Me olemme siis tosiaan Neiran
kanssa agilityn jatkoryhmässä niin kuin aiemmista agilitypostauksista
olette mahdollisesti arvanneet. Samassa ryhmässä meidän kanssa on
muutama 2 vuotias koirakko ja yksi taitaa olla 4 vuotias koirakko.
Meillä
on Neiran kanssa aina oma rauhoittumiskaukalo. Neira kiihtyy kamalasti,
kun se katselee muiden treenaamista, jos me itse emme tee mitään. Neira
on kuitenkin todella innostunut agilitystä ja tekee todella
keskittyneesti, joten oman vuoron odottelu on kohtalaisen kivutonta.
Esimerkiksi viime kerralla me emme tarvinneet näkösuojaa. Me teimme
Neiran kanssa joko toko-liikkeitä tai putkea, niin se pysyi
rauhallisena. Tietysti vien sitä ulos hallista, jotta sen aivot saavat
hieman rauhoittua ennen omaa vuoroa.
Neira
hämmästytti ohjaajamme viime kerralla. Me olemme Neiran kanssa kyllä
hyppineet esteitä ristiin rastiin, mutta olemme yleensä tarvnneet
todella lyhyet välimatkat, jotta Neira ymmärtäisi mihin mennään. Tällä
kertaa Neira ylitti minun ja ohjaajan odotukset, kun se ymmärsi hypätä
3: hypyn jälkeen neljännen (4) ylitse. Minä olin aivan riemuissani.
Ohjaajan kanss phdiskelimme, että saattoiko arkipäiväinen ohjailu olla
tämän takana? Me kun valokuvaamme niin paljon ja osoitan paljon sormella
mihin mennään?
Neira
todella tykkää agilitystä ja niin tykkään minäkin. Meillä on keväällä
lisää ratoja ja puolikkaita hyppykuvioita, koska muut ovat niin edellä,
niin me teemme pieniä ympyröitä omassa tahdissa. Minusta on ihanaa, että
ohjaaja ottaa meidät niin hyvin huomioon.
Tässä alla on kuvio oikean ja vasemman puolen hyppykuvioista joita teimme siis.
Toivottavasti ymmärrätte mistä olemme menneet mihin. :D Oikean puoleisen hyppyradan olen ohjannut Neiraaoikealla puolella ja vasemman sitten peilikuvallisesti vasemmalla puolella. Myönnän, että olin hieman epäluuloinen tuon oikean puolen ohjattavuudesta. Neiralla kun on ollut vaikeaa irrota oikealla, mutta hyvin sekin meni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti