torstai 18. heinäkuuta 2013

Aikuistumista

Viena alkaa pikkuhiljaa kasvaa aikuiseksi. Se osoittaa ensimmäisiä aikuistumisen merkkejään alkaessaan pudottaa pikkuhiljaa pentukarvaansa pois. Viena on mielestäni myös kasvanut täyteen korkeuteensa 57-58cm enkä usko sen tuosta enää kasvavan. Vienalla on yhä pieni pää, joten toivon sen hiljalleen kasvavan. 5kk iässä näytti siltä, että Vienasta jäisi todella laatikkomalliseksi. Nyt se on pikkuhiljaa alkanut kasvattaa runkoa ja se on ihanaa!

Vienalla alkaa myös leikkiessä olla astumisleikki harjoitukset mukana. Täytynee siis viedä sitä taas muiden koirien kanssa leikkimään kunhan kennelyskästä päästään.Vienasta on kasvanut luonteeltaan oikein hauska neiti. Kotona se on aina siellä missä tapahtuu. Aina tunkemassa päätään joka nurkkaan mukaan.

Vienalla on tapana käydä nukkumaan pääpiilossa, aivan kuin se olisi strutsi. Välillä kutsunkin sitä strutsiksi, kun se tunkee päänsä selkäni taakse jos istun sohvan edessä. Hassu kaveri! Viena ei myöskään varo sanomisiaan. Se kertoo kyllä kevyesti öristen jos se ei jostakin pidä ja käyttää myös hampaitaan, mutta niin hellästi, että ei se minuun tai kämppikseen jälkiä jättäisi.

Yksinolo ei ole Vienalle toistaiseksi osoittautunut niin suurksi ongelmaksi kun alussa ajattelin. Viena pääasiassa nukkuu. Se ei myöskään saa kamalia hepuleita, kun tulemme kotiin, vaan tulee aika rauhallisesti vastaan. Viena viettää kyllä aikansa luun kanssa yksinjäädessään. Treenikentän laidalla Vienan on hieman vaikeampaa jäädä yksin, mutta ymmärtäähän sen. Se tahtoisi treenaamaan itsekin. Treeneissä on kivaa!

Alla hieman kuvia kuukausien varrelta. Se on kasvanut järkyttävästi. 

torstai 11. heinäkuuta 2013

Sairaslomallako?

Meillä on jälleen yksi koirista sairasvuoteella. Kiiralla on todettu kennelyskä. Kiira aloitti lauantai iltana liman yskimisen ja sunnuntaina, kun mukana oli verestävää limaa päätimme lähteä eläinlääkäriin.

Kiiralta tarkistettiin, että sillä ei ole muuta kuin kennelyskä. Kurkku, suu ja hengitystiet katsottiin jotta varmistuttaisi diagnoosista. Mitään eriskummallista ei löytynyt, joten kennelyskä diagnoosi saatiin matkaan.

Neira on kuulemma todennäköisesti turvassa tartunnalta, vaikka pisaratartunta onkin. Se on sopivan ikäinen ja on vielä antibioottikuurilla joten kaiken pitäisi mennä hyvin. Vienaa taas eläinlääkäri varoitti, että se saattaisi saada tartunnan. Onhan se sen verran nuori vielä.
Muistutukseksi pisaratartunta siis tarkoittaa, että tauti leviää kuononkoskteuden välityksellä. Aivastelun välityksellä ja vesikupin välityksellä. Eläinlääkäri totesi, että ei oikein kannata eristää yhtä koiraa, kun se on niin vaikea hallita tartuntaa.

Viena pysyi oireettomana aina tiistai-iltaan asti. Limaa tuli kahdesti ja muutaman kerran tunnissa se yskäisee. Eli karanteenissa ollaan. Huoh!

Tämä tietää treeniä ei niin koirasosiaalisessa paikassa ja pitkiä hihnalenkkejä, jotta koirat pysyisivät väsyneinä. Tauti tietysti verottaa osittain, joten mitään älytöntä lenkkimäärää ei tarvita. Harmittaa vaan, että taas sairastellaan.



















keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ei niin onnistuneet treenit

Tämä postaus on valitusvirsi huonosti menneestä treenistä. Tai ei niinkään treeneistä. Itse treenit meni kullakin koiralla oikeastaan todella hyvin. Koirien taukokäytös oli vain ihan pelleilyä. Lukekaa, naurakaa ja kommentoikaa! :D

Tänään oli tarkoitus harjoitella kaikkien kolmen koiran kanssa rally-tokoa. Minä vien Kiiran aina rally-tokokokeeseen, vaikka kämppis Jenny sille opettaa kaikki vaadittavat temput. Kiiran kanssa oli tarkoitus tehdä tänään kokeenomainen suoritus, jossa harjoiteltiin kaikkea vaikeaa AVO- rally-toko luokkaa varten.

Mukana oli siis vanha tuttu houkutus, jossa houkuttimena oli pallo ja lasi täynnä nakinpaloja. Teimme myös pyörähdystä ja hyppyä. Houkutus meni ihan kohtalaisesti, kun Kiira vain malttoi keskittyä minuun. Ensimmäisellä kerralla Kiira vain perseili. Se lähti haahuilemaan sivultani ja jouduin aloittamaan ihan alusta. Teimme myös seisomista mikä näyttäisi olevan minun ja Kiiran maanvaiva. Kiira kun tarjoaa mätsäriposeerausta eli kun pyydän sen ylös istumasta, niin se menee pönöttämään eteeni 90 asteen kulmassa ja näyttää hienolta. Ihanaa, että se on yhdistänyt sen minuun, mutta ei voi jatkua korkeammissa luokissa, kun tulee liikaa miinuspisteitä. Se kuitenkin jaksaa aina naurattaa miten Kiira onkin oppinut yhdistämään minut näyttelyposeeraukseen.

Tässä vaiheessa Neira huusi vain hieman autossa ja Viena oli yhä hiljaa autossa.

Kiira teki siis hyppyä. Se on niin tokokoira! :D On niin hassua, kun se ei yhtään irtoa eteeni, vaan joudun juosta todella kovaa, että Kiira saa tarpeeksi vauhtia hypätäkseen. Kiira on myös todella laiska hyppääjä ja hyppää vain sen pakollisen määrän. Mikä yleensä johtaa siihen, että kevyet rimat putiavat. Kovemmalla vauhdilla Kiira toki pääsee yli ihan hienosti. Tämän jälkeen Kiira meni tauolle.

Menin hakemaan Neiran. Autossa minua odotti ahdistus paskat ja Neira oli sotkenut samalla koko takaluukun. Olin siitä todella ylpeä. Kirosin hetken enkä tosiaan treenannut mitään siinä mielentilassa, vaan odotin että rauhoittuisin. Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kerta kun Neira kakkaa autoon tauolla. 

Noh. Lopulta päädyimme treenikentälle. Teimme houkutuksen, hieman pujottelua ja hypyn. Olin Nierasta todella ylpeä. Se ei mennyt haistelemaan houkutuksia vaikka minulla oli se vapaana. Hyvä Neira! Pujottelun jälkeen oli Neiran mielestä outoa tehdä agility hyppyä, mutta oikean vauhdin haettuani Neira ymmärsi jutun ja hyppi jatkossa todella hyvin. Että tältä osin meni todella hyvin. Emme tehneet montaakaan toistoa hyppyä.

Neiran treenien puolessa välissä pieni Viena hyppäsi takaluukusta ulos vaikka olen sen asettanut takapenkille. Hatchback autoni sallii tämän ja sieltä se jolkotti luokseni tyytyväisen näköisenä itseensä.

Oli Neiran tauon paikka. Vienan kanssa teimme pujottelua ja junttiseuruuta Elsa-bretonin omistajan Jennin sanojen mukaisesti. Junttiseuruu on siis sellaista rally-toko seuruuta, jossa koira ei ole ihan tokomaisen keskittynyt koko ajan, vaan saattaa haahuta sinne tänne katseellaan.

Vienan mielestä pujottelu oli ihan tylsää nakkipalkalla. Se haisteli ennemmin maata ja näytti minulle takapuolta. No, otin pallon esiin ja johan tyttönen seurasi! Viena olisi pallon perässä lähtenyt vaikka kuuhun. Ihana koira! Lisää pallolla palkkaamisesta "Ei treenejä ilman motivaatiota" postauksessa.

Tästäpä Neira riemastui ja se alkoi haukkua saaden samalla Kiirankin ulvomaan. Treenasimme Vienan kanssa vielä hetken seuruuta, koska se seurasi kuin unelma pallopalkalla.

Olin tässä vaiheessa jo aivan kypsä Neiran pelleilyyn ja lupasin itselleni, että se ei enää lähde mukaan jos sen täytyy odottaa omaa vuoroaan, koska sen huutoa ja pelleilyä ei jaksa kukaan. Teimme juuri tämän huutoshwn vuoksi seuraavaksi Neiran kanssa rauhoitustreenejä. Neira oli matolla käskyn alla, kun Jenny ja Kiira tekivät hieman seuruuta. Neira oli ihan nätisti, kunnes Jenny meni agility esteen luokse ja Neira alkoi taas huutaa. Minäkin olin silloin hieman kauempana joten kahden kriteerin nosto oli pienelle collielle liikaa.

En kuitenkaan aivan masentunut Neiran käytöksesta, vaan olin lopulta ihan tyytyväinen, että se pysyi kohtalaisesti rauhallisena matolla. Kunnes... päätin vielä aivan viimeiseksi tehdä Kiiran kanssa pari hyppyä, vaikka tiesin nieran sekoavan. Neira siis huusi vieressä, kun Kiira hyppi ja lopulta kun Viena kolmannen kerran hyppäsi takaluukusta ulos, niin päätin, että nyt lähden kotiin! 

Ensi kerralla mietin paremmin miten treenaan ja kuka koira odottaa missä! :D Helvetti! <3


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ei treenejä ilman motivaatiota

Päivän tarkoitus oli löytää jotakin muutakin kuin nakki, jolla saan koirani villiksi. Olen aiemmin näyttänyt Neiralle palloja, häntää ja skinneeziä leluiksi. Näistä Neira on ollut eniten kiinnostunut palloista. Yhden Neiran lempipallonarulelun olenkin onnistunut hvittämään, mutta eiköhän tämä tästä lähde. Viena puolestaan näyttäsi innostuvan kaikista leluista.

Olen näyttänyt Vienalle sellaista vinkuvaa patukkaa ja se aivan riehaantuu siitä! Kai se on äidin maidosta asti tiennyt, että patukat ovat huippujuttu! Palloista Viena kyllä tykkäsi. Se tuli sivulle hienommin kuin koskaan ja todella innokkaasti. Oli ilo katsella.

Neira puolestaan villiintyi aivan kokonaan, kun tein sen kanssa sellaista palloralleilua että heitin pallon hiekakentän yhteen päähän ja juoksin edestakaisin sen kanssa. Neira hyppi ja pomppi innoissaan pallon perään. Ihanaa!

Kiira puolestaan oli sitä mieltä, että pallot oli blääh. Minun kanssani juokseminen edestakaisin oli kuitenkin ihan ok. Enemmän se katseli minua asenteella, että voisin itse juosta pallon perässä.

Alla hieman kuvia treeneistä! Oli muuten aika hikistä hommaa!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Treenailua

Vähän alkaa lomailu jäädä taakse ja edessä on syksy ja rallytoko urat! Rally-tokosta tulee vasta ensi vuoden toukokuussa virallinen, mutta olen silti päättänyt hakea hieman tuloksia sieltä puolelta. Trakoituksenani olisi saada Vienalle pohjia rally-tokoa varten ja ensi vuonna olisi tarkoitus vääntää tottista jälkeä varten. 

Tällä hetkellä Viena osaa tulla sivulle pienen käden liikkeen avustamana. Myös suullinen käsky yksinään toimii, jos tyttönen keskittyy. Tämä on ollut aina ikuinen murheenkryynini ja varsinkin kasvavalla koiralla. Nyt Viena on kasvanut suurinpiirtein oikean kokoiseksi ja oikeaa asentoa voi alkaa hinkkaamaan pikkuhiljaa.

Makaamaan Viena osaa mennä sanallisesta käskystä. Käsimerkin olen saanut hiottua jo pois. Viena vain tuppaa nousemaan ylös jos minä kumarrun liikaa. Se on jotenkin hassua. Kai se on oppinut, että kun minä kumarrun ja nousen ylös, niin sekin voi nousta ylös. :D

Istumisen taisin opettaa Neiralle ihan ensimmäiseksi. Se onkin tosi vahva. Välillä, jos on liian paha häiriö, niin ehkä sitten auttaa käsiliikkeen apu, mutta muuten olen ihan tyytyväinen. Viena pyllähtää suht nopeasti. :) 

Sesomisen alkeita ollaan tässä treenailtu. Niin näyttelyseisomista kuin ihan perus seisomista. Olen naksauttanut, kun Viena seisoo ja palkannut oikeasta katsomasuunnasta, eli eteenpäin sen pitäisi katsoa näyttelyissä ja muuallakin. Tämä vaatii ehdottomasti vielä hiomista, mutta ei se ihan mahdottomalta vaikuta. Viena on aika fiksu likka.

Seuruussa meillä on myös otettu pohjia samoin kuin eteentulossa. Nämä ovat vielä hieman enemmän hakusessa, mutta hiljaa hyvä tulee vai miten se meni? Myös takaakiertoa olemme harjoitelleet. Takaakierto tulee rally-tokossa. Sitä siis täytyisi treenata ennen kuin Viena täyttää  10kk, jotta sille saisi kisat heti sen kunniaksi.

Neiran kanssa taas teemme tällä hetkellä AVO-liikkeitä. Neira osaa kaikki ALO-liikkeet jo, joten ei tarvitse kuin hakea yksi hyväksytty tulos ja olemme rtk1 Neiran kanssa. AVOssa uusia liikkeitä on houkutus, pyörähdys ja hyppy. Hypystä en aio kantaa murhetta. Neira on kuitenkin agilitykoira, joten se osaa kyllä hypätä esteen yli. 

Pyörähdyksen Neira oppii hiljalleen. Se seuraa hyvin kättä, mutta naksutin koulutettu ja operanttikoira ei kuitenkaan ihan helposti harhaudu sivulta seuruun aikana. Neira kuitenkin seuraa kättä sen verran hyvin, että tämä ei ollut ihan mahdoton sille opettaa.

Mutta houkutus... Neira on niin perso ruualle, että en tiedä mihin joudun tämän houkutuksen kanssa. Houkuttelussa siis voi olla jotain metallista, puista tai muovista houkutuksen kohteena. Houkutus saattaa myös olla muovipurkkin, jonka sisällä on ruokaa. Koira ei siis saisi mennä haistelemaan näitä vaan pitäisi pysytellä minun rinnallani koko ajan. 

Saa nähdä kuinka käy!





Myös Kiira osaa jo pyörähtää!

torstai 4. heinäkuuta 2013

Mätsärimeininkiä

Näyttäisi siltä, että blogi ja harrastuselämä heräävät todella pikkuhiljaa henkiin. Saimme jopa käytyä mätsäreissä pitkän tauon jälkeen. Tarkoitus oli hieman kartoittaa missä Vienan koskettelussa mennään. Itse saamme sitä kopeloida, mutta välillä täysin vieraat saattavat olla jänniä. Luulen Vienan jo yhdistäneen kehän ikävään tunteeseen, mutta katsotaan miten käy.

Ensimmäisenä vein kehään Kiiran. kiiran kohdalla oli tarkoitus katsoa, että mitä se sanoo. Näyttelyissä se antaa katsoa hampaat, jos avaan kurkkarin ja muutenkin saa kosketella hetken väistämisen jälkeen. Eilen Kiira oli mätsäreissä melko väistävällä tuulella. Päädyin sitten siihen, että tuomari antaa sille vain nakkia, kun se on tullut kosketusetäisyydelle, että Kiira ei ihan opi väistämään.

Kiiralla oli hyvä juoksupäivä. Kehä oli iso ja meillä oli hyvä rytmi. Kiira myös seisoo kuin tatti. Eilen oli pakko pitää vahvistustiheys suurempana kuin yleensä, koska olemme rallytokoilleet niin paljon, että se olisi pian tarjonnut jotakin muuta. Loppujen lopuksi olen oikein tyytyväinen Kiiran suoritukseen. Eikun mätsäreitä vaan lisää!

Viena oli myös mukana. Vienan kanssa olin päättänyt, että se hakisi vain nakkia tuomarilta ja sitä se kanssa sai tehdä. Tuomari oli aivan loistava. Tuomari lähestyi meitä kylki edellä ja kyykistyi metrin päähän. Ojensin hänelle nakkia ja tuomari tarjosi niitä Vienalle. Viena lähti lähestymään tuomaria. Ei se mitenkään iloinen ollut, mutta olin todella tyytyväinen, että Viena lähestyi sitä. Ihanaa!

Juoksemista emme ole juurikaan harjoitelleet, joten se meni maata haistellen ja välillä peitsaten, mutta kyllä Vienasta juokseva koira saadaan! Seisoa Viena osaa. Se pönöttää paikoillaan ja katsoo minua kysyvästi. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikon näyttelytreeneihin.






keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Jäljestävä höyryjuna

Pari kertaa ollaan oltu ihan omalla porukalla tekemässä namijälkeä Vienan kanssa. Ne kerrat ovat menneet ihan kohtalaisesti. Ensimmäisellä kerralla Viena ei oikein ymmärtänyt mistä on kyse, vaan se tarjosi onnellisesti istumista, makaamista ja tassun antamista. Seuraavilla kerroilla se on kyllä ymmärtänyt käyttää nenäänsä.

Viena on siis tehnyt ehkä kolme tai neljä peltojälkeä ennen kuin kävin jälkikurssilla. Vienalla on ollut havaittavissa sellaista höyryjunamaisuutta. Se haistelee kyllä tarkasti, että mihin ollaan menossa, mutta nakit jää kyllä matkalla syömättä. Ei siis ihan kaikki, mutta ehdottomasti moni. Viena kulkee kuitenkin sen verran suoraviivaisesti hajun perässä, että olen antanut sen höyryillä sitten.

Eilen olimme tosiaan jälkikurssilla, jossa harjoittelimme jälkiruutua. Kurssin tarjosi Koirapalvelu Virike. Tarkoitus oli siis palkata koiraa siitä, että se pysyy ihmisen hajureitillä. Tallattiin 3 kengänmittaa x 3 kengänmittaa alue ja ripoteltiin nameja reunoille ja tallatulle keskialueelle. Tässä Viena onnistui hienosti. Välillä se kävi harhailemassa hieman pidemmälläkin, mutta palasi kyllä haistelemaan namiruutua.

Tästä vaikeutimme seuraavalla kerralla. Oli ruutu, käytävä ja ruutu. Viena löysi hienosti ensimmäisen ruudun ja söi siitä keskittyneesti makupaloja. Käytävälle se lähti myös makupalojen perässä, mutta jätti puolet syömättä. Viimeisellä ruudulla se jäi taas syömään tyytyväisenä kunnes sanoin "maali" ja lähdimme pois.

Teimme vielä kolmannen kerran tämän ja silloin Viena lähinnä juoksi läpi kuin höyryjuna. Nenä sillä oli maassa, mutta yhtään nakinpalaa se ei matkalla halunnut syödä. Eihän työskentelevä koira nyt syödä kerkeä! :D

Seuraavaksi olisikin tarkoitus opettaa Viena ilmaisemaan keppi, jotta sen voisi aina laittaa maaliin ilmaistavaksi. Sitten ei oikeastaan haittaa, että Viena juoksee radan läpi kepiltä kepille. Taidan kyllä mennä kurssille uudestaankin.







maanantai 1. heinäkuuta 2013

Meidän uimarit

Ensi alkuun tahdon pahoitella bligin hiljaisuudesta. Itse olen ollut töissä eikä koirien kanssa olla paljoa treenailtu kesäkuussa kun ollaan oltu lomalla, joten en ole keksinyt mitään hauskaa kirjoiteltavaa. Nyt kuitenkin heinäkuun lopussa olisi rally-tokokisat, joihin ajattelin taas mennä. Neira lähenee AVO-luokkaa, joten täytyy alkaa opettaa sille asioita.

Mutta uimisesta. Kirjoitin alkukesästä, kuinka Neira ei oikein ui. Kirjoituksen löydätte tästä. Kirjoitin myös kuinka Viena kyllä lähtee uimaan. Kesä on puolessa välissä ja Vienasta on todellakin paljastunut melkoinen vesipeto. Eihän se vielä älyttömän kauas lähde uimaan, mutta jokaisen pienen risunkin perään se lähtee. 

Neira puolestaan ui vain ihan vahingossa ja hyvä niin, koska Neirahan ei osaa uida sitten ollenkaan. Mökillä kokeilimme niin, että kämppis laski sen veteen laiturin päästä ja minä olin vedessä ohjaamassa sen rantaan. Se oli niin kamalaa räpiköimistä, että huhhuh! Neiran ei tosiaan kannata uida keskenään. Emmekä annakaan koirien olla yksinään rannassa, mutta Neira saattaisi typeryyttään hukkua. 

Vienalla alkaa olla uimatekniikka hallussaan. Se ui kohtalaisen pitkänä viivana ja hienosti käyttää kaikkia jalkoja. Jos Vienalle heittää liian ison kepin, niin sitten se yhä räpiköi kun kala kuivalla maalla, mutta ihan kohtalaisesti se älyää mitkä ovat sopivan kokoisia keppejä/tukkeja.

Saa nähdä kuinka loppukesästä käy. Onko Niera jo oppinut uimaan vai juokseeko se yhä vain kahlaamassa? Ja vieläkö Viena jaksaa polskutella?