maanantai 22. lokakuuta 2012

Ajatuksia agilitystä

Olemme aloittaneet Neiran kanssa agilityn. Se on joka kerta vain hauskempaa!

Ohjatulta tunnilta saimme kotiläksyksi harjoitella namikäden seuraamista ja namin perässä liikkumista. Se menee joka kerta paremmin. Neira on kyllä todella ahne, eikä kyse ole siitä. Se ei vain ymmärrä kaiken paikalla-olo-treenin jälkeen, että palkkaa voi saada kättä seuraamallakin. Ja muutenkin se tuntuu jotenkin ihmettelevän, kun yritän palkan avulla vetää sitä makuusta seisomaan, niin ei se oikein älyä. Se alkaa sitten tarjota jotain muuta, niin kuin yleensä :D

Neiran kanssa täytyisi harjoitella enemmän pannasta ja valjaista kiinnipitämistä. Se ei oikein välitä siitä, kun sen ylle kumartuu ja ymmärtäähän sen, kun ylle kumartuminen on koirasta uhkaavaa. Elikkä meillä on myös vuorossa perus kumarrustreenejä!

Viime tunnilla harjoittelimme hyppyä ja rengasta. Sain huomata kuinka oma vauhtini aiheutti Neiralle vaikeuksia askelluksen kanssa. Jos juoksin liian lujaa, niin Neiran oli vaikea askeltaa renkaalle oikein ja se kiersi sen. Kun taas hidastin, niin se meni oikein ja hyppäsikin esteen yli ja renkaan läpi. Jes! Olemme käyttäneet namialustaa ja Neira onkin oikein innokkaasti aina menossa sille. Koirani on selvästi ymmärtänyt sen tarkoitusken.

Puhuimme ohjatulla tunnilla myös venyttelemisestä. Puhuimme siitä kuinka tärkeää se on koirille, jotta he pystyvät kilpailemaan yhä kauemmin, eikä paikat hajoa ennen aikojaan. Neira ei oikein ymmärtänyt mitä siltä halusin. Se yritti aina jotakin temppua sen sijaan, että olisi vain venyttänyt lihaksiaan ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi: Liike on ohjaa namilla koiran pää alas tassujen kohdalle. Tarkoitus on antaa herkku  tassujen takaa. No, Neiran mielestä tämä oli makaamaanmeno käsky. Oli kamalan haastavaa yrittää samalla naksauttaa siitä, että Neiran peppu ei mene maahan, vaan pelkkä pää ja samalla yrittää toisella kädellö houkutella sen pää pystyyn ennen kuin näytän herkun tassujen takana! Siinä sai ohjaaja naurut, kun Neira lopulta meni aina makaamaan. :D Onneksi se ei kuitenkaan ole niin vakavaa! Kunhan saamme harjoiteltua venyttelyliikkeitä enemmän ja namikäden seuruu alkaa sujua, niin eiköhän venytysliikkeetkin samalla!

Olen pyrkinyt harjoittelemaan vapaa-ajalla edes kerran viikossa agi-esteiden kanssa. Niitä on vain hieman vaikea saada käsiinsä. Yleensä olen käyttänyt Kytöpuiston kenttää hyväkseni. Siellä on esillä jo ennestään puomi, A ja muutamia siivekkeitä, sekä toko este ja renkaan kehikko.

Neira syöksyy Kytöpuistonkin kentällä tyytyväisenä siivekkeiden läpi. Siitä tulee vielä mainio ensimmäinen Agility-koira minulle. Nyt ei ole kuvia vielä Neirasta agi-esteiden parissa, mutta eiköhän tämä tästä kuviksikin muutu.

Agiltyn oheella olemme siis treenailleet tokoa, jotta meillä olisi hyvä kontakti ja peruskäskyt taka-taskussa. Siitä löytyykin kuvia! Tänäänkin olimme harjoittelemassa perus seuruuta ja sivulle tuloa- paikalla oloa- ja luoksetuloa. Pääsen aina yhä kauemmas Neirasta ja se pysyy paikoillaan. Se tuntuu hyvältä! Taas jotakin onnistuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti