Tokoilua ja kaiken maailman toilailua

Neirasta on kasvamassa kamala suun aukoja! Kun se kiehnää omassa sängyssä se ääntelee röhkien ja välillä se kuulostaa myös vähän lehmältä. Kun Neiraa vituttaa niin se haukkuu, ulvoo vinkuu tai marmattaa. Jos Neira innostuu, niin se haukkuu, jos sitä pelottaa jokin ulkona (postilaatikko, mopo, koira tai ihminen) tai jos se muuten vain kertoo, että edessämme on puu, niin se haukkuu!

Ongelma on tietysti se, että Neiralle ei riitä, että sillä on nakkia suussa, vaan se haukkuu silti ja ongelmaa pahentaa tietysti se, että minä aina hermostun, kun näen vastaantulijan, sillä pelkään, että Neira avaa suunsa. Parhaiten meni tänään, kun kävelin mitään näkemättä eteenpäin ja ohitsemme käveli mummo ja pariskunta, niin Neira oli ihan hiljaa :D mitäs tästä voikaan päätellä? Hmm...

On Neiran kanssa tapahtunut paljon edistystäkin. Se tulee jo sivulle ilman suurempaa käsimerkkiä ja välillä ilmankin. Tänään harjoittelimme sivulla olosta makaamaan menoa ja se meni yllättävän hyvin. Neiralla on ollut viimeaikoina hieman vaikeaa mennä makaamaan (ongelma voi olla märkä/kylmä alustakin) joten olin oikein positiivisesti yllättynyt, kun se meni nätisti maahan makaamaan pyynnöstä. Paikalla oloa on tultu hiottua ja se ymmärtää jo mitä se tarkoittaa, nyt siis vain lisäämään paikalla-olo-aikaa ja kauempana minusta. 

Hioimme myös seisomista ja olenkin yrittänyt liittää sanaa siihen. Se ei ihan ole ymmärtänyt sanaa "seiso", mutta seisoo kyllä aika nätisti. Aivan treenien lopuksi harjoittelimme vielä näyttelyravaamista. Tänään tuli myös hieman harjoiteltua agilityyn tarvittavia namimagneettia, että koiran saa liikkumaan takaisin esteiden taakse. Teimme myös kurssiiin kuuluvan kotiläksyn ja harjoittelimme siivekkeiden läpi juoksemista. Se olikin oikein kivaa ja Neira on todella innokas! Se saattaa myös johtua siitä, että itsekin pidän agilitystä, koska siinä on nopeutta, mutkia ja kaikkea kivaa!

Kaiken tämän jälkeen ole yhtään yllättynyt, että se sammui kuin lyhty matolle sisään tultuamme.

Kytäpuistossa tuli myös leikittyä amerikan bulldogin kanssa. Se oli 18kk narttu ja leikki ihan mukavasti meidän koirakkomme kanssa. Kolmikon leikkiminen oli lähinnä sitä, että ne juoksi kytöpuistoa ympäri kuin kahelit. Ainakin Neira näki jälleen uuden koiran. Kuvia löytyy täältä.

Illalla lähdimme vielä Haarajoelle juoksemaan perusporukassa. Mukaan tuli siis Samba, Neira, Prinssi ja Kiira. Pallon perässä tulikin koko nelikon juostua iloisesti. Neira leikki lähinnä Samban kanssa hippaa ja kerran se taisi leikkiä ärrinpurrin leikkiä prinssin kanssa.

Jos nyt ei ole väsynyt koira, niin ei sitten koskaan! Kauniita unia Neira :D