Mätsäreitä ja muuta meininkiä.

Neira tapasi sunnuntaina villakoira Laikan ja espanjanvesikoira Tempun. Neira leikki ihan nätisti kaksikon kanssa. Lenkki oli sellaiset 10km ja Neira oli koitoksen jälkeen aivan loppu! Itse en ollut tällä lenkillä mukana, vaan olin Kiiran kanssa mätsäreissä. 

Meillä meni Kiiran kanssa ihan kivasti. Neitonen oli tuomarin edessä huomattavasti parempi ja odotankin jo innolla seuraavia mätsäreitä ja seuraavia kokemuksia. Tuomarilta sain seuraavanlaiset ohjeet: "kevyempi hihna ja vähemmän namia Kiiran seisottamiseen." Jep, jep, olen näköjään turhan innokas antamaan Kiiralle namia, vaikka se seisoikin jo hienosti. :D 

Kiira ravaa vierelläni todella hyvin ja se saakin yleensä siitä kehuja. Mätsäreissä kokeilin siis kerrankin ilman Kiiran omistajaa, koska Kiiralle tulee muuten liian kova hätä. Kiira seisoo ihan hyvin ja ottaa automaattisesti katseen johonkin tuttuun väkijoukossa. Aion vielä mennä Kiiran kanssa muutamiin mätsäreihin ennen kuin uskallan päästää Jennyn mukaan. Juju on se, että Kiira vetää ihan kamalasti Jennyn suuntaan, jos Jenny on paikalla eikä kehässä olosta tule yhtään mitään. Kiira ei suostu syömään mitään eikä tekemään mitään, vaan kiskoo Jennyn luokse.

Kiira oli alussa jännittynyt, mutta jännitys laukesi aika pian. Näimme paljon tuttuja, kuten esimerkiksi Oran. Muita tuttavuuksia olivat tietysti Sinister ja Deimos. Sinister on kyllä niin ihanan samankaltainen kun puolisiskonsa Kiira! Kiira pääsi samaan siniseen kehään lopussa puoliveljensä Sinisterin kanssa.  Kiiran lopullinen sijoitus oli SIN ei sij. Ehkä ensi kerralla paremmin! Kuvia täällä.

Lisäksi vielä kuvia ja kuulumisia eilisen päivän lenkistä. Ensin kävimme metsässä palloaheittelemässä ja hakua harjoittelemassa, jonka jälkeen menimme vielä Kytöpuiston koirapuistoon juoksemaan muiden koirien kanssa. Neira oli jälleen hieman jännittynyt ja tarkoitus voisikin seuraavaksi olla käydä moikkaamassa muita pentuja eikä täysikasvuisia, kun Neira ei oikein tahdo pysyä vanhempien koirien juoksuvauhdissa mikä on hieman kurjaa, kun sitten Neira jää ulkopuolelle ja sitten se alkaa komentohaukkua vanhemmille koirille, mikä yleensä johtaa siihen, että Neira ottaa turpaansa. Ei Neira mitenkään pahasti ole ottanut turpaansa onnekseni, eikä Neira kauheasti välitä. Hetkeksi se tulee luokseni ihmettelemään ennen kuin se lähtee taas juoksemaan muiden kanssa. Lisää kuvia kiharagalleriassa ja Kiiran kuulumisia täällä.