Hierottavana

Viena on pitkin kevättä ja jo kevät talven aikana se oireili jumittuneesti, joten päätin aloittaa sännölliset hieronnat. Frisbeekoppailu ja agility oli hieman vähemmällä, vaikka agility treeneissä kävimmekin kerran viikossa.

Jokatapauksessa olen todella ylpeä Vienasta. Se parani hieronta tuntien aikana todella paljon. Ei ollut missään vaiheessä mitään örinää tai agressiivisuuden merkkejä, mutta alussa hierottavana oleminen oli ehkä hieman epäilyttävää. Nyt viimeisimmällä kerralla Viena makasi hierottavana kuin ihana lahna lattialla enkä voisi olla siitä ylpeämpi. Viena on paras! : )

Jumissa sillä oli pahiten takapuoli/lantio ja sitten lapojen taka-osa. Me rupesimme ensimmäisen hieromakerran jälkeen myös laittamaan lenkkejämme uuteen uskoon ja muutenkin fiksummat alkulämmöt agilityyn, frisbeehen ja ihan vain lenkeillekin.

Meillä oli/on myös todella ihana hieroja. Saimme edetä juuri siihen tahtiin kuin Viena halusi ja Viena sai rentoutua Ritvan käsissä ihan omaa tahtiaan. Söimme nameja ja vain hengailimme. Ensimmäisellä kerralla Viena sai myös katsoa ensin tunnin vierestä, kun Kiira oli hierottavana, jotta Ritva olisi vielä enemmän tuttu. Lopuilla kerroilla olimme ihan vain kahdestaan Vienan ja Ritvan kanssa.

Viena rupesi selvästi venyttelemään enemmän ja kehuin sitä siitä. Nyt Viena venyttelee oikein hyvin.

Se, mitä huomasin hieronnassa tai niiden ohella, että meillä tosiaan oli melko huonot lenkkeilytavat. Suoraan autosta kaahottamaan ei ollut kuulemma kovin hyvä juttu :D Olemme siis pyrkineet siihen, että jonkin matkaa mennään hihnassa tai muuten rauhallisesti ennen kuin aletaan kunnolla riehua.

Aiomme varmasti käydä jatkossakin hierottavana. Minusta se on ihan hyvä lisä aktiivisen koiran elämässä. :)

Hieronajamme toimi Ritva Oljakka, ja paikka oli Koirakoulu Tassutreeni :)

Ajatuksia agilitystä II

Olemme Neiran kanssa edistyneet agilityssä. Neira ymmärtää jo hieman kaartaakin hyppyjen välissä ja se hyppää jo kolmen esteen yli! Hip hurraa! <3

Olemme käyneet nyt muutaman kerran kahdesti viikossa ohjatuilla agility- tunneilla ja se on aivan mainiota. Minusta tuntuu joka kerta hauskemmalta juosta siellä radalla Neiran kanssa enkä oikein malttaisi odottaa, että Neira kasvaisi. Onneksi minulla siis on ohjaaja, joka hieman hillitsee tätä riemua. En voi sanoin kuvailla miten hauskaa on olla agilityn parissa!

Toivottavasti saisin pian kuviakin harjoituksista. Olisi mukavaa saada hieman todistusaineistoa Neiran edistymisestä ja innosta.

Neira myös vaikuttaa pitävän tästä harrastuksesta. Se saa aina hepulit, kun pääsemme  sisään agility-harjoituspaikkaan eikä malttaisi olla paikoillaan. Se odottaa kyllä nätisti vuoroaan matolla ja sitten kun on meidän vuoro, niin se ei malta pysyä nahoissaan kun saa luvan lähteä pinkomaan esteitä namialustalle. Ahmatti.

Neira on sen verran perso herkuille, että harjoittelu on mukavaa. Nakilla ja muilla herkuilla saa paljon aikaiseksi ja Neira jaksaa motivoitua niillä hyvin pitkään. Tarkoituksena olisi harjoitella Neiran kanssa myös leikkimistä, mutta minulla on ollut Neiran hampaiden vaihtumisen aikana hieman taukoa palloista( joista se pentuna piti kovasti), kun Neiruskalla tuntui olevan niin kivulias hampaiden vaihto. Joten eikun vain uudestaan pallot kouraan nyt kun kaikki maitohampaat on poissa ja pysyvät hmpaat ovat tulossa. Jes!

Olemme ohjatulla tunnilla aloitelleet heittämisen harjoittelua. Eli heitto/kaukopalkka. Neira istuu esteen edessä ja heitän sille palkan esteen ylitse. Se on kamalan vaikeaa! :D Meillä on ollut käytössä nakkia ja se pomppii epämukavasti jolloin Neiran uudelleen ottaminen namimagneettiin (Neiran nenä on sormissani herkun ollessa kämmenen sisällä) on hieman haastavaa, kun se etsiskelee herkkuaan. Ja se tähtääminen! En olisi ikinä uskonut nakin heittämisen kahden metrin päähän suoraan olevan niin vaikeaa.

Neiran namimagneetti on kohtalaisen hyvä. Ei minun paljoa tarvitse pannasta pitää kiinni, vaan Neira pysyy magneetissa aika hyvin. Esteillä siitä on kuitenkin  yhä pidettävä kiinni kunnolla, että se ei ota varas-lähtöä. Tässä onkin sitten harjoiteltavaa! Neiran paikalla-olo on kohtalaisen vahva, joten en usko sen itsessään olevan ongelma. Minun täytyy vain opettaa Neiralle, että myös agility esteiden edessä täytyy malttaa pysyä paikoillaan ennen kuin lupa tulee.

Venyttelyissäkin meillä menee jo paremmin. Neiran ongelma siinä on siis ollut se, että se ei oikein osaa seurata namikättä, vaan yrittää tehdä jonkun tempun ennemmin. Yleensä se menee makuulle, jos se ei heti saa namia. Olen ratkaissut sen sillä, että minulla on molemmissa käsissä namia. Ensin houkuttelen Neiran nenän eteenpäin toisella kädellä ja silloin siirrän toisen käden haluttuun venytyskohtaan. Herkun Neira saa, kun tekee halutun venytys liikkeen. Aluksi Neira ei ihan ymmärtänyt ja vieläkin se yrittää ennakoida ja tarjota temppuja, mutta joka kerta se menee paremmin ja Neira venyttelee ihan kivasti.

Tavoitteet minulla on agilityn suhteen korkealla. Suunnittelen jo tulevaisuudelleni SM- ja MM- tason haasteita. Nämä suunnitelmat ovat kuitenkin tulevaisuudessa. Neira on vasta 5kk ja kakki on vielä edessä ja avointa. Ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, mutta tässä on nyt tavoitteeni sitten mustaavalkoisella.

Agility tuntuu siis toden teolla olevan lähellä sydäntäni ja mieluisa harrastus. Jään innolla odottamaan, että millaiseksi tämä harrastus muuttuu. Toivottavasti se on tullut jäädäkseen. :) Minusta on mielenkiintoista jäädä seuraamaan kuinka selviydyn jos tulee kyllästymisiä, epäonnistumisia ja muita alamäkiä- mitä tietenkin on luvassa.

Ajatuksia agilitystä

Olemme aloittaneet Neiran kanssa agilityn. Se on joka kerta vain hauskempaa!

Ohjatulta tunnilta saimme kotiläksyksi harjoitella namikäden seuraamista ja namin perässä liikkumista. Se menee joka kerta paremmin. Neira on kyllä todella ahne, eikä kyse ole siitä. Se ei vain ymmärrä kaiken paikalla-olo-treenin jälkeen, että palkkaa voi saada kättä seuraamallakin. Ja muutenkin se tuntuu jotenkin ihmettelevän, kun yritän palkan avulla vetää sitä makuusta seisomaan, niin ei se oikein älyä. Se alkaa sitten tarjota jotain muuta, niin kuin yleensä :D

Neiran kanssa täytyisi harjoitella enemmän pannasta ja valjaista kiinnipitämistä. Se ei oikein välitä siitä, kun sen ylle kumartuu ja ymmärtäähän sen, kun ylle kumartuminen on koirasta uhkaavaa. Elikkä meillä on myös vuorossa perus kumarrustreenejä!

Viime tunnilla harjoittelimme hyppyä ja rengasta. Sain huomata kuinka oma vauhtini aiheutti Neiralle vaikeuksia askelluksen kanssa. Jos juoksin liian lujaa, niin Neiran oli vaikea askeltaa renkaalle oikein ja se kiersi sen. Kun taas hidastin, niin se meni oikein ja hyppäsikin esteen yli ja renkaan läpi. Jes! Olemme käyttäneet namialustaa ja Neira onkin oikein innokkaasti aina menossa sille. Koirani on selvästi ymmärtänyt sen tarkoitusken.

Puhuimme ohjatulla tunnilla myös venyttelemisestä. Puhuimme siitä kuinka tärkeää se on koirille, jotta he pystyvät kilpailemaan yhä kauemmin, eikä paikat hajoa ennen aikojaan. Neira ei oikein ymmärtänyt mitä siltä halusin. Se yritti aina jotakin temppua sen sijaan, että olisi vain venyttänyt lihaksiaan ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi: Liike on ohjaa namilla koiran pää alas tassujen kohdalle. Tarkoitus on antaa herkku  tassujen takaa. No, Neiran mielestä tämä oli makaamaanmeno käsky. Oli kamalan haastavaa yrittää samalla naksauttaa siitä, että Neiran peppu ei mene maahan, vaan pelkkä pää ja samalla yrittää toisella kädellö houkutella sen pää pystyyn ennen kuin näytän herkun tassujen takana! Siinä sai ohjaaja naurut, kun Neira lopulta meni aina makaamaan. :D Onneksi se ei kuitenkaan ole niin vakavaa! Kunhan saamme harjoiteltua venyttelyliikkeitä enemmän ja namikäden seuruu alkaa sujua, niin eiköhän venytysliikkeetkin samalla!

Olen pyrkinyt harjoittelemaan vapaa-ajalla edes kerran viikossa agi-esteiden kanssa. Niitä on vain hieman vaikea saada käsiinsä. Yleensä olen käyttänyt Kytöpuiston kenttää hyväkseni. Siellä on esillä jo ennestään puomi, A ja muutamia siivekkeitä, sekä toko este ja renkaan kehikko.

Neira syöksyy Kytöpuistonkin kentällä tyytyväisenä siivekkeiden läpi. Siitä tulee vielä mainio ensimmäinen Agility-koira minulle. Nyt ei ole kuvia vielä Neirasta agi-esteiden parissa, mutta eiköhän tämä tästä kuviksikin muutu.

Agiltyn oheella olemme siis treenailleet tokoa, jotta meillä olisi hyvä kontakti ja peruskäskyt taka-taskussa. Siitä löytyykin kuvia! Tänäänkin olimme harjoittelemassa perus seuruuta ja sivulle tuloa- paikalla oloa- ja luoksetuloa. Pääsen aina yhä kauemmas Neirasta ja se pysyy paikoillaan. Se tuntuu hyvältä! Taas jotakin onnistuu.