keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Yötyöläisen elämää

Onneksi on koirat., koska ilman niitä vain koomaisin kotona yön välipäivänä Teen tosiaan nykyään kolmivuorotyötä Meilahden sairaalassa ja yövuoromme ovat haasteellisen pitkiä. Aamulla kun palaan takaisin vien ensitöikseni koirat pienelle pissille n. 15min ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Koirilla on yleensä ollut sen verran ikävä/ tylsää, että molemmat kömpivät viereeni nukkumaan. Minä sammun kuitenkin kuin lyhty ja nukun yleensä n. 15 asti. Siitä yritän lähteä mahdollisimman suoran hakemaan huoltoasemalta kahvia (koska muuten jumitun kotona koneen ääreen tunniksi) ja sitten menen johonkin lenkittämään koiria suosiolla.

Treenit ovat yleisesti tosi tylsiä tehdä yövuorojen välissä, koska yleensä olen niin koomassa, että olen todella kärttyinen ja kiukutteleva eikä kukaan valmentaja (tai Jenny) jaksa minua katsella. :D Lisäksi treenit ovta huono, koska en yleensä ota kuin toisen koiran mukaan, jolloin toisen lenkittäminen vaikeutuu.

Joten lenkki... noh... mihin minä riiviöni veisin, jotta saan itse koomata rauhassa eikä niitä tarvitse kauheasti valvoa? Koirapuistot eivät yleensä sovi sellaiseen, joten vien ne yleensä Firan kaltaiseen paikkaan, koska siellä saan rauhassa olla omassa väsyneessä kuplassani ennen kuin palaan klotiin viimeistään 18 maissa, jotta kerkeän tehdä itselleni ruokaa ennen kuin lähden ajamaan töihin.

Koirat osaavat kuitenkin olla todella hienosti minun ollessa töissä, no oman rytminsä mukaisesti ne menevät ihan kiltisti nukkumaan.

Meilahdessa on se huono puoli, että väestösuoja(pukukopit) on kaukana parkkihallista ja osastolta, joten minulla menee n. 30min ajastani ihan vain parkkihallista pukukopoillekävelyyn, vaatteiden vaihtamiseen ja osastolle kävelyyn. Hyvin ärsyttävää.

Mutta yövuorot tuovat yleensä mukanaan vapaapäiviä ja mitenkä muuten sitä viettäisi hurjat kolme vapaapäiväänsä kuin koiriensa kanssa? <3




















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti