Treenejä, treenejä ja lisää treenejä...

No jo on hiottu sitä vierelle tuloa! Viime kerran jälkeen on tapahtunut mielestäni edistystä... Eli huomasin naksutustiheyden olleen liian hidas, jolloin Neira ei ymmärrettävästi tajua yhtä hyvin mitä siltä tahdon. Tänään se alkoikin jo sitten sujua yhä paremmin : ) Mikä helpotus! Neiralla vaikuttaisi olla hieman hankalaa tuo syttyminen harjoittelun alussa, mutta pienen pallorallin jälkeen se tuntui tekevän hieman tarmokkaammin ja kivemmin namien perään. 

Tänään kokeiltiin myös leikkiä harjoittelun yhteydessä ja se sujui ihan kohtalaisesti. Neiralla on nyt hampaiden vaihto menossa, joten toivon, että palloihin tarttumisen puute johtui siitä. Neira vaikuttaa muuten aika kiinnostuneelta palloihin. Ainakin kotona on tähän asti leikitty niillä ihan kivasti. Sellainen pörröinen pehmolelun häntä vaikutti tänään ihan kiinnostavalta ja se tarttui kyllä siihen, joten toivon että tuo tarttumisen puute johtuisi siitä.

Sateensuojassa lämpimässä mökissä

Lauantai ja sunnuntai meni aika pitkälti sisällä lämmössä löhötessä ja saunoessa. Koirat pääsivät säännöllisesti juoksemaan, mutta aika pitkälti olimme kaikki neljä sisällä sateensuojassa. Tässä hieman kuvia sateen ollessa tauolla:

Neira aina pysähtyy poseeraamaan kameralle : D

Aina Neiran poseeraukset eivät vain onnistu...

Mökkeilyä jälleen

Torstai-iltana saavuimme Sysmään jälleen mökkeilemään. Jenny sai otettua muutaman ihanan iltaruskan kuvan Kiiran ja Neiran paineista, sekä muutaman ihanat yksittäiskuvan Neirasta. Lisää kuvia taas täältä.

 

Perjantai menikin sitten perus mökkeily meiningissä. Kävimme aamulenkillä metsäpoluilla, jolloin näimme metson tai teeren. Kiira säntäsi lentävän linnun perään, kun taas Neira haukkui hieman hämillään ja hälyytti isoa lintua, joka aikoi syödä sen. : D Neira oli siis melkoisen huvittava näky lintua pelätessään. Loppu päivä meni rannassa kuvia otellessa. Sisällä levätessä aina kun satoi. Neira ainakin on ihan väskä <3

Kaverukset

Treenejä...

Neiran kanssa on vieläkin hinkattu sitä vierellä oloa. Eilen annoin harkoissa sitten ohjat Kiiran omistajalle, Jennylle, kun eihän siitä tullut mitään minun kanssani. Oivallus: Minä naksautan liian harvoin ja vaadin hieman liikaa… eikö se ollutkaan sama asia naksautella 1v Kiiran ja 4kk Neiran kanssa? :DD huoh… Minun olisi tehtävä naksutusharjoitteita… Oivalluksen jälkeen, meillä alkoi mennä Neiran kanssa paljon paremmin. Ehkä tämä tästä! Harjoittelimme myös seuruun/hihnassa kävelyn alkua ja huomasimme, että Neiraan vaikuttaa palkan suunta todella paljon. Ensin Jenny huomasi, että annan naksautuksen jälkeen (Jenny naksautti ja minä vain annoin namin) annoin namin kaukana reidestäni, jolloin Neiran ”seuruu” alkoi hieman loitota reidestäni. Asian tullessa huomattua korjasin palkan suunnan ja kas kummaa. Nyt Neira hakeutuu naksautuksen kuullessaan aivan kiinni reiteeni. Täydellistä. Tuntuu hyvältä, kun on niin fiksu pentu… tämä ohjaaja vain kaipaa hiomista. :D

Neiran kanssa on ollut hieman ongelmia hihnassa. Se tahtoo hälytys haukkua kaikkea. Joten nyt on sitten alettu kulkea paikoissa, joissa olisi hieman enemmän porukkaa, jotta Neira ymmärtäisi, että ihmiset kolmenkin metrin päässä ovat ihan kivoja, eikä niitä tarttis hälyttää :D Jääkäämme seuraamaan kuinka tämä edistyy.

Elo-syyskuun vaihde kuvina

Olen hieman turhan laiska kirjoittamaan, mutta kuvia on tullut otettua kuluneen kuukauden aikana, joten tässä hieman kuvituksia puuhasteluista. Olemme siis Neiran kanssa alkaneet harjoitella vierelletuloa. Pentumiitissä on tullut käytyä, siitä kuvia täällä. Lisäksi perus maahan ja istukäskyjä on tullut jumpattua. Olen ilmoittanut itseni ja Neiran mukaan ohjattuun toko-ryhmään, jossa harjoittelemme milloin mitäkin. Alla olevissa kuvissa on siis kuvia toko-harkoista ja Samban kanssa riehumisesta. Samban kuulumisista enemmän Kiira ja kiharat blogissa.

Haarajoelta löytyneen lammikon rannalta

Mökiltä kotiin

Tänään palasimme mökiltä. Neira on todella väsynyt ja on nukkunut koko päivän. Illalla kävimme Jennyn + Kiiran kanssa Tammisaaressa tapaamassa Kiiran sisaruksia. Neira jäi siksi aikaa kotiin. : )

Mökkielämä jatkuu...

Neira nauttii rantaleijonan elämästä mökillä. Penneli on niin väsynyt, että se saa pitää omia nukkumistaukoja pitkin päivää. Välillä laitammekin sen mökkiin nukkumaan keskenään ja toisinaan se makoilee laiturilla nauttimassa auringonpaisteesta. Hyvä, kun jaksaa syödä ja juoda välissä :p

Mun rantahylkeeni

Tänään ohjelmassa on ollut metsässä pyörimistä ja hyörimistä. Kiira ja Neira ovat leikkineet lähinnä omillaan ja Neira onkin ottanut monet päikkärit, onhan se vasta 11,5 viikkoa : )

Kuvia päivän askareista!

                                                      Alla luoksetulo harjoitusten saalis:

joo joo minä tulen!

no enpäs tulekaan...

Ai nakkia? Joo, tulen heti!

Mökillä kerettiin olla ehkä tunti, kun Neira jo pulikoi vedessä...

Ensimmäinen päivä mökillä… Neira on ollut järvessä jo kahdesti. Tyttö päätti luiskahtaa laiturilta kahdesti järveen, ei tarkoituksella, mutta ei onneksi kenenkään tönäisemänäkään. Reippaasti tyttö kuitenkin lähestyy laituria ja loikkii sen läheisyydessä.

Neira on nukkumapaikastaan melkoinen hienohelma. Tyttö ravaa ympäri mökkiä etsien nukkumapaikkaa, jos ei löydy mitään tarpeeksi pehmeää. Tämä yrittää sohvalle ja sänkyyn, mutta lopulta se sammuu lattialle väsymyksestä. Välillä sille riittää pyyhe tai vaatekappale. Viime mökkireissulla Neira nukkui vaatelaukkumme päällä :D

Mitä Kiira edellä, sitä Neira perässä

Kiira ja Neira löysivät kaivuumaan

Treeniä ja riehumista! Huh mikä viikko!

Neiralla on tosiaan alkanut pennun ABC- kurssi. Me olemmekin saaneet hieman kotiläksyä ja paljon onkin parannettavaa. Omistajalle tuli naksutin herkkyyttä harjoiteltavaksi, minulla kun on tapana jäädä tuijottamaan Neiran hienoja suorituksia sen sijaan, että naksauttaisin. Mutta ymmärtää kai sen? Olen niin innoissani tytön hienosta suorituksesta, että unohdan kaiken muun? : D
 

Olimme myös tässä taannoin suurella ryhmälenkillä, jossa oli 12 koirakkoa. Neira oli joukon nuorin ja väsyikin sen mukaisesti. Saimme huomata Neiran todella olevan aika itsenäinen. Se ei todella paljoa ollut meidän kanssamme, vaan viiletti milloin kenen perässä. Yllätyimme myös sitä, että se ei hakenut Kiiraakaan kaveriksi, vaan tyytyi välillä yksinoloon : D

Viime viikolla tuli myös käytyä tervehtimässä siskoa Vilmaa, joka asuu naapurissa. Ulkona oli harmaa sää, joten jäimme pentujen kanssa sisään riehumaan.









Viikonloppuna 11-12.8 meillä oli ensin kylässä Samba. Neira ja Samba leikkivät rajusti läpi viikonlopun. Sunnuntai-iltana kylään tuli vielä naapurin Ora, joka ei kauheasti välittänyt pennusta. Neira taitaa olla aika ärsyttävä ja päällekäyvä pentu, koska on ilmennyt muulloinkin eripuraa sen ja aikuisten koirien kanssa. Odotellaan millainen narttu tästä pennusta oikein kasvaa. : D





Välissä Neiran kanssa on harjoiteltu istumista, seuraamista ja vähän seisomista. Seuratessa Neiralla pitäisi olla nopeasti syötävä paikka, tytöllä on nimittäin niin hienot pöytätavat, että ruokailun ajaksi on pysähdyttävä.









Kaiken sosialisoimisen ja riehumisen jälkeen Neira on ihan loppu. Pentu nukkuukin tänään varmaan koko päivän.

Neirassa on muutenkin ilmennyt kaiken näköisiä uusia piirteitä. Tyttö onkin tietysti kasvanut viimepäivityksestä. Neira vaikuttaa yhä todella kovalta eikä näytä pelkäävän mitään. Se lähtee murisemaan takaisin, jos joku vanhempi koira näyttää sille hammasta kyllästyttyään siihen, joten tyttösessä on todella pitelemistä. Ihmisille se on ulkona alkanut pöhistä. Se onkin seuraava projektini: saada tyttö remmissä hiljaiseksi.