lauantai 20. huhtikuuta 2013

Rally-tokokoe Röykkä 20.04

Siis hohhoijaa mikä päivä. Minä en muista koska minua olisi jännittänyt näin paljon. Olen pelannut jalkapalloa eikä yksikään finaaliottelu ole jännittänyt näin paljon. Olen joskus laulanut bändissä eivätkä esiintymisetkään ole tuntuneet koskaan näin pahalta. Muistan rally-tokonkisakirjaa kirjoittaessa, että jalkani tärisivät ja ajatukset olivat ihan sumua.

Saavuimme paikalle 8.40, kun rataantutustumiset alkoivat 9.30. Neira oli ensimmäisesessä ryhmässä, joten ilmoittautumisen jälkeen lähdimme pissilenkille, jotta Neira hieman rentoutuisi. Kiira oli kämppiksellä ja Neira oli minulla. Minua hermostutti yhä erittäin paljon. Suunnittelin, että Neiralle tekisi hyvää hieman rauhoittua ennen kuin on sen vuoro, joten menimme vielä hetkeksi autoon ennen kuin minä kävin tutustumassa rataan.

Rataan tutustumisen tein omasta mielestäni huolella. Pystyin selvittämään kämppikselle kuinka rata meni ja olin päässäni suunnitellut kuinka sen tekisin. Tästä hyvästä päässä harjoittelusta huolimatta olen tässä mielessä hieman huono kisaaja. Olen niin "perse edellä puuhun" ja "virheiden kautta" oppija ja toiminta tapani on sellainen, että yleensä tarvitsisin sellaiset 4 ratakierrosta, jotta paras tulos tulisi. :D Kisoissa sellainen ei ole mahdollista.

Ennen Neiran vuoroa en ymmärtänyt ollenkaan palkata sitä katsekontaktista tai mistään muustakaan mistä en saa palkata sitä kehässä. Minun ja Neiran kehäkierros... siis voi luoja. Minä olin niin äärettömän hermostunut, että ei ole tosikaan. Meidän virheemme olivat ihan älyttömän typeriä. Minä esimerkiksi tein ylimääräisen spiraaliympyrän ihan vain hermostuneisuutani. Tämä oli ehkä koko päivän hauskin juttu! :D

Neira oli koko kehäkierroksen ihan haahu. Suurin syy oli minun jännitys. Minä unohdin pyytää sitä seuraamaan liikkeiden välissä, joten ymmärrettävästi Neira ei todellakaan tiennyt, että sen pitää seurata. Minulla oli muitakin ohjaajavirheitä kehässä. Suurimmaksi osaksi tosiaan virheemme koostuivat minun virheistäni. Neira teki mitä pyysin, mutta puolet ajasta unohdin pyytää yhtään mitään.

Kämppikseni taisi heittää huulta ennen kehään menoa, että Neiran pahin mahdollinen virhe on tarjota maahan menoa, kun se ei saa palkkaa. No tämähän tapahtui heti ensimmäisen kyltin kohdalla. :D Kyltti oli: sivulle tulo ja koiran ympäri pyöriminen. Neira meni maahan, kun pyysin sen sivulle. Tämä on hylkäävä virhe, joten meille tuli hylsy heti alussa. Minä en tätä tiennyt, joten jatkoimme onnellisesti matkaa. Neira haahuili ja minä olin paniikissa. Spiraali oli kolmas kyltti, jossa minä tosiaan tein ylimäräisen ympyrän ihan koska olin niin jännittynyt. Tämäkin oli hylkäävä virhe. Ihan viimeiseksi Neira huomasi tuomari-rivistön ja ylitti tassullaan kehän laidat. Myös siitä tulee hylsy.

Meillä oli siis kolme hylkäävää virhettä: koira poistui kentältä, ohjaaja teki ihmeellisen kunniakierroksen ja Neira meni maahan vaikka sen olisi pitänyt istua. Muuten rata meni ihan moitteettomasti. Neira teki jokaisen kyltin kohdalla sen minkä pyysinkin, mutta virhepisteitä ropisi  taluttimen kiristyessä Neiran haahuillessa ympäriinsä ja minun täysin törttöillessä.

Meidän täytyy siis Neiran kanssa tehdä parempi pohjatyö ennen kehään menoa: ennen autoon rauhoittumaan menoa täytyy kunnolla palkata seuruusta, eteentulemisesta ja sivulle tulemisesta. Kaikesta mikä ei liity maahanmenoon. Neira myös selvästi hieman rauhoittui turhan paljon ennen kehää. Me teimme kaikkea muuta paitsi katsekontaktia ennen kehää.

Kiiran kanssa taas... Minua jännitti paljon vähemmän ennen kehään menoa. Kiiran kanssa olin tehnyt ennen kehää paljon treeniä kontaktin kanssa ja lopulta ehkä turhan paljon. Kiiralle olisi riittänyt hieman vähempi, mutta en malttanut mennä autoon enään vaan jäin kehänlaidalle kykkimään. Palkkasin jokaisesta katsekontaktista, mutta tässä vaiheessa Kiiralla alkoi olla vatsa täysi maksaa, jota minulla oli palkaksi.

Kiiran kanssa meillä menikin aluksi todella hyvin. Minulle tuli muutama kontrolli, talutin ja muunlainen pelleilyvirhe, mutta Kiira pysyi selvästi paremmin kontaktissa, vaikka sekin hieman haahuili. Suurinpiirtien puolessa välissä Kiira kohtasi jonkun mörön. En yhtään tiedä mitä se näki tai mikä sille tuli, mutta yhtäkkiä kontaktimme vain katosi ja minun hermot pettivät. Kiira siis jäi tuijottamaan kehästä ulos eikä kuullut minun "Jätä, tänne, prii, prää", äännähdyksiä ja käskyjä.

Minä yritin kannustaa Kiiran ja itseni jatkamaan, mutta en vain coupannut siitä. Minä aloin aivopieruilla ja Kiira alkoi vetää katsomoon. Kai Kiirakin meni paniikkiin, kun itse en vain pystynyt pitämään hermojani kurissa. Lopussa meille tuli vielä 20 pisteen virhe, kun Kiira ei mennyt maahan käskystä. Kiira oli päättänyt jäädä seisomaan. Minä uusin tempun, jonka jälkeen Kiira ei silti mennyt maahan, joten meille tuli vielä siitäkin kymmenen virhepistettä.

Päivän saldo: Neira HYL poistui kehästä ja Kiira 50p HYL.

Itkuhan minulta lopultä pääsi, mutta päivän aikana pitkän pohdiskelun jälkeen tilalle on tullut hymy. Olen todella ylpeä molemmista koirista, jotka suoriutuivat noinkin hyvin sellaisessa häiriössä, että minä olen paniikissa. Ensi kerralla paremmin siis. Enköhän minä saa näsitä kahdesta rtk1 ennemmin tai myöhemmin. Eihän tässä auta hitto vieköön, kun parin viikon tehotreenit ja Salossa tavataan 4.5 seuraavissa virallisissa kisoissa.







4 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä, kisatilanteita ei voi harjoitella kuin kisaamalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Nyt olen yhdet kista rikkaampi ja näistä tuli opittua kaikenlaista. :)

      Poista
  2. Hrr... Muistuu niin hyvin mieleen meidän viime kesän ainokaiset tokokisat. Itkuhan silloinkin pääsi, ihan vain stressin purkautumisen takia. Se jännitys oli jotain ihan kamalaa!

    Mutta nyt se on tehty! Uskoisin, että kisojen korkkaaminen ensi kertaa on aina yhtä kamalaa ja hirveän jännitävää. Ensi kerralla sitten toisella tavalla, ja paljon treeniä siinä välissä. :) Mulle tärkein neuvo on ollut, että koiraa ei saa missään tilassa unohtaa eikä sitä saa jättää yksin ratkaisemaan kisasuorituksessa tilanteita. Väärä päätös koiran osalta laskee sen itsetuntoa ihan valtavasti. Yhteisessä kuplassa tekeminen on kaiken a ja o. Helpommin sanottu kuin tehty silloin kun jännittää. :D

    Onnea seuraaviin kisoihin! :)

    Ps. Mä en jaksa olla ihmettelemättä sitä, kuinka paljon Lyytissä ja Neirassa on samaa näköä. Lyyti on kyllä edelleen ihan honkkisversio Neirasta, mutta huomaa että ne on toisilleen sukua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Minä myös toivon, että koirille ei jäänyt paha mieli tapahtuneesta ja että ne tahtovat tulla mukaani seuraavallakin kerralla. Ensi viikolla olisi tarkoitus ruveta hommiin molempien koirien kanssa, jotta seuraavan kerran ollaan vielä paremmassa iskussa.

      Poista