Ei niin onnistuneet treenit

Tämä postaus on valitusvirsi huonosti menneestä treenistä. Tai ei niinkään treeneistä. Itse treenit meni kullakin koiralla oikeastaan todella hyvin. Koirien taukokäytös oli vain ihan pelleilyä. Lukekaa, naurakaa ja kommentoikaa! :D

Tänään oli tarkoitus harjoitella kaikkien kolmen koiran kanssa rally-tokoa. Minä vien Kiiran aina rally-tokokokeeseen, vaikka kämppis Jenny sille opettaa kaikki vaadittavat temput. Kiiran kanssa oli tarkoitus tehdä tänään kokeenomainen suoritus, jossa harjoiteltiin kaikkea vaikeaa AVO- rally-toko luokkaa varten.

Mukana oli siis vanha tuttu houkutus, jossa houkuttimena oli pallo ja lasi täynnä nakinpaloja. Teimme myös pyörähdystä ja hyppyä. Houkutus meni ihan kohtalaisesti, kun Kiira vain malttoi keskittyä minuun. Ensimmäisellä kerralla Kiira vain perseili. Se lähti haahuilemaan sivultani ja jouduin aloittamaan ihan alusta. Teimme myös seisomista mikä näyttäisi olevan minun ja Kiiran maanvaiva. Kiira kun tarjoaa mätsäriposeerausta eli kun pyydän sen ylös istumasta, niin se menee pönöttämään eteeni 90 asteen kulmassa ja näyttää hienolta. Ihanaa, että se on yhdistänyt sen minuun, mutta ei voi jatkua korkeammissa luokissa, kun tulee liikaa miinuspisteitä. Se kuitenkin jaksaa aina naurattaa miten Kiira onkin oppinut yhdistämään minut näyttelyposeeraukseen.

Tässä vaiheessa Neira huusi vain hieman autossa ja Viena oli yhä hiljaa autossa.

Kiira teki siis hyppyä. Se on niin tokokoira! :D On niin hassua, kun se ei yhtään irtoa eteeni, vaan joudun juosta todella kovaa, että Kiira saa tarpeeksi vauhtia hypätäkseen. Kiira on myös todella laiska hyppääjä ja hyppää vain sen pakollisen määrän. Mikä yleensä johtaa siihen, että kevyet rimat putiavat. Kovemmalla vauhdilla Kiira toki pääsee yli ihan hienosti. Tämän jälkeen Kiira meni tauolle.

Menin hakemaan Neiran. Autossa minua odotti ahdistus paskat ja Neira oli sotkenut samalla koko takaluukun. Olin siitä todella ylpeä. Kirosin hetken enkä tosiaan treenannut mitään siinä mielentilassa, vaan odotin että rauhoittuisin. Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kerta kun Neira kakkaa autoon tauolla. 

Noh. Lopulta päädyimme treenikentälle. Teimme houkutuksen, hieman pujottelua ja hypyn. Olin Nierasta todella ylpeä. Se ei mennyt haistelemaan houkutuksia vaikka minulla oli se vapaana. Hyvä Neira! Pujottelun jälkeen oli Neiran mielestä outoa tehdä agility hyppyä, mutta oikean vauhdin haettuani Neira ymmärsi jutun ja hyppi jatkossa todella hyvin. Että tältä osin meni todella hyvin. Emme tehneet montaakaan toistoa hyppyä.

Neiran treenien puolessa välissä pieni Viena hyppäsi takaluukusta ulos vaikka olen sen asettanut takapenkille. Hatchback autoni sallii tämän ja sieltä se jolkotti luokseni tyytyväisen näköisenä itseensä.

Oli Neiran tauon paikka. Vienan kanssa teimme pujottelua ja junttiseuruuta Elsa-bretonin omistajan Jennin sanojen mukaisesti. Junttiseuruu on siis sellaista rally-toko seuruuta, jossa koira ei ole ihan tokomaisen keskittynyt koko ajan, vaan saattaa haahuta sinne tänne katseellaan.

Vienan mielestä pujottelu oli ihan tylsää nakkipalkalla. Se haisteli ennemmin maata ja näytti minulle takapuolta. No, otin pallon esiin ja johan tyttönen seurasi! Viena olisi pallon perässä lähtenyt vaikka kuuhun. Ihana koira! Lisää pallolla palkkaamisesta "Ei treenejä ilman motivaatiota" postauksessa.

Tästäpä Neira riemastui ja se alkoi haukkua saaden samalla Kiirankin ulvomaan. Treenasimme Vienan kanssa vielä hetken seuruuta, koska se seurasi kuin unelma pallopalkalla.

Olin tässä vaiheessa jo aivan kypsä Neiran pelleilyyn ja lupasin itselleni, että se ei enää lähde mukaan jos sen täytyy odottaa omaa vuoroaan, koska sen huutoa ja pelleilyä ei jaksa kukaan. Teimme juuri tämän huutoshwn vuoksi seuraavaksi Neiran kanssa rauhoitustreenejä. Neira oli matolla käskyn alla, kun Jenny ja Kiira tekivät hieman seuruuta. Neira oli ihan nätisti, kunnes Jenny meni agility esteen luokse ja Neira alkoi taas huutaa. Minäkin olin silloin hieman kauempana joten kahden kriteerin nosto oli pienelle collielle liikaa.

En kuitenkaan aivan masentunut Neiran käytöksesta, vaan olin lopulta ihan tyytyväinen, että se pysyi kohtalaisesti rauhallisena matolla. Kunnes... päätin vielä aivan viimeiseksi tehdä Kiiran kanssa pari hyppyä, vaikka tiesin nieran sekoavan. Neira siis huusi vieressä, kun Kiira hyppi ja lopulta kun Viena kolmannen kerran hyppäsi takaluukusta ulos, niin päätin, että nyt lähden kotiin! 

Ensi kerralla mietin paremmin miten treenaan ja kuka koira odottaa missä! :D Helvetti! <3