Tämän päivän lenkki kuvina

Viena säikähti hieman vieraita koiria ja jäi hetkeksi murisemaan kuvassa olevan auton alle. Ei se kauaa siellä viihtynyt, ennen kuin lopulta tulikin ulos. :)

Samba ei pelännyt Vienaa ihan yhtä paljon tänään. Olin siitä tyytyväinen. Viena ei oikein ymmärrä Samban yrityksiä kertoa, että sitä ahdistaa Vienan leikkiyritykset. Kaksikko ei siis ole aivan toivoton tapaus. :)

Pennun vastaanotto

Minulle muutti siis eilen Viena, 13viikkoinen belgianpaimenkoiran vauveliini. Kerron aluksi heidän ensimmäisestä tapaamisestaan saman katon alla asvuan Neiran ja kämppiksen Kiiran kanssa ennen kuin kertaan tämänpäivän lenkillä olevia asioita.

Pentu tutustutettiin ensin (eilen) ulkona Neiralle ja Kiiralle, jotta Viena ei vaikuttaisi liian uhkaavalta. Kaksikko tervehti pentua ihan kivasti ja lopulta pääsimme kaikki sisään. Viena törmäsi ensin suureen esteeseen, nimittäin rappusiin. Se tuli ensin muutaman askeleen meidän perässämme ennen kuin kääntyi takaisin alas. Tätä kesti ehkä viisi minuuttia. Viena tuli portaita yhä ylemmäs ennen kuin se palasi alakertaan kunnes lopulta uskalsi tulla ylös asti. 

Yläkerrassamme kolmikko sai sitten ihan kunnolla totutella toisiinsa. Viena oli kaikesta tietenkin hieman stressaantunut. Se oli juuri joutunut muuttamaan toisesta kodistaan meille ja autossa matkustanut ja kaikkea. No... Kiira otti pennun sitten lopulta vastaan oikein sydäntä pakahduttavan äidillisesti. Kiira heittäytyi mallikaasti selälleen makaamaan vakuutellakseen Vienalle, että kaikki on hyvin ja Kiira on vaaraton.

Viena lähtikin sitten leikkipainimaan Kiiran kanssa oikein nätisti. Neira puolestaan oli enemmän sitä mieltä, että pentu on ihan yök ja syö vain kaiken hänen majesteettinsa ruuat. Neira tosiaan lähinnä katseli vierestä ja kurtisteli kulmiaan, kun Kiira ja Viena leikkivät. 

Loppuillaksi Kiira palasi kämppiksen kanssa takaisin kiharavahdiksi kämppiksen porukoille. Enemmän sen talon touhuiluista voitte lukea täältä.

Neira ja Viena viettivät siis lopun illan kahdestaan. Kiiran lähdettyä kaksikko kävi nukkumaan. Neira on osoittanut pitkin kevättä, että se ei oikein tykkää pennuista. Neira ei osaa olla hellävarainen eikä sitä oikeastaan taida kiinnostaa. Neirasta mikään ei taida olla söpöä. Se on sellainen kovis. :D Neira yllätti minut kuitenkin positiivisesti, kun se lopulta lämpeni Vienalle ja ne leikkivät. Ne ihan oikeasti leikkipainivat hetken! Olin sillä hetkellä Neirasta todella ylpeä ja se yllätti minut todella positiivisesti.

Yö meillä kolmella meni aika mutkattomasti. Neira tuli sänkyyni piiloon Vienaa ja Viena nukkui sänkyni vieressä tyynyillä. :)

Tänään pentu sai tutustua kiharoihin Prinssiin ja Sambaan. Prinssi on tunnettu töykeydestään pentuja kohtaan. Neirakin oli pitkään prinssin mielestä ällö. Prinssikin kuitenkin yllätti ihanasti ja otti pennun aika kivasti vastaan. Ei tainnut olla kuin ehkä yksi örinä Prinssillä pennusta mikä on todella ihanaa. :) Toinen kihara, Samba puolestaan pelkää Vienaa. Viena on sitä hieman kookkaampi ja on yhä niin kömpelö kaikissa koiraelkeissä, että se varmasti vaikuttaa Sambasta todella uhkaavalta, kun se vain tönöttää paikoillaan häntä korkealla. 

Viena yritti yhteislenkillä leikkiä Samban kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. Sambaa pelotti liikaa ja yritin kutsua Vienan pois ja tekemään jotakin muuta. Toivottavasti Viena ei säikäyttänyt turhan paljon.

Lopulta lenkki kuitenkin meni ihan kohtalaisesti. Kävimme sen jälkeen vielä Sipoon Koirametsässä ottamassa muutamia valokuvia Neirasta ja Vienasta. :)

Hups...

Minä menin vahingossa rakastumaan belgianpaimenkoiran vauvaan. Boui Moravia Merilen on tytön nimi. Kyseinen pentu tuli nyt sitten sijoitukseen minulle. Minä niin totaalisesti rakastuin tähän, että pitkän harkinnan ja omien voimavarojen punnitsemisen jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että otan pennun. Minä niin kerrassaan rakastuin sen luonteeseen tavatessani sen ensimmäisen kerran.

Viena tapasi ensimmäistä kertaa Neiran ja Kiiran yhteislenkillä. Eikä se paljosta hätkähtänyt. Belgitapaamisessa oli aikamoinen haukuntakonsertti käynnissä ja Viena katsoi silti lähinnä vierestä. Viena osoitti heti ihanan avoimia merkkejä, että olin aivan äimistynyt. Se ei ollut koskaan tavannut minua eikä kämppistäni. Molempien syliin se juoksi miettimättä. Viena jopa kävi istumaan kämppikseni päälle tämän asettuessa makaamaan ottaakseen kuvia. Se oli todella hämmästyttävää.

Tämä pentu on aivan uskomaton. Se on perusluonteeltaan seesteisen rauhallinen, mutta tarvittaessa siitä löytyy kyllä tulta. Sen taistelutahto on kohtuullinen ainakin alustavasti näyttää siltä. Terävyydestä en ole ihan vielä varama, että millaiiseksi se kehittyy, mutta katsotaan miten meidän käy. Vienan emä on aikamoinen suojelukoira, vaikka sillä ei tuloksia vielä olekaan. Isällä taas on tuloksia jäljessä ja tokossa, niistä voitte lukea enemmän tästä. Emän treeneistä video.

Minulla on nyt siis käsissäni Neira 9kk ja Viena 3kk. Saa nähdä kuinka näiden kahden riiviön kanssa pärjään.

En aio lopettaa Neiran kanssa treenaamista, vaikka pentu tulikin taloon. Näyttelyt ehkä saattavat jäädä vähemmälle ihan vain siitä syystä, että collie ja belgikehät saattavat olla todella kaukana toisistaan, mutta katsotaan kuinka niiden käy. Mätsärit ovat kuitenkin aina hyvää treeniä, joten niissä aion Neiran kanssa yhä käydä.

Vienan kanssa olen miettinyt harrastuksiksi tokoa ainakin aluksi. Mahdollisesti myös hakua ja agilityä. Vienan kanssa riippuu hieman tyttösen luonteesta ja siitä kuinka opin kouluttamaan sitä. :)

Voitte siis myös varautua ulkoasun muutoksiin, kun pentu tuli.

 

Yksinoloa

Neira on nyt saanut pikku hiljaa harjoitella yksinoloa ihan keskenään. Huomasin yhdessä vaiheessa, että se huutaa perään, jos sen jättää ilman Kiiraa. Olen siis sen jälkeen pikkuhiljaa harjoitellut. Se on jäänyt ydinluiden kanssa ja olen yrittänyt olla huomioimatta sitä ihan hirveästi, kun tulen kotiin, jotta se ymmärtäisi, että ei ole niin kamalaa jos olen poissa.

Pidemmän yksinolon jälkeen se kuitenkin haukkuu hyvin kimeän ja hätäisen oloisena kotiin palatessa. Se on kuitenkin syönyt, joten en ole kauhean huolissani eroahdistuksesta. Olen lopputulokseen kuitenkin kohtalaisen tyytyväinen. Neira ei enää hauku perääni jos lähden, eikä kotona ole tuhottu mitään.

Videokamerahan sille pitäisi varmaan asentaa varmistuakseni siitä, että Neira ei hauku millekään muulle, kun se on yksin. Olen kuitenkin sen verran tytyväinen siihen , että Neira jää kotiin hiljaa, joten en ole ihan varma, että kannattaako se?

Koirat ovat siis meillä rajattu alakertaan ja siellä pelkkään eteistilaan, jos Neira on Kiiran kanssa. Kaikki hyllyt on tyhjennettävä eikä mitään voi jättää esille. Jos jätän Neiran yksin aika lyhyeksi toviksi, niin sille voi jättää myös oman makuuhuoneeni auki. Kengät se syö ja mahdollisesti treeniliiviä nakertaa, joten ne on piilossa. Sukat täytyy myös piilottaa, koska muuten minulla on vain reikäsukkia. Mutta itse vaatteita en ole nähnyt Neiran järsivän.

Miten itse olette kokeneet koiran yksinolon? Ollaanko teillä nätisti vai onkokengät syöty?

Kevättä kohti

Lisää kuvia: kiharagalleria

Voi murkkujen murkku

Jos Neira haukkui paljon ennen murrosikäänsä, niin mitä hittoa se sitten tekee nyt? -,-

Asun tällä hetkellä Neitan kanssa koiravahtina kämppiksen vanhempien luona. Ollaan ikäänkuin koiravahteina. Täällä on siis minun ja kämppiksen lisäksi: Kiira, Neira, Prinssi ja kohta juoksuinen Samba.

Ajattelin, että täällä olisi helpompaa. On takapiha jonne koirat voi päästää ja pihalla on kolme autoa joiden kanssa vuorotella, että mihin ihanaan paikkaan sitä veisi koirat pitkälle lenkille. Kaikki alkoi kohtalaiseti. Samba ja Neira riehuivat keskenään ja painivat oikein suloisesti. Kiira katseli vierestä aina kun malttoi ja välillä kolmikko leikki keskenään.

Ongelmat oikeastaan alkoivat, kun Neira alkoi väsyä. Neira alkoi haukkua kaikelle. Jos ennen olin sitä mieltä, että Neira haukkuu kaikelle, niin se on nyt kahta kamalampi. Jos sen päästää takapihalle, niin se on ihan hetken hiljaa ennen kuin se alkaa haukkua naapureiden koirien haukkua. Jos se kuulee auton, lapsen, ihmisen ulkona, niin se haukkuu.

Sisälläkin Neira on avannut suunsa oikeastaan ensimmäistä kertaa. Se haukkuu, jos Kiira leikkii Prinssin kanssa. Neira haukkuu myös talossa asuville kummituksille, lampuille, varjoille ja vaikka mille.

Neira on myös kaiken haukkumisen lisäksi aivan korvaton apina. Se tunnistaa vain käskyt "istu ja maate", jotka sille on opetettu ensimmäisellä viikolla minulletulon jälkeen. Se ei edes osaa tulla sivulle, vaikka luulin sen olevan aika vahva. Eilen yritimme treenata, mutta se vain haahusi seuruun läpi ja perusasentokin oli vinompi kuin koskaan. Se tarvitsi älyttömän suuren käsiliikkeen, että se ymmärsi yhtään mitään.

Puhuinkin kämppiksen kanssa, että ellei Neira ala nukkua päivisin ettei se väsy niin kamalasti, niin minun täytyy muuttaa takaisin omaan kämppääni. Joten saa nähdä kuinka tässä käy.

Joten APUA, minulla on hirviö käsissäni :D Hakekaa se pois? :D

Koiruuksia

Olimme tänään Neiran kanssa koirapuistossa. Mukana oli myös Kiira meidän kanssa samassa aitauksessa. Jenny oli Samban kanssa toisessa aitauksessa. Kiira oli kanssani aivan korvaton, eikä Neirakaan malttantu keskittyä, kun lauma oli sillä tavalla hajalla.

Pitkään saimme olla vain kolmistaan. Vain minä ja tytöt. Lopulta paikalle saapui 9kk akita tyttönen. Kiiran kanssa se tuli ihan hyvin toimeen. Neira puolestaan. Huoh. Akita yritti leikkiä Neiran kanssa ja samalla hieman leikkiä sen kanssa. Neira ei oikein ymmärtänyt. Neira tosiaan näytti ennemmin hampaita ja haukkui kimeästi kuin leikki akitan kanssa. Neiran kiukutellessa akita alisti sen sitten maahan. Tästä kaksikosta ei sitten lopulta tullut mitään, joten se lähti koirapuistosta.

Kun Leonbergi saapui koirapuistoon... se oli mielenkiintoista! Kiira leikki sen kanssa hippaa hyvin onnellisena. Neira puolestaan on usein pelännyt hieman isompia  koiria. Tänään ei ollut poikkeus. Leonbergi yritti leikkiä Neiran kanssa, mutta se vain käpertyi maahan. Minua harmitti hieman, kun Leonbergi osui Neiran kylkeen hypätessään leikkisästi. neira vingahti, mutta ei se mitenkään ole kosketusarka, että säikähdyksellä selvittiin.

Koirapuistoon tuli sitten sekarotuinen paimen ja kaksi pk collieta. Siitä vasta syntyi leikit! Porukka alkoi juosta ympäri koirapuistoa. Milloin Neira haukkui innoissaan ja milloin toinen pk collieista. Se oli aika hauskaa katseltavaa. Neirakin innostui leikkimään ja sekin sai hyviä kokemuksia vieraista koirista. 

Koirapuistoon tuli myös lapsia. Olin sekä Neirasta, että Kiirasta hyvin ylpeä, kun kumpikaan ei haukkunut lapsille. :) Olin myös aika iloinen, kun huomasin, että toistenkin colliet haukkuvat. :D

Mukana leikeissä oli myös urs bretoni ja jonkinlainen ajokoira kävi puistossa tarpeillaan. :)

Rallytokoilua

Viime treenipostauksessanäytinkin videon Neiran rallytokoilusta. Olen miettinyt tosiaan rallytoko uraa Neiralle. Neira osaakin jo osan, koska sen kanssa on tehty takapiha-tkoilua. :)

Me treenasimme Neiran kanssa eteentulemista. Se on yksi temppu rallytokossa. En ensin saanut Neiraa kunnolla keskittymään, kun treenaamassa oli Kiiran lisäksi Samba ja Prinssikin. Neira kun ei ollenkaan tykkää, jos se epännistuu jossakin. Olinkin jo ihan unohtanut sen, kun en ole vähään aikaan opettanut Neiralle mitään.

Neira tosiaan aluksi piippasi, vinkui ja veti toisten treenaavien luokse. Ratkaisin tämän pyytämällä Neiraa tekemään ensin kaikkea helppoa. Lopulta tein siis kaikkea helppa, kunnes Jenny treenasi vain Kiiraa. Tätä täytyy siis harjitella. Neiran treenata Samban tai Prinssin läsnäollessa. :D Se onkin selvästi hyvää ärsykekontrollia Neiralle.

Aloitin eteentulemisen hukuttelemalla. Neira osaa kohtalaisesti hakeutua eteen, kun se istuessa tulee yleensä eteeni istumaan, joten hyödynsin tietenkin sitä. Naksautinkin Neiralle sitten ensin vain siitä, että se istuu suoraan edessäni ja annan herkun hieman edenmpänä, jotta myöhemmin saan sen istumaan aivan eteeni. Tämä ei ollut hyvä ajatus. En tiedä muistatteko, kun opetin Neiran sivulle? Tästä ja tästä voitte lukea lisää. Minulla oli siis ongelmana se, että Neira heitti takapulensa sivuun naksautuksen ja nam in välillä: jolloin jouduin antaa sille namin siitä vinosta asennosta.

Myös tässä eteentulemisessa Neira pelleilee minulle. Se siis siirtää takapulensa vinoon naksautuksen ja namin annon välissä, kun yritän vetää Neiran lähemmäs. Lopulta minä lopetin sen namin annon yhtään lähempää, koska Neira alki tarjota vinoa eteentulemista. Tämä näytti onnistuvan. Neira lopetti vinon eteentulemisen ja minä vain naksautin siitä, että se on suoraan edessäni. Hitaasti annin namin hieman lähempää ja se lähtikin kivasti!

Ei Neira ole ihan minun edessäni kiinni, mutta tästä on oikein hyvä lähteä jatkamaan. :) Olen tulokseen tdella tyytyväinen. Ensi viikolla voin kertoa tulskistamme lisää. :)

Hyvää ystävänpäivää

Tämä postaus on omistettu Neiran ja Kiiran ystävyydelle. Kiira on ehdttomasti Neiran tärkein ja paras ystävä. Neira alkaa heti vinkua, jos Kiira lähtee liian kauas tai muuten häviää sen näköpiiristä.

Tämä kaverisuhde on mielestäni aika hellyyttävä. Kun Neira tuli taloon, niin Kiira leikki sen kanssa oikein suloisesti. Nykyään tämän kaksikon leikkipaini onkin sitä, että Kiira antaa Neiralle lumipesun. Se painileikki on aika yksipulista ja kun sitä on tullut katseltua tarpeeksi, niin vihellän pelin poikki. Kepeillä tämä kaksikko leikkii myös aika nätisti. Neira ottaa kepin suuhun ja Kiira lähtee jahtaamaan. Neirasta onkin tullut oikein nkkela juoksemaan keppi suussa. Se on myös aika nopea. Tämä leikki saa kestää aika kauan. Jos keppiä heittää, niin Kiira saa sen yleensä hakea ja Neira juoksee vain vieressä.

Neira ja Kiira painivat myös kotona. Välillä se on tylsistymisestä kunnon painia, jossa heikommat huonekalut siirtyvät. Toisinaan kaksikon painia on sellaista sydäntä särkevän lempeää marmatusta. Molemmat laulavat toisillee. Se on aika suloista!

Tässä hieman kuvia kahden ystävyksen matkasta tähän päivään siitä, kun Neira tuli. :)

Treenailua

Nyt on tullut otettua sitten todistusaineistoa, että myös treenaamme.Tänään tosiaan tuli hieman harjoiteltua rallytokoliikkeitä. Minä en ole niin pilkunviilaaja, että jaksaisin virallisia toko-kokeita. Joten olen suunnitellut, että rallytokosta olisi ehkä minulle iloa. 

Tässä ensimmäisessä tosiaan harjoittelemme seuruuta ja sivulletuloa. Lisäksi pyörähdän Neiran ympäri. Sitä ollaan harjoiteltu jonkun verran myös agilityä varten, joten Neiraa ei tarvinnut montaa kertaa muistuttaa. 

 

 

Tämä jälkimmäinen puolestaan on Neiran seuruuta. Ensimmäinen lyhyt pätkä menee todella hyvin. Jälkimmäisessä osassa huomasin, että minä itse kuljen hyvin vinosti ja myös Neira kävelee vinossa. Tokossa, kun ainakin käännösten tulisi olla kulmikkaita. Lisäksi Neira kulkee turhan edellä, joten sitä onkin hiottava. Rallytokossahan se ei välttämättä haittaa, mutta tokssa kyllä. Yritän kuitenkin hinkata sitä sen verran, että Neirasta voisi myös tokoilijaksi, jos tarve vaatii.

Uusi leikkiseura

Lenkillä mukana oli Elsa, Kiira ja Neira.

 

Kolmikko leikki ihan kohtalaisesti. Välillä Neira haukkui turhan paljon, jolloin Elsa hieman säikähti. Otin Neiran silloin sivuun tai heitin sille kepin, jotta jättäisi Elsan rauhaan. Kiira ja Neira painivat myös hyvin paljon keskenään. Pääasiassa taisi kolmikko juosta onnellisesti.

Haasteet

Meidät on jälleen haastettu. Nyt olisi kolme haastetta tullut.

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Myös haastajan 11:sta kysymykseen pitää myös vastata.

3. Haastetun pitää keksiä 11:sta kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.

4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Pitää kertoa että heidät on haastettu.

6. Ei takaisin haastamista.

11 Asiaa minusta.

1. En juurikaan pitänyt eläimistä ennen kuin muutin kämppiksen eläintarhaan: 2 kania, papukaija, koira ja minulla oli kissa. Nyt suhtaudun kaikenlaisiin eläimiin suuremmalla mielenkiinnolla ja uudella innolla. Saa nähdä mitä elukoita itse tulevaisuudessa hankin. :)

2. Minä valmistun kohta sairaanhoitajaksi ja mielenkiinnolla odottelen kuinka sovitan koiran kolmivuorotyöhön. :)

3. Omistan auton- joka on maino asia koiran omistamisen kannalta- pääsee helpsti sinne ja tänne. :) Treenikenttien ja kavereiden perässä.

4. Pidän ruuanlaitosta, joten barffaus sopii minulle hyvin. Minusta on kivaa "kokata" koirillekin. :)

5. Pidän talvesta. On sopivan viileää, eikä liian kuuma.

6. En pidä lukemisesta ollenkaan.

7. Tykkään touhuta koirien kanssa. Niitä on ilo katsella, kun ne juoksevat. On myös ihana nähdä niiden oivaltavan asioita treenikentällä.

8. Aamuni eivät lähde käyntiin ilman kahvia. Nukahdan autonrattiin ja bussiin, ellen le saanut aamuista kahviannostani. :D

9. Olen välillä miettinyt, että olikohan collie se oikea koiravalinta, mutta jokaisen pohdiskelun jälkeen olen oivaltanut, että onhan se.

10. Minä, kuin myös koirani, rakastan ruokaa. :D Että ymmärrän hyvin sanonnan "koira on kuin omistajansa."

11. Olen kuluttajana välillä turhan kärsimätön ja turhaudun helposti, jos Neira ei ymmärrä. Varsinkin, jos olen itse nälkäinen tai en ole vielä saanut aamukahvia.

VASTAUKSET

1. Voiko omia koiriaan laittaa suosikkijärjestykseen?

Mielestäni jotenkin kai voi. Kiira ei ole virallisesti oma koirani, mutta silti minulle hyvin tärkeä koira. Kiira on minulle ensimmäisenä koirana hyvin tärkeä, mutta Neira taas omana kirana tietenkin hyvin rakas. Ensimäinen on aina ensimmäinen. Myös voin kuvitella, että riippuu tilanteesta tai päivästä, että mistä koirastaan ehkä "tykkää eniten". Eli tavallaan voi ja ei voi laittaa. On päiviä, jlloin Neira on mielestäni aivan apina ja Kiira ihana ja taas toisinpäin. :D

2. Kuinka paljon rapsuttelet koiraasi?

En tarpeeksi. Kotiin tultuani töistä rapsuttelen niitä jonkin verran. Tekisi mielirapsutella niitä vielä enemmän. Kiira ja Neira ovat vain niin suuria, että eivät oikein mahdu syliin rapsuteltavaksi. Neiran sitten aina välillä aappaan halattavaksi vähäksi aikaa. :) Ei niitä koskaan voi rapsuttaa tarpeeksi. <3

3. Nukkuuko koirasi sängyssäsi?

Ei. Se saisi kyllä, mutta minä taidan potkia kapeassa sängyssä hieman liian paljon. Suuremmassa sängyssä se ehkä nukkuisi. :)

4. Kuinka suuri on koirasi lelulaatikko?

Ei kovinkaan suuri. Ehkä 10 litraa?

5. Onko koirallasi hellittely- tai lempinimiä?

On. Neirendha, Nerppandaa, Nerppa, Neiruska, Panda.

6. Mikä on ensimmäinen koskaan lukemasi koirakirja?

En ole oikein lukija. En saa mitään kokonaan luettua, mutta lähimmäs olen päässyt Tuire Kaimion Pennun kasvatusoppaan kanssa. :D

7. Mikä koirakirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen? Mitä kirjaa voisit suositella?

En oikein osaa sanoa. Ehkä Tuire Kaimion kirjat. Ne livat minusta aika valaisevia jotenkin. :)

8. Kuka on opettanut sinut kouluttamaan koiria? Mistä koirankoulutustaitosi ovat peräisin?

Kämppikseni Jenny ja Virike tmi, jota myös kämppikseni käyttänyt. Arvostin positiivisia metodeja.

9. Arvostatko erityisesti jotakuta tiettyä koirankouluttajaa?

Arvostan Virikkeen ohjaajaa. Myös Victoria Stillwelliä on tullut katottua. Minusta on niin ihanaa nähdä jossain jaksoissa, kuinka hän aidost välittää koirista ja on aidosti huolissaan heidän hyvinvoinnistaan.

10. Ihailetko jotakin tiettyä koiraa?

Hopeanuoli on aika hieno koira. Olen myös aina ihaillut kämppikseni kiraa, Kiiraa. Se on niin rauhallinen ja helppo belgianpaimenkoiraksi.

11. Mikä koira on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen ja jättänyt pysyvimmän tassunjälken sydämeen?

Hopeanulen lisäksi, Kiira.

1.Mistä koirasi pitää eniten?

Tämä on helppo. Neira rakastaa ruokaa.

2.Mitä ostit viimeksi koirallesi?

Hihnan ja pannan. Huoh!

3.Mitä harrastat/tai aiot harrastaa koirasi kanssa?

Agilityä, näyttelyitä ja tokoa. Ajattelin kokeilla kaikkea mahdollista muutakin: rallytokoa, hakua, joskus vetoa.

4.Mistä koiran harrastuksesta sinä pidät eniten?

Agilitystä ehdttomasti.

5.Mikä on koirasi lempilelu?

Ehkä narupallo. Tai kahiseva/rapiseva pehmolelu.

6.Kuinka usein käyt koirasi kanssa metsälenkillä?

Melkein joka päivä.

7.Mikä on sinun lupaus kesälle?

Neira laihtuu. Neiran kanssa teemme kaikkea hauskaa yhdessä.

8.Oletko käynyt koirasi kanssa mätsärissä/mätsäreissä?

Olen. Neiralla taitaa olla kuusi mätsärikäyntiä.

9.Miten koirasi suhtautuu vieraisiin koiriin?

Haukkumalla. Ensin sitä epäilyttää, mutta sitten se leikkii ihan nätisti. Pyllykarvat se nostaa pystyyn epävarmuuden merkiski, mutta leikkiessä ne laskeutuvat hitaasti.

10.Tykkääkö koirasi uida?

En tiedä. Neira on vielä niin nuori. Ehkä ensi kesän jälkeen osaa sanoa.

11.Mikä on sinun unelmasi?

Agilityssä menstyminen ja koiran/koirien terveenä pysyminen. :)

1. Millä sanoilla kuvailisit koiraasi ?

Luupää, ahmatti, äänekäs, ihana, supersankari.

2. Mitkä ovat tavoitteesi koirasi kanssa ?

Kisata joskus agilityssä, rallytkossa ja tokossa. Valion titteli olisi aika kiva.

3. Oletko koskaan kokeillut/syöttänyt koirallesi barffia ?

Kyllä. Meillä ollaan syöty barffia Neiran 5-6kk iästä. :)

4. Mitä mieltä olet barffaamisesta ?

Se on itselle hauskaa kokkausta ja mielenkiintoista tutkimista mineraaleista, vitamiineista ja muista raaka-aineista. Neirakin näyttää tykkäävän. :D

5. Haluaisitko työskennellä josku tulevaisuudessa eläinten kanssa ?

Olen harkinnut sitä joskus, mutta ehkä ennemmin katselen niitä ihan täällä kotosalla.

6. Oletko ollut koirasi kanssa koskaan minkäänlaisilla kursseilla ( esim. agility tai toko) ? Jos olette niin millaisella ?

Agilityn pohjataidot, Agilityn jatko-kurssilla, Pennun ABC, Toko-kurssi... :)

7. Mitä mieltä olet seropien pennuttamisesta ?

Minusta se on ihan ok. Varsinkin, kun olen seurannut toisia harkittuja risteytyksiä. Esimerkiksi terveystarkistetut koirat, jotka risteytetään on minusta ihan hyväksyttyä. Pentutehtalua en kuitenkaan hyväksy- pentujen tulee olla hyvin hoidettu: madotettu, ruokittu ja ehkä jopa sirutettu. Vahinkopennuista sen verran, että kunhan eivät ole sisaruksia tai pahasti sukulaisia, niin minusta on ihan okei, jos pennut tosiaan hoidetaan kunnolla.

8. Millainen on unelmiesi koira ?

Tuossa se makaa Neiran vieressä. Kiira on aika unelmieni koira. Se on rauhallinen, karvainen ja ihana. En ole aivan varma tahdonko seuraavaksi belgin, koska toista Kiiraa ei kuitenkaan ole. :)

9. Miten kuvailisit itseäsi kouluttajana ?

Kärsimätön, välillä ajattelematon. Suunnitelman puuttuessa tai siihen tullessa, joku ongelma, menen hetkeksi lukkoon. :D Neira ei onneksi ole ihan hirveän pehmeä ja kärsi tästä aivan kamalasti.

10. Mitä temppuja koirasi osaa ?

Neira osaa peruskäskyjä. Sen ainoa "temppu" on antaa tassu. Olen kuitenkin suunnitellut opettavani sen pyörimään.

11. Millaisia blogeja tykkäät lukea ?

Luen mielelläni oman koiran samanikäisistä tovereista. Suippokunokin saa olla. Myös treeniblgit ovat ihan mukavia. :)

Minun kysymykseni teille:

1. Miksi valitsit juuri tämän nimen koirallesi?

2. Oletko törmännyt yllättäviin haasteisiin kouluttaessa?

3. Oletko ollut yllättynyt rodunvalinnan jälkeen, että millaisen yksilön saitkaan?

4. Oletko miettinyt muita eläimiä rinnallesi, kuin koiran?

5. Mitä mieltä olet koiravaatteista?

6. Mitä mieltä olet koirarattaista?

7. Omaan silmääsi rumin koirarotu?

8. Omaan silmääsi kaunein koirarotu?

9. Keräätkö koirasi ulosteet?

10. Oletko sinäkin yksi niistä, joka puhuu koiralleen lenkillä?

11. Lässytätkö koirallesi?

HAASTAN:

http://teamjjproject.blogspot.fi/

http://cojust.blogspot.fi/

http://actingtopdog.blogspot.fi/

http://suippokuono.blogspot.fi/

http://ihmekoirat.blogspot.fi/

http://eedlanahka.blogspot.fi/

http://nahkalapsi.blogspot.fi/

http://tassujakahdeksan.blogspot.fi/

http://pablotolleri.blogspot.fi/

http://lifewithfemma.blogspot.fi/

http://tassuillatanssien.blogspot.fi/

Talvinen Haarajoen poukama

Muistatteko syksyiset kuvamme Haarajoelta? Se on ollut pitkään hieman pannassa, kun sinne on hieman matkaa eikä sää ole oikein ollut suotuisa. Tuo minun auton koppelo ei oikein pidä kovin korkeasta lumesta, joten en ole ollut oikein varma pääseekö sieltä pois. Lisäksi on täytynyt olla varma, että se lammikko on varmasti jäässä. Koiria olisi kurja kalastaa vedestä.