sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Miksi steriloida koira?

Neiran juoksut ovat saaneet minut pohtimaan koiran sterilisaatiota.  Mitään päätöksiä en ole vielä tehnyt, kunhan pyörittelen näitä ajatuksia päässäni. Neira on nimittäin  ollut aika rasittava näiden ensimmäisten juoksujensa aikana. Neiran käytöksessä  ulkona en ole huomannut mitään erillaista. Se ei ole haahuluillut ja on  ollut yhtä hyvin/huonosti kuulolla ulkona lenkeillä kuin ennenkin. Se  mikä on minusta rasittavaa, on sisälle virtsaaminen, merkkaaminen, ja jopa  sisään ulostaminen.

Neira aloitti tämän ensimmäisellä  juoksuviikollaan merkkaamalla kämppiksen äidin keittiön. Väitän, että se  oli merkkaamista, koska koira oli 15 minuuttia aiemmin pissannut ulos.  Neiran on myös kotona ollut vaikeampi pidätellä ja vahinko on sattunut sisään ehkä kolmesti. Kerran se myös ulosti. Tietysti tässä kaikessa  minun on huomioitava, että kotona asustaa pieni pentu, joka ei vielä ole  sisäsiisti, joten virtsan ja ulosteen hajuja löytynee asunnosta jossain  määrin, vaikka yritän heti putsata kaikki hajut pois.

Jos minä  päätyisin steriloimaan Neiran, niin kohtutulehduksen riski tietysti poistuisi. Joidenkin tutkimusten mukaan varhain steriloiduilla koirilla  esiintyy myös vähemmän nisäkasvaimia kuin steriloimattomilla. Myös siitä  syystä sterilisaatio saattaisi olla kannattavaa. Luin tosin myös, että  suuremmilla ja keskikokoisilla koirilla on suurempi riski sairastua  virtsankarkailuun kohdun poistamisen jälkeen. Siihen on kuitenkin  lääkkeitä, jotka auttavat suurinta osaa koirista. Nartuilla  lihaskunnolla ja ylipainolla oli myös altistavia tekijöitä  virtsankarkailulle. Uroskoirilla virtsankarkailun määrä jälkeenpäin oli  pienempi ja myös lääkkeiden vaikuttavuus oli uroksilla huonompi. 

Koiran  sterilisaatio voi myös tulla kysymykseen, jos taloon on tulossa toinen  eri sukupuolta oleva koira. Kaikki eivät suinkaan tätä ratkaisua tee ja  joissain talossa erisukupuolta edustavat koirat voivat elää ihan sulassa  sovussa keskenään juoksuineen päivineen. Tällasissa kodeissa tietenkin  vahinkopentuja saattaa sattua, mutta niihin en ota tässä nyt kantaa. 

Koiran  sterilisaatiolla voi myös hakea apua käytösongelmiin. Jotkut urokset  vain tihkuvat testosteronia ja joillekin saattaa olla apua siitä, että  koiran steriloi. Pelkkä steriloiminen ei yleensä poista käytösongelmia, siihen tarvitaan myös koulutusta, mutta usein steriloimisesta on kuitenkin apua.  On myös uroksia, jotka  syövät hyvin huonosti ennen sterilointia ja sterilointi tuo helpotuksen  ruokintaan. Nartuilla puolestaan olen kuullut, että estrogeenin  puuttuminen toisi äijämäisyyttä koiran luonteeseen, mutta en löytänyt  siitä mitään faktaa.

Narttujen sterilointi on osaksi myös  treenaavalle ihmiselle helpotus. Treenitauot tekevät toisinaan tietenkin  hyvää, mutta jos koira juoksee kolmesti tai jopa neljästi vuodessa, niin kuukauden tauko  kolme kertaa vuodessa on varmasti aika ikävää. Yhä useammat  tilanvuokraajat tosin ymmärtävät tämän ja joihinkin halleihin saa tuoda  juoksuisen koiran pöksyt jalassa. Tässä on kuitenkin sekä omat hyötynsä ja että haittansa - vieraiden urosoirien on varmasti vaikea keskittyä  treenaamaan, jos viereinen narttu tuoksuu hyvälle.

Suomessa ei  käsittääkseni ole kovinkaan yleistä steriloida koiria. Englantia  puhuvissa maissa se on kuulemma yleisempää. Toisaalta miksi koiraa ei  steriloisi, jos sitä ei aio käyttää jalostukseen? Onhan siinä paljon  etuja. Luonteen muutokset, turkkimuutokset ja raha saattavat sitten olla  toinen asia. 

Neira on tosiaan saanut minut pohtimaan tätä  asiaa. Olin jo ennen juoksuja pohtinut, että Neiran kohdalla  sterilisaatio saattaisi tulla kysymykseen, kun en varmaan aio käyttää  sitä jalostukseen. Mitä mieltä te olette? Onko koiran sterilointi vain  ihmisen mukavuudenhaluisuutta vai onko siinä perää, jos sillä voi  vähentää erillaisia syöpiä ja tulehduksia?


18 kommenttia:

  1. Meillä on steriloitu kaks narttukoiraa pari vuotta sitten. Karhukoiran sterilointi tuntui vain rauhoittavan tätä, mikä oli tietysti pelkkää plussaa. En ole muuten huomannut mitään eroa sen käyttäytymisessä.

    Lapinkoiran sterilointi ei muuttanut koiran luonnetta mitenkään huomattavasti, se on aina ollut rauhallinen, mutta karkailu loppui. Mutta se sekoitti koiran hormoonit niin, että sillä on kesäturkki talvella ja talviturkki kesällä. Pahimpien pakkasten aikaan alkaa vaihtumaan kesäturkiksi... Harmittaa, mutta pakko oli lapinkoirakin leikata, ettei se enää karkailisi pihalta. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kuulostaa aika harmilliselta tuo lapinkoiran turkin kohtalo. :/ Mutta onneksi edes se karkailu sitten loppui.

      Poista
  2. Meilläkin steriloitiin vuosi sitten lapinkoira, kun oli tiedossa uros bc'n tulo taloon. Meillä se ei ole vaikuttanut mitenkään luonteeseen eikä turkkiin, onneks :)

    VastaaPoista
  3. Noista nisäkasvaimista on meillä kokemusta. Doorikselle tuli niitäolisiko ollut noin 6-vuotiaana? Doorista ei oltu steriloitu, ja se saattoi olla osasyy kasvaimiin. Toisaalta villakoirilla ne ovat muutenkin melko yleisiä. Kasvaimet poistettiin ja samalla Dooris vihdoin steriloitiin. Sen jälkeen ei ole kasvaimia ilmaantunut, ja tosiaan riski märkäkohtuun lähti. Ei ole ärsyttäviä juoksujakaan enää. Muutama kilo on leikkauksen jälkeen tullut :D Luonne Dooriksella muuttui ehkä iloisemmaksi leikkauksen jälkeen, alkoi leikkiä enemmän koirakaverin kanssa ym

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi koira selvisi kasvaimistaan. <3 Olisi kyllä kamalaa, jos omalle kohdalle sattuu.

      Poista
  4. Itse olen myös miettiny Nitan steriloimista. Pentuja en tule siitä ikinä kuitenkaan teettämään, jätän se puuhan asiantunteville ihmisille :)
    Pelkään juuri noita tulehduksia ym. Kohtutulehduskin on monesti niin huomaamaton oireilta, että on liian monesti jo kohtalokas ennen kuin koiran oireet edes tunnistaa. Lisäksi tähän tosissaan omat mukavuussyyt.
    Olen myös nähnyt kuinka valeraskaus rasittaa narttua ja sen psyykettä, kuin olisi ihan eri hermoraunio koira. Asian voisi kääntää niin, että jos pentuja ei teetä niin turhaan kuormittaa nartun psyykettä kun sen kroppa on luotu tuottamaan pentuja monesta juoksusta.

    Lopullisia päätöksiä tehdään vasta myöhemmin. Varhaisessa vaiheessa esim toisten juoksujen jälkeen toimenpide kyllä kannattaisi tehdä, jos on faktoja uskominen. Siinäkin on vissiin tarkkaa missä vaiheessa juoksujen jälkeen se tehdään, jotta hormonit ovat oikeassa tasapainossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Minä mietin, että jos teen niin seuraavien juoksujen jälkeen. Juoskujen puolessa välissä ymmärtääkseni. :) Katsellaan mitä päätetään. Minullakin tosiaan harkintamyssyssä asiat.

      Poista
  5. Meillä valkoinen steriloitiin vuoden ikäisenä, ensimmäisten juoksujen jälkeen. Käyttäytymisongelmia juoksuista ei aiheutunut mutta oli niin järkyttävän siivotonta touhua, että oli ihan päivänselvä ratkaisu. Toki sekin painoi, että täällä maalla juoksentelee toisinaan uroskoiria irrallaan eli pieni vahinkopentumahdollisuus oli olemassa.

    Mitään haittavaikutuksia ei meillä ole ilmennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että kirjoitit kokemuksista. Ymmärrän tuon penturiskin. Olisin itsekin varmaan päätynyt samaan.

      Poista
  6. Itsellä ei ole henkilökohtaista kokemusta steriloiduista taikka kastroiduista koirista, mutta "ammatillinen" näkemys aiheeseen löytyy ja useamman leikatun elämää on tullut seurattua (kämppisten / kavereiden koiria).

    Narttujen kohdalla en vähättelisi virtsankarkailuongelmaa, sillä niitä on tullut vastaan klinikkatyössä, eikä se lääkitys aina ole avain onneen. Samoin luonnemuutoksia on tullut vastaan, mikä on luonnollista, kun elimistössä on leikkauksen jälkeen suhteessa enemmän testosteronia kuin narttuhormoneja asian leikkaamattomalla ollessa toisin päin. Ex-kämppiksen narttu muuttui todella urosmaiseksi, mutta sillä toki oli muutoinkin kovin urosmainen luonne. Eikä luonteenmuutos ole aina negatiivinen asia. On hyvä kuitenkin varautua ja tiedostaa mahdollisuus muutoksiin. Kaikille ei toki luonteellisia muutoksia isommin tule.

    Uroskoirien kohdalla tuntuu päätös usein nojautuvan luonteen ominaisuuksiin, mikä ei aina ole hyvä asia. Etenkin nuorella koiralla on luonnollista, että on hyviä ja huonoja päiviä testosteronitason vaihdellessa. Epävarman uroksen kohdalla voi käydä niinkin, että leikkauksen jälkeen epävarmuus lisääntyy kun testosteronin tuotanto vähenee huomattavasti. Siksi miettisin todella tarkkaan, miksi, ja etenkin missä ikävaiheessa, uroksen leikkauttaa. Toki testosteronitason lasku voi myös toimia rauhoittavana asiana. Kuten kirjoititkin, ei ne käytösongelmat jää sinne leikkauspöydälle, vaan niitä tulee työstää.

    Omilla nartuilla juoksut ovat käytöksien osalta erilaiset. Toinen on tarkka, eikä laske uroksia lähelle kuin h-hetkenä, muutoin suhtautuu kuin halpaan makkaraan. Toinen vastaavasti olisi valmis astuttavaksi tyyliä ennen juoksujen alkamista. Aiemmin en ole näin voimakkaasti sukupuoliviettistä narttua omistanut/nähnyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

    Molemmilla tytöillä sisäsiisteys etenkin nuorempana tuppasi juoksujen myötä unohtumaan, mutta tiheämmällä ulkoilutuksella ja pienellä kouluttamisella homma palaili ruotuun. Nuo ainakin merkkailevat pihalla sen verran tiuhaan, että rakko tuntuu pienentyvän joka juoksun aikaan, vaikkei tulehduksia ole, ja sitä kautta joskus tarvitsee kampeutua öisinkin pihalle. Toisella unohtuu myös ulospyytäminen, johon olen puuttunut, jos sattuu lorottelemaan nokan alla. Tämä on kuitenkin sen verran satunnaista, etten koe isoksi ongelmaksi.

    Mitä olen tuttavien ja kavereiden kanssa enempi tai vähempi taantuneesta sisäsiisteydestä keskustellut, kuulostaa olevan "tavallista" juoksuaikaista käytöstä rodusta riippumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä. Olet varmasti ihan oikeassa tuon koulutettavuuden kanssa sisäsiisteydessä. Meillä on myös se pentu täällä mikä tietysti vaikeuttaa Neiran sisäsiisteyttä juoksujen aikana.

      Poista
  7. Mulla oli tarkoitus sterkata Lyyti heti kun se olisi virallisesti minun, mutta rakennevirhe virtsateissä pisti suunnitelmat kertaheitolla solmuun. Lantiossa sijaitsevan rakon takia sterilointia ei suositeltu missään nimessä, koska se voisi aiheuttaa jatkuvaa pissan tiputtelua ja jopa täyden pidätyskyvyttömyyden. Meillä siis taustalta löytyy pissan tiputtelua lenkkien jälkeen, erityisesti juoksujen aikaan tuo korostui ja Lyyti pissaili silloin sisälle muutamia kertoja.

    Tiputtelu ncollienartuilla steriloinnin jälkeen on valtavan yleistä, kannattaa siis tosiaan miettiä tarkasti. Kaikille lääkehoito ei ole toiminut ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua. En olekaan kuullut moisesta. Tiedätkö siis ollenkaan kuinka yleistä ncollieilla tuo tiputtelu sitten on?

      Poista
  8. Hups, ei ollut tarkoitus laitta n-kirjainta eteen. Tiputtelu on siis sekä pitkiksillä että nahkoilla kovin yleistä. Toki se on sitä muillakin roduilla, erityisesti ikääntyneiden leikattujen narttujen (leikkausjasta riippumatta) tiputtelu on melkeinpä enempi sääntö kuin poikkeus. Tipputtelun määräkin vaihtelee suuresti muutamista pissatipoista kunnon pissalätäköihin (esim. yön aikana tullut pissat petiin).

    Mutta ei varmaan kannata moisista ihan hirveästi stressata. :) Kyllä niitä tiputtelemattomiakin narttuja tähän joukkoon mahtuu ja varsinkin niitä, joihin lääkitys on tehonnut kunnolla. Toki on sitten eri asia, että haluaako lääkitä koiraansa loppuelämän tällaisen syyn takia (dopingia ja lääke nyt on aina lääke). Lekurivalintaa kannattaa varmaan vähän tarkkailla, mitä kokeneempi ja pätevämpi steriloija niin varmasti parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Enkä siis tosiaan ole mitään päättänyt. Olet toki oikeassa, että ei lääkkeitä ole kivaa koiralle syöttää ja tosiaan lääkäristä myös varmaan kiinni. :)

      Poista
  9. Onko tietoa vaikuttaako leikkaustapa tohon tiputteluun? Avoleikkauksessa poistetaan koko kohtu, mutta tähystyksellä vain munasarjat.. Mahtaakohan tällä olla eroa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mutta anatomiasta voisin ymmärtää, että juuri kohdun poistamalla saatetaan sörkkiä niitä pissateitä, että munasarjojen poisto ei välttämättä ois yhtä paha. En siis ole asiasta 100% varma.

      Poista