Neiralla on ollut jälleen agilitytreenit. Ne ovat menneet oikeastaan todella kivasti. Me opimme uuden esteen: pussin. Neira ei pelännyt laskevaa pussia ollenkaan, joten avustajani onnistui todella hyvin pussi laskemisen ajoittamisessa, mikä on aivan huippua.
Seuraavalla kerralla, kun oli meidän vuoro niin aloimme tehdä lyhyttä rataa. Muut ryhmäläiset ovat paljon edempänä kuin me, joten tulemme hieman jälkijunassa. Meillä taisi olla muutama este: hyppy, pussi ja putki. Neira teki todella innokkaasti ja olin siitä todella tyytyväinen.
Kevään tavoitteena olisikin oppia suurin osa esteistä ja hiljalleen opetella ohjauskuvioita. Ei minulla ole Neiran kanssa mikään kiire, varsinkaan kun yritän säästellä sen kyynäriä oikean korkuisilla hyppy-esteillä.
Jos kaikki menee hyvin ja Neiran juoksut eivät sotke kuvioita kamalasti. Minun on tarkoitus luustokuvata Neira ensi talvena, jotta voin hyvillä mielin jatkaa agilityn harrastamista. Vanhemmilla on hyvät luustot itsellä, mutta kai sitä oman koiran kohdalla on aina kuitenkin vainoharhainen niihin tuloksien saantiin asti.
Se on aivan totta että oman koiran kanssa sitä kuvittelee heti että omistaa sen lonkkavikaisimman ja rikkokyynäräisen koiran.
VastaaPoistaSamahan Sinisterin kanssa, odotin siitä vähintään jotain D/C lonkkaista kun sen takapää on tosi kömpelö ja se oppi ponnistamaan vasta hyppyyn 8kk iässä. A/A lonkat ne oli ja erinomaista priimaa :D
Joo. :D olen itse aivan yhtä vainoharhainen. Vähintään D:t no toivottavasti ei, eikä tuo meno ihan niin kamalalta näytä, mutta eihän sitä tiedä...
Poista