Rally-tokoilua

Analyysiä lisää viime kerran virallisista kisoista:

Neiran pahin ongelma on selvästi hihnassa haahuilu. Neira ei oikein malta keskittyä, kun palkka jää pois. Neira teki siis kyllä kaikki liikkeet oikein, mutta se ei tosiaan seuraa oikein kontaktissa. Kaikki on mielenkintoisempaa.

Kiiran pahin ongelma taitaa olla ennakointi. Kiiran kanssa ei voi tehdä mitän kovin montaa toistoa, koska se oppii todella nopeasti ja ennakoi sitten. Muutamat liikkeet sen kanssa täytyy vielä treenata kuntoon. Juuri totesin, että täytyy hyvin harkiten uusia Kiiran kanssa liikkeitä, koska se sitten vain ennakoi.

Tunnelmia viime virallisista voi myös muistin virkistykseksi lukea tästä. 

Suunnitelma:

Neiran kanssa aion nyt tällä viikolla panostaa seuraamiseen. Teemme vain niin lyhyitä radanpätkiä, että se varmasti jaksaa seurata katsekontaktilla ja sitten hirveästi palkkaa lopussa. Toistaiseksi tämä on toiminut ihan hyvin. Neira pystyy jo suorittamaan 3-4 estettä palkatta. Jipii! Nyt vaan urakalla paljon treeniä ennen lauantaita, niin hyvä tulee.

Kiiran kanssa taas aion tehdä ISTU-SEURAA-MAATE erotteluja, jotta se muistaa, että mikä on mikäkin. Makaaminen näytti olevan Kiiralle todella vaikea ja viimeksihän se ei mennyt maahan ollenkaan. Myös Kiiran kanssa rata-seuruu pätkiä tehdään ja treenataan tosiaan vaikeita liikkeitä.

Toivottavasti viikonlopun viralliset menee edes vähän paremmin kuin viimeksi!

Frisbee Neira ja juoksulenkki

Neira juoksee kivasti pallojen perässä, mutta ei kovin pahasti. Ajattelin, että innostuisikohan se frisbeestä? Neira innostui siitä aika kivasti. Kiira ja Viena ovat enemmän pallon perään. Neiralle toimi parhaiten se, että se sai nakkia jokaisen kopin jälkeen. Lopulta se ymmärsi ajatuksen ja alkoi ottaa koppeja. Olen itse todella huono heittämään frisbeetä, joten on hieman hankala opettaa Neiraa.

Alla hieman juoksukuvia jälleen Luukista ja kurasta. 

Kalenteri

Vikkelimmät ovat huomanneet, että tuohon sivupalkkiin on ilmestynyt kalenteri. Meillä on aika täynnä olevat kuukaudet edessä. Arjet meillä menee pääasiassa siten, että minä treenaan Kiiraa ja Neiraa Rally-tokon virallisiin ja Jenny treenaa Kiiran kanssa tokoa. Virallisten jälkeen eli 5.5 jälkeen Jenny alkaa tosissaan treenata Kiiran kanssa, jotta hekin pääsevät tokon virallisiin  touko-kesäkuussa.

Neiralla ei suinkaan ala kesäloma toukokuussa, vaan me jatkamme agilityn parissa joko kesäkuun puoleen väliin tai sitten kesäkuun alkuun. Aiomme myös jatkaa rally-tokon parissa ilman ohjausta ja edetä mahdollisuuksien mukaan Avoimeen luokkaan. Odotan innolla ensi vuotta ja sitä kuinka rally-tokosta tulee virallinen laji.

Vienalla puolestaan on nyt lähinnä edessään kasvamista, kouluttautumista ja näyttelyitä. Viena ei mahtunut rally-toko ryhmään Koirapalveluvirikkeessä, jossa tykkäämme käydä, joten yritän repiä itseäni niskasta ja yrittää tosiaan kouluttaa Vienaa itse. Tavoitteeni olisi päästä Vienan kanssa virallisiin rally-toko kisoihin sen ollessa 10kk aivan niin kuin Neirakin on.

Kaikki riippuu hieman Suomen säästä. Huoneisto, jossa asumme alkaa olla jo erittäin tukalaa. Kesällä täällä ei oikein voi elää, joten pakenemme aina kun työvuoroni sallivat mökille. Tämän vuoksi ei ole suotavaa, että olemme kumpikaan missään jatkuvassa ryhmässä, jotta pääsemme sinne mökille. Minulle tulee oletettavasti enemmän yövuoroja kesällä mikä tarkoittaa enemmän vapaapäiviä.

Palaamme ihmisten ilmoille oletettavasti heinäkuussa, koska silloin alkaa jälleen olla näyttelyitä ja mätsäreitä. Blogia pyrin kirjoittamaan ahkerammin. Yövuorojen aikana olen näköjään paljon laiskempi, mutta yritän kuitenkin ryhdistäytyä jatkossa.

Lahti KV 28.04.2013 Handlerin näkökulmasta.

Minulla ei eilen ollut omia koiria ilmoitettuna Lahden KV:hen. Olin kuitenkin henkisesti valmistautunut olemaan handlerina belgikehän laidalla. Edellisenä iltana olin jo hieman pohtinut, että jos jännitän taas liikaa niin en voi viedä Kiiraa kehään. Kiira selvästi stressaantuu, jos minä olen jännittynyt eikä mistään tule mitään. 

Eilen minua sitten jännitti autossa paikan päälle lähtiessä. Jännitys laantui kuitenkin sisään päästyä. Lahdessa olimme olleet aiemminkin ja tuossa samaisessa hallissa vielä. Halliin tultua oli siis hyvä fiilis. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja meillä oli häkkikin mukana Kiiralle, niin ei tarvinnut koko ajan sitä kädessä pidellä. Lauantain mätsärit olivat menneet todella hyvin meillä, joten olin ihan iloisella päällä.

Sain jälleen pyynnön viedä Deimoksen kehään. Olin siitä iloinen. Minä niin pidän handlerina olemisesta. Deimoksen kanssa meillä meni kohtalaisesti. Itse olin hieman pettynyt omaan suoritukseeni. Talloin hieman Deimoksen varpaita enkä saanut sitä oikein juoksemaan kunnolla. Ensi kerralla siis paremmin. Deimos oli myös hyvin äitinsä perään, joten se hieman turhan paljon pyöri, kun sitä piti seisottaa, mutta tuomari ei kuitenkaan välittänyt siitä juurikaan. Tuloksena Deimokselle oli ERI1 ja tosiaan junioriurosten luokan voitto. 

Kiira sen sijaan, voi luoja että olin ylpeä ja tyytyväinen siihen. Tämän vuoksi olemme juosseet kolmessatoista mätsärissä. Kiira oli aivan upeasti käsiteltävänä siihen nähden mistä olemme lähteneet. Hampaita se ei tykkää näyttää, mutta ei se paljoa väsitänytkään. Hip hip hurraa! Juostessa minulla on yhä turhan hidas vauhti. Kiiralla on kai niin pitkä selkä, että se tarvitsee enemmän vauhtia. Tuomari antoi meidän juosta uudestaan, jotta saisin Kiiran kauniit juoksuaskeleet esiin.

Kiira sai tulokseksi ERInomaisen ja oli silmät pudota päästä kun se tyyppi heilutteli punaista nauhaa nenäni edessä ja tuomari mutisi: erinomainen. Olin sen jälkeen yhtä hymyä ja leveää virnistystä. Fiilis oli mahtava. Odotin EH:ta Kiiran turkin vuoksi ja olin valmis H:hon, koska turkki ei ole paras mahdollinen. ERInomaisesta olin pudottaa leukani ja haljeta ylpeydestä.

Tästä on todella hyvä jatkaa ja tiedän, että ei tarvitse jännittää enää. Ihanaa. Nyt voin hyvillä mielin seuravilla kerroilla vain lisätä hieman juoksuvauhtiani, niin eiköhän Kiiralle ala SA:takin tippumaan. Hyvä Kiira!

K9 Match Show Helsingin Gardeniassa

Tänään on kyllä juhlinnan paikka! Samba ja Kiira sijoittuivat eikä Neirakaan ollut kaukana. Paikkana oli tänään Kiiralle, Neiralle ja Vienalle tuttu Gardenian piha, Viikissä. Kauaakaan ei nokka tuhissut, että koko mätsärit oli ohi muutamassa tunnissa. Kiitokset järjestäjille siis sujuvuudesta!

Kiirasta on pakko mainita ensimmäisenä. Olen hurjan ylpeä siitä. Tänään oli meidän 13sta mätsärit ja viimeinkin tuli sijoitus. Eikä oikeastaan edes sillä sijoituksella ole niin suurta merkitystä, kun sillä että Kiira hyppäsi tuomaria vasten ja haisteli tätä tyytyväisenä. Kiira ei kuitenkaan antanut tuomarin katsoa hampaita, joten siitä syystä saimme sinisen nauhan tällä kertaa. Kiira kuitenkin miellytti tuomaria kauniilla liikkeillään ja hienolla poseerauksellaan.

Nauhakehässä tuomari katseli meitä pitkään. Tuomari oli selvästi rakenne ja liike panoitteinen, joten arvasin, että Kiira saattaisi pärjätä siinä ryhmässä. Tuomari valitsi keskelle 7 koirakkoa, joista yksitellen pudotti koiria kunnes meitä oli vain neljä. Siinä vaiheessa olin todella äimistynyt, että olimme yhä kehässä. Kiirasta olin todella ylpeä!

Kiiran tulos upeasti SIN4! Ihanaa Kiira!

Samban kanssa oli jälleen sama ongelma kuin viimeksi. Kehässä oleminen on jotakin aivan hirveän stressaavaa Samban mielestä. Ei ongelmaa ollut viime syksynä. En yhtään tiedä mistä tämä arkuus johtuu. Samba jää nyt sijoituksestaan huolimatta mätsäritauolle. Jotakin täytyy nyt tehdä tuolle stressille.

Samban tulos SIN2, koska sekarotuisia oli jälleen vain 5.

Viena oli jälleen hieman epävarma tuomarin kanssa. Viena ei myöskään suostunut kunnolla juoksemaan. Lyhyen pohdinnan jälkeen uskallan syyttää näyttelyvarusteita. Viena täytyy totuttaa kuristuspantaan, jos aiomme näyttelyissä juosta. löystän kyllä sitä, kun olemme paikoillamme, mutta Vienasta se panta on aika tyhmä. Viena seisoo ihan kohtalaisesti paikoillaan ja poseeraa. Se on todella hyvä alku ja lähtökohta. Meidän täytyy nyt sitten vain harjoitella näyttelynomaisia tilanteita kotona, jotta Viena ei ala aristella tuomareita jatkossa.

Vienan tulos SIN ei sij.

Neira taas on kehittynyt valtavasti. Neira osaa ottaa hienon poseeraus asennon ja se osaa nykyään ravata kohtalaisesti. Neira myös antaa kopeloida itseään. Tänäänkin Neira oikein hykerteli kun tuomari kosketteli sitä. Hampaat olivat hieman epämielyttävää näyttä Neiran mielestä, mutta hyvin se siitä kuitenkin suoriutui. Ei Neira kuitenkaan väistänyt, mutta nenän asennosta näin, että ei ollut ihan Neiran lempi puuhia. Juoksemisen kanssa Neira on myös ottanut ison harppauksen. Enää ei olla minin reidessä kiinni, vaan ravataan nätisti. Tässä kuitenkin huomasin, että harjoitusta tarvitaan lisää ennen 11.5, jolloin on Neiran ensimmäiset viralliset. Neira sai tänään punaisen.

Nauhakehässä olikin sitten porukkaa. Tuomari tosiaan painoitti erityisesti liikkeisiin, mutta katsoi myös muuta esiintymistä. Tämän vuoksi me olimme jatkossa. Olin Neirasta todella ylpeä, vaikka se ei tänään sijoittunutkaan. Me  hävisimme upealle Salukille ja Whippetille. Ei minua muutenkaan harmita, kun edessämme olivat sitten flätti ja setteri. Neira pärjäsi todella hyvin. Hyvä Neira! :)

Neiran tulos siis PUN ei sij, mutta viides.

Pentumiittailua

Viena pääsi tässä leikkimään pentujen kanssa. Mukana leikeissä oli jälleen tuttu Gini 5kk ja uusi tuttavuus lapinkoira Neve 7kk.

Arkea

Ulkona on märkä!

Tässä Jennyn ottamia kuvia viikon lenkeistä. Yövuoron jälkeen ei jaks aoikein muuta kuin mennä johonkin missä voi vain heitellä palloa. Taustalla Luukin koirapuisto ja Uutselan koirapuisto.

Hyvinkään mätsärireissu

Aamulla olin eilisen jälkeen ihan loppu ja taisi muutama kiukkuinen sana päästä suusta. Aamukahvin saatuani olin edes hieman pirteämmällä tuulella ja lopulta niskaperseotteella sain itseni ulos talosta ja kohti autoa. Uusin mottoni olkoon siis: "Nukkua kerkeää vaikka haudassa"- jotta jaksan vaikka vähän väsyttää. Neira päätti siis viimeyönä mylviä n. kolme tuntia, joten eihän siinä oikein saanut nukuttua.

Jokatapauksessa... mätsärit. Tänään taisi mätsäreitä olla Nurmijärvellä, Helsingissä ja tosiaan Hyvinkäällä missä itse olimme. Hyvinkäällä oli ulkona mätsärit ja hyvät palkinnot oli odotettavissa monien sponsoreiden perusteella. Lähdimme siis ajelemaan hieman myöhässä niin kuin aina kohti mätsäreitä.

Kokoonpanomme tänään oli minä ja Jenny + Kiira, Samba, Neira ja Viena. Miellä oli kevythäkki mukana, jotta Jennyn ei olisi aivan liian hankalaa hanskata kolmea koiraa minun ollessa yhden kanssa kehässä. Ajoitus meni tänään aika hyvin. Samba aloitti sekarotuisissa. Kiira ja Neira olivat isoissa aikuisisa melkein peräkkäin ja Viena oli viimeisenä.

Tänään ei edes nauhakehät menneet päällekkäin paitsi tietysti Neiralla ja Kiiralla, jotka molemmat saivat siniset. Oli hyvin järjestetyt mätsärit. Kaikki sujui hyvin. Ilmottautuminen meni helposti ja kivuttomasti. Koiriakaan ei ollut ihan järjettömästi, kun mätsäreitä oli muuallakin.Tunnelma oli aika mukava. Oli hyvä sää ja oli viimeinkin ulkomätsärit taas. Tuomarit olivat mätsäreissä kohtalaisia.

Samba aloitti siis kehäkettuilun. Samballa ei ollut tänään hyvä päivä. Sitä jännitti taas hieman. Tuomari oli suuri mörkö ja Samba olisi ennemmin vain ollut sylissäni. Kommentiksi saimmekin, että lisää ihmistreeniä täytyisi tehdä. Samban toinen ongelma on ollut näytteyseisominen. Tänään sekin tuntui sujuvan ihan kohtalaisesti. Ravata Samba osaa hienosti, mutta tänään se tosin veti katsomoon ja pois kehästä. Sille ei edes nakit kelvanneet, joten joko se säikähti jotakin juuri kehään tultua tai sitten se ei vain tahtonut, että vieras ihminen koskettaa sitä. Samba sai sinisen nauhan.

Nauhakehässä Sambaa vastassa oli vain yksi toinen koira. Tämä toinen seropi oli todella kauniin näköinen, sen omistaja ei vain oikein osannut juoksuttaa sitä oikein minkä takia se oletettavasti sai sinisen. Meitä oli siis kaksi sekarotuisten sinisessä kehässä, joten tuloksemme oli upeasti SIN2! Juhlin sitä ihan vain koska se on Samban ja minun ensimmäinen sijoittuminen. Hurraa! Hyvä Samba! :D

Kiira puolestaan näyttää jo todella hyvältä. Kiira seisoo hyvin, jos minä en hirveästi vaihda kättä. Tänään muistin jopa laittaa namit oikeaan taskuun, jotta saan palkattua Kiiraa oikeasta suunnasta. Kiira seisoo siis jo todella hyvin. Tänään Kiira myös ravasi upeasti. Kun tuli hampaiden tarkistusten aika, niin pyysin, että tuomari vain koskettaisi kuonoa, jotta voisin palkata Kiiraa siitä. Ei olisi pitänyt tehdä tätä, koska tuomari sitten vain hipaisi Kiiran kuonoa varmasti olettaen, että se puree tai jotakin. Täytynee tehdä tämänkaltaisia kuononkosketus treenejä toisaalla kuin mätsäreissä, koska tänään Kiira ei muuten väistänyt tuomarin koskettelua ollenkaan. Saimme siis sinisen nauha.

Kiiran tulos: SIN ei sij. En pystynyt viedä sitä nauhkehään.

Neira oli seuraavaksi vuorossa. Neira on ottanut huimia harppauksia eteenpäin tässä näyttelykäyttäytymisessä. Neira ei enää pure reittäni, vaan se ravaa kauniisti vierelläni. Neiralle on myös naksuteltu seisovasta asennosta, joten tänään se osasi hakeutua seisomaan todella hyvin. Olin Neirasta muutenkin todella ylpeä. Tuomarin kanssa Neira on ollut hieman niin ja näin. Välillä se on voimakkaasti väistänyt ja välillä se on hypännyt tuomarin syliin. Tänään Neira oli aivan mahtava. Se hieman hykerteli tuomarin edesä, mutta palkkasin sen neljä jalkaa maassa pysymisestä. Tunne oli mahtava. 

Neiraa vastassa oli oikein upeassa karvassa oleva malamuutti, joka oli saman ikäinen. Kun kysyin tuomarilta kuinka voisimme parantaa, niin se sanoi, että hieman Neira voisi kasvaa pituutta, jotta sen lantio olisi oikean mallinen. Neira oli hieman turhan laatikkomainen ja karvaton tuomarin makuun. Jostain syystä tuomari kuitenkin piti meistä. Minä uskaltauduin viemään Neiran siniseen nauhakehään ja sieltähän napsahti sitten SIN2! Hyvä Neira! Olin siitä todella ylpeä. 

Viena pääsi kehään vasta isojen aikuisten nauhakehien jälkeen. Viena oli tänään hieman epävarma tuomarin kanssa. Tuomari sai katsoa hampaat, mutta ei koskettaa Vienan takapäätä. Tätä täytyy siis treenata! Viena seisoi kohtalaisesti. Se yritti tarjota lähinnä katsekontaktia seisten, joten se on tällä hetkellä hieman väärinpäin, jos miettii miten belgi tulee esittää kehässä. Viena juoksi ihan kohtalaisesti. Se väisti mutalammikoita, mutta muuten olin ihan tyytyväinen. Hieman jäi harmittamaan se tuomareiden kohtaaminen. Viena on ollut niin reipas ihmisten kanssa.

Päivän saldo on kuitenkin upea. Samba ja Neira SIN2! Hienoa tytöt! Nyt eikun kotiin nukkumaan ja tarkistelemaan mitä kaikkea hienoa palkintokasseista löytyy! Kiira myös suoriutui upeasti. Olisipa käsiä ollut enemmän. Uskon, että Neira ja Kiira olisivat mahdollisesti molemmat sijoittuneet. Vienastakin olen ylpeä. Se kuitenkin jaksoi taas tallustella koko porukan perässä ja odottaa omaa vuoroaan. :)

Rally-tokokoe Röykkä 20.04

Siis hohhoijaa mikä päivä. Minä en muista koska minua olisi jännittänyt näin paljon. Olen pelannut jalkapalloa eikä yksikään finaaliottelu ole jännittänyt näin paljon. Olen joskus laulanut bändissä eivätkä esiintymisetkään ole tuntuneet koskaan näin pahalta. Muistan rally-tokonkisakirjaa kirjoittaessa, että jalkani tärisivät ja ajatukset olivat ihan sumua.

Saavuimme paikalle 8.40, kun rataantutustumiset alkoivat 9.30. Neira oli ensimmäisesessä ryhmässä, joten ilmoittautumisen jälkeen lähdimme pissilenkille, jotta Neira hieman rentoutuisi. Kiira oli kämppiksellä ja Neira oli minulla. Minua hermostutti yhä erittäin paljon. Suunnittelin, että Neiralle tekisi hyvää hieman rauhoittua ennen kuin on sen vuoro, joten menimme vielä hetkeksi autoon ennen kuin minä kävin tutustumassa rataan.

Rataan tutustumisen tein omasta mielestäni huolella. Pystyin selvittämään kämppikselle kuinka rata meni ja olin päässäni suunnitellut kuinka sen tekisin. Tästä hyvästä päässä harjoittelusta huolimatta olen tässä mielessä hieman huono kisaaja. Olen niin "perse edellä puuhun" ja "virheiden kautta" oppija ja toiminta tapani on sellainen, että yleensä tarvitsisin sellaiset 4 ratakierrosta, jotta paras tulos tulisi. :D Kisoissa sellainen ei ole mahdollista.

Ennen Neiran vuoroa en ymmärtänyt ollenkaan palkata sitä katsekontaktista tai mistään muustakaan mistä en saa palkata sitä kehässä. Minun ja Neiran kehäkierros... siis voi luoja. Minä olin niin äärettömän hermostunut, että ei ole tosikaan. Meidän virheemme olivat ihan älyttömän typeriä. Minä esimerkiksi tein ylimääräisen spiraaliympyrän ihan vain hermostuneisuutani. Tämä oli ehkä koko päivän hauskin juttu! :D

Neira oli koko kehäkierroksen ihan haahu. Suurin syy oli minun jännitys. Minä unohdin pyytää sitä seuraamaan liikkeiden välissä, joten ymmärrettävästi Neira ei todellakaan tiennyt, että sen pitää seurata. Minulla oli muitakin ohjaajavirheitä kehässä. Suurimmaksi osaksi tosiaan virheemme koostuivat minun virheistäni. Neira teki mitä pyysin, mutta puolet ajasta unohdin pyytää yhtään mitään.

Kämppikseni taisi heittää huulta ennen kehään menoa, että Neiran pahin mahdollinen virhe on tarjota maahan menoa, kun se ei saa palkkaa. No tämähän tapahtui heti ensimmäisen kyltin kohdalla. :D Kyltti oli: sivulle tulo ja koiran ympäri pyöriminen. Neira meni maahan, kun pyysin sen sivulle. Tämä on hylkäävä virhe, joten meille tuli hylsy heti alussa. Minä en tätä tiennyt, joten jatkoimme onnellisesti matkaa. Neira haahuili ja minä olin paniikissa. Spiraali oli kolmas kyltti, jossa minä tosiaan tein ylimäräisen ympyrän ihan koska olin niin jännittynyt. Tämäkin oli hylkäävä virhe. Ihan viimeiseksi Neira huomasi tuomari-rivistön ja ylitti tassullaan kehän laidat. Myös siitä tulee hylsy.

Meillä oli siis kolme hylkäävää virhettä: koira poistui kentältä, ohjaaja teki ihmeellisen kunniakierroksen ja Neira meni maahan vaikka sen olisi pitänyt istua. Muuten rata meni ihan moitteettomasti. Neira teki jokaisen kyltin kohdalla sen minkä pyysinkin, mutta virhepisteitä ropisi  taluttimen kiristyessä Neiran haahuillessa ympäriinsä ja minun täysin törttöillessä.

Meidän täytyy siis Neiran kanssa tehdä parempi pohjatyö ennen kehään menoa: ennen autoon rauhoittumaan menoa täytyy kunnolla palkata seuruusta, eteentulemisesta ja sivulle tulemisesta. Kaikesta mikä ei liity maahanmenoon. Neira myös selvästi hieman rauhoittui turhan paljon ennen kehää. Me teimme kaikkea muuta paitsi katsekontaktia ennen kehää.

Kiiran kanssa taas... Minua jännitti paljon vähemmän ennen kehään menoa. Kiiran kanssa olin tehnyt ennen kehää paljon treeniä kontaktin kanssa ja lopulta ehkä turhan paljon. Kiiralle olisi riittänyt hieman vähempi, mutta en malttanut mennä autoon enään vaan jäin kehänlaidalle kykkimään. Palkkasin jokaisesta katsekontaktista, mutta tässä vaiheessa Kiiralla alkoi olla vatsa täysi maksaa, jota minulla oli palkaksi.

Kiiran kanssa meillä menikin aluksi todella hyvin. Minulle tuli muutama kontrolli, talutin ja muunlainen pelleilyvirhe, mutta Kiira pysyi selvästi paremmin kontaktissa, vaikka sekin hieman haahuili. Suurinpiirtien puolessa välissä Kiira kohtasi jonkun mörön. En yhtään tiedä mitä se näki tai mikä sille tuli, mutta yhtäkkiä kontaktimme vain katosi ja minun hermot pettivät. Kiira siis jäi tuijottamaan kehästä ulos eikä kuullut minun "Jätä, tänne, prii, prää", äännähdyksiä ja käskyjä.

Minä yritin kannustaa Kiiran ja itseni jatkamaan, mutta en vain coupannut siitä. Minä aloin aivopieruilla ja Kiira alkoi vetää katsomoon. Kai Kiirakin meni paniikkiin, kun itse en vain pystynyt pitämään hermojani kurissa. Lopussa meille tuli vielä 20 pisteen virhe, kun Kiira ei mennyt maahan käskystä. Kiira oli päättänyt jäädä seisomaan. Minä uusin tempun, jonka jälkeen Kiira ei silti mennyt maahan, joten meille tuli vielä siitäkin kymmenen virhepistettä.

Päivän saldo: Neira HYL poistui kehästä ja Kiira 50p HYL.

Itkuhan minulta lopultä pääsi, mutta päivän aikana pitkän pohdiskelun jälkeen tilalle on tullut hymy. Olen todella ylpeä molemmista koirista, jotka suoriutuivat noinkin hyvin sellaisessa häiriössä, että minä olen paniikissa. Ensi kerralla paremmin siis. Enköhän minä saa näsitä kahdesta rtk1 ennemmin tai myöhemmin. Eihän tässä auta hitto vieköön, kun parin viikon tehotreenit ja Salossa tavataan 4.5 seuraavissa virallisissa kisoissa.

Kisajännitystä

Pitkän hiljaisuuden syy: hillitön paniikki.

Olen nyt sitten ihan paniikissa. Olen ilmoittanut Neiran ja Kiiran virallisiin rally-toko kisoihin. Emme ole treenanneet läheskään niin paljon kun olen toivonut ja piilottelen nytkin lähinnä kotona. Toivon viimeistään kisan laukaisevan tämän karmivan jännityksen.Kai minua suoraan pelottaa jostain syystä se, että emme ole treenanneet juurikaan. Katsotaan miten minun käy.

Neiran kanssa suurin ongelma on kiristyvä hihna. Neira ei oikein malta pysyä katsekontaktissa koko radan ajan. Lisäksi se ei oikein tahdo laittaa kyynärpäitä maahan ensimmäisellä käskyllä, joten siitä tulee miinuspisteitä. Ainakaan mutaan se ei laita kyynärpäitä. Toinen on tietenkin palkkaamattomuus. Neiralle pitäisi opettaa, että minun kehut on huippujuttu, koska muuten se oletettavasti turhautuu kisoissa.

Kiira puolestaan osaa liikkeet paremmin kuin Neira. Kiira on myös paremmin hallittavissa. Kiiran suurin ongelma on se, että se ei oikein osaa tulla eteen. Kaiken muun se kyllä osaa. Eteenki se osaa tulla jotenkin. Kiiran kanssa suurimmat virheemme möllikisoissa oli ohjaajavirheitä: eli minä jäin pällistelemään kylttejä hölmistyneenä.