koirista. Yritin vähän pitää sitä sivummalla, koska puistossa oli ihan älyttömästi koirakkoa ehkä 50? Joten emme todella menneet sinne kaiken keskelle. Muutamat koirat tulivat sitä haistelemaan. Jos joku yritti astua sen, niin sellaista käytöstä en hyväksy muilta koirilta, vaan työnnän ne pois. Viena osasi kyllä itsekin sanoa selkäänsä yrittäville koirille, että lähtevät kauemmas.

Rajasaaressa tuli myös huomattua, että Viena jää välillä turhan kauas. Kerran se eksyikin meistä. Se irtoaa yllättävän kauas. Yritän kuitenkin aina sen palatessa palkata sitä siitä, että tulee takaisin. Olenkin kohtalaisen tyytyväinen Vienan tämänhetkiseen luoksetuloon. Aika iloisesti se tunnistaa nimensä ja palaa oman lauman luokse.

Tänään Viena pääsi tutusumaan kahteen uuteen villakoiraan. Neiralle ja Kiiralle nämä kaksi ovatkin jo vanhoja tuttuja. Loltsi ja Laika olivat siis tänään ilahduttamassa meitä. Laika on musta keskikokoinen villakoira ja Loltsi, on aprikoosi kääpiövillakoira. Neira muisti Laikan viime syksyltä todella hyvin. Oli ihana nähdä kuinka Neira kerrankin haukkui innoissaan hihnanpäässä ennen kuin älysi pyytää lupaa päästä tervehtimään.

Olin Vienasta tänään todella ylpeä. Tänään se viimeinkin avautui ja uskalsi juosta kunnolla. Se juoksi sydämensä kyllyydestä Neiran ja Kiiran perässä. Se uskalsi välillä myös leikkiä Laikan kanssa. Olen todella tyytyväinen. Ehkä se viimenkin alkaa hyväksyä meidät uudeksi laumakseen. Juoksemista oli todellinen ilo katsella. Viena ei myöskään ollut Laikasta ihan niin pelottava kuin Sambasta, joten oli mukavaa katsella, kun Laika jopa leikki Vienan kanssa.

Juoksuinen narttu

Tosiaan. Kaikki suunnitelmat tämän kuun mätsäreistä ja rallytokomölleihin osallistumisesta ovat nyt juoksujen johdosta peruuntuneet. Olen kuitenkin päättänyt treenata Neiran kanssa rallytokoa, jotta pääsemme huhtikuussa mölleilemään. Saa nähdä kuinka minun käy. En olekaan ennen treenannut rallytokoa. Olen kerran käynyt katsomassa nakkimöllikisoja enkä sen enempää. Olen kuitenkin aika positiivisella mielellä liikenteessä.

Me olimme eilen Neiran kanssa treenaamassa. Se meni yllättävän hyvin. Me teimme Neiran kanssa rallytokoon liittyen sellaisen käännös radan. Harjoittelimme erillaisia käännöksiä mitä rallytokoon liittyy. Neira teki ne kanssani yllättävän innokkaasti. Terävät oli käännökset ja tiivis oli seuruu. Minusta tämä oli todella kannustavaa.

Radassa oli myös kohta, jossa piti hidastaa. Sen kanssa meillä oli hieman vaikeuksia. Olin aluksi päättänyt, että palkkaan joka liikkeen välissä. Hidastamisen kohdalla se ei onnistunut niin hyvin. Ensimmäisellä kerralla se meni makaamaan ja istumaan tällä lyhyellä pätkällä, luullen, että se on joku tokon jäävä liike. Toisella ja kolmannella kerralla palkkasin hieman tiheämmin ja Neira jaksoikin sitten seurata paremmin. Olin siitä todella tyytyväinen. Hitaasti vähemmän palkkaa vain tulevaisuudessa.

Tänään puolestaan kävimme Firalla juoksemassa. Neira oli aika korvaton, mutta osasyynä taisi olla minun aika huonot ajoitukset luoksariin ja muutenkin. Missä maailmassa minä olisin kivempi kuin Kiira kepin kanssa? Minä joutaisin taas muistuttaa itselleni, että ei Neira ole mikään robootti, vaan koira. 

Neira on yllättävän sinut juoksupöksyjensä kanssa. Ne ovat kai Neiran mielestä yhtä hienot, kun minustakin.  Neira tosiaan yllättäen vuotaa aika reippaasti. Sillä on sitäpaitsi niin lyhyt karva, että se ei tartu mihinkään, vaan tippuu tosiaan suoraan lattialle. Tänään Neira suostui poseeraamaan kamerallekin, jotta voisi näyttää teille hienot juoksupöksyt!

Vienan yksinoloharjoituksia

Vienalla on olluta muutama todella rankka viikko. Ensin se on lentänyt Tsekeistä aivan uuteen paikkaan. Sen jälkeen se asui viikon toisella ihmisellä ennen kuin muutti tänne meille. Viena on todella kiintynyt minuun ja alkaa vinkua, kun lähden kauemmas. Jos menen ulos Kiiran tai Neiran kanssa, niin se ulvoo perään. Tämä ulvominen on pahempaa, jos kämppis menee suihkuun tai vessaan sillä aikaa kun minä olen ulkona Neiran tai Kiiran kanssa. Ei sellaisen kanssa oikein voi olla!

Vienan kanssa täytyy siis tehdä todella tarkasti yksinolo harjoituksia ennen kuin sen voi jättää yksin pidemmäksi aikaa. Olen myös suunnitellut ostavani sille Adaptil - feromonia apteekista auttamaan sitä rentoutumaan. Sen lisäksi, että sillä on ollut rankat viikot takana ja aivan äärettömän suuria muutoksia, niin tätä voisi hyödyntää nukkumajärjestelyissä. Suunnittelin kokeilevani jättää sen huoneeni ulkopuolelle ihan keskenään yöksi, jotta se oppisi itsenäistymään minusta. En ehkä ihan heti aio kokeilla, että pennun maailma ei järky.

Yöt meillä siis toistaiseksi nukutaan niin, että Kiira nukkuu kämppiksen huoneessa suljetun oven takana. Neira ja Viena nukkuvat minun huoneessani suljetun oven takana. Viena nukkuu lattialla ja Neira nukkuu sängyssäni. Kunhan Viena on sisäsiisti, niin ajattelin ostaa huoneeseeni koirille pedin, jotta kenenkään ei tarvitse nukkua kanssani sängyssä. Neira on siihen ihan tervetullut, mutta meillä on hieman ahdasta. Neira on myös lentänyt sängystä, jos se on yhtään puolustanut sitä.

On myös hieman hankalaa tulla välillä Vienan kanssa sisään lenkiltä, koska Kiira ja Neira ärähtelevät sille, kun eivät vanhemmat koirat ole päässeet lenkille yhtä usein. Tähän olen myös kaavaillut sitä Adaptilia, koska se voisi rauhoittaa vanhempia koiria. Toistaiseksi olen vain heittänyt namia minun ja Vienan tullessa sisään vanhemmille koirille. Tätä tehdessä huomioinut, että heitän namit tarpeeksi kauas, jotta Viena ei saa murinoita siitä, että se on vanhempien koirien namien kimpussa. Viena odottaa siis kanssani ovella, kunnes isot koirat ovat syöneet namit ennen kuin päästän Vienan tervehtimään toisia koiria.

Onneksi minulla on tänä keväänä vähän töitä, jotta voin rauhassa opettaa Vienaa olemaan keskenään. Suunnitelmani on siis seuraavanlainen:

1. Ei huomiota Vienalle, kun tulen kotiin.
2. Adaptilin hankinta.
3. Lyhyet yksinolo harjoitukset. Asteittain kauemmin.

Tässä ainakin alustava suunnitelma. Saa nähdä kuinka tästä suoriudumme.

Neirasta tuli iso tyttö

Neirasta tuli tänään iso tyttö. Juoksut alkoivat. Agilitystä tulee siis taukoa, mutta omatoimisista rallytoko treeneistä kertoilen kuitenkin. :)

Huomasin sen viimeyönä, kun Neira nuoli itseään todella paljon. Myös aamulla se nuoli itseään reippaasti ja lopulta nyt puolenpäivän aikaan se sitten alkoi tiputtaa. Neira kun on lyhytkarvainen, niin tiputtaa huomattavasti enemmän kuin Kiira.

Se oli aika ninja, kun se nuo juoksut aloitti. Olimme perjantaina tapaamassa kolmea urosta, eikä kukaan heistä huomannut mitään. :D

Eikun juoksupöksyjä ostamaan!

Agilityä Neiran kanssa

Me olemme siis tosiaan Neiran kanssa agilityn jatkoryhmässä niin kuin aiemmista agilitypostauksista olette mahdollisesti arvanneet. Samassa ryhmässä meidän kanssa on muutama 2 vuotias koirakko ja yksi taitaa olla 4 vuotias koirakko. 

Meillä on Neiran kanssa aina oma rauhoittumiskaukalo. Neira kiihtyy kamalasti, kun se katselee muiden treenaamista, jos me itse emme tee mitään. Neira on kuitenkin todella innostunut agilitystä ja tekee todella keskittyneesti, joten oman vuoron odottelu on kohtalaisen kivutonta. Esimerkiksi viime kerralla me emme tarvinneet näkösuojaa. Me teimme Neiran kanssa joko toko-liikkeitä tai putkea, niin se pysyi rauhallisena. Tietysti vien sitä ulos hallista, jotta sen aivot saavat hieman rauhoittua ennen omaa vuoroa.

Neira hämmästytti ohjaajamme viime kerralla. Me olemme Neiran kanssa kyllä hyppineet esteitä ristiin rastiin, mutta olemme yleensä tarvnneet todella lyhyet välimatkat, jotta Neira ymmärtäisi mihin mennään. Tällä kertaa Neira ylitti minun ja ohjaajan odotukset, kun se ymmärsi hypätä 3: hypyn jälkeen neljännen (4) ylitse. Minä olin aivan riemuissani. Ohjaajan kanss phdiskelimme, että saattoiko arkipäiväinen ohjailu olla tämän takana? Me kun valokuvaamme niin paljon ja osoitan paljon sormella mihin mennään?

Neira todella tykkää agilitystä ja niin tykkään minäkin. Meillä on keväällä lisää ratoja ja puolikkaita hyppykuvioita, koska muut ovat niin edellä, niin me teemme pieniä ympyröitä omassa tahdissa. Minusta on ihanaa, että ohjaaja ottaa meidät niin hyvin huomioon.

Tässä alla on kuvio oikean ja vasemman puolen hyppykuvioista joita teimme siis.

Toivottavasti ymmärrätte mistä olemme menneet mihin. :D Oikean puoleisen hyppyradan olen ohjannut Neiraaoikealla puolella ja vasemman sitten peilikuvallisesti vasemmalla puolella. Myönnän, että olin hieman epäluuloinen tuon oikean puolen ohjattavuudesta. Neiralla kun on ollut vaikeaa irrota oikealla, mutta hyvin sekin meni!

Vienan ensimmäiset mätsärit

Viena kävi eilen turistina Nurmijärven mätsäreissä. Jos olisin tiennyt, että se on kolmen tunnin reissu, niin olisin ehkä jättänyt Vienan kotiin. Se oli toooodella väsynyt, kun viimein kotiuduimme.

Halusin tosiaan viedä Vienan katselemaan ihmis- ja koirapaljoutta. Aluksi sitä ymmärrettävästi jännitti. Annoin kuitenkin vain herkkuja jokaisesta katsekontaktista minuun ja aina jos se pysähtyi jännittyneenä.

Kaikki meni minusta oikein hyvin. Välillä tulimme maneesista ulos riehumaan lumihankeen ja jo nousi Vienan häntä reippaasti. Olin siitä todella iloinen.

Viena tapasi myös hevosia läheltä. Se lähinnä tuijotti niitä aluksi häntä hieman matalammalla. Lopulta kävelimme vain reippaasti niiden ohi ja Vienan häntä nousi taas. Olin jälleen tyytyväinen.

Kiira oli myös mukana ja omistajan mietteitä voitte lukea täältä. Kiiran kanssa meillä meni aika kivasti. Kiira ja minä olemme yrittäneet opetella seisomista ilman toko-käskyä, että en pilaa sitä Kiiran toko-uraa varten. Kiira seisoikin eilen oikein mainiosti. :) Vähän se välillä kääntyy poikittain, mutta kämppis sanoi, että minä teen kädelläni jotakin ja sitten Kiira kääntyy. Täytynee treenata omaa kehonhallintaa. 

Kiira väisti jälleen hieman vähemmän tuomaria ja olin todella tyytyväinen. Kyllä meistä vielä hyvä kaksikko tulee. ;)

Neiran agilitytreenit

Neiralla on ollut jälleen agilitytreenit. Ne ovat menneet oikeastaan todella kivasti. Me opimme uuden esteen: pussin. Neira ei pelännyt laskevaa pussia ollenkaan, joten avustajani onnistui todella hyvin pussi laskemisen ajoittamisessa, mikä on aivan huippua.

Seuraavalla kerralla, kun oli meidän vuoro niin aloimme tehdä lyhyttä rataa. Muut ryhmäläiset ovat paljon edempänä kuin me, joten tulemme hieman jälkijunassa. Meillä taisi olla muutama este: hyppy, pussi ja putki. Neira teki todella innokkaasti ja olin siitä todella tyytyväinen.

Kevään tavoitteena olisikin oppia suurin osa esteistä ja hiljalleen opetella ohjauskuvioita. Ei minulla ole Neiran kanssa mikään kiire, varsinkaan kun yritän säästellä sen kyynäriä oikean korkuisilla hyppy-esteillä. 

Jos kaikki menee hyvin ja Neiran juoksut eivät sotke kuvioita kamalasti. Minun on tarkoitus luustokuvata Neira ensi talvena, jotta voin hyvillä mielin jatkaa agilityn harrastamista. Vanhemmilla on hyvät luustot itsellä, mutta kai sitä oman koiran kohdalla on aina kuitenkin vainoharhainen niihin tuloksien saantiin asti.

Treenailua :)

Kävimme tänään Vienan kanssa tikkurilassa hieman katselemassa mikä meininki siellä on. Tiesin kyllä, että belgianpaimenkoira on yleensä arempi kuin collie. Tai ainakin Neira oli niin yli rohkea pentuna, että ero Vienaan oli suuri.

Viena sieti kuitenkin todella hyvin tikkurilan. Annoin sille herkun aina katsekontaktista ja jos joku "pelottava" ihminen, pyörä tai vastaava meni ohitsemme. Sillä oli häntä matalalla, jos pysähdyimme, mutta kävellessä se oli kohtalaisen pystyssä. Olin aika tyytyväinen. :) Emme olleet kauaa, koska pentua taisi hieman paleltaakin, aamuyhdeksältä tikkurilassa oli mielestäni vielä -10, joten menimme autoon lämmittelemään.

Illalla meillä oli ensimmäinen pennun ABC-kurssi, jossa saamme harjoitella muiden pentujen läsnäollessa perusjuttuja. :)

Siellä saimme tänään harjoitella matolle menoa. Tämä on hyvä, jos tahtoo koiran rauhoittuvan jollekin alustalle. Vienalla meni kohtalaisesti. Se on vasta tänään opetellut naksutuksen merkintää, joten sillä ymmärrettävästi kesti hetken tajuta mistä sitä namia oikein saikaan. :) Tästä meidän on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin. Myös katsekontaktia tuli tänään treenattua. Se tuntui sujuvan tältä ketunpennulta kuin luonnostaan. :)

Tunnissa kerkesi aika paljon. Minä olen ollut tällä samalla kurssilla jo Neiran kanssa, joten omalla kohdalla tahdon muistuttaa itseäni kuinka opetankaan erillaisia asioita. tämä tekee myös Vienalle hyvää. Ryhmässä on kaksi muuta koiraa, joten samalla tulee häiriötreeniä ja Vienalle kivoja ihmiskontakteja, jotka osaavat lähestyä koiraa oikein. Tänäänkin Viena loikkasi ohjaajan syliin. :D

Kotiläksyksi saimme harjoitella istumista, luopumista, mahdollisesti mattoa ja vierellä kulkemista. Aikamoinen lista, mutta katsotaan kuinka meiltä tämä kaikki oikein sujuu. :)