|
Kuva potilaastani sunnuntaina <3 |
Miksi aina minä?
Miksi aina meidän perhe?
Ensin kissani on taipuvainen syömään
kaikenlaista, jonka vuoksi joudun leikkaamaan sen kahdesti suolitukoksen
vuoksi. Se ei selviä toisesta leikkauksesta.
Sitten Neira. Ihana ensimmäinen koirani,
jonka kanssa taistelen allergiaa ja kinnerkipuja vastaan. Annan kipulääkkeitä,
kortisonia ja teen kaikkeni, mutta lopulta oli annettava kipujen loppua
kokonaan.
Vienalla ei nyt vielä mitään
kuolemantuomiota, mutta kyllä tämä taas tuntuu pahalle, enkä pysty ajatella
vain positiivisesti.
Viena oksensi siis verta sunnuntaina. n.
2dl verisiä hyytymiä ja kirkasta verta. Sillä on ollut jonkinlaista
närästysvaivaa, röyhtäilyä ja ruokahaluttomuutta vähän aika ajoin ja pitkin sen
elämänkaarta, mutta ei mitään tällaista koskaan aiemmin. Myös kuumemittariin jäi mustaa ulostetta, etä verta on myös suolisossa.
Syöpää ei voi poissulkea vielä, mutta se
vaikuttaa todella epätodennäköiseltä. Katsotaan. Ei siis juuri nyt pysty tähystää
kun ruoansulatuskanava on yhä niin veressä.
Todennäköisesti siis mahahaava on kyseessä.
Lääkäri suositteli että annan vatsalle suojalääkkeitä ainakin 6kk ja ehkä koko
loppuelämän ajan. Eli TAAS minulla on sairas eläin käsissäni.
Tämän viikon syömme hieman suuremmalla
arsenaalilla lääkkeitä, mutta viikon päästä syömme lähinnä vatsansuojalääkkeitä
ja maitohappobakteereja. Viena voi sinänsä ihan hyvin ja on ihan pirteä. Melko
kivuliaan oloinen ajoittain, mutta se saa vahvaa kipulääkettä ja toivon että se
paranee kokonaan. <3
Täytyy myös miettiä Vienan ruokavaliota
kun tästä pahimmasta vaiheesta pääsään. Nyt Viena syö vain kaikkea helposti
sulavaa.