keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Yötyöläisen elämää

Onneksi on koirat., koska ilman niitä vain koomaisin kotona yön välipäivänä Teen tosiaan nykyään kolmivuorotyötä Meilahden sairaalassa ja yövuoromme ovat haasteellisen pitkiä. Aamulla kun palaan takaisin vien ensitöikseni koirat pienelle pissille n. 15min ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Koirilla on yleensä ollut sen verran ikävä/ tylsää, että molemmat kömpivät viereeni nukkumaan. Minä sammun kuitenkin kuin lyhty ja nukun yleensä n. 15 asti. Siitä yritän lähteä mahdollisimman suoran hakemaan huoltoasemalta kahvia (koska muuten jumitun kotona koneen ääreen tunniksi) ja sitten menen johonkin lenkittämään koiria suosiolla.

Treenit ovat yleisesti tosi tylsiä tehdä yövuorojen välissä, koska yleensä olen niin koomassa, että olen todella kärttyinen ja kiukutteleva eikä kukaan valmentaja (tai Jenny) jaksa minua katsella. :D Lisäksi treenit ovta huono, koska en yleensä ota kuin toisen koiran mukaan, jolloin toisen lenkittäminen vaikeutuu.

Joten lenkki... noh... mihin minä riiviöni veisin, jotta saan itse koomata rauhassa eikä niitä tarvitse kauheasti valvoa? Koirapuistot eivät yleensä sovi sellaiseen, joten vien ne yleensä Firan kaltaiseen paikkaan, koska siellä saan rauhassa olla omassa väsyneessä kuplassani ennen kuin palaan klotiin viimeistään 18 maissa, jotta kerkeän tehdä itselleni ruokaa ennen kuin lähden ajamaan töihin.

Koirat osaavat kuitenkin olla todella hienosti minun ollessa töissä, no oman rytminsä mukaisesti ne menevät ihan kiltisti nukkumaan.

Meilahdessa on se huono puoli, että väestösuoja(pukukopit) on kaukana parkkihallista ja osastolta, joten minulla menee n. 30min ajastani ihan vain parkkihallista pukukopoillekävelyyn, vaatteiden vaihtamiseen ja osastolle kävelyyn. Hyvin ärsyttävää.

Mutta yövuorot tuovat yleensä mukanaan vapaapäiviä ja mitenkä muuten sitä viettäisi hurjat kolme vapaapäiväänsä kuin koiriensa kanssa? <3




















tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vienan on taitava nokkaeläin!

Tiistaina oli viimeinen kerta jäljestyskurssia. Täytyy sanoa, että olen kyllä Vienasta todella tyytyväinen. En voi uskoa, että viisi viikkoa ensimmäisestä kurssikerrasta on todella kulunut ja olemme näinkin pitkällä. 

Ensimmäisellä kerralla Vienalle naksuteltiin siitä, että se edes huomaa kepin ja nyt se syöksyy maahan kepin nähdessään. Fiilis on ihan huikea!

Viena ei ollut kunnolla älynnyt ilmaisua kun vasta viime viikolla ja nyt viimeisellä kurssikerralla Viena ilmaisi 7/10 keppiä pelto/maasto jäljellä. Oli todella hienoa roikkua Vienan perässä, kun se kaahasi nokkansa kanssa pitkin peltoa ja sitten vauhti yltyikin, kun pääsimme metsään!

Viena osaa tosiaan nyt etsiä ja ilmaista keppejä jäljeltä. Askelvälini on tällä hetkellä n. 35 askelta joka kepin välissä. Jäljen pituus on siis n. 150m? Tästä eteenpäin tulemme varmaan jatkamaan samalla linjalla. Pidentämällä jälkeä ja vanhentamalla sitä.

Tulevaisuudessa? Jaa'a, kyllähän sitä haaveet ja toiveet kaartavat jonnekin pilviin. :D Katsotaan mitä käy :) Voinen kertoilla sitten jatkosta... ja jäljestykseen ja kilpailuihin kuuluu BH- koe ja PK-tottis, joten minä alan treenata niitäkin varten ehkä tässä jos nämä jäljestyshaaveet jatkavat ajatuksissani. :)

Kuvat on kolmannelta treenikerralta. Lisää kuvia linkin alta.


















maanantai 28. huhtikuuta 2014

Mikä viikko!

Mitä ihminen tarvitsee enemmän elämäänsä kuin koiria ja kavereita? Työviikkoni viimeviikolla oli  aivan kamala, mutta jotenkin kaverit ja koirat ovat saaneet sen tuntumaan aivan upealta!

Alkuviikkoa alkoi ihan normaalisti, tiistaina oli tavanomaiset jälkitreenit, joista voitte lukea tarkemmin Jennyn blogista, täältä. Tiistaina tosin Neira pääsi korkkaamaan Ojangon agilitykentän. 


Keskiviikko oli kuitenkin jotain aivan muuta: Lähdin aamuvuoroon ja puolessa välissä päivää sain tietää, että tulen myös yövuoroon samana iltana. Noh, ei auttanut kuin pyöräillä kotiin käydä päiväunill aja lähteä treenaamaan koiria.

Keskiviikkona oli Vienan vuoro päästä treenaamaan seuruuta, sivulla oloa, leikkimistä ja uusiin koiriin tutustumista juoksuista huolimatta. Toistaiseksi Viena on osoittautunut olevansa hieman haahuilevampi ja lemmenkipeämpi kuin normaalisti, mutta treeneissä ei sen kummemmin huomaa sillä olevan juoksut. 


Illalla tosiaan lähdin yövuoroon. Torstai aamuna menin pikalenkille koirien kanssa ja nukkumaan. Herätessäni ehkä kahden aikaan, lähdimme pikavauhtia ojankoon treenaamaan. Tälläkin kertaa otin Vienan mukaan treenaamaan juoksuista huolimatta. Ojankoon onneksi saa viedä juoksuisen koiran, jos se on tauolla aitojen ulkopuolella ja pitää juoksupöksyjä treenatessa. Viena hieman haahuili, mutta ymmärsi lopulta mitä poli tarkoitus harjoitella. Ymmärsin vasta treenien puolessa välissä, että Viena ei ollut aiemmin ollut Ojangossa ja helpotin sitten treenejä, jotta Vienalla olisi mahdollisuus onnistua.



Torstaina kävin myös Kiiran kanssa rallytokon kisamaisissa ratatreeneissä Koirapalvelu Virikkeellä. Meillä meni minusta todella kivasti. Kiiralla ja minulla oli todella kivaa ja siitä olen todella tyytyväinen.

Illasta kävimme vielä lenkillä, jotta Neirakin pääsi hieman ulos jolkottelemaan!

Perjantaina olin lyhyessä aamuvuorossa, jonka jälkeen otin Neiran mukaani Ojankoon hurjastelemaan hyppy/putkirataa. On Neira kyllä mainio agility eläin. Neiralla tosin on todettu löysät kintereet ja yritän pitää aksaamisen mahdollisimman kivuttomana, lyhyenä ja mahdollisimman rasittamattomana. Pyrin siis pitämään rimat alhaalla ja treenit helppoina.

Viena puolestaan pääsi jäljestämään jälkitreenien merkeissä. Vienalla on ollut ongelmana olla ilmaisematta keppejä jäljeltä, tai se huomaa ne kyllä, mutta jälki vie kettutyttöäni ennemmin kuin niiden ilmaiseminen. 

Tästä syystä päätin tehdä Vienalle kolme lyhyttä jälkeä joiden alussa olisi keppejä ilmaistavana, jos Viena ei ilmaise keppejä, se ei pääse jäljestämään. Olin todella ihanasti yllättynyt, kun Viena yllättäen meni makaamaan kepin äärelle, jota en edes huomannut. :D Luulen, että olisin ollut jännittynyt tai typertynyt, jos olisin itse nähnyt kepin, muttanäin asiat sujui loistavasti. 

Viena suoritti kaikki kolme jälkeä hienosti ja todella ilmaisi kaksi jokaisesta aloituskepistä ja pääsi täten jäljestämään. Jipii!

Lauantaina kaikki kolme koiraa saivat levätä. Minä vietin vapaapäivää ihan vain kotona löhöillen ja koirat pääsivät parin tunnin metsälenkille

Sunnuntaina jatkoimme treenitäyteistä elämäämme seuraavanlaisesti: kaikki koirat saivat aamupissan aikana suorittaa aamutreenejä, jonka jälkeen lähdin tekemään Vienalle jälkeä.

En voinut edes kuvitella, että jäljestys sujuisi noin hyvin. Viena tuntui perjantaina älynneen keppien ja jäljestämisen yhtälön, eli että keppiä haistamalla ja sen ilmaisemalla jäljestystä saa jatkaa. Ihana nokkaeläin minull akyllä on!


Tästä innostuneena jatkoimme treenaamista hieman. Kiiran kanssa teimme oikean ja vasemman puolen seuruuta, oikealla ja vasemmalla ärsyttävää ärsykekontrollia makaamisen, seisomisen ja situmisen kanssa, joka sujui yllättävän hyvin jopa.

Vienan kanssa teimme lyhyitä seuruupätkiä, jotka olivat tiiviitä ja siitä on hyvä jatkaa tällä viikolla eteenpäin. :)

Ennen yövuoroon lähtöä klävimme vielä juoksuttamassa Kiiraa, Neiraa, Vienaa, sekä Tiinan Laikaa ja Loltsia.

Tästä on hyvä jatkaa! :)


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Vienan juoksut!

Kuten inspiroituneesta otsikosta voitte arvata, pienestä prinsessastani on tullut iso tyttö. Vienalla tosiaan huomattiin tänään alkaneen juoksut.

Viena tuskin tarvitsee juoksupöksyjä, mutta katsotaan. Seurailen myös kuinka Vienan luonne muuttuu tai karvanpeite muuttuu.

Katsellaan ;)

Tämä tarkoittaa, että Vienalta jää toukokuun agility treenit, hillitty hallittu treenit ja muutamat muut treenit väliin...

Harmi!


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Mätsäreiden täyteinen pääsiäinen!

Pääsiäinen lähti käyntiin mainiosti. Tunnin yövuoron jälkeen nukuttuani lähdimme Kulomäen pokemoliigan kanssa kokoonpanolla Tiina +Laika, Jenny + Kiira, sekä minä + Viena kohti Viikin Gardeniaa ja pääsiäisen ensimmäisiä mätsäreitä.

Perjantaina saimme jusota asfaltilla, joka ei onneksi näyttänyt olevan Kiiralle tai Vienalle mikään ongelma. Vienasta olin kyllä super ylpeä, huomaa, että ollaan treenattu. Kiiran kanssa minun on pakko myöntää, että hieman harmitti. Kokeilimme taas mitä Kiira sanoisi Jennyn seisomisesta kehän laidalla eikä siitä tullut mitään. Meidän rankka uurastus kehätreeneistä näytti menneen viemäristä alas.

Perjantain saldo: Viena SIN ei sij, Kiira SIN ei sij ja Laika PUN ei sij.

Lauantaina kokoonpano sai hieman vahvistuksia. Mukaan pääsivät Neira ja Tiinan Loltsi. Lauantaina kaikki meni oikein mallikkaasti Järvenpään K- Supermarketin pihassa(asfalttiparkkipaikka) ja pääsimmekin palkintojen makuun.

Neira oli aivan loistava. Se on selkeästi kypsynyt hurjasti eikä se hauku enää ihan niin paljon kuin ennen kaikelle meitä ympäröivälle, mikä helpottaa todella paljon kevythäkkileireilyä. Neira pääsi jopa maistamaan hieman mainetta ja kunniaa ja sijoittui hienosti PUN3!

Vienalla oli hieman huonompi päivä, se säikähti jotakin juuri ennen yksilöarvosteluja eikä namit maistuneet edes juuri ennen kehää. Nauhakehässä Viena oli kuitenkin taas oma ihana itsensä, mutta menestys ei suosinut Vienaa lauantaina. Mutta todella ylpeä olen siitä, kuinka se tsemppasi nauhakehässä eikä muistanut säikähdystään enää. :)

Kiiran kanssa meillä meni ehdottomasti paremmin kuin perjantaina eikä minua sitten edes harmita enää niin paljoa. Menestystä ei Kiirallekaan suotu, mutta ainakin meidän juoksut ja poseeramiset onnistuivat. Olen tyytyväinen.

Lauantain saldo: Neira PUN3, Laika SIN1(pienet aikuiset), Loltsi SIN4 (veteraanit)

Sunnuntaina koirat olivat jo todella väsyneitä, mutta vielä kerran käytäisiin kehässä. Sunnuntain mätsärit olivat Kirkkonummella hiekkakentällä. Kokoonpano oli Tiina + Laika ja Loltsi, Jenny + Kiira, minulla oli mukana Viena ja Neira.

Yksilöarvosteluissa kaikilla meni ihan kohtalaisesti. Kiira oli todella nätisti tuomarin arvostelussa enkä voisi olla siitä ylpeämpi. Neira puolestaan hieman liikahteli tuomarin arvostelun aikana ja otti jopa muutaman laukka-askeleen juostessa. Viena oli niin väsynyt, että en edes vaatinut siltä kuuta taivaalta ja tuomari vain kulki ympärillämme ja se meni oikein mukavasti. Tuomari kehui Vienaa kauniiksi ja saimme siitä syystä punaisen nauhan. Neiralla oli todella kova vastus ja samme sinisen nauhan. Päätin viedä ennemmin Kiiran sinisten nauhakehään, mutta menestystä meille ei suotu.

Sunnuntain saldo: Kiira SIN ei sij, Neira SIN ei sij ja Viena PUN ei sij.

Kokonaisuudessaa onnistunut ja ihana pääsiäinen. Huomenna lähden taas ahkeroimaan töihin. :)








keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Neira eläinlääkärissä osa 2

Kävimme ensimmäisen kerran Mevetissä Leena Saijomaa Koulumiehellä viimekuussa. Silloin meille määrättiin Anallergenic ruokaa jatkossa (säilytettynä mahdollisimman ilmatiiviisti), kortisonia ongelmakohtiin ulkoisesti ja yhä myös 8mg joka toinen päivä suun kautta. Lisäksi kunnon pesut malaseb shampoolla kahdesti viikossa + hoitoainetta.

Tähän päivään asti kaikki on sujunut paremmin kuin uskalsin odottaa. Neirasta on taas kuoriutumassa oma rakas koirani enkä voisi olla tyytyväisempi. Se jaksaa jälleen leikkiä kahden belgin sekä muiden koiraystäviensä kanssa. Talvella nimittäin oli aika, jolloin en oikein tiennyt mitä tekisin. Neira örisi talouden muille koirille ihan turhanpäiväisesti ja otti myös yhteen heidän kanssaan muutaman kerran. Tämä on kuitenkin näillä näkymin historiaa ja Neira on oma hilpeä itsensä.

Elämä Neiran kanssa ei ole niin helppoa kuin mitä ajattelin, mutta kyllä tämä tästä. Eilen tuli eläinlääkäristä ohjeita, että jatketaan samalla mallilla ja katsotaan, jos pääsisimme suun kautta otettavista kortisoneista eroon.





maanantai 14. huhtikuuta 2014

Agilityä

Meillä oli sisätiloissa sellainen ohjauskuvioihin liittyvä kurssitunti. Se on osoittautunut oikein hyödyllisekis. Olemmehan Vienan kanssa kuitenkin ihan vasta alussa agilityn suhteen.

Vienalla olisi tänä kesänä tarkoitus osallistua Fanny Gottin kesäseminaarille, jonka järjestää Koirapalvelu Virike. Yritän saada Vienan mahdollisimman pitkälle kuitenkaan rehkimättä ihan kohtuuttomasti.

Edellisenä maanantaina aloitimme serpentiinin treenaamisen. Se sujui yllättävän hyvin. Viena ymmärsi, että esteiden yli voi hypätä serpentiininkin lailla. Linkin alla kuvaa ohjaajani Mariannen treeneistä koiransa picon kanssa. Siellä selitetään serpentiini myös todella hyvin.

Meillä oli edellisellä kerralla menossa vaihe 1 ja tänään pääsimme harjoittelemaan seuraavaa vaihetta. Kutsuin Vienan ensin yhden esteen yli ja ohjasin sen sitten toisella kädellä toisenkin hyppyesteen ylitse! Viena näyttäisi hiljalleen ymmärtävän jutun juonen, enkä voisi olla siitä ylpeämpi! 

Tarkoituksena olisi sitten saada Viena ensin hyppäämään itse yhdellä kädellä ohjattuna ensimmäisen hypyn ylitse, sitten käden vaihdoksella pyytää koira samalle puolelle esterivejä kanssani ja sen jälkeen käskeä vielä yli kolmannesta esteestä.

Ruksi olisi Viena, punainen katkoviiva Vienan juoksureitti. Minä itse juoksen/kävelen tässä punaisen katkoviivan kaaren kohdalla.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Menestyksekäs mätsäri

Tänään oli Gardenialla mätsärit. Sää ei ollut kovin suotuisa: vettä satoi ja tuuli oli kohtalainen. Mukana minulla oli Viena ja Kiira. Jenny kävi itse pet expossa ja minä sain ihanan tekosyyn olla menemättä. Kiitos Akateeminen karjakerho (Helsingin yliopiston kotieläintieteen opiskelijoiden ainejärjestön alakerho) tästä! :D

Myös Tiina ja Laika olivat muakana. He pärjäsivät pienten aikuisten punaiseen nauhakehään asti ja olivat viidensiä. Tuomari olisi halunnut palkita kaikki viisi viimeistä koirakkoa, mutta palkinnot oli jaettu jo pusseihin ja tässä vaiheessa Tiina ja Laika tippuivat. :(

Viena oli ensin vuorossa. Meillä meni oikein kivasti. Vienalta saa katsoa hampaat ja pään + yläkroppaa, mutta takapuoli ja häntä ovat vielä hieman yksityisempää. Tähän tarvitaan siis lisää treeniä. Tuomari antoikin kivasti neuvon, että jos meille tulee vieraita, niin pään tervehtimisen sijaan, voisivat rapsuttaa Vienan pyllyä.

Kiira oli myös todella hienosti. Poseeraus sujuu jo kivasti, samoin kuin juokseminen. Meille sanottiin kritiikiksi, että sujuvuutta voisi harjoitella lisää: Kiira steppaa hieman ja minä olen hidas palkkaamaan, joten voimme siis harjoitella sujuvuutta lähteä juoksemaan ja poseerata pysähdysten jälkeen. Näin ollen saisimme nopeamman poseerauksen ja sujuvan liikkeelle lähdön, josta voisi olla hyötyä myös virallisissa näyttelyissä.

Kuvassa mätsäripalkinto ruusuke, lelu ja namipussi. Myös kaksi vihreää mölliralli ruusukkeet. Mukana myös Jennyn äidin antamat kukat: lopputyövalmistui viimein kunnolla :)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Itsetunnonkohotusmöllirallit

Tarkoituksena oli hakea minulle itseluottamusta jatkamaan Rally-tokon parissa. Kiiran kanssa meille on sattunut ja tapahtunut rallyn kisaradoilla ja kaipasin juuri tällaista. 

Oli siis mölli-Alo ja Alo luokat Lägi agility ja rally-toko kisoissa. Menimme Neiran ja Vienan kanssa mölli-Alo luokkaan. Vienan kanssa tarvitsemme harjoitusta tulevia rally-toko kisoja ajatellen. Neiran kanssa menimme pitämään hauskaa. Myös Vienan kanssa on tietty tarkoitus pitää hauskaa radalla. Meillä meni mainiosti. Neira voitti Vienan pistein 97p ja ajalla 1.50min. 

Neira lähinnä juoksi seuruussa ja yritin pysyä sen perässä. Vienalla rakoili todella pahasti seuruu ja siihen on puututtava uudemman kerran jahka tässä jaksan. Se oli nimittäin aikaa kaameaa. Tuomari ei kuitenkaan keskittynyt kylttien väliseen seuruuhun, joten meidän osaltamme tämä oli sinänsä hyvä juttu Viena sai 97p ja ajan 2.25min.

Neira otti siis ensimmäisen sijan ja Viena oli toinen mölleissä. Kiiran kanssa meillä meni juuri niin kuin toivoinkin. Meillä oli hauskaa ja Kiira teki tosi hyvin. Tosin... Kiira ponnahti seisomaan, kun sen piti mennä maahan ja siitä seurasi -10p ja ei sijoitusta. Olen kuitenkin todella tyytyväinen meidän ratameininkiin. Se oli juuri se mitä menimme hakemaan: meillä oli yhdessä kivaa minun pienestä jännityksestäni huolimatta.

Kesällä olisi tarkoitus lähteä Vienan kanssa virallisiin Rally- kisoihin. :)


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Taukoa

Pahoittelut tästä koko kevään mittaisesta taukoilusta. Aloitin helmikuun alussa uudessa työpaikassa ja se on todella lopputyön ohella tuonut elämääni turhan paljon stressiä. Kyllä, luulin jo esittäneeni lopputyön 27.1 mutta se ei lopputyöntarkastajalle kelvannut alkuunsakan. Olen siis työstänyt sitä töiden ohella, jolloin koirien kanssa on kyllä treenattu ja ulkoiltu, mutta tänne kirjoittaminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä.

En vielä lupaa jatkaa aktiivisesti. JOtenkin minusta tuntuu, että lähempänä kesää vasta elämäni alkaa näyttää siltä, että tänne kirjoittaminen mahtuu aivokoppaani.

Lyhyt kertaus keväästä: Neiralla on uusi dieetti, joka toistaiseksi näyttäisi toimivan allergioihin kortisonikuurin ohella.

Viena on jälkikurssilla, agility ryhmässä ja rallytoko uraa aloittava 15kk ikäinen vauveli, jonka juoksuista ei vieläkään ole kuulunut mitään. Vienan kuvauttaminen tulee todennäköisesti kesällä mukaan kuvioihin.