Viikonloppuna tuli tehtyä kaikenlaista. Kisaamista ja näyttelyitä. Välillä on ihan kiva vain olla ja koirat saavat tehdä kaikkea turhaa. Eläinkoulutuskeskuksen parissa tosiaan ollaan tekemässä kohdentamista. Eli koiralle opetetaan jokin kohde: Tassun koskeminen alustaan tai kosketuskepin koskeminen kuonolla. Niitä treenejä on ihan kiva harjoitella kotona omassa olossa.
Myös hihnalenkillä on tultu käytyä viimeaikoina ja kevyillä metsälenkeillä yksitellen koirien kanssa. Koirien luonteet tulevat jotenkin niin paljon hauskemmin esiin yksinololenkeillä kuin suuremmassa laumassa.
Neiran kanssa olen ollut nyt pariin otteeseen ihan keskenäni mätsäripäivinä tai ihan muuten vain. Neira yleensä pomppii ympärilläni innoissaan välillä haukkuen. Sitten se yhtäkkiä löytää jonkin kepin maasta ja alkaa pomppia keppi suussa onnellisena. Se on niin ihana koira. <3
Neira täytyy tosin pyytää hihnaan ohituksia varten, koska muuten se säntää haukkumaan koriille tai paimentamaan pyöriä/lenkkeilijöitä. Minun niin täytyisi viedä se paimentamaan joku kerta. Se tulee Neiralta jotenkin niin luonnostaan.Yleensä Neira on ihan hyvin kuulolla lenkillä. Jos Neiran pyytää käskynalle ohitustilanteessa, niin se saattaa yhä haukahtaa, mutta kunhan muistan pysyä rentona, niin Neirakin yleensä on.
Viena puolestaan on sellainen hassu unelmoija. Viena saattaa mennä tienposkeen tyytyväisenä syömään horsmia tai hieman nokkosta välipalaksi. Ohituksissa Viena pysyy hienosti paikallaan meni ohitsemme sitten pyörä, lenkkeilijä ta kävelijä. Koiraohituksissa otan Vienan kiinni, koska se on niin innokkaasti menossa leikkimään.
Viena puuhailee paljon omiaan, mutta muistaa kyllä omistajankin välillä. Keppipalkka on yleensä paras. Viena ei niin välitä herkuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti