Toko inspistä

Käytyäni Kiiran kanssa kisaamassa TOKOssa niin iski kauhea himo treenata tokoa. Kiiralla ja minulla ei mennyt han putkeen, mutta en voi kamalan surullinenkaan olla, koska nyt iski totaalinen himo treenata. En voi uskoa, että minä, vannoutunut pilkunviilauksen vihaaja olen innostunut niinkin pilkunviilaamislajista, kuin TOKOsta.

Minä tosiaan sain kunnian viedä Kiiran, koska kämppikseni Jenny ei vain saa aikaiseksi. Täytyy siis vähän patistaa ja lisäksi, minä tykkään kisaamisesta todella paljon. Se adrenaliini ja se kevyt jännitys mahassa. Ah! Ihan mahtavaa! Vaikka pääasia on, että koirallakin olisi kivaa. Harmistus on nimittäin ääretön, jos koiran mielestä kokeessa ei ole kivaa. Silloin sitä tuntee itsensä ohjaajana aika surkeaksi.

Joka tapauksessa aion skarpata ja treenata Neiran loppuun saadakseni sen TOKOn pariin. Tänään kävimme hieman hinkkaamassa vanhoja liikkeitä ja hieman haistelemassa uusia. Neira seuraa kohtalaisesti, se edistää jos käyttää lelupalkkaa mutta enköhän minä saa siitä kohtuullisen muistamalla palkansuunnan. Heitän siis taaksepäin lelun kun on palkan aika.

Neiran liikkeestä maahanmeno on hieman ruosteessa. Sitä on otettu viimeksi maaliskuussa ja silloin vain Jennyn kanssa. Minä en sitä oikeastaan olekaan tehnyt. Treeneissä tänään pääsin jo huiman neljän askeleen päähän j aolin todella tyytyväinen! Tästä se lähtee!

Seisomista ollaan nyt alettu sheippaamaan ja Neira tarjoaakin sitä ihan kivasti. Kohta pitäisi päästä nimeämisvaiheeseen ja siitä vain ärsykekontrolliin asti niin se on siinä. Otimme myös paikkamakuuta. Neira vaatii vielä tiheän vahvistevälin, mutta olen varma, että saan siitä varman paikkamakaajan. Neira on kuitenkin tosi fiksu.

Hyppyä emme ole koskaan Neiran kanssa ottaneet, muuta kuin rallytoko- ja agilityhyppyä, mutta ne eroavat kuitenkin melkolailla tokon hypystä. Uskon kuitenkin että suoriudumme siitäkin.