Tokohuumaa

Rallytoko ja tokokuume nousevat hieman näin kesällä, kun treenaaminen on helpompaa, kun kentät ovat sulia ja treenitavoitteesta riippuen asfaltti, nurmikko ja hiekka kenttä käyvät. Kisasuunnitelmia minulla on ehkä syksylle, jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaisesti.

Ollessani Tampereella poikaystävän luona, niin Pirkkalan ABC:stä on tullut meidän uusi lempi treenikenttä. Siellä on hyvä nurmikko, jossa ei ole ihan liikaa koirien hajuja eikä muutakaan häiriötä. Siellä saa treenata rauhassa. Nurmikko on suhteellisen tasainen ja itsellä on yleensä hyvä fiilis. 

Viena, joka on yleensä aika tunnelma eläin, niin ei ole oikein syttynyt tokosta aiemmin, kun ei se ole minustakaan ollut aina niin hauskaa. Nyt kun treenaaminen niin usein on tullut itseltä, eikä ole minun työvuoroihin sidonnaista, kun yleensä tokoileminen yms. harrastaminen on aikataulutettua. Entä jos minua ei huvitakkaan yhtään tokoilla tiistai-aamuna klo 9-11 ennen iltavuoroani? Sinne kentälle on kuitenkin raahauduttava kun se on sovittu ja ainoa päivä sillä viikolla joka kaikille sopii. Siitä ajatusmalista voi jo ajatella, että ei se aina niin hauskaa sitten välttämättä ole. Tampereella ja vapaapäivällä se on kuitenkin niin itsestä lähtöistä, että fiilis on ollut parempi. 

Alla on kuvia, joista näkee, että Vienallakin on parempi fiilis ihan kotikentälläkin nyt kun on käyty fiilistreenaamassa useammin.

Treenaava lohikäärme

Smaugista on kasvamassa mahtava treenikoira minulle. Vienassakaan ei ole mitään vikaa, mutta nuori Smaug on eritavalla ihana.

Vienaa on aina ollut hankalampi palkata namilla, joten on aivan mahtavaa miten liekeissä Smaug on ruokapalkallakin. Lelupalkalla molemmat palkkautuvat hyvin myös.

Olen hieman potenut blogiväsymystä ja jonkinlaista treeniväsymystä syksyn ja talven aikana, mutta lumen sulaessa toko/rally-toko ja agilitysydämeni herää jälleen henkiin.

Olen suunnitellut Vienalle tälle keväälle ja kesälle hyppyratoja. Viena tuli puomilta alas 2015 talvena enkä viime kesänä saanut treenattua korkeanpaikankammoa kuntoon. Pohdin pitkään että luovuttaisinko Vienan kanssa agilityn osalta kokonaan, mutta sitten... Viena syttyy aina niin ihanasti agility kentällä, että pakkohan sitä on vain tsempattava itsekin ja yritettävä.

HSKH:n jäsenenä pääsemme kuitenkin treenaamaan Ojankoon niin paljon kuin vain on mahdollista ja oma koutsimme Marianne Meyer on luvannut auttaa yksäreillä meitä myös. Eiköhän tästä vielä eteenpäin!

Smaugin osalla taas... ah. Ihana treenikuume ja kisakuume heräävät vain! Smaug treenaa tällä hetkellä sivulletuloa, seuruun alkua ja kaukojen pohjia tokoon. Silmissäni kuitenkin vilahtaa syksylle kisakalenteria, joten eiköhän tästä pidä ryhtyä hommiin sitten!

Treenikuvia ja postausta luvassa myöhemmin!

Mikä viikonloppu!

Lauantaina volvo suuntasi nokkansa kohti Kangasalaa, kohti Joy of Learningin kurssia ja mahtavaa viikonloppua! Ihana ystäväni Tiina jäi meille katsomaan Smaugia ja Vienaa lauantaiksi. Kiitos vielä siitä! Sunnuntaina koko poppoo 3 ihmistä ja 5 koiraa lähdimme ajamaan.

Kurssipäivät vietin Jennyn ja kahden muun uuden tuttavuuden kanssa. 

Lauantaina sainkin tehdä jotakin todella mahtavaa! Koulutin kanoja! Aluksi minua jännitti ihan toden teolla. Elävä kana, minun hyppysissäni? Apua! Aivan uusi tuttavuus minulle. Me harjoittelimme ensin kanojen kohtelua jotta saisimme ne häkeistä nostettua treenipöydälle mahdollisimman hyvin. Lopulta jännityskin hieman hälveni ja koulutaminen oli aivan mahtavaa.

Kanat olivat todella nopeita oppimaan, vaikka pääasia olikin, että sitä itse oppisi paremmaksi kouluttajaksi ja paremmaksi naksuttelijaksi. Me opetimme värierottelua yhdelle linnule ja muotoerottelua toiselle linnulle. Lopuksi koulutimme vielä noutokapulan nostamista ja poliisiauton vetämistä. Se oli todella silmiäavaavaa ja todella ihanaa. Sanoinkuvaamattoman mahtava kokemus. Suosittelen kyllä kaikille, jotka ovat kiinnosuneet eläintenkouluttamisesta.

Sunnuntaina oli koirapäivä. Koirille opetimme kosketuskepin koskemista, hihnassa kävelyn alkeita ja uudenlaisia eväitä hihnakäyökseen. Keskustelimme paljon koirien kouluttamisesta yleensä ja itse pääsin samalla treenaamaan omien koirien häkkikäytöstä. 

Lopuksi kävimme vielä vilvottamassa kaikkia koiria järvessä ennen kuin lähdimme ajamaan takaisin kotiinpäin.

Kaikenkaikkiaan mahtava viikonloppu!

Tätä kokemusta jään varmaan vielä omassa päässä työstämään ja palaan varmasti tämän viikonlopun kokemuksiin!

Ekat treenit

Tänään olimme porukalla ensimmäistä kertaa ulkokentällä treenaamassa.

Viena sai hieman tokoilla kaverun Jennyn kanssa, sekä muutamat setit teime itsekin. Lähinnä treenaamme agilityn lähdössä pysymistä (jalkojen välissä istumista) Se on Vienasa selvästi oikein kivaa! :)

Smaug puolestaan sai harjoitella hihnassa kävelyä ja alkeita katse-kontakti-nami leikille. Tarkoituksena on siis naksauttaa koiralle katsekontaktista ja täten lähteä luomaan alkeita hihnassakävelyyn ja yleiseen katsekontaktiin.

Kuvissa Smaug harjoittelee luoksetuloa! Noei oikeastaan se juoksee Vinskin ja Tiinan luokse. He ovat selvästi meille paha häiriö. Nimensä penneli kuitenkin jo tunnistaa ja lähee kyllä takaisin luokseni Vinskin ja Tiinan luoa joka kerta.

Mutta mukavaa oli! En malta odottaa seuraavia treenihetkiä

Keskiviikon kaahotusta

Keskiviikko on taas takana. Eilen meillä oli ohjatut treenit ja kepit olivat ensisijaisena treenikohteena. Tarkoitus oli saada Vienallekin iskostettua, että kepit ovat osana rataa ja neljän kepin jälkeen palkkana oli hyppy + heittolelupalkka. 

Minun liikkeeni näyttää vielä olevan suuri häiriö Vienalle, mutta viime kerrasta näkee, että Viena on tehnyt hieman ajatustyötä keppien suhteen. Viena pujottelee neljä keppiä tasoonsa nähden oikein kivasti, jos minä olen a) suhteellisen paikoillani enkä kamalasti liiku ja b) Vienalla ei ole liikaa vauhtia yllä.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen Vienan keppien tilanteeseen tässä vaiheessa. Viena pujotteli kepit 75% varmuudella ja hypystä tosiaan tuli sille palkkio. Alla hieman kuvaa siitä millaisia hyppykuvioita oli keppien jälkeen.

3. Keppirivistö oli Vienalle todella vaikea, koska se oli hyppyjen jälkeen kerennyt kerätä kovastikin vauhtia, joten niistä mentiin ohitse reilusti, mutta Viena palasi sitten takaisin ja pujotteli kuitenkin nekin aika kivasti.

Tiistain touhuilua

Tiistain merkeissä on siis jälleen ollut omatoimitreenien vuoro. Meillä on jo pitkään ollut päämääräisesti keppien treenaus ihan ykkösjuttu. Nyt kun kepit alkavat olla kohtalaisen kohdillaan, niin alamme treenaamaan myös muita kotiläksyjä keskiviikon ohjatuista treeneistä.

Joten vuorossa oli erilaisten kahdeksikkojen treenaus. Vienan on jo aikakin oppia kiertämään hyppyjen takaa ja erilaisia muita hyppykulmia. Joten seuraavanlaisia neljää esimerkiksi tuli eilen treenattua. Alla on esimerkkejä, että minkälaisia muunlaisia kuvioita olemme treenanneet. Olemme siis tehneet ihan vain perusjuttuja tiistaina.

Välillä on ihan hyvä palautella koiran ja myös omaan mieleen perusasioita, lisäksi Vienan pohjataidot eivät ehkä ihan parasta mahdollista luokkaa ole, joten tämä sopii meille aivan mainiosti. Minulla on vielä ajatuksissa alkaa vahvistella serpentiinejä Vienan mieleen. Ne ovat jotenkin meille aina kauhean vaikeita. Mutta kyllä tästä vielä ihan hyvä tulee. Vienalla riittää intoa kentällä ja meillä on aina oikein hauskaa. : D

Loppukevennykseksi... Ostin Vienalle kolme tällaista suloista vinkulelua! Eivätkö olekin söpöjä! Saa nähdä mitä Viena niistä oikein tykkää ja miten paljon joudun sille "opettamaan" leluilla leikkimistä. Viena on yleensä tottunut lähinnä vetoleikkeihin tai tennispallon jahtaukseen.

Noutokapulan metsästystä

Olen yrittänyt opettaa Vienalle sheippaamalla noutamista noutokapulalla, mutta en oikein ole onnistunut naksauttamaan fiksusti, jotta Viena ymmärtäisi avaamaan suutaan. Viena menee kyllä hienosti makaamaan noutokapulalle ja koskettaa sitä kuonollaan, mutta suutaan se ei saa auki.

Joten... päädyin kokeilemaan näin ensialkuun miten Viena reagoi jos heitän kapulaa sille ensin metsässä lenkin yhteydessä. Ehkä se voisi saada Vienan tarttumaan noutokapulaan seuraavien sheippausarjoitteiden aikana.

Viena innostui lentävästä kepistä/noutokapulasta oikein hyvin ja noutaa sitä nyt kovin innokkaasti metsässäkin. Olen siitä jopa oikein ylpeä.

Video on tosiaan otettu tammikuussa

Treenikenttä kivenheiton päässä

Nyt voinen oikeasti sanoa, että on treenikenttä kivenheiton päässä. Kai joku tosi lahjakas ainakin saisi sen kiven sinne kentälle. Asun siis aivan Rekolanmäen koulun kupeessa ja sen hiekkakenttä on vielä sopivasti sijoittunut meihin päin, joten se tosiaan on aivan vieressä.

Syksyllä on huomioitava koulu arkipäivisin, mutta näin kesällä siellä ei ole kuin välillä mopopoikia, joten eikun treenaamaan!

Tästä innostuneena kävinkin korkkaamassa kentän sekä Vienan, että Neiran kanssa.

Vienan kanssa treenasimme Rally-tokon liikkeitä ja satsasimme seuruuseen, joka meillä on hieman laiskan pulskeaa toimintaa, mutta eiköhän siihenkin intoa saada.

Seisomista olen myös naksutellut. Aion siis vain napata liikkeen ja on meillä siihen myös pohjat. Olemme muutamaan otteeseen naksutelleet siitä ja Viena ymmärtää kyllä jotenkuten mitä siltä haluan. Siihen täytyy vain saada kestoa ja ruveta nimeämään liikettä ennen kuin pääsen ärsyttävän ärsykekontrollin kimppuun. 

Neira puolestaan treenasi myös seisomista. Näyttelyposettamista/asettelua. Teimme myös perus tokoa. Salainen haaveeni on viedä Neira uudestaan näyttelyyn kunhan vain pääsisimme kortisonista eroon. Vielä se ei ole ihan ajankohtaista, mutta katsotaan miten meidän käy.

Taukoa

Pahoittelut tästä koko kevään mittaisesta taukoilusta. Aloitin helmikuun alussa uudessa työpaikassa ja se on todella lopputyön ohella tuonut elämääni turhan paljon stressiä. Kyllä, luulin jo esittäneeni lopputyön 27.1 mutta se ei lopputyöntarkastajalle kelvannut alkuunsakan. Olen siis työstänyt sitä töiden ohella, jolloin koirien kanssa on kyllä treenattu ja ulkoiltu, mutta tänne kirjoittaminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä.

En vielä lupaa jatkaa aktiivisesti. JOtenkin minusta tuntuu, että lähempänä kesää vasta elämäni alkaa näyttää siltä, että tänne kirjoittaminen mahtuu aivokoppaani.

Lyhyt kertaus keväästä: Neiralla on uusi dieetti, joka toistaiseksi näyttäisi toimivan allergioihin kortisonikuurin ohella.

Viena on jälkikurssilla, agility ryhmässä ja rallytoko uraa aloittava 15kk ikäinen vauveli, jonka juoksuista ei vieläkään ole kuulunut mitään. Vienan kuvauttaminen tulee todennäköisesti kesällä mukaan kuvioihin.

Tokotreenit

Tarkoituksena olisi saada treeni-inspikset jälleen kohdilleen. Eläinkoulutuskeskuksesta ollaan haettu hyvät vinkit ja nyt eikun toteuttamaan itseään. Viena on ollut kahdesti mukana lähipäivillä ja siellä ollaan onnistuttu hyvin häiriöstä huolimatta. Meillä oli siis siellä yleisöä kurssitovereista eikä Viena välittänyt heistä. Muutaman kerran Viena säikähti sermin takaa kuuluvia ääniä ja hälyytti hetken. Lopulta Viena kuitenkin rauhoittui ja pystyimme jatkamaan kursseilua.

Vienalla on siis tähän asti hallussa sivulletulo, jossa täytyy vielä hieman hinkata asentoa täydelliseksi, mutta uskon kyllä että se sieltä vielä tulee. Minun ongelmanani yleensä on ollut se, että harjoittelen niin harvoin koiran ollessa nuorempi, että kasvun aika sivulletulon treenaamisesta tulee hieman hankalaa kun koira on koko ajan eri kohdassa. Nyt Viena on kasvanut täyteen mittaansa (luulisin) joten on ihan turvallista ruveta hinkkaamaan kunnolla.

Viena osaa mennä maahan sivullani, edessäni ja siellä sun täällä muutenkin. Olen hieman aloittanut jäävien tekemistä ja Vienan kanssa olemme yhä alussa, mutta eiköhän se tästä lähde etenemään. Pääsemme toistaiseksi niin pitkälle, että käsken sen maahan, steppaan hetken paikoillani, palkkaan ja vapautan. Vielä en ole kokeillut askelien ottamista, mutta eiköhän sekin tästä lähde liikkeelle.

Eteentulo oli aikoinaan yksi ensimmäisistä asioista joita Vienalle opetin. Se istuu yhä Vienan selkärangassa, mutta sana on unohtunut. Täytyy siis opettaa vihjeen- liittämistä uudestaan. Teen varmaan ensin niin, että liitän vihjeen käsimerkkien yhä ollessa paikoillaan. Vihjeen uudelleen liitettyäni alan pikkuhiljaa häivyttää käsimerkkejä pois. Minulla on siis kädet sylissäni siinä kohdassa missä haluan Vienan istuvan. Käsimerkit eivät rally-tokossa onneski haittaa, mutta tulevaisuuden pk- puolella ei käsimerkit ole sallittuja joten ne täytyy lopulta häivyttää pois.

Seuruussa olemma vasta aika alussa. Viena seuraa täydellisesti vain muutaman askeleen, mutta siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Se on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Aluksi ajattelin, että voisin kokeilla imuttamista, mutta katson miten intensiiviseki saan Vienan seuruun näin ja sitten jos lelupalkalla saisi siitä vielä paremman näköisen.

Tarkoitus olisi saada tänä vuonna päästyä edes rally-tokoon sen virallistuttua ja sitten katselen hieman, jos innostuisin treenaamaan Vienaa BH- koe kuntoon. Mutta rally-tokoa jos ainakin saisi tehtyä.

Hauska päivä

Nuha ja niiskutus alkavat hellittää ja elämä voittaa! Viikon flunssa on hieman rasittanut ja ärsyttänyt minua, mutta nyt aletaan olla taa selävien kirjoissa.

Tänään tehtiinkin sen edestä kaikkea hauskaa. Aamusta oli Vienan kanssa treenit, Riesan ja Kiiran seurassa. Teimme hieman aksaa Vienan kanssa. Kokeilimme apupalkkaajaa ja kuollutta palkkaa. Viena ei oikein ymmärtänyt apupalkkaajaa, mutta kuollut palkka toimi hieman paremmin. Pitää hieman miettiä mitä tässä tekisimme. Seuraavaksi leikimme hieman tonttuni kanssa ja sekin meni ihan hyvin. Voisi hieman treenata lisää sitäkin. Ah! Kaikkea voisi treenata lisää! :D

Treeneissä oli siis kaikenkaikkiaan hauskaa. Teimme hieman sitä sun tätä ilman suurempaa suunnitelmaa, mikä oli ehkä hieman ärsyttävää, mutta oma moka. :D 

Tämän sekoilun jälkeen lähdimme belgikolmikolla ulkoilemaan. Alla muutama kuvatus treeneistä ja ulkoilusta. Lisää löytyy kiharagalleriasta. Meno oli kuumaa ja riehakasta. Hauskaa oli katsella kolmikon temmellystä.

Illasta lähdin vielä Neiran kanssa tervehtimään blogituttua Johannaa ja Nitaa. Heidän bloginsa löytyy myös linkin alta. Viime kerralla, kun Neira ja Nita tapasivat, niin Neira oli ehkä heiman paineistunut, joten päätin ottaa Vienan välikappaleeksi mukaan ja treffit sujuivat oikein hyvin. Neira pääsi haistelemaan kun sitä huvitti ja Viena leikki Nitan kanssa aika iloisesti. Tätä kolmikkoa voi tosiaan lenkittää useamminkin.

Treenipäivä

Haalarikauteni on virallisesti avattu. Kuka jaksaa palella pakkasilla? En minä ainakaan. Paikalle on pelastukseksi keksitty ihana haalari. 

Haalarin kanssa treenaaminen on kuitenkin vähän pöllöä. Koirille on turha opettaa, että minun kumartamiseni on vapautus, kun taskusta ilmestyy namia. Pitäisi siis hankkia jonkinlaiset treenitaskut haalariin sopivaksi.

Jenny järjesti minulle syntymäpäivälahjaksi 25.1 rally-tokon koulutuspäivän. Menen varmaan kiiran kanssa, koska se on pisimmällä rally-tokossa, Neira ei koskaan enää kisaa ja Vienalla on liian pitkä matka kisoihin vielä.

Tätä varten yritän nytten elvyttää rally-toko taitojamme ja opettaa Vienalle jotain uutta, jotta pääsemme aloittamaan kisat toukokuussa, kun se virallistuu. Käymme Vienan kanssa varmaan mölleissä, mutta tuskin menemme kisoihin.

Kiiran kanssa aion kokeilla maaliskuussa jos saan kyseiset viikonloput vapaaksi töistä. Että mitren menee. Hieman jännittää tuo 25.1, mutta katsotaan miten meidän käy.

Tänää meni aika hyvin. Kiira alkaa pysyä oikealla puolella ja puolenvaihdokset sujuvat kohtalaisen kivasti myös nykyään. Olen Kiirasta ja minusta todella ylpeä.

Vienan kanssa olemme hioneet eteentulon ja sivulletulon erottamista ja ärsykekontrollia. Se sujuu erillaisissa häiriöissä jo aika mukavasti. Tänään treenasimme Vienan kanssa seuruuta. Viena on hieman turhan takana, joten täytyy alkaa palkata enemmän edestä.

Mitähän ihmettä tässäkin kuvassa tapahtuu? :D

Sotasuunnitelmia syksylle

Neiralla jatkuu ainakin syyskuun loppuun asti lääkekuurit. Neiralta jää siis loput rally-toko kisat käymättä. Viena puolestaan pääsee lokakuussa aloittamaan kisauraansa. Tässä postauksessa pohdin siis hieman kummankin koiran kisa- ja treenisyksyä.

Lokakuussa tosiaan näkyykin kalenterissa, että olisi tarkoitus mennä kaikkien kolmen huligaanin kanssa kisoihin. Siihen mennessä Vienan pitäisi oppia rauhoittumaan kevythäkkiin. Uskon nimittäin, että Viena oppii siihen nopeammin, kun sillä ei ole samanlaista historiaa kevythäkistä murtautumisesta kuin Neiralla. Katsotaan kuinka käy.

Neiran olisi siis tarkoitus jatkaa AVO- luokassa. AVOssa uusina liikeinä ovat vierellä seisomaan nouseminen istumisesta ja istu- maahan- istu jumppa ohjaajan sivulla. Houkutus ja hyppy ovat myös uusia tulokkaita AVO- luokassa. Neiralla on sen verran hyvät pohjat tokonpuolelta, että sille ei tarvitse erikseen opettaa uudestaan sivulle tuloa käännösten yhteydessä. Hieman ruosteessa nekin ovat, että niitäkin voisi treenata, jos oikein hurjaksi rupeaa.

Aloitin Neiran kanssa agilityn viime vuonna ja sitä olisi tarkoitus jatkaa keväällä, kun rahatilanne näyttää (toivottavasti) paremmalta saatuani tutkintoni viimeinkin suoritettua loppuun. Myös Neiran luustokuvat olisi tarkoitus tehdä loppuvuodesta joten siksi ei ole myöskään mikään kiire sen agilityn kanssa.

Vienalle olin suunnitellut aluksi pitkää rally-toko uraa, mutta katsotaan mihin me päädytään ALO-luokan jälkeen. Ehkä jään vain kotiin tekemään perustottis juttuja ja suunnittelemaan kuinka onnistumme BH-kokeessa ensi vuonna. Vienan kanssa olisi myös kiva saada nuo näyttelypuolen jutut kohdilleen, että mätsäri-rivi toivottavasti paukkuu ja jaksamme uutterasti vain käydä mätsäröimässä.

Tällaisia suunnitelmia siis meillä. Hieman kisailua, hieman sairastelua ja hieman pilkettä silmäkulmassa ensi vuotta ajatellen.

Ei niin onnistuneet treenit

Tämä postaus on valitusvirsi huonosti menneestä treenistä. Tai ei niinkään treeneistä. Itse treenit meni kullakin koiralla oikeastaan todella hyvin. Koirien taukokäytös oli vain ihan pelleilyä. Lukekaa, naurakaa ja kommentoikaa! :D

Tänään oli tarkoitus harjoitella kaikkien kolmen koiran kanssa rally-tokoa. Minä vien Kiiran aina rally-tokokokeeseen, vaikka kämppis Jenny sille opettaa kaikki vaadittavat temput. Kiiran kanssa oli tarkoitus tehdä tänään kokeenomainen suoritus, jossa harjoiteltiin kaikkea vaikeaa AVO- rally-toko luokkaa varten.

Mukana oli siis vanha tuttu houkutus, jossa houkuttimena oli pallo ja lasi täynnä nakinpaloja. Teimme myös pyörähdystä ja hyppyä. Houkutus meni ihan kohtalaisesti, kun Kiira vain malttoi keskittyä minuun. Ensimmäisellä kerralla Kiira vain perseili. Se lähti haahuilemaan sivultani ja jouduin aloittamaan ihan alusta. Teimme myös seisomista mikä näyttäisi olevan minun ja Kiiran maanvaiva. Kiira kun tarjoaa mätsäriposeerausta eli kun pyydän sen ylös istumasta, niin se menee pönöttämään eteeni 90 asteen kulmassa ja näyttää hienolta. Ihanaa, että se on yhdistänyt sen minuun, mutta ei voi jatkua korkeammissa luokissa, kun tulee liikaa miinuspisteitä. Se kuitenkin jaksaa aina naurattaa miten Kiira onkin oppinut yhdistämään minut näyttelyposeeraukseen.

Tässä vaiheessa Neira huusi vain hieman autossa ja Viena oli yhä hiljaa autossa.

Kiira teki siis hyppyä. Se on niin tokokoira! :D On niin hassua, kun se ei yhtään irtoa eteeni, vaan joudun juosta todella kovaa, että Kiira saa tarpeeksi vauhtia hypätäkseen. Kiira on myös todella laiska hyppääjä ja hyppää vain sen pakollisen määrän. Mikä yleensä johtaa siihen, että kevyet rimat putiavat. Kovemmalla vauhdilla Kiira toki pääsee yli ihan hienosti. Tämän jälkeen Kiira meni tauolle.

Menin hakemaan Neiran. Autossa minua odotti ahdistus paskat ja Neira oli sotkenut samalla koko takaluukun. Olin siitä todella ylpeä. Kirosin hetken enkä tosiaan treenannut mitään siinä mielentilassa, vaan odotin että rauhoittuisin. Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kerta kun Neira kakkaa autoon tauolla. 

Noh. Lopulta päädyimme treenikentälle. Teimme houkutuksen, hieman pujottelua ja hypyn. Olin Nierasta todella ylpeä. Se ei mennyt haistelemaan houkutuksia vaikka minulla oli se vapaana. Hyvä Neira! Pujottelun jälkeen oli Neiran mielestä outoa tehdä agility hyppyä, mutta oikean vauhdin haettuani Neira ymmärsi jutun ja hyppi jatkossa todella hyvin. Että tältä osin meni todella hyvin. Emme tehneet montaakaan toistoa hyppyä.

Neiran treenien puolessa välissä pieni Viena hyppäsi takaluukusta ulos vaikka olen sen asettanut takapenkille. Hatchback autoni sallii tämän ja sieltä se jolkotti luokseni tyytyväisen näköisenä itseensä.

Oli Neiran tauon paikka. Vienan kanssa teimme pujottelua ja junttiseuruuta Elsa-bretonin omistajan Jennin sanojen mukaisesti. Junttiseuruu on siis sellaista rally-toko seuruuta, jossa koira ei ole ihan tokomaisen keskittynyt koko ajan, vaan saattaa haahuta sinne tänne katseellaan.

Vienan mielestä pujottelu oli ihan tylsää nakkipalkalla. Se haisteli ennemmin maata ja näytti minulle takapuolta. No, otin pallon esiin ja johan tyttönen seurasi! Viena olisi pallon perässä lähtenyt vaikka kuuhun. Ihana koira! Lisää pallolla palkkaamisesta "Ei treenejä ilman motivaatiota" postauksessa.

Tästäpä Neira riemastui ja se alkoi haukkua saaden samalla Kiirankin ulvomaan. Treenasimme Vienan kanssa vielä hetken seuruuta, koska se seurasi kuin unelma pallopalkalla.

Olin tässä vaiheessa jo aivan kypsä Neiran pelleilyyn ja lupasin itselleni, että se ei enää lähde mukaan jos sen täytyy odottaa omaa vuoroaan, koska sen huutoa ja pelleilyä ei jaksa kukaan. Teimme juuri tämän huutoshwn vuoksi seuraavaksi Neiran kanssa rauhoitustreenejä. Neira oli matolla käskyn alla, kun Jenny ja Kiira tekivät hieman seuruuta. Neira oli ihan nätisti, kunnes Jenny meni agility esteen luokse ja Neira alkoi taas huutaa. Minäkin olin silloin hieman kauempana joten kahden kriteerin nosto oli pienelle collielle liikaa.

En kuitenkaan aivan masentunut Neiran käytöksesta, vaan olin lopulta ihan tyytyväinen, että se pysyi kohtalaisesti rauhallisena matolla. Kunnes... päätin vielä aivan viimeiseksi tehdä Kiiran kanssa pari hyppyä, vaikka tiesin nieran sekoavan. Neira siis huusi vieressä, kun Kiira hyppi ja lopulta kun Viena kolmannen kerran hyppäsi takaluukusta ulos, niin päätin, että nyt lähden kotiin! 

Ensi kerralla mietin paremmin miten treenaan ja kuka koira odottaa missä! :D Helvetti! <3

Treenailua

Vähän alkaa lomailu jäädä taakse ja edessä on syksy ja rallytoko urat! Rally-tokosta tulee vasta ensi vuoden toukokuussa virallinen, mutta olen silti päättänyt hakea hieman tuloksia sieltä puolelta. Trakoituksenani olisi saada Vienalle pohjia rally-tokoa varten ja ensi vuonna olisi tarkoitus vääntää tottista jälkeä varten. 

Tällä hetkellä Viena osaa tulla sivulle pienen käden liikkeen avustamana. Myös suullinen käsky yksinään toimii, jos tyttönen keskittyy. Tämä on ollut aina ikuinen murheenkryynini ja varsinkin kasvavalla koiralla. Nyt Viena on kasvanut suurinpiirtein oikean kokoiseksi ja oikeaa asentoa voi alkaa hinkkaamaan pikkuhiljaa.

Makaamaan Viena osaa mennä sanallisesta käskystä. Käsimerkin olen saanut hiottua jo pois. Viena vain tuppaa nousemaan ylös jos minä kumarrun liikaa. Se on jotenkin hassua. Kai se on oppinut, että kun minä kumarrun ja nousen ylös, niin sekin voi nousta ylös. :D

Istumisen taisin opettaa Neiralle ihan ensimmäiseksi. Se onkin tosi vahva. Välillä, jos on liian paha häiriö, niin ehkä sitten auttaa käsiliikkeen apu, mutta muuten olen ihan tyytyväinen. Viena pyllähtää suht nopeasti. :) 

Sesomisen alkeita ollaan tässä treenailtu. Niin näyttelyseisomista kuin ihan perus seisomista. Olen naksauttanut, kun Viena seisoo ja palkannut oikeasta katsomasuunnasta, eli eteenpäin sen pitäisi katsoa näyttelyissä ja muuallakin. Tämä vaatii ehdottomasti vielä hiomista, mutta ei se ihan mahdottomalta vaikuta. Viena on aika fiksu likka.

Seuruussa meillä on myös otettu pohjia samoin kuin eteentulossa. Nämä ovat vielä hieman enemmän hakusessa, mutta hiljaa hyvä tulee vai miten se meni? Myös takaakiertoa olemme harjoitelleet. Takaakierto tulee rally-tokossa. Sitä siis täytyisi treenata ennen kuin Viena täyttää  10kk, jotta sille saisi kisat heti sen kunniaksi.

Neiran kanssa taas teemme tällä hetkellä AVO-liikkeitä. Neira osaa kaikki ALO-liikkeet jo, joten ei tarvitse kuin hakea yksi hyväksytty tulos ja olemme rtk1 Neiran kanssa. AVOssa uusia liikkeitä on houkutus, pyörähdys ja hyppy. Hypystä en aio kantaa murhetta. Neira on kuitenkin agilitykoira, joten se osaa kyllä hypätä esteen yli. 

Pyörähdyksen Neira oppii hiljalleen. Se seuraa hyvin kättä, mutta naksutin koulutettu ja operanttikoira ei kuitenkaan ihan helposti harhaudu sivulta seuruun aikana. Neira kuitenkin seuraa kättä sen verran hyvin, että tämä ei ollut ihan mahdoton sille opettaa.

Mutta houkutus... Neira on niin perso ruualle, että en tiedä mihin joudun tämän houkutuksen kanssa. Houkuttelussa siis voi olla jotain metallista, puista tai muovista houkutuksen kohteena. Houkutus saattaa myös olla muovipurkkin, jonka sisällä on ruokaa. Koira ei siis saisi mennä haistelemaan näitä vaan pitäisi pysytellä minun rinnallani koko ajan. 

Saa nähdä kuinka käy!

Myös Kiira osaa jo pyörähtää!

Treeniä ja riehumista! Huh mikä viikko!

Neiralla on tosiaan alkanut pennun ABC- kurssi. Me olemmekin saaneet hieman kotiläksyä ja paljon onkin parannettavaa. Omistajalle tuli naksutin herkkyyttä harjoiteltavaksi, minulla kun on tapana jäädä tuijottamaan Neiran hienoja suorituksia sen sijaan, että naksauttaisin. Mutta ymmärtää kai sen? Olen niin innoissani tytön hienosta suorituksesta, että unohdan kaiken muun? : D
 

Olimme myös tässä taannoin suurella ryhmälenkillä, jossa oli 12 koirakkoa. Neira oli joukon nuorin ja väsyikin sen mukaisesti. Saimme huomata Neiran todella olevan aika itsenäinen. Se ei todella paljoa ollut meidän kanssamme, vaan viiletti milloin kenen perässä. Yllätyimme myös sitä, että se ei hakenut Kiiraakaan kaveriksi, vaan tyytyi välillä yksinoloon : D

Viime viikolla tuli myös käytyä tervehtimässä siskoa Vilmaa, joka asuu naapurissa. Ulkona oli harmaa sää, joten jäimme pentujen kanssa sisään riehumaan.









Viikonloppuna 11-12.8 meillä oli ensin kylässä Samba. Neira ja Samba leikkivät rajusti läpi viikonlopun. Sunnuntai-iltana kylään tuli vielä naapurin Ora, joka ei kauheasti välittänyt pennusta. Neira taitaa olla aika ärsyttävä ja päällekäyvä pentu, koska on ilmennyt muulloinkin eripuraa sen ja aikuisten koirien kanssa. Odotellaan millainen narttu tästä pennusta oikein kasvaa. : D





Välissä Neiran kanssa on harjoiteltu istumista, seuraamista ja vähän seisomista. Seuratessa Neiralla pitäisi olla nopeasti syötävä paikka, tytöllä on nimittäin niin hienot pöytätavat, että ruokailun ajaksi on pysähdyttävä.









Kaiken sosialisoimisen ja riehumisen jälkeen Neira on ihan loppu. Pentu nukkuukin tänään varmaan koko päivän.

Neirassa on muutenkin ilmennyt kaiken näköisiä uusia piirteitä. Tyttö onkin tietysti kasvanut viimepäivityksestä. Neira vaikuttaa yhä todella kovalta eikä näytä pelkäävän mitään. Se lähtee murisemaan takaisin, jos joku vanhempi koira näyttää sille hammasta kyllästyttyään siihen, joten tyttösessä on todella pitelemistä. Ihmisille se on ulkona alkanut pöhistä. Se onkin seuraava projektini: saada tyttö remmissä hiljaiseksi.