sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Vuoden mätsärikausi avattu

Tosiaan. Vuosi on vaihtunut ja mätsäreitä löytyy taas. Lauantaina olin handlerina Kiiralle ja Samballe. Neira jäi kotiin harjoittelemaan yksinoloa, koska tänäviikonloppuna on toisetkin mätsärit.Tänään taas oli mätsärit Hakunilan Ojangossa, vuokkoset areenalla. Kokoonpanolla Kiira ja Neira.

Kiira
Lauantaina Kiiralla meni mielestän oikein hyvin edelliseen näyttelyyn verrattuna. Olimme hallissa Hyvinkäällä. Kiira stressasi alussa, mutta lopulta menin hallin toiseen päähän odottamaan Kiiran kanssa meidän vuoroa. Kiira katseli kyllä Jennyn suuntaan, mutta olin tyytyväinen, että se otti kontaktia minuun Jos ette muista edellistä kertomustani, niin voitte lukea paremmin tästä. Lauantaina Kiira tosiaan antoi tuomarin katsoa hampaat oikein hyvin, vaikka tuomari melkein laski hampaita. Myös vartaloon sai koskea ongelmitta. Hieman Kiira kyräili tuomaria, mutta ei enää oikeastaan väistänyt. :) Stressaantuneesta olotilasta ei oikeastaan ollut jälkeäkään kehässä Olin siitä aika tyytyväinen. Punaisten ringissä Kiira olisi ennemmin haistellut/leikkinyt toisen koiran kanssa kuin ravannut inun kanssani. :D 

Tulos oli PUN ei sij.

Tänään Kiiran mätsärit menivät hieman penkin alle. Minua itseä hieman taisi jännittää. En oikein edes ymmärrä mikä. Ehkä alitajuisesti jännitin, että Kiira edistyisi eilisestä? Kiira on siihen todella herkkä ja oli selkeästi eilistä stressaantuneempi Toisaalta mätsärit kestivät hieman kauemmin ja olin selkeästi vähemmän aikaa ilman Jennyä kehän laidalla ennen kuin menin kehään. Huokaus. Jäi hieman harmittamaan.

Ei Kiira siis suuresti oireillut. Hieman huonommin antoi katsoa hampaat kuin eilen ja ravatessa veti hieman enemmän pois kehästä kuin eilen, mutta ei ollut mitään maailmanloppuja. :) Viimeisessä sinisten kehässä Kiira kuitenkin minusta myös säikähti jotakin. Itseäni hermostutti myös, joten osasyy voi tosiaan olla se. Siinä vaiheessa olimme odottaneet neljä tuntia hallissa.

Tulos oli SIN ei sij.

Samba
Samba oli eilen hyvin stressaantunut kehässä. Ei se oikeastaan ole aiemmin stressannut. Minua hieman harmitti. Samba kuitenkin seisoi jopa tällä kertaa. :D

Samban kanssa on aika hauskaa olla mätsäreissä. Se saa yleensä aina punaisen nauhan, vaikka ei osaa seistäkään kunnolla. Samba ravaa kyllä todella hyvin. Kai Sambassa on joku söpöysfaktori, joka saa tuomareiden sydämet sulamaan ja antavat sille aina punaisen. :D

Tulos oli PUN ei sij.

Neira
Neiran olin tänään todella tyytyväinen. Ei se vieläkään malta seisoa paikoillaan, kun sitä kosketellaan, eikä se ymmärrä poseeratakaan. Neira luulee, että se tekee väärin, kun ei saa koko ajan nakkia ja tarjoaa kaikkea muuta. :D Ihana operantti koira. <3

Neiran ravaukseen olin tänään todella tyytyväinen. Ensimmäisellä kierroksella pidin Neiraa kauempana reidestäni, että se ei tarttuisi siihen hampaillaan, mutta toisella sinisten kierroksella minun ei tarvinnut. Neira ravasi todella kauniisti eikä yrittänyt tarttua reiteeni! Olin todella tyytyväinen. Tämä kuitenkin saattoi olla vain sattumaa, joten en tuuleta vielä. Olen kuitenkin aika tyytyväinen.

Tulos oli SIN ei sij.




keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Neiran uudet vermeet

Nyt on shoppailtu!

Onko teillä suipponokkien omistajilla hankaluuksia löytää pantoja, jotka pysyy päässä? Minun älykäs Neirani on nimittäin oppinut tulemaan kaikesta ulos. Aluksi meillä on ollut käytössä hurtan puolikuristavia pantoja. Nämä tuntuivat aluksi oikein hyviltä. Ostin kuitenkin Neiran ollessa 5kk sille liian suuren pannan ja eiköhän se oppinut tekniikan kuinka tulla ulos: hieman löysätään pantaa ja sitten pujotetaan pää ulos. Huokaus! Tämän jälkeen onkin täytynyt ostaa juuri täydellisen kokoinen panta, jotta se pysyy edes jotenkin.

Ratian panta ei oikein käy: se on liian liukas ollessaan niin pehmeä, joten Neira pääsee aika hyvin siitä ulos. Kokeilimme myös hurtan sellaista ohutta mokka/nahka pantaa, joka näytti aluksi ihan hyvältä. Neira ei päässyt pujahtamaan ulos ja oli hyvin ohjattavissa. Sen ongelma oli vain siinä, että eräänä iltana se kastui lumihangessa ja Neira nykäisi yllättävän lujaa sen ja Kiiran juuri keksiessä leikkiä, joten mokka petti ja hihnan lenksu jäi vaan hihnaan, mutta koira oli vapaa. -,-


Ostin Neiralle uudet Hurtan valjaat ja hihnan. Neiran aiemmat panta ja hihna ovat olleet vaalenpunaiset, mutta se ei ole yhtään vaaleanpunainen mieleltään. Minun Neira on enemmän sellainen rämäpää duudsoniö, joka tekee ennen kuin miettii. Tämän takia valitsin Neiralle armeijanvihreää kuosia, joka on höystetty oranssilla tuomaan esiin Neiran kuitenkin olevan tyttökoira. Neiralla on siis pääsääntöisesti valjaat käytössä, mutta niissä se ei oikein ole hihnalenkillä ohjattavissa, joten siksi tahdon pannan. Lopulta päädyin jälleen hurtan pantaan. Katsotaan kuinka tämä kestää käytössä.


Neira on myös saanut uuden takin treenejä varten. Treenaamme agilityä välillä kylmähallissa, joten on todella mukavaa, jos saa jotakin lämmintä ylle tauoille. Kyseinen takki on omatekemä. Kiitokset Jennyn äidille!

Takki soveltuu tietenkin myös -30 asteeseen. Oletan Neiran viimeistään silloin palelevan ulkona. Muuten se ei siis tosiaan ole osoittanut mitään palelemisen merkkejä -20 asteen pakkasellakaan. Tosin koirat liikkuvat koko ajan lenkeillä, joten ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Takista olikin hurjasti hytyä täällä etelässä ollessa - 30 lenkillä.






















Onko teillä koirat palelevaisia vai pysyvätkö lämpiminä?

maanantai 21. tammikuuta 2013

Luminen lenkki

Tällä kertaa kuvat ovat ihan minun itse ottamia. Yleensä vain odotan, että joku toinen ottaa kuvat. Älkää siis ihmetelkö aiempaan laatuun verrattuna tänään hieman surkeampaa tavaraa. :D



























































































sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Agilityä

Neiran kanssa olemme jälleen olleet treenailemassa halleissa. Keskiviikkona meillä oli oma tunti ilman ohjausta ja se meni ihan kohtalaisesti. Myös tänään olimme ilman ohjaajaa omatoimisesti treenaamassa kokoonpanolla Kiira, Elsa ja Neira.

Meillä oli käytössä uusi putki. Se täytyi ensin houkutella nakilla läpi suorana ennen kuin Neira uskaltaa moiseen mennä. Siellä harjoittelimme sen jälkeen Neiran hyppäämistä vinojen esteiden yli oikealta ja vasemmalta. Tämä sujui oikein loistavasti ja olin oikein tyytyväinen treenien päätteeksi. Neirakin oli todella väsynyt. Se oli tehnyt kovin keskittyneesti, vaikka Kiira treenasi vieressä ja olin todella ylpeä siitä.

Tyhmä minä ajattelin suoraan jatkaa tästä sunnuntain harjoituksissa. En sitten osannut huomioida, että Neiralle esteet olivat uudet ( ne olivat leveämmät kuin mihin olemme tottuneet, joten minä olen kauempana = on erillaista ohjata Neiraa. Olen eri kohdassa meidän juostessa). Myös putki oli tietenkin uusi.

Tänään ei siis mennyt kovin hyvin. Putki liikkui, joten Neiran oli vaikea löytää sitä, kun se ei ollut suoraan reitillämme. Neira ei älynnyt mennä putkeen tänään hypyn jälkeen. :( Myös häiriöt olivat suuremmat: uusi halli ja uusi ihminen + koira treenaamassa meidän kanssa. Neira ja Elsa ovat toki tavanneet ja kerran aiemmin treenanneet, mutta silti lasken heidät uudenlaiseksi häiriöksi. Olisi pitänyt helpottaa hieman eikä vaatia kuuta taivaalta Neiran kanssa.

No, ensi kerralla tiedän sitten paremmin. :)

1. Tätä teimme keskiviikkona omissa harjoituksissa. Sininen viiva on oma suuntansa ja punainen omansa.
2. Molemmat suunnat.
3. Tätä yritimme tänään, mutta se meni vain kerran tällaisenaan läpi. Lopulta pilkoin sen kahdeksi hypyksi erikseen ja putkeksi erikseen. :) Ehkä ensi kerralla vähemmässä häiriössä. :)
Putki
Tauolla


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kiiran näyttely

Lahden ryhmänäyttely 13.01.2013

Tänään oli Kiiran ensimmäiset viralliset näyttelyt. Mätsäreissä tosiaan olemme juosseet syksyn aikana. Seitsemässä mätsärissä taisimme olla. Tarkoituksena oli vähentää minun jännitystä näyttelytilanteissa ja Kiiralle sopiva luoksepäästävyys. Mätsäreissä Kiira antaa tuomarin hyvin katsoa hampaat. Enemmän syksyn mätsäreistä voitte lukea täältä.

Aluksi kaikki näytti menevän todella hyvin. Olimme tosiaan tehneet töitä syksyllä sen eteen, että Kiira olisi rennosti hallissa ja tottunut koriahälinään. Lisäksi olimme harjoitelleet sitä, että Jenny on kehän laidalla, eikä Kiira vetäisi sinne. Kaikki näytti olevan hyvin ja koin, että olimme todella valmiita näyttelyihin. Mitä mielestäni yhä olemme.

Jotakin kuitenkin tapahtui puolisen tuntia halliin tulon jälkeen. En tiedä säikähtikö se jotakin vai mikähän sille tuli. Kiiran kanssa on ollut aiemmin ongelmia, että se on säikähtänyt hallissa oven pamahdusta tai vastaavaa, mutta tänään mitään sellaista Kiiran olotilaa selittävää ei oikein löytynyt. Se on aiemminkin ollut halleissa. Toisinaan se on säikähtänyt, mutta on se muutamat kerrat ottanut oikein rennostikin.Yhtäkkiä Kiira vain vaikutti stressaantuneelta. Yritin lievittää sitä lähtemällä kävelylle hallin ympäri ja hetkellisesti se näyttikin rauhoittuneen. Tultuamme takaisin omalle paikalle Kiira kävi nukkumaan tuolien alle. Olin kuitenkin hieman huolestunut, että mites Kiira reagoi kehässä.

Kehään mentäessä Kiira oli yhä rauhaton. Se veti kovasti pois kehästä. Tyttö taisi olla niin stressantunut, että näyttely ei maistunut. :( Tämä oli todella harmillista, koska viimeisten mätsäreiden jälkeen tuntui jo todella hyvältä. Tuntui siltä, että Kiira on valmis. Harmittaa, mutta ehkä seuraavalla kerralla menee jo paremmin. Kiira on kuitenkin nuori koira, joten toivoa on, että se tottuisi.

Kiiran arvostelu:
"Mittasuhteet sopivat, mutta koira lihavahkossa kunnossa. Hyvä pään muoto. Kookkaat, oikein kiinnittyneet korvat. Hyvä ylälinja. Etuosan liikkeessä vähän löysyyttä. Ei parhaassa karvapeitteessä. EH 4"

Enemmän Kiiran puuhista voit lukea täältä.

Pääsin minä muitakin belgialaisia viemään kehään.

Ensimmäisenä vein Deimoksen Van de Pillendyk Kharon, jonka olen aiemminkin vienyt kehään. Deimoksen touhuista voitte lukea enemmän täältä. Deimoksen kanssa jännitin yhä itse hieman. Ensimmäiset viralliset nyttelyt kuitenkin minulla. Deimos ei siitä kuitenkaan piitannut. Se oli vain oma ihana itsensä. Deimos ei todellakaan stressannut olla äidistään poissa muutaman metrin päässä. Siinä se jökötti ja odotti ohjeita. :) Deimos sai tulokeksi ERI2. Onnea! :)

Toisena belgialaisena vein Gurun, C Ya Soon! z Kovarny. Gurun olen kerran aiemmin tavannut. Olimme suurella belgiporukalla leikkimässä. Siitä voitte lukea paremmin tästä. Gurun kanssa oltiin selvästi harjoiteltu kotona. Minun ei paljoa tarvinnut kehässä tehdä ja Guru osasi seisoa hienosti edessäni, niin kuin kuuluukin. Se ravasikin oikein sulavasti muutaman peitsaavaan askeleen jälkeen. Olen itse tyytyväinen omaan esittämiseeni. Olin iloinen Gurun puolesta: EH2. :) Onnea teille!


Kiitos Riikka ja Jenny kuvista!

Minä ja Kiira
Minä ja Guru























Kiira ja Ruki odottelevat vuoroaan





























lauantai 12. tammikuuta 2013

Uusia kavereita ja uusia paikkoja

Neira on hieman aristellut uusien koirien kanssa. Tänään olin tyytyväinen, kun me lähdimme treenien jälkeen leikkimään bretoni Elsan kanssa. 

Neira on yhä todella raju. Onneksi Elsa antoi hieman takaisin ja kaksikko juoksi sydämiensä kyllyydestä. Olin tyytyväinen, että Neira ei nostanut pyllykarvojaan tänään. :)

Tätä treenatakseni olen myös käynyt Neiran kanssa viikon aikana Jumbossa ja Korsossa. Neira ei sano ihmispaljoudessa ihmisille juuri mitään. Muutaman kerran se haukahtaa ensin, mutta sitten se tottuu ihmispaljouteen eikä sen jälkeen hauku.

Korsossa ohitimme kolme koiraa. Ensimmäiselle se haukahti kerran ja antoi sen jälkeen olla. Olin todella tyytyväinen. Toisen ja kolmannen koiran kohdalla se alkoi haukkua. Kaksikko oli huskeja. Eikä tilanteessa ollut mielestäni mitään kummallista. Lopulta vain kävelin reippaasti huskien ohi mahdollisimman kaukaa. Neira ei heti lakannut haukkumista. Mikä minua tietenkin harmittaa. En kuitenkaan lannistu. Ensimmäisen koiran kohdalla meni jo ihan hyvin. Toivon edistystä tulevan entisestään ja yritän parhaani. 


Treenipäivä

Tänään olimme Neiran kanssa treenaamassa. Ulkona on hieman hankalaa, kun on niin paljon lunta eikä aurattuja kenttiä oikein löydy. Tänään varasimme tilan, jossa sitten treenasimme ohjattujen tuntien ohella. :) Emme olleet yksin. Vaan porukassa oli Kiira ja Elsa, bretoni. Tilan vuokrasimme Virikkeeltä.

Päivän suunnitelma:
- Treenata Neiran kehässä juoksua
- Treenata rauhottumista muiden treenatessa

Toteutus:
Muistin virkistykseksi katasrofaalisista kehä juoksusta enemmän asiaa täällä ja täällä

Aloitimme hitaasti. Ensin kävelin Neiran kanssa ja naksutin vierelläni ravaamisesta. Nostin hitaasti pikakävelyksi ja sekin meni hyvin. Neira ei pomppinut eikä näykkinut minua. Jei! En kuitenkaan tänään välittänyt siitä, vaikka Neira olisi peitsannut tai laukannut naksuttaessa.Se on vasta seuraavan kerran ongelma. :)

Lopulta tosiaan otin jopa juoksuaskelia. Neira ei edes näykkinyt minua. Olen todella tyytyväinen. Voisin jopa harkita vieväni Neiran mätsärikehään taas.

Olin positiivisesti yllättynyt, kun Neira ei tänään yrittänytkään syödä reittäni. Otin jopa muutaman juoksuaskeleen! Olen todella tyytyväinen.

Matolla Neira pysyy kohtuullisesti. Ainakin olen itse aika tyytyväinen. Neiran on siis tarkoitus olla matolla rauhallisesti muiden koirien treenatessa tai minun lähtiessä vähän matkan päähän kuuntelemaan ohjaajan ohjeita tunnille. On se muutenkin hyvä taito tulevaisuutta ajatellen. :)

Neira joutuu olemaan verhojen takana treenatessa, koska se ei vielä osaa olla haukkumatta nähdessään muita koiria. Pyydettyäni Neiran matolle pystyin tänään kävelemään harjoittelutilan toiseen päähän. Ehkä 7m päähän. Neira ei siis nähnyt minua. Olin todella tyytyväinen tullessani takaisin ja nähdessäni Neiran yhä makaavan matolla. Jei!

Seuraavaksi voisi kai hitaasti alkaa nostaa rimaa ja lisätä minimaalisesti häiriötä.

 






















keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Treenailua

Olen yhä aivan innoissani agilitystä. Se on aivan mainiota!

Neiran kanssa olemme käyneet syksyllä agilityn pohjataidot kurssin ja nyt olemme jatkuvassa ryhmässä, joka harjoittelee kerran viikossa. Ohjaaja räätöli meille oman ohjelman, koska olemme ryhmän junioreita. Emme siis tosiaan Neiran kanssa tee mitään suuria esteitä ja rimat ovat matalalla.

Neiran kanssa ollaan harjoiteltu nyt joulukuussa lähinnä vinoja esteitä. Eli Neiran täytyisi irrota sen verran, että se älyää mennä muuallekin kuin suoraan. Olen erityistesti hinkannut Neiran irtoamista oikealla. Se ei oikein malta irrota. Oikea puoli on sille vaikea. Tästä voin syyttää vain itseäni. Se taitaa olla seuraus toko seuruun hinkkaamisesta.

Tarkoitus olisi kevään aikana tutustua muihinkin esteisiin. Tähän asti olemme tutustuneet vain putkeen ja hyppyesteeseen. Tulossa olisi siis keväällä: pussi, kaarevampi putki, pituus ja matalana rengas.

Sen huomaa taas, että on viisas koira, jonka kanssa teen hommia. Neira on aiemmin osannut mennä suoraa putkea. Tänään kokeilimme asteittain vaihta putkea U- malliseksi. Oli aivan upeaa nähdä kuinka se älysi mitä sen lopulta pitää tehdä. Olin niin onnellinen! Nyt vain lisäämään haasteita joka kerralle, niin huhhei. 

Toivotaan, että juoksut eivät aiheuta treenitaukoa ihan vielä. :)















Punainen katkoviiva on Neiran juoksukuvio. Mustat viivat ovat hyppyesteet ja putki. :D

1. Neiran alkutaipaleet viime syksynä. Opettelimme ylittämään esteet molemmilta puolilta vinossa. Oikealta ja vasemmalta yli.
2. Tässä kuvassa näkyy Neiran ohjausta. Vasemmalta ohjattaessa Neiran on helpompi ymmärtää mihin haluan sen menevän. Oikella meillä on ollut hieman hankaluuksia, mutta kyllä se pikkuhiljaa siitä suoriutuu.
3. Tässä oli tarkoitus lähinnä harjoitella hieman takaaleikkausta. Emme ole Neiran kanssa ihan niin pitkällä. Hieman vain esittelyn makua.
4. Tätä harjoittelimme tämän kevään ensimmäisellä tunnilla. Olin Neirasta todella ylpeä.


maanantai 7. tammikuuta 2013

Leikkikuvia

 



















 






















 Tällaisia kuvia tuli otettua sitten viikonloppuna riehukaksikosta. Toivottavasti on väsynyt kaksikko.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Koirakavereita :)

Neira on nyt tavannut hieman uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Neira on hieman epävarma muita koiria kohtaan. Se nostaa aina pyllykarvat pystyyn. En ole ihan varma, että ovatko muut koirat sen mielestä ok vai ei.

Olimme eilen tapaamassa Sinisteriä, Deimosta ja Zeusta. Se meni ihan kohtalaisesti. Neira yleensä vain juoksee tässä porukassa ympyrää. Jossain vaiheessa belgipojat huomaavat Neiran. He aloittavat tällaisen juoksuleikin, jossa Neira nostaa pyllykarvat pystyyn, vaikka se minusta tykkää siitä. 

Porukka lähtee yleensä Neiran perään, jos se saa jostain kepin suuhunsa. He juoksevat sitten sellaista risukkoympyrää Neiran yrittäessä karistaa belgit kannoiltaan.

Tänään tapasimme jälleen laumallisen belgejä. Paikalla oli Ruki, Karu ja Sinister, Deimos, Zeus. Sony oli myös paikalla. Neira taisi käydä pikaisesti nuuhkaisemassa Sonya ennen kuin heidän piti lähteä. Rukin Neira tapasi tänään ensimmäisen kerran. Neira vain haisteli tätä ja sitten tämä kaksikko vain jatkoi matkaa muina miehinä. 

Paikalle saapui myös vahingossa metsästyskoiran tyyppinen koira, jolla oli pelottava lehmänkello kaulassa. Neira säikähti sitä aika pahasti. Tämä koirakko lähti vielä jahtaamaan Neiraa eikä Neira tykännyt siitä ollenkaan. Neira haukkui tämän jälkeen joka kerta, kun kuuli kellon. Minua harmittaa, että sille tuli tällainen huono kokemus vieraista koirasta, koska Neiralla tosiaan on ollut tapana nostaa pyllykarvat pystyyn epävarmuuttaan tavatessaan uusia koiria.

Karu on siis n.5kk belgianpaimenkoira malinois. Neira nosti tällekin pennulle pyllykarvat pystyyn. He kuitenkin leikkivät sellaista hyvin hampaista leikkiä. Neira kun on sellainen, että se ensin leikkii ja sitten se kohta heittäytyy selälleen häntä koipien välissä. Karu perääntyi ja sitten Neira ryntäsi leikkisästi tämän kimppuun. Joten Neira myös kerjäsi hieman rajumpia leikkejä lähtiessään mukaan leikkiin.

Neiralla on kuitenkin samanlainen hampainen leikkityyli Prinssin kanssa. Oletan tämän olevan leikkiä, koska leikkikumarruksia kuitenkin tulee kummankin puolelta, vaikka se onkin sellaista örisevää sorttia.

Oletteko itse nuoret teinikoirien omistajat törmänneet tällaiseen?

Deimos ja Neira
Kiira, Karu ja Neira
Kiira, Neira ja Karu
Ruki, Kiira, Karu ja Neira
Deimos, Kiira, Neira ja Zeus
Neira ja Sinister





 Kiitos Riikka ja Jenny kuvista!