Kiira mätsäröi

Olimme jälleen sunnuntaina Kiiran kanssa mätsärikehässä. Nämä olivat meille jo viidennet tänä syksynä. Aluksi meillä oli siis ongelmia lähestymisen kanssa. Ensimmäisissä mätsäreissä Kiira ei päästänyt tuomareita lähelle, vaan he saivat vain antaa tytölle herkkuja, jotta Kiiralle jäisi hyvä mieli mätsäreistä.

Tämä on kuitenkin helpottanut näiden mätsäreiden aikana. Kiira on antanut katsoa hampaat hyvin  ja kosketella itseään. 

Mätsäreiden myötä Kiiralle on ilmennyt uusia ongelmia. Olen päästänyt Jennyn mukaan ja Kiira ei silloin aina malta ravata minun kanssa kunnolla, vaan alkaa vetää Jennyn suuntaan eli kehän laidalle mikä ei ole hyvä juttu. Uskon tämän kuitenkin helpottavan, koska ravaaminen on joka kerta parempaa.

Kiiran liikkeitä kehutaan aina. Tyttö ravaakin todella kauniisti. Minun vain pitäisi kuullemma juosta vielä lujempaa, jotta Kiiran sulavat liikkeet näkyisivät paremmin. Tämä on sinäänsä aika hauskaa. En ole koskaan Kiiran kanssa tarkoituksellisesti hajoitellut vierellä juoksemista. Olemme kuitenkin käyneet juoksulenkillä ja oma hölkkävauhtini on sen verran hidasta, että Kiira ravaa sen koko matkan. Olen siis vahingossa opettanut Kiiran ravaamaan vierelläni.

Seisomista meidän täytyisi vielä treenata. Olen ollut siinä hieman laiskanpuoleinen. Kiira jää välillä seisomaan hieman vinoon enkä oikein tahdo saada sitä korjattua. Minulla on kuitenkin Kiiralle ja itselleni suunnitelmia ensi vuodeksi. Me alamme metsästää sertejä.

Torstaina olisi taas mätsärit. Saa nähdä kuinka meidän käy.