Yötyöläisen elämää

Onneksi on koirat., koska ilman niitä vain koomaisin kotona yön välipäivänä Teen tosiaan nykyään kolmivuorotyötä Meilahden sairaalassa ja yövuoromme ovat haasteellisen pitkiä. Aamulla kun palaan takaisin vien ensitöikseni koirat pienelle pissille n. 15min ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Koirilla on yleensä ollut sen verran ikävä/ tylsää, että molemmat kömpivät viereeni nukkumaan. Minä sammun kuitenkin kuin lyhty ja nukun yleensä n. 15 asti. Siitä yritän lähteä mahdollisimman suoran hakemaan huoltoasemalta kahvia (koska muuten jumitun kotona koneen ääreen tunniksi) ja sitten menen johonkin lenkittämään koiria suosiolla.

Treenit ovat yleisesti tosi tylsiä tehdä yövuorojen välissä, koska yleensä olen niin koomassa, että olen todella kärttyinen ja kiukutteleva eikä kukaan valmentaja (tai Jenny) jaksa minua katsella. :D Lisäksi treenit ovta huono, koska en yleensä ota kuin toisen koiran mukaan, jolloin toisen lenkittäminen vaikeutuu.

Joten lenkki... noh... mihin minä riiviöni veisin, jotta saan itse koomata rauhassa eikä niitä tarvitse kauheasti valvoa? Koirapuistot eivät yleensä sovi sellaiseen, joten vien ne yleensä Firan kaltaiseen paikkaan, koska siellä saan rauhassa olla omassa väsyneessä kuplassani ennen kuin palaan klotiin viimeistään 18 maissa, jotta kerkeän tehdä itselleni ruokaa ennen kuin lähden ajamaan töihin.

Koirat osaavat kuitenkin olla todella hienosti minun ollessa töissä, no oman rytminsä mukaisesti ne menevät ihan kiltisti nukkumaan.

Meilahdessa on se huono puoli, että väestösuoja(pukukopit) on kaukana parkkihallista ja osastolta, joten minulla menee n. 30min ajastani ihan vain parkkihallista pukukopoillekävelyyn, vaatteiden vaihtamiseen ja osastolle kävelyyn. Hyvin ärsyttävää.

Mutta yövuorot tuovat yleensä mukanaan vapaapäiviä ja mitenkä muuten sitä viettäisi hurjat kolme vapaapäiväänsä kuin koiriensa kanssa? <3

Miksi steriloida koira?

Neiran juoksut ovat saaneet minut pohtimaan koiran sterilisaatiota.  Mitään päätöksiä en ole vielä tehnyt, kunhan pyörittelen näitä ajatuksia päässäni. Neira on nimittäin  ollut aika rasittava näiden ensimmäisten juoksujensa aikana. Neiran käytöksessä  ulkona en ole huomannut mitään erillaista. Se ei ole haahuluillut ja on  ollut yhtä hyvin/huonosti kuulolla ulkona lenkeillä kuin ennenkin. Se  mikä on minusta rasittavaa, on sisälle virtsaaminen, merkkaaminen, ja jopa  sisään ulostaminen.

Neira aloitti tämän ensimmäisellä  juoksuviikollaan merkkaamalla kämppiksen äidin keittiön. Väitän, että se  oli merkkaamista, koska koira oli 15 minuuttia aiemmin pissannut ulos.  Neiran on myös kotona ollut vaikeampi pidätellä ja vahinko on sattunut sisään ehkä kolmesti. Kerran se myös ulosti. Tietysti tässä kaikessa  minun on huomioitava, että kotona asustaa pieni pentu, joka ei vielä ole  sisäsiisti, joten virtsan ja ulosteen hajuja löytynee asunnosta jossain  määrin, vaikka yritän heti putsata kaikki hajut pois.

Jos minä  päätyisin steriloimaan Neiran, niin kohtutulehduksen riski tietysti poistuisi. Joidenkin tutkimusten mukaan varhain steriloiduilla koirilla  esiintyy myös vähemmän nisäkasvaimia kuin steriloimattomilla. Myös siitä  syystä sterilisaatio saattaisi olla kannattavaa. Luin tosin myös, että  suuremmilla ja keskikokoisilla koirilla on suurempi riski sairastua  virtsankarkailuun kohdun poistamisen jälkeen. Siihen on kuitenkin  lääkkeitä, jotka auttavat suurinta osaa koirista. Nartuilla  lihaskunnolla ja ylipainolla oli myös altistavia tekijöitä  virtsankarkailulle. Uroskoirilla virtsankarkailun määrä jälkeenpäin oli  pienempi ja myös lääkkeiden vaikuttavuus oli uroksilla huonompi. 

Koiran  sterilisaatio voi myös tulla kysymykseen, jos taloon on tulossa toinen  eri sukupuolta oleva koira. Kaikki eivät suinkaan tätä ratkaisua tee ja  joissain talossa erisukupuolta edustavat koirat voivat elää ihan sulassa  sovussa keskenään juoksuineen päivineen. Tällasissa kodeissa tietenkin  vahinkopentuja saattaa sattua, mutta niihin en ota tässä nyt kantaa. 

Koiran  sterilisaatiolla voi myös hakea apua käytösongelmiin. Jotkut urokset  vain tihkuvat testosteronia ja joillekin saattaa olla apua siitä, että  koiran steriloi. Pelkkä steriloiminen ei yleensä poista käytösongelmia, siihen tarvitaan myös koulutusta, mutta usein steriloimisesta on kuitenkin apua.  On myös uroksia, jotka  syövät hyvin huonosti ennen sterilointia ja sterilointi tuo helpotuksen  ruokintaan. Nartuilla puolestaan olen kuullut, että estrogeenin  puuttuminen toisi äijämäisyyttä koiran luonteeseen, mutta en löytänyt  siitä mitään faktaa.

Narttujen sterilointi on osaksi myös  treenaavalle ihmiselle helpotus. Treenitauot tekevät toisinaan tietenkin  hyvää, mutta jos koira juoksee kolmesti tai jopa neljästi vuodessa, niin kuukauden tauko  kolme kertaa vuodessa on varmasti aika ikävää. Yhä useammat  tilanvuokraajat tosin ymmärtävät tämän ja joihinkin halleihin saa tuoda  juoksuisen koiran pöksyt jalassa. Tässä on kuitenkin sekä omat hyötynsä ja että haittansa - vieraiden urosoirien on varmasti vaikea keskittyä  treenaamaan, jos viereinen narttu tuoksuu hyvälle.

Suomessa ei  käsittääkseni ole kovinkaan yleistä steriloida koiria. Englantia  puhuvissa maissa se on kuulemma yleisempää. Toisaalta miksi koiraa ei  steriloisi, jos sitä ei aio käyttää jalostukseen? Onhan siinä paljon  etuja. Luonteen muutokset, turkkimuutokset ja raha saattavat sitten olla  toinen asia. 

Neira on tosiaan saanut minut pohtimaan tätä  asiaa. Olin jo ennen juoksuja pohtinut, että Neiran kohdalla  sterilisaatio saattaisi tulla kysymykseen, kun en varmaan aio käyttää  sitä jalostukseen. Mitä mieltä te olette? Onko koiran sterilointi vain  ihmisen mukavuudenhaluisuutta vai onko siinä perää, jos sillä voi  vähentää erillaisia syöpiä ja tulehduksia?