Lahti KV 28.04.2013 Handlerin näkökulmasta.

Minulla ei eilen ollut omia koiria ilmoitettuna Lahden KV:hen. Olin kuitenkin henkisesti valmistautunut olemaan handlerina belgikehän laidalla. Edellisenä iltana olin jo hieman pohtinut, että jos jännitän taas liikaa niin en voi viedä Kiiraa kehään. Kiira selvästi stressaantuu, jos minä olen jännittynyt eikä mistään tule mitään. 

Eilen minua sitten jännitti autossa paikan päälle lähtiessä. Jännitys laantui kuitenkin sisään päästyä. Lahdessa olimme olleet aiemminkin ja tuossa samaisessa hallissa vielä. Halliin tultua oli siis hyvä fiilis. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja meillä oli häkkikin mukana Kiiralle, niin ei tarvinnut koko ajan sitä kädessä pidellä. Lauantain mätsärit olivat menneet todella hyvin meillä, joten olin ihan iloisella päällä.

Sain jälleen pyynnön viedä Deimoksen kehään. Olin siitä iloinen. Minä niin pidän handlerina olemisesta. Deimoksen kanssa meillä meni kohtalaisesti. Itse olin hieman pettynyt omaan suoritukseeni. Talloin hieman Deimoksen varpaita enkä saanut sitä oikein juoksemaan kunnolla. Ensi kerralla siis paremmin. Deimos oli myös hyvin äitinsä perään, joten se hieman turhan paljon pyöri, kun sitä piti seisottaa, mutta tuomari ei kuitenkaan välittänyt siitä juurikaan. Tuloksena Deimokselle oli ERI1 ja tosiaan junioriurosten luokan voitto. 

Kiira sen sijaan, voi luoja että olin ylpeä ja tyytyväinen siihen. Tämän vuoksi olemme juosseet kolmessatoista mätsärissä. Kiira oli aivan upeasti käsiteltävänä siihen nähden mistä olemme lähteneet. Hampaita se ei tykkää näyttää, mutta ei se paljoa väsitänytkään. Hip hip hurraa! Juostessa minulla on yhä turhan hidas vauhti. Kiiralla on kai niin pitkä selkä, että se tarvitsee enemmän vauhtia. Tuomari antoi meidän juosta uudestaan, jotta saisin Kiiran kauniit juoksuaskeleet esiin.

Kiira sai tulokseksi ERInomaisen ja oli silmät pudota päästä kun se tyyppi heilutteli punaista nauhaa nenäni edessä ja tuomari mutisi: erinomainen. Olin sen jälkeen yhtä hymyä ja leveää virnistystä. Fiilis oli mahtava. Odotin EH:ta Kiiran turkin vuoksi ja olin valmis H:hon, koska turkki ei ole paras mahdollinen. ERInomaisesta olin pudottaa leukani ja haljeta ylpeydestä.

Tästä on todella hyvä jatkaa ja tiedän, että ei tarvitse jännittää enää. Ihanaa. Nyt voin hyvillä mielin seuravilla kerroilla vain lisätä hieman juoksuvauhtiani, niin eiköhän Kiiralle ala SA:takin tippumaan. Hyvä Kiira!