Treenaava lohikäärme

Smaugista on kasvamassa mahtava treenikoira minulle. Vienassakaan ei ole mitään vikaa, mutta nuori Smaug on eritavalla ihana.

Vienaa on aina ollut hankalampi palkata namilla, joten on aivan mahtavaa miten liekeissä Smaug on ruokapalkallakin. Lelupalkalla molemmat palkkautuvat hyvin myös.

Olen hieman potenut blogiväsymystä ja jonkinlaista treeniväsymystä syksyn ja talven aikana, mutta lumen sulaessa toko/rally-toko ja agilitysydämeni herää jälleen henkiin.

Olen suunnitellut Vienalle tälle keväälle ja kesälle hyppyratoja. Viena tuli puomilta alas 2015 talvena enkä viime kesänä saanut treenattua korkeanpaikankammoa kuntoon. Pohdin pitkään että luovuttaisinko Vienan kanssa agilityn osalta kokonaan, mutta sitten... Viena syttyy aina niin ihanasti agility kentällä, että pakkohan sitä on vain tsempattava itsekin ja yritettävä.

HSKH:n jäsenenä pääsemme kuitenkin treenaamaan Ojankoon niin paljon kuin vain on mahdollista ja oma koutsimme Marianne Meyer on luvannut auttaa yksäreillä meitä myös. Eiköhän tästä vielä eteenpäin!

Smaugin osalla taas... ah. Ihana treenikuume ja kisakuume heräävät vain! Smaug treenaa tällä hetkellä sivulletuloa, seuruun alkua ja kaukojen pohjia tokoon. Silmissäni kuitenkin vilahtaa syksylle kisakalenteria, joten eiköhän tästä pidä ryhtyä hommiin sitten!

Treenikuvia ja postausta luvassa myöhemmin!

Mikä viikonloppu!

Lauantaina volvo suuntasi nokkansa kohti Kangasalaa, kohti Joy of Learningin kurssia ja mahtavaa viikonloppua! Ihana ystäväni Tiina jäi meille katsomaan Smaugia ja Vienaa lauantaiksi. Kiitos vielä siitä! Sunnuntaina koko poppoo 3 ihmistä ja 5 koiraa lähdimme ajamaan.

Kurssipäivät vietin Jennyn ja kahden muun uuden tuttavuuden kanssa. 

Lauantaina sainkin tehdä jotakin todella mahtavaa! Koulutin kanoja! Aluksi minua jännitti ihan toden teolla. Elävä kana, minun hyppysissäni? Apua! Aivan uusi tuttavuus minulle. Me harjoittelimme ensin kanojen kohtelua jotta saisimme ne häkeistä nostettua treenipöydälle mahdollisimman hyvin. Lopulta jännityskin hieman hälveni ja koulutaminen oli aivan mahtavaa.

Kanat olivat todella nopeita oppimaan, vaikka pääasia olikin, että sitä itse oppisi paremmaksi kouluttajaksi ja paremmaksi naksuttelijaksi. Me opetimme värierottelua yhdelle linnule ja muotoerottelua toiselle linnulle. Lopuksi koulutimme vielä noutokapulan nostamista ja poliisiauton vetämistä. Se oli todella silmiäavaavaa ja todella ihanaa. Sanoinkuvaamattoman mahtava kokemus. Suosittelen kyllä kaikille, jotka ovat kiinnosuneet eläintenkouluttamisesta.

Sunnuntaina oli koirapäivä. Koirille opetimme kosketuskepin koskemista, hihnassa kävelyn alkeita ja uudenlaisia eväitä hihnakäyökseen. Keskustelimme paljon koirien kouluttamisesta yleensä ja itse pääsin samalla treenaamaan omien koirien häkkikäytöstä. 

Lopuksi kävimme vielä vilvottamassa kaikkia koiria järvessä ennen kuin lähdimme ajamaan takaisin kotiinpäin.

Kaikenkaikkiaan mahtava viikonloppu!

Tätä kokemusta jään varmaan vielä omassa päässä työstämään ja palaan varmasti tämän viikonlopun kokemuksiin!

Belgialaisia ja yksi nahka

Olimme eilen isolla porukalla juoksemassa. Belgianpaimenkoiria taisi olla kahdeksan. Minun Neira oli ainoa muun rotuinen. Ei kai se koskaan opi, että ei ole belgianpaimenkoira. Mukana olivat siis: Daisyn koirat: Zeus , Deimos, Sinister. Anitan koira Guru, Jennyn oma Kiira. Riikalta mukana oli Ruki  ja Rena . Minulla oli tietenkin mukana omat rakkaani Neira ja Viena. 

Eilen otettiin satoja kuvia. Minä julkaisen muutaman. Lisää löytyy kiharagalleriasta. Myös Riikan kuvagalleriasta löytyy kauniita kuvia.

Zeus, Guru ja yksi Neira

Kiosan's Phoebe (Aragon vom Wildweibchenstein ♥ Grimmendans Fara) & Boui Moravia Merilen (Corsini Maxime ♥ Saki Deabei)

Vasemmalta: Hard Candy's Blue Heaven, Mustantuiskun Savannah, Kiosan's Phoebe, C Ya Soon! z Kovarny, Boui Moravia Merilen, Goldshimmers Kissing my dreams, Mustantuiskun Sinister, Majesty de la Terre Sauvage ja Van de Pillendijk Kharon

Reissun päällä

Me päätimme lähteä Turkuun tapaamaan kavereita kokoonpanolla Kiira, Viena, kämppis ja minä. Neira joutui jäämään kotiin potemaan juoksuja. Aika tyytyväisesti se jäikin syömään luita ja maksamakkarakongia. Päivästä näytti tulevan aurinkoinen ja hyvä niin, sillä kuvia tuli otettua Jenynn toimesta runsaasti. Enemmän kuvia löytyy täältä. 

Vienalla oli eilen ensimmäinen pitkä matka edessään. Me kävimme nimittäin tapaamassa belgejä ja muita kavereita. Yilan, beuceron 1v ja 8kk, joka on minulle jo ennestään tuttu, mutta Viena tapasi hänet ensimmäistä kertaa. Barbi, belgianpaimenkoira tervueren 3v 11kk. Harmi, belgianpaimenkoira tervueren 1v 9kk.  Pinkki, belgianpaimenkoira tervueren 6v 8kk ja Sälli, belgianpaimenkoira tervueren n.7kk. 

Autossa Viena pääosin nukkui. Me liikumme niin paljon muutenkin tienpäällä, että Viena alkaa olemaan jo aika tottunut autoiluun. Tämä kaksituntia kestävä reissu olikin aika mainio kokeilu koiralle, että kestääkö se tällaisen matkan ja hyvin kesti. Toisaalta onhan Viena matkustanut sellaisen 30h matkan kuljetuskopassa silloin kun se tuli Suomeen. Mökille on matkaa noin kolme tuntia, joten luulisi Vienan selviytyvän siitäkin sitten, kun on sen aika.

Yilanin tapaaminen meni aika hauskasti. Viena lähinnä juoksi Kiiran ja Yilan perässä. Viena näykki Yilanin takapuolta ja örisi sille huomiota hakien. Välillä Viena tuli minun hihaani repimään ja purkamaan tylsyyttään. Annoin sille narunpätkän leluksi, jotta hihani säästyisi! Vienalla on todella ruma tapa tulla repimään vaatteista, jos sillä on energiaa, mutta kaverit eivät ymmärrä juoksuttaa sitä. Lisää kuvia tästä tapaamisesta löytyy tästä ja muutama yksittäiskuva Vienasta täältä.

Välissä kävimme itse syömässä ja hieman lämmittelemässä. Kiira ja Viena saivat myös nukkua puolitoista tuntia ennen kuin tapasimme seuraavat koirat.  Olin iloinen, kun Vienakin vain nukkui autossa rennosti. Me jätimme ne autoon, kun haimme itse ruokaa. Viena ei pihahtanutkaan!

Barbi eli Flammeus Queen of the Rings on toipilaana, joten hän ei saanut leikkiä muiden koirien kanssa, mutta Viena sopi tälle nuorelle aikuiselle oikein hyvin.Barbi leikki todella ihailtavan kauniisti Vienan kanssa. Olin todella tyytyväinen tällaisesta kokemuksesta aikuisen koiran kanssa. Barbi ei juossut päin eikä kiusannut. Se oli sellaista oikein lämminhenkistä painia ja riehumista, mikä sopi tälle melkein nelivuotiaalle leikkauksesta toipuvalle belgialaiselle nartulle.

Koko porukan kanssa eli: Harmi, Pinkki, Sälli, Kiira ja Viena - leikittiin sitten paljon riehakkaammin. Oikeastaan se taisi mennä niin, että kaikki juoksivat nuoren Sällin perässä ja kiusasivat häntä. Vienakin sortui tähän mikä ei ehkä ole se paras leikkikokemus minkä sille tahtoisin. Viena siis tosiaan juoksi aikuisten kanssa kiusaamassa Sälliä haukkuen. Välillä otin Vienaa rauhoittumaan, koska se meni vähän turhan överiksi. Olin kuitenkin tyytyväinen, että Viena ei vain kyhjöttänyt jaloissani, vaan uskalsi lähteä riehumaan muiden kanssa.

Kokonaisuudessaan olen todella tyytyväinen reissuun. Viena jaksoi koko automatkan oksentamatta tai autoon virtsaamatta. Se lähinnä vain nukkui siellä rennosti. Jes! Myös eri koira tapaamiset menivät hyvin. Olin todella tyytyväinen Vienan leikkiin Barbin kanssa. Se oli ehkä parasta koko päivässä. En edes tiennyt, että koira voi leikkiä niin nätisti pennun kanssa. :)

Hups...

Minä menin vahingossa rakastumaan belgianpaimenkoiran vauvaan. Boui Moravia Merilen on tytön nimi. Kyseinen pentu tuli nyt sitten sijoitukseen minulle. Minä niin totaalisesti rakastuin tähän, että pitkän harkinnan ja omien voimavarojen punnitsemisen jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että otan pennun. Minä niin kerrassaan rakastuin sen luonteeseen tavatessani sen ensimmäisen kerran.

Viena tapasi ensimmäistä kertaa Neiran ja Kiiran yhteislenkillä. Eikä se paljosta hätkähtänyt. Belgitapaamisessa oli aikamoinen haukuntakonsertti käynnissä ja Viena katsoi silti lähinnä vierestä. Viena osoitti heti ihanan avoimia merkkejä, että olin aivan äimistynyt. Se ei ollut koskaan tavannut minua eikä kämppistäni. Molempien syliin se juoksi miettimättä. Viena jopa kävi istumaan kämppikseni päälle tämän asettuessa makaamaan ottaakseen kuvia. Se oli todella hämmästyttävää.

Tämä pentu on aivan uskomaton. Se on perusluonteeltaan seesteisen rauhallinen, mutta tarvittaessa siitä löytyy kyllä tulta. Sen taistelutahto on kohtuullinen ainakin alustavasti näyttää siltä. Terävyydestä en ole ihan vielä varama, että millaiiseksi se kehittyy, mutta katsotaan miten meidän käy. Vienan emä on aikamoinen suojelukoira, vaikka sillä ei tuloksia vielä olekaan. Isällä taas on tuloksia jäljessä ja tokossa, niistä voitte lukea enemmän tästä. Emän treeneistä video.

Minulla on nyt siis käsissäni Neira 9kk ja Viena 3kk. Saa nähdä kuinka näiden kahden riiviön kanssa pärjään.

En aio lopettaa Neiran kanssa treenaamista, vaikka pentu tulikin taloon. Näyttelyt ehkä saattavat jäädä vähemmälle ihan vain siitä syystä, että collie ja belgikehät saattavat olla todella kaukana toisistaan, mutta katsotaan kuinka niiden käy. Mätsärit ovat kuitenkin aina hyvää treeniä, joten niissä aion Neiran kanssa yhä käydä.

Vienan kanssa olen miettinyt harrastuksiksi tokoa ainakin aluksi. Mahdollisesti myös hakua ja agilityä. Vienan kanssa riippuu hieman tyttösen luonteesta ja siitä kuinka opin kouluttamaan sitä. :)

Voitte siis myös varautua ulkoasun muutoksiin, kun pentu tuli.

 

Belgialaisia

Neira pääsi tänään tapaamaan laumallisen belgianpaimenkoiria. Apua! Tämä ei auta yhtään belgikuumettani.

Neira tapasi siis Sinisterin, Deimoksen ja Zeuksen. He olivatkin entuudestaan tuttuja. Enempää heistä tässä blogissa. Tämän lisäksi tapasimme myös Gurun ja Remin. Heistä enemmän täällä.

Neira suhtautui yllättävän hyvin kahteen uuteen belgialaiseen. Neira taisi kyllä hieman jännittyä Remin yrittäessä leikkiä nahkalapsen kanssa. Neira nostatti nimittäin niskakarvat ensin pystyyn. Sen ihmeempää Neira ei kuitenkaan keksinyt. Ei se kauaa kahta vierasta koiraa ihmetellyt ennen kuin se juoksi heidän matkaansa iloisesti.

Ja mitkä spurtit! Guru oli sellainen juoksuttaja, että oksat pois. Neira viihtyi tämän belgiuroksen seurassa varmaan juuri siksi. Neira kun niin tykkää juosta itsekin. Ensin Guru ei ottanut lämmetäkseen sille. Mutta lopulta Neira kelpasi sille juoksukaveriksi. Neira tykkäsi lopulta Gurusta todella paljon.  Se niin luulee olevansa belgialainen itsekin.

Huomasin myös, että Neira oli yllättävän kiinnostunut kepeistä. Olen tietoinen, että se on ollut koko ajan kiinnostuneempi kepeistä, mutta tänään se yllätti. Tyttö etsi kepin ja lähti juoksemaan sen kanssa. On se ennenkin sitä tehnyt toki, mutta jotenkin se tänään yllätti minut. Minulla todella on käsissäni keppejä rakastava koira. Ehkä siksi Neira on kiinnostuneempi palloistakin. Ehkä sillä on heräämässä saalisviettiä?

Taistelutahtoa Neiralla ei ole, että ei se jää lelujen kanssa leikkimiään. Se kuitenkin lähtee perään. Joten saalistaja minulla taitaa tuossa vieressä olla. Ainakin jonkinlainen saalistaja. <3 Se on sinäänsä ihan mukavaa. Helpottaa huimasti palkkausta. Olisi aivan mahtavaa jos Neira olisi koko lopun ikänsä ahne, mutta palkkautuis myös hyvin leluilla!

Lisää kuvia löytyy kiharagalleriasta ja Riikan galleriasta.

Neira ja Guru

Neira, Kiira ja Guru

Neira saa varmaan kohta taas lumipesun Kiiralta <3

 Lumipesu

<3

Guru, Rem ja Neira

Neirastako näyttelykuningatar? III

Tänään oli taas mätsärit Salossa. Mukana oli Kiira, Neira ja Samba. Neiralla meni edes hieman paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta ei sen kohdalla voi hyvästä puhua. Enemmän Kiirasta ja Sambasta löytyy täältä.

Neira

Neira seisoo ihan hyvin. Sen asento on vain aivan vino eikä se oikein malta pysyä kuin lyhyitä pätkiä paikoillaan ennen kuin yrittää vaihtaa istumaan tai makaamaan. Seisomisesta Neira sai kuitenkin erinomaista. Tätä täytyy kuitenkin harjoitella. Collie pitää ymmärtääkseni esittää niin, että koira asettuisi itsenäisesti oikeaan asentoon. Koiraa kuitenkin saisi kopeloida niin, että se näyttää hyvlältä. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Tuomari saa kosketella Neiraa aika hyvin. Mätsäreissä tuomarit pyytävät välillä antamaan namia, jotta koira assosioisi tuomarin kopeloinnin jatkossakin hyviin asioihin. Neira suoriutui siitä oikein hyvin ja tahtoi hyppiäkin tuomaria vasten. Siitä sai ehkä plussaa? :D

Neiran ravaus sitten. Voi huokaus... En ensin ajatellut ilmoittaa Neiraa ollenkaan, koska viimeksi se vain näykki reittäni. Minä ajattelin kuitenkin antaa sille vielä yhden mahdollisuuden. Tänään hampaiden kohteena ei ollut reiteni, vaan housujeni lahje. :D En päässyt ravaamaan kunnolla, kun Neira alkoi paimentaa minua. Ehkä minä näytän liikaa lampaalta aina mätsäreissä tai jotain? :D Neira tosiaan paimenhaukkui minua ja näykki 

Sijoituksemme oli kuitenkin omaksi yllätyksekseni pun ei sij. Olin ehdottomasti odottanut sinistä nauhaa.

Neiran arvosteluksti

Kiira

Vein myös tapani mukaisesti Kiiran tänään kehään. Kiiran kanssa olen edistynyt todella hyvin. En enää itse jännitä kehään menoa. Olemmehan aika mätsärivarma parivaljakko. Sain kommenttia, että minun täytyy juosta vielä kovempaa, jotta Kiira saisi ravattua vielä paremmin. Täytyy siis mennä Kiiran kanssa harjoittelemaan juoksemista.

Kiiran kanssa saimme myös kommentteja, että on opetettava Kiira seisomaan paremmin näyttelyissä. Kiira ei enää väistä tuomaria eikä tyttöä tarvitse enää lahjoa. Tämä on aivan mahtavaa! Olen Kiirasta todella ylpeä. Kiira antoi katsoa hampaatkin oikein hyvin. Tämä alkaa näyttää hyvin lupaavalta tammikuun virallisia näyttelyitä ajatellen. Ne tulevat olemaan ensimmäiset viralliset näyttelyt joissa Kiiran esitän. Ihanaa!

Odotan jo oikein innolla niitä virallisia näyttelyitä. Tavoitteena onkin kerätä Kiiralle sertejä. :) Minä pidän yhä enemmän näyttelyistä. En ehkä siksi että niitä tarvitaan jalostukseen, vaan siksi, että onhan näyttelytreenaaminenkin treeniä. Tämä on minun ja Kiiran yksi ainoita yhteisiä harrastusksia ja minä pidän Kiiran kanssa työskentelystä.

Kiiran sijoitus oli pun ei sij. Olen kuitenkin päättänyt, että sijoitumme vielä jonain päivänä mätsäreissä!

Paikalla oli myös sattumalta Kiiran kasvattajat ja tapasimme siis muitakin belgejä. Minulle tuli jälleen niin hirvittävä belgikuume. Se on vain vahvistunut, kun olemme nähneet viime aikoina niin paljon belgejä. Huoh. Ehkä vielä joskus?

Kiiran arvostelu

Samba

Vein tänään myös Samban kehään. Samba ravasi yllättävän kivasti. Sen kanssa ei ole sitä koskaan harjoiteltu ja minun kanssa se ei ole kauheasti ollut. Meillä synkkasi kuitenkin ihan kohtuullisesti. Samba juoksi vierelläni tyytyväisenä.

Samba ei kuitenkaan oikein osaanut seisoa paikoillaan. Se ennemmin istui. Auttoi kuitenkin hieman, kun Jenny tuli seisomaan ja huhuilemaan sitä. Silloin se ainakin seisoi ja katsoi eteenpäin. :)

Sambasta huomasi, että se ei ole oikein ahrjoitellut näyttelypöydällä seisomista. Se istahti minun kainalooni tutkimisen ajaksi. Samba antoi tuomarin kopeloida itseään ja katsoa hampaat, mutta kun tuomari puhui minulle lopuksi, niin Samba kiipesi olkapäälleni turvaan. Tuomari ehdotti silityslaudan käyttöä harjoitteluun. Se on sen verran kapea, että jos koira pärjää sillä seistä nätisti, niin eiköhän se sitten hoida kaikki muutkin leveämmät pöydät ja tasot. ;)

Samban sijoitus sin ei sij. Samba pääsi kuitenkin jatkokierrokselle, mutta ei sitten kuitenkaan sijoittunut.

Minusta oli mukavaa, että mätsäreissä oli kirjalliset ja suulliset arvostelut! Kiskon facebook sivut: http://www.facebook.com/pages/Kiskon-Agility-Ry/189422051103995?fref=ts
Salon mätsärit:  http://www.facebook.com/pages/Salon-Koirahalli/220731314664455?ref=ts&fref=ts

Minä ja Neira

Julia & Dana, (auspai),Nina & Troy, (beuceron) minä ja Kiira,kaukkari(?)

Minä ja Kiira

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Tapasimme tänään uuden tuttavan. Seitsemänvuotiaan belginpaimenkoiranartun. Neira yritti muutaman kerran leikkiä tämän vanhan belgialaisen kanssa. Tyttöni kuitenkin älysi vanhemman nartun varoittavat eleet eikä ottanut turpaansa tällä kertaa. Ihanaa! Ehkä Neira tosiaan oppii koirasosiaalisemmaksi koko ajan.

Kävimme myös lenkillä vanhojen tuttujen kanssa. Tapasimme sekarotuisen Meerin. Kiira ja Meeri ovat yleensä leikkineet keskenään, mutta tänään Neira sai myös leikkiä Meerin kanssa. Kuvia tässä! Lisää löytyy myös kiharagalleriasta.

Tara ja Kiira

Meeri, Kiira ja Neira

Meeri ja Neira

Neira ja Meeri