Mitäs sitä muuta kirjoittaisi kuin hieman kuulumisia pitkästä aikaa.
Olen nykyään tikkurilalainen. Asumme Vienan kanssa 6:ssa kerroksessa kerrostalossa. Onneksi meillä on hissi! Hehe. Viena onkin oikea hissinähtävyys: toiset kysyvät "pureeko se?" kun Viena tapittaa naapuria ruskeilla silmillään ja tahtoisi päästä nuuskimaan naapuria. Muita kysymyksiä ja keskusteluja on:
Mummo: "Onko se susikoira?"
Vaari vastaa ennen minua: "Ei, se on jokin risteytys, paljon sirompi kuin susikoira"
Ennen kuin kerkeän vastata: "Oikeastaan se on belgianpaimenkoira"
Vaari siihen toteaa: "Ai onko niitä niin monia?"
Viena on myös kivasti jälleen tottunut vuorotyöhöni ja olemme kerenneet taas oppia omat rutiinit sille, että mikä tarkoittaa, että olen menossa töihin. Lsitä pääsee suhteellisen pitkille lähimaastossa on ihania pururatoja tuon keravan joen varrella. Maisemat ovat ihanat ja mukavia kävelyreittejä on paljon. Olemme myös löytäneet flexin varustusjoukkoomme. Viena pääsee siin turvallisesti pitkälle ja kykenee ravaamaan samala kun minäkin joudun kävelemään suhteellisen nopeasti.
Alla kuvia tämänpäiväisestä Firan vesileikeistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti