Luminen lenkki

Tällä kertaa kuvat ovat ihan minun itse ottamia. Yleensä vain odotan, että joku toinen ottaa kuvat. Älkää siis ihmetelkö aiempaan laatuun verrattuna tänään hieman surkeampaa tavaraa. :D

Agilityä

Neiran kanssa olemme jälleen olleet treenailemassa halleissa. Keskiviikkona meillä oli oma tunti ilman ohjausta ja se meni ihan kohtalaisesti. Myös tänään olimme ilman ohjaajaa omatoimisesti treenaamassa kokoonpanolla Kiira, Elsa ja Neira.

Meillä oli käytössä uusi putki. Se täytyi ensin houkutella nakilla läpi suorana ennen kuin Neira uskaltaa moiseen mennä. Siellä harjoittelimme sen jälkeen Neiran hyppäämistä vinojen esteiden yli oikealta ja vasemmalta. Tämä sujui oikein loistavasti ja olin oikein tyytyväinen treenien päätteeksi. Neirakin oli todella väsynyt. Se oli tehnyt kovin keskittyneesti, vaikka Kiira treenasi vieressä ja olin todella ylpeä siitä.

Tyhmä minä ajattelin suoraan jatkaa tästä sunnuntain harjoituksissa. En sitten osannut huomioida, että Neiralle esteet olivat uudet ( ne olivat leveämmät kuin mihin olemme tottuneet, joten minä olen kauempana = on erillaista ohjata Neiraa. Olen eri kohdassa meidän juostessa). Myös putki oli tietenkin uusi.

Tänään ei siis mennyt kovin hyvin. Putki liikkui, joten Neiran oli vaikea löytää sitä, kun se ei ollut suoraan reitillämme. Neira ei älynnyt mennä putkeen tänään hypyn jälkeen. :( Myös häiriöt olivat suuremmat: uusi halli ja uusi ihminen + koira treenaamassa meidän kanssa. Neira ja Elsa ovat toki tavanneet ja kerran aiemmin treenanneet, mutta silti lasken heidät uudenlaiseksi häiriöksi. Olisi pitänyt helpottaa hieman eikä vaatia kuuta taivaalta Neiran kanssa.

No, ensi kerralla tiedän sitten paremmin. :)

1. Tätä teimme keskiviikkona omissa harjoituksissa. Sininen viiva on oma suuntansa ja punainen omansa.
2. Molemmat suunnat.
3. Tätä yritimme tänään, mutta se meni vain kerran tällaisenaan läpi. Lopulta pilkoin sen kahdeksi hypyksi erikseen ja putkeksi erikseen. :) Ehkä ensi kerralla vähemmässä häiriössä. :)

Putki

Tauolla

Talvinen pakkasaurinko

Kiiran näyttely

Lahden ryhmänäyttely 13.01.2013

Tänään oli Kiiran ensimmäiset viralliset näyttelyt. Mätsäreissä tosiaan olemme juosseet syksyn aikana. Seitsemässä mätsärissä taisimme olla. Tarkoituksena oli vähentää minun jännitystä näyttelytilanteissa ja Kiiralle sopiva luoksepäästävyys. Mätsäreissä Kiira antaa tuomarin hyvin katsoa hampaat. Enemmän syksyn mätsäreistä voitte lukea täältä.

Aluksi kaikki näytti menevän todella hyvin. Olimme tosiaan tehneet töitä syksyllä sen eteen, että Kiira olisi rennosti hallissa ja tottunut koriahälinään. Lisäksi olimme harjoitelleet sitä, että Jenny on kehän laidalla, eikä Kiira vetäisi sinne. Kaikki näytti olevan hyvin ja koin, että olimme todella valmiita näyttelyihin. Mitä mielestäni yhä olemme.

Jotakin kuitenkin tapahtui puolisen tuntia halliin tulon jälkeen. En tiedä säikähtikö se jotakin vai mikähän sille tuli. Kiiran kanssa on ollut aiemmin ongelmia, että se on säikähtänyt hallissa oven pamahdusta tai vastaavaa, mutta tänään mitään sellaista Kiiran olotilaa selittävää ei oikein löytynyt. Se on aiemminkin ollut halleissa. Toisinaan se on säikähtänyt, mutta on se muutamat kerrat ottanut oikein rennostikin.Yhtäkkiä Kiira vain vaikutti stressaantuneelta. Yritin lievittää sitä lähtemällä kävelylle hallin ympäri ja hetkellisesti se näyttikin rauhoittuneen. Tultuamme takaisin omalle paikalle Kiira kävi nukkumaan tuolien alle. Olin kuitenkin hieman huolestunut, että mites Kiira reagoi kehässä.

Kehään mentäessä Kiira oli yhä rauhaton. Se veti kovasti pois kehästä. Tyttö taisi olla niin stressantunut, että näyttely ei maistunut. :( Tämä oli todella harmillista, koska viimeisten mätsäreiden jälkeen tuntui jo todella hyvältä. Tuntui siltä, että Kiira on valmis. Harmittaa, mutta ehkä seuraavalla kerralla menee jo paremmin. Kiira on kuitenkin nuori koira, joten toivoa on, että se tottuisi.

Kiiran arvostelu:

"Mittasuhteet sopivat, mutta koira lihavahkossa kunnossa. Hyvä pään muoto. Kookkaat, oikein kiinnittyneet korvat. Hyvä ylälinja. Etuosan liikkeessä vähän löysyyttä. Ei parhaassa karvapeitteessä. EH 4"

Enemmän Kiiran puuhista voit lukea täältä.

Pääsin minä muitakin belgialaisia viemään kehään.

Ensimmäisenä vein Deimoksen Van de Pillendyk Kharon, jonka olen aiemminkin vienyt kehään. Deimoksen touhuista voitte lukea enemmän täältä. Deimoksen kanssa jännitin yhä itse hieman. Ensimmäiset viralliset nyttelyt kuitenkin minulla. Deimos ei siitä kuitenkaan piitannut. Se oli vain oma ihana itsensä. Deimos ei todellakaan stressannut olla äidistään poissa muutaman metrin päässä. Siinä se jökötti ja odotti ohjeita. :) Deimos sai tulokeksi ERI2. Onnea! :)

Toisena belgialaisena vein Gurun, C Ya Soon! z Kovarny. Gurun olen kerran aiemmin tavannut. Olimme suurella belgiporukalla leikkimässä. Siitä voitte lukea paremmin tästä. Gurun kanssa oltiin selvästi harjoiteltu kotona. Minun ei paljoa tarvinnut kehässä tehdä ja Guru osasi seisoa hienosti edessäni, niin kuin kuuluukin. Se ravasikin oikein sulavasti muutaman peitsaavaan askeleen jälkeen. Olen itse tyytyväinen omaan esittämiseeni. Olin iloinen Gurun puolesta: EH2. :) Onnea teille!

Kiitos Riikka ja Jenny kuvista!

Minä ja Kiira

Minä ja Guru

Kiira ja Ruki odottelevat vuoroaan

Uusia kavereita ja uusia paikkoja

Neira on hieman aristellut uusien koirien kanssa. Tänään olin tyytyväinen, kun me lähdimme treenien jälkeen leikkimään bretoni Elsan kanssa. 

Neira on yhä todella raju. Onneksi Elsa antoi hieman takaisin ja kaksikko juoksi sydämiensä kyllyydestä. Olin tyytyväinen, että Neira ei nostanut pyllykarvojaan tänään. :)

Tätä treenatakseni olen myös käynyt Neiran kanssa viikon aikana Jumbossa ja Korsossa. Neira ei sano ihmispaljoudessa ihmisille juuri mitään. Muutaman kerran se haukahtaa ensin, mutta sitten se tottuu ihmispaljouteen eikä sen jälkeen hauku.

Korsossa ohitimme kolme koiraa. Ensimmäiselle se haukahti kerran ja antoi sen jälkeen olla. Olin todella tyytyväinen. Toisen ja kolmannen koiran kohdalla se alkoi haukkua. Kaksikko oli huskeja. Eikä tilanteessa ollut mielestäni mitään kummallista. Lopulta vain kävelin reippaasti huskien ohi mahdollisimman kaukaa. Neira ei heti lakannut haukkumista. Mikä minua tietenkin harmittaa. En kuitenkaan lannistu. Ensimmäisen koiran kohdalla meni jo ihan hyvin. Toivon edistystä tulevan entisestään ja yritän parhaani. 

Treenipäivä

Tänään olimme Neiran kanssa treenaamassa. Ulkona on hieman hankalaa, kun on niin paljon lunta eikä aurattuja kenttiä oikein löydy. Tänään varasimme tilan, jossa sitten treenasimme ohjattujen tuntien ohella. :) Emme olleet yksin. Vaan porukassa oli Kiira ja Elsa, bretoni. Tilan vuokrasimme Virikkeeltä.

Päivän suunnitelma:

- Treenata Neiran kehässä juoksua

- Treenata rauhottumista muiden treenatessa

Toteutus:

Muistin virkistykseksi katasrofaalisista kehä juoksusta enemmän asiaa täällä ja täällä. 

Aloitimme hitaasti. Ensin kävelin Neiran kanssa ja naksutin vierelläni ravaamisesta. Nostin hitaasti pikakävelyksi ja sekin meni hyvin. Neira ei pomppinut eikä näykkinut minua. Jei! En kuitenkaan tänään välittänyt siitä, vaikka Neira olisi peitsannut tai laukannut naksuttaessa.Se on vasta seuraavan kerran ongelma. :)

Lopulta tosiaan otin jopa juoksuaskelia. Neira ei edes näykkinyt minua. Olen todella tyytyväinen. Voisin jopa harkita vieväni Neiran mätsärikehään taas.

Olin positiivisesti yllättynyt, kun Neira ei tänään yrittänytkään syödä reittäni. Otin jopa muutaman juoksuaskeleen! Olen todella tyytyväinen.

Matolla Neira pysyy kohtuullisesti. Ainakin olen itse aika tyytyväinen. Neiran on siis tarkoitus olla matolla rauhallisesti muiden koirien treenatessa tai minun lähtiessä vähän matkan päähän kuuntelemaan ohjaajan ohjeita tunnille. On se muutenkin hyvä taito tulevaisuutta ajatellen. :)

Neira joutuu olemaan verhojen takana treenatessa, koska se ei vielä osaa olla haukkumatta nähdessään muita koiria. Pyydettyäni Neiran matolle pystyin tänään kävelemään harjoittelutilan toiseen päähän. Ehkä 7m päähän. Neira ei siis nähnyt minua. Olin todella tyytyväinen tullessani takaisin ja nähdessäni Neiran yhä makaavan matolla. Jei!

Seuraavaksi voisi kai hitaasti alkaa nostaa rimaa ja lisätä minimaalisesti häiriötä.

 

Lisää kuvia.

Treenailua

Olen yhä aivan innoissani agilitystä. Se on aivan mainiota!

Neiran kanssa olemme käyneet syksyllä agilityn pohjataidot kurssin ja nyt olemme jatkuvassa ryhmässä, joka harjoittelee kerran viikossa. Ohjaaja räätöli meille oman ohjelman, koska olemme ryhmän junioreita. Emme siis tosiaan Neiran kanssa tee mitään suuria esteitä ja rimat ovat matalalla.

Neiran kanssa ollaan harjoiteltu nyt joulukuussa lähinnä vinoja esteitä. Eli Neiran täytyisi irrota sen verran, että se älyää mennä muuallekin kuin suoraan. Olen erityistesti hinkannut Neiran irtoamista oikealla. Se ei oikein malta irrota. Oikea puoli on sille vaikea. Tästä voin syyttää vain itseäni. Se taitaa olla seuraus toko seuruun hinkkaamisesta.

Tarkoitus olisi kevään aikana tutustua muihinkin esteisiin. Tähän asti olemme tutustuneet vain putkeen ja hyppyesteeseen. Tulossa olisi siis keväällä: pussi, kaarevampi putki, pituus ja matalana rengas.

Sen huomaa taas, että on viisas koira, jonka kanssa teen hommia. Neira on aiemmin osannut mennä suoraa putkea. Tänään kokeilimme asteittain vaihta putkea U- malliseksi. Oli aivan upeaa nähdä kuinka se älysi mitä sen lopulta pitää tehdä. Olin niin onnellinen! Nyt vain lisäämään haasteita joka kerralle, niin huhhei. 

Toivotaan, että juoksut eivät aiheuta treenitaukoa ihan vielä. :)

Punainen katkoviiva on Neiran juoksukuvio. Mustat viivat ovat hyppyesteet ja putki. :D

1. Neiran alkutaipaleet viime syksynä. Opettelimme ylittämään esteet molemmilta puolilta vinossa. Oikealta ja vasemmalta yli.
2. Tässä kuvassa näkyy Neiran ohjausta. Vasemmalta ohjattaessa Neiran on helpompi ymmärtää mihin haluan sen menevän. Oikella meillä on ollut hieman hankaluuksia, mutta kyllä se pikkuhiljaa siitä suoriutuu.
3. Tässä oli tarkoitus lähinnä harjoitella hieman takaaleikkausta. Emme ole Neiran kanssa ihan niin pitkällä. Hieman vain esittelyn makua.
4. Tätä harjoittelimme tämän kevään ensimmäisellä tunnilla. Olin Neirasta todella ylpeä.

Leikkikuvia

 

 

 Tällaisia kuvia tuli otettua sitten viikonloppuna riehukaksikosta. Toivottavasti on väsynyt kaksikko.

Koirakavereita :)

Neira on nyt tavannut hieman uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Neira on hieman epävarma muita koiria kohtaan. Se nostaa aina pyllykarvat pystyyn. En ole ihan varma, että ovatko muut koirat sen mielestä ok vai ei.

Olimme eilen tapaamassa Sinisteriä, Deimosta ja Zeusta. Se meni ihan kohtalaisesti. Neira yleensä vain juoksee tässä porukassa ympyrää. Jossain vaiheessa belgipojat huomaavat Neiran. He aloittavat tällaisen juoksuleikin, jossa Neira nostaa pyllykarvat pystyyn, vaikka se minusta tykkää siitä. 

Porukka lähtee yleensä Neiran perään, jos se saa jostain kepin suuhunsa. He juoksevat sitten sellaista risukkoympyrää Neiran yrittäessä karistaa belgit kannoiltaan.

Tänään tapasimme jälleen laumallisen belgejä. Paikalla oli Ruki, Karu ja Sinister, Deimos, Zeus. Sony oli myös paikalla. Neira taisi käydä pikaisesti nuuhkaisemassa Sonya ennen kuin heidän piti lähteä. Rukin Neira tapasi tänään ensimmäisen kerran. Neira vain haisteli tätä ja sitten tämä kaksikko vain jatkoi matkaa muina miehinä. 

Paikalle saapui myös vahingossa metsästyskoiran tyyppinen koira, jolla oli pelottava lehmänkello kaulassa. Neira säikähti sitä aika pahasti. Tämä koirakko lähti vielä jahtaamaan Neiraa eikä Neira tykännyt siitä ollenkaan. Neira haukkui tämän jälkeen joka kerta, kun kuuli kellon. Minua harmittaa, että sille tuli tällainen huono kokemus vieraista koirasta, koska Neiralla tosiaan on ollut tapana nostaa pyllykarvat pystyyn epävarmuuttaan tavatessaan uusia koiria.

Karu on siis n.5kk belgianpaimenkoira malinois. Neira nosti tällekin pennulle pyllykarvat pystyyn. He kuitenkin leikkivät sellaista hyvin hampaista leikkiä. Neira kun on sellainen, että se ensin leikkii ja sitten se kohta heittäytyy selälleen häntä koipien välissä. Karu perääntyi ja sitten Neira ryntäsi leikkisästi tämän kimppuun. Joten Neira myös kerjäsi hieman rajumpia leikkejä lähtiessään mukaan leikkiin.

Neiralla on kuitenkin samanlainen hampainen leikkityyli Prinssin kanssa. Oletan tämän olevan leikkiä, koska leikkikumarruksia kuitenkin tulee kummankin puolelta, vaikka se onkin sellaista örisevää sorttia.

Oletteko itse nuoret teinikoirien omistajat törmänneet tällaiseen?

Deimos ja Neira

Kiira, Karu ja Neira

Kiira, Neira ja Karu

Ruki, Kiira, Karu ja Neira

Deimos, Kiira, Neira ja Zeus

Neira ja Sinister

 Kiitos Riikka ja Jenny kuvista!

Neira ja pojat

Neira alkaa olla murrosikäinen lapsonen. Ei ole enää mikään pieni pentu.

Olimme uudenvuoden tienoilla koirapuistossa, jonne tuli vieras uroskoira. Tämä oli australiankarjakoira nuorikko. Olisiko ollut alle vuoden ikäinen. Yleensä poika koirat juoksevat Kiiran perässä, joten yllätyin kovasti, kun tämä nuori uros olikin kiinnostunut Neirasta.

Neira ei pitänyt koirasta yhään. Se kyllä lähti leikkimään ja juoksemaan niin kuin tavallisesti, mutta heti uroksen yrittäessä selkään, niin Neira näytti hammasta. Neiran selkään ei todella ole menemistä. Ei selkeästi edes nuorena.

Millainen narttu Neirasta oikein tulee?

Tavoitteet vuodelle 2013

Tässä olisivat tämän vuoden tavoitteeni. En odota mitään kovin suurta. Onhan minulla nuori koira käsissäni. Enemmän kuin mitään toivon, että Neira pysyy terveenä.

Neira
- Hihna hiljaisuus hallintaan
- hihnassa kävely kohdilleen
- Agilityssä edistyminen
- Tokoilua ja mahdollisesti rally tokoilua kakkos ja kolmos harrastuksina
- Mätsäreissä käyminen
- Neiran kehäjuoksu nätiksi eikä näykkimistä :D
- Lenkkeily mahdollisuudet kuntoon

Kiira
- Näyttelyissä käyminen
- Mätsäreissä juoksminen. Tulokset olisivat mukava plussa, mutta eivät välttämättömiä.

Samba
- Mätsäreissä käynti

Joululoma kuvina

Jouluna ollaan oltu muutama kerta ulkona ottamassa valokuvia tuon kaiken lumen keskellä. Lisäksi ollaan paljon vain oltu sisällä lämpimässä. :)

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille ja teidän hauvoille.

Haasteet

Aluksi kiitokset haastajallemme Emmalle!

Tässä ohjeet mitä nyt haasteen takia teen:

"Kiitä tunnuksen antajaa. Jaa tunnus kahdeksalle bloggaajalle. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi."

Blogit joille jaan haasteen:
- Contact Game

- Sileäkarvainencollie Vinja

- Eedlan blogi

- Kiira ja Kiharat

- Belgian beauty

- Acting Top Dog

- Justuksen blogi

- Ihmekoirat blogi

- Olen kohta valmistumassa sairaanhoitajaksi

- Neira on ensimmäinen oma koirani

- Rakastan kahvia

- Asun Vantaalla

- Pidän ulkoilemisesta koirien kanssa

- Koirien avulla olen tutustunut uusiin ihmisiin mikä on mukavaa

- Sain juuri silmälasit :D

- Pidän ruuanlaitosta

Riehumista kauan metsästetyssä auringossa

Tässä muutamia kuvia auringon välkähdysten keskeltä. Olemme löytäneet uuden koirien ulkoilutuspaikan: Luukin koirapuiston. Pyrimme menemään sinne sellaiseen aikaan, että siellä ei olisi muita, jotta omat koirat voisivat vain juosta keskenään ja riehua kahdestaan sydämensä kyllyydestä. Välillä meillä on mukana koiria juoksuttamassa palloja.

Eipä tarvinnut kauaa koirien kanssa ulkoilla, kun kaksikko oli jo aivan loppu. Lunta on niin valtavasti. En varmasti itse jaksaisi yhtä korkeassa lumessa suhteessa omiin jalkoihini juosta niin paljon! :D

Kiiran kuulumisista voi lukea enemmän täältä. 

Hylje <3

Kaverukset

Neira testasi taitojaan

Olimme Kiiran ja Jennyn kanssa "Testaa taitosi"- illassa.

Neiralla oli treenauksessa rauhoittuminen. Neira kun tuppaa haukkumaan ihan kaikelle. Meillä meni yllättävän hyvin. Aluksi Neira hieman hermostui viidelle muulle koirakolle, mutta pääsimme piiloon rauhoittumaan, joten se meni sitten lopulta kivuttmammin.

Omalla vuorollamme harjoittelimme ensin ohittaa muut koirakot hiljaa. Ensin menimme vain hitaasti hihnassa muiden ohi. Se meni oikein hyvin. Seuraavalla kerralla meidät ohitti toinen koira ja Neira oli hiljaa ja naksautin onnellisesti kontaktista.

Neira oli tunnilla kohtalaisesti. Vasta aivan lopuksi se alkoi piipata turhautuneena, kun ei ollut meidän vuoromme. Ulkona se sitten haukkui tutuille koirille muutaman kerran ja vedin vain syvään henkeä ennen kuin käskin Neiran autoon. 

Se koira taitaa pelätä pimeää. 

Olen kuitenkin aika toivelias tulevaisuudesta. Neira on kuitenkin mielestäni edistynyt. Se ei tosiaan ohittaessa hauku. Neira enemmän hälyyttää kaukana olevia "uhkia". Teen tietenkin parhaani vastaehdollistamisella ja luulen myös, että ajan kanssa Neiran hälyyttäminen helpottaa.