Mitä ihminen tarvitsee enemmän elämäänsä kuin koiria ja kavereita? Työviikkoni viimeviikolla oli aivan kamala, mutta jotenkin kaverit ja koirat ovat saaneet sen tuntumaan aivan upealta!
Alkuviikkoa alkoi ihan normaalisti, tiistaina oli tavanomaiset jälkitreenit, joista voitte lukea tarkemmin Jennyn blogista,
täältä. Tiistaina tosin Neira pääsi korkkaamaan Ojangon agilitykentän.
Keskiviikko oli kuitenkin jotain aivan muuta: Lähdin aamuvuoroon ja puolessa välissä päivää sain tietää, että tulen myös yövuoroon samana iltana. Noh, ei auttanut kuin pyöräillä kotiin käydä päiväunill aja lähteä treenaamaan koiria.
Keskiviikkona oli Vienan vuoro päästä treenaamaan seuruuta, sivulla oloa, leikkimistä ja uusiin koiriin tutustumista juoksuista huolimatta. Toistaiseksi Viena on osoittautunut olevansa hieman haahuilevampi ja lemmenkipeämpi kuin normaalisti, mutta treeneissä ei sen kummemmin huomaa sillä olevan juoksut.
Illalla tosiaan lähdin yövuoroon. Torstai aamuna menin pikalenkille koirien kanssa ja nukkumaan. Herätessäni ehkä kahden aikaan, lähdimme pikavauhtia ojankoon treenaamaan. Tälläkin kertaa otin Vienan mukaan treenaamaan juoksuista huolimatta. Ojankoon onneksi saa viedä juoksuisen koiran, jos se on tauolla aitojen ulkopuolella ja pitää juoksupöksyjä treenatessa. Viena hieman haahuili, mutta ymmärsi lopulta mitä poli tarkoitus harjoitella. Ymmärsin vasta treenien puolessa välissä, että Viena ei ollut aiemmin ollut Ojangossa ja helpotin sitten treenejä, jotta Vienalla olisi mahdollisuus onnistua.
Torstaina kävin myös Kiiran kanssa rallytokon kisamaisissa ratatreeneissä
Koirapalvelu Virikkeellä. Meillä meni minusta todella kivasti. Kiiralla ja minulla oli todella kivaa ja siitä olen todella tyytyväinen.
Illasta kävimme vielä lenkillä, jotta Neirakin pääsi hieman ulos jolkottelemaan!
Perjantaina olin lyhyessä aamuvuorossa, jonka jälkeen otin Neiran mukaani Ojankoon hurjastelemaan hyppy/putkirataa. On Neira kyllä mainio agility eläin. Neiralla tosin on todettu löysät kintereet ja yritän pitää aksaamisen mahdollisimman kivuttomana, lyhyenä ja mahdollisimman rasittamattomana. Pyrin siis pitämään rimat alhaalla ja treenit helppoina.
Viena puolestaan pääsi jäljestämään jälkitreenien merkeissä. Vienalla on ollut ongelmana olla ilmaisematta keppejä jäljeltä, tai se huomaa ne kyllä, mutta jälki vie kettutyttöäni ennemmin kuin niiden ilmaiseminen.
Tästä syystä päätin tehdä Vienalle kolme lyhyttä jälkeä joiden alussa olisi keppejä ilmaistavana, jos Viena ei ilmaise keppejä, se ei pääse jäljestämään. Olin todella ihanasti yllättynyt, kun Viena yllättäen meni makaamaan kepin äärelle, jota en edes huomannut. :D Luulen, että olisin ollut jännittynyt tai typertynyt, jos olisin itse nähnyt kepin, muttanäin asiat sujui loistavasti.
Viena suoritti kaikki kolme jälkeä hienosti ja todella ilmaisi kaksi jokaisesta aloituskepistä ja pääsi täten jäljestämään. Jipii!
Lauantaina kaikki kolme koiraa saivat levätä. Minä vietin vapaapäivää ihan vain kotona löhöillen ja koirat pääsivät parin tunnin metsälenkille
Sunnuntaina jatkoimme treenitäyteistä elämäämme seuraavanlaisesti: kaikki koirat saivat aamupissan aikana suorittaa aamutreenejä, jonka jälkeen lähdin tekemään Vienalle jälkeä.
En voinut edes kuvitella, että jäljestys sujuisi noin hyvin. Viena tuntui perjantaina älynneen keppien ja jäljestämisen yhtälön, eli että keppiä haistamalla ja sen ilmaisemalla jäljestystä saa jatkaa. Ihana nokkaeläin minull akyllä on!
Tästä innostuneena jatkoimme treenaamista hieman. Kiiran kanssa teimme oikean ja vasemman puolen seuruuta, oikealla ja vasemmalla ärsyttävää ärsykekontrollia makaamisen, seisomisen ja situmisen kanssa, joka sujui yllättävän hyvin jopa.
Vienan kanssa teimme lyhyitä seuruupätkiä, jotka olivat tiiviitä ja siitä on hyvä jatkaa tällä viikolla eteenpäin. :)
Ennen yövuoroon lähtöä klävimme vielä juoksuttamassa Kiiraa, Neiraa, Vienaa, sekä Tiinan Laikaa ja Loltsia.
Tästä on hyvä jatkaa! :)
