Mätsärimeininkiä

Näyttäisi siltä, että blogi ja harrastuselämä heräävät todella pikkuhiljaa henkiin. Saimme jopa käytyä mätsäreissä pitkän tauon jälkeen. Tarkoitus oli hieman kartoittaa missä Vienan koskettelussa mennään. Itse saamme sitä kopeloida, mutta välillä täysin vieraat saattavat olla jänniä. Luulen Vienan jo yhdistäneen kehän ikävään tunteeseen, mutta katsotaan miten käy.

Ensimmäisenä vein kehään Kiiran. kiiran kohdalla oli tarkoitus katsoa, että mitä se sanoo. Näyttelyissä se antaa katsoa hampaat, jos avaan kurkkarin ja muutenkin saa kosketella hetken väistämisen jälkeen. Eilen Kiira oli mätsäreissä melko väistävällä tuulella. Päädyin sitten siihen, että tuomari antaa sille vain nakkia, kun se on tullut kosketusetäisyydelle, että Kiira ei ihan opi väistämään.

Kiiralla oli hyvä juoksupäivä. Kehä oli iso ja meillä oli hyvä rytmi. Kiira myös seisoo kuin tatti. Eilen oli pakko pitää vahvistustiheys suurempana kuin yleensä, koska olemme rallytokoilleet niin paljon, että se olisi pian tarjonnut jotakin muuta. Loppujen lopuksi olen oikein tyytyväinen Kiiran suoritukseen. Eikun mätsäreitä vaan lisää!

Viena oli myös mukana. Vienan kanssa olin päättänyt, että se hakisi vain nakkia tuomarilta ja sitä se kanssa sai tehdä. Tuomari oli aivan loistava. Tuomari lähestyi meitä kylki edellä ja kyykistyi metrin päähän. Ojensin hänelle nakkia ja tuomari tarjosi niitä Vienalle. Viena lähti lähestymään tuomaria. Ei se mitenkään iloinen ollut, mutta olin todella tyytyväinen, että Viena lähestyi sitä. Ihanaa!

Juoksemista emme ole juurikaan harjoitelleet, joten se meni maata haistellen ja välillä peitsaten, mutta kyllä Vienasta juokseva koira saadaan! Seisoa Viena osaa. Se pönöttää paikoillaan ja katsoo minua kysyvästi. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikon näyttelytreeneihin.