Neirastako näyttelykuningatar? III

Tänään oli taas mätsärit Salossa. Mukana oli Kiira, Neira ja Samba. Neiralla meni edes hieman paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta ei sen kohdalla voi hyvästä puhua. Enemmän Kiirasta ja Sambasta löytyy täältä.

Neira

Neira seisoo ihan hyvin. Sen asento on vain aivan vino eikä se oikein malta pysyä kuin lyhyitä pätkiä paikoillaan ennen kuin yrittää vaihtaa istumaan tai makaamaan. Seisomisesta Neira sai kuitenkin erinomaista. Tätä täytyy kuitenkin harjoitella. Collie pitää ymmärtääkseni esittää niin, että koira asettuisi itsenäisesti oikeaan asentoon. Koiraa kuitenkin saisi kopeloida niin, että se näyttää hyvlältä. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Tuomari saa kosketella Neiraa aika hyvin. Mätsäreissä tuomarit pyytävät välillä antamaan namia, jotta koira assosioisi tuomarin kopeloinnin jatkossakin hyviin asioihin. Neira suoriutui siitä oikein hyvin ja tahtoi hyppiäkin tuomaria vasten. Siitä sai ehkä plussaa? :D

Neiran ravaus sitten. Voi huokaus... En ensin ajatellut ilmoittaa Neiraa ollenkaan, koska viimeksi se vain näykki reittäni. Minä ajattelin kuitenkin antaa sille vielä yhden mahdollisuuden. Tänään hampaiden kohteena ei ollut reiteni, vaan housujeni lahje. :D En päässyt ravaamaan kunnolla, kun Neira alkoi paimentaa minua. Ehkä minä näytän liikaa lampaalta aina mätsäreissä tai jotain? :D Neira tosiaan paimenhaukkui minua ja näykki 

Sijoituksemme oli kuitenkin omaksi yllätyksekseni pun ei sij. Olin ehdottomasti odottanut sinistä nauhaa.

Neiran arvosteluksti

Kiira

Vein myös tapani mukaisesti Kiiran tänään kehään. Kiiran kanssa olen edistynyt todella hyvin. En enää itse jännitä kehään menoa. Olemmehan aika mätsärivarma parivaljakko. Sain kommenttia, että minun täytyy juosta vielä kovempaa, jotta Kiira saisi ravattua vielä paremmin. Täytyy siis mennä Kiiran kanssa harjoittelemaan juoksemista.

Kiiran kanssa saimme myös kommentteja, että on opetettava Kiira seisomaan paremmin näyttelyissä. Kiira ei enää väistä tuomaria eikä tyttöä tarvitse enää lahjoa. Tämä on aivan mahtavaa! Olen Kiirasta todella ylpeä. Kiira antoi katsoa hampaatkin oikein hyvin. Tämä alkaa näyttää hyvin lupaavalta tammikuun virallisia näyttelyitä ajatellen. Ne tulevat olemaan ensimmäiset viralliset näyttelyt joissa Kiiran esitän. Ihanaa!

Odotan jo oikein innolla niitä virallisia näyttelyitä. Tavoitteena onkin kerätä Kiiralle sertejä. :) Minä pidän yhä enemmän näyttelyistä. En ehkä siksi että niitä tarvitaan jalostukseen, vaan siksi, että onhan näyttelytreenaaminenkin treeniä. Tämä on minun ja Kiiran yksi ainoita yhteisiä harrastusksia ja minä pidän Kiiran kanssa työskentelystä.

Kiiran sijoitus oli pun ei sij. Olen kuitenkin päättänyt, että sijoitumme vielä jonain päivänä mätsäreissä!

Paikalla oli myös sattumalta Kiiran kasvattajat ja tapasimme siis muitakin belgejä. Minulle tuli jälleen niin hirvittävä belgikuume. Se on vain vahvistunut, kun olemme nähneet viime aikoina niin paljon belgejä. Huoh. Ehkä vielä joskus?

Kiiran arvostelu

Samba

Vein tänään myös Samban kehään. Samba ravasi yllättävän kivasti. Sen kanssa ei ole sitä koskaan harjoiteltu ja minun kanssa se ei ole kauheasti ollut. Meillä synkkasi kuitenkin ihan kohtuullisesti. Samba juoksi vierelläni tyytyväisenä.

Samba ei kuitenkaan oikein osaanut seisoa paikoillaan. Se ennemmin istui. Auttoi kuitenkin hieman, kun Jenny tuli seisomaan ja huhuilemaan sitä. Silloin se ainakin seisoi ja katsoi eteenpäin. :)

Sambasta huomasi, että se ei ole oikein ahrjoitellut näyttelypöydällä seisomista. Se istahti minun kainalooni tutkimisen ajaksi. Samba antoi tuomarin kopeloida itseään ja katsoa hampaat, mutta kun tuomari puhui minulle lopuksi, niin Samba kiipesi olkapäälleni turvaan. Tuomari ehdotti silityslaudan käyttöä harjoitteluun. Se on sen verran kapea, että jos koira pärjää sillä seistä nätisti, niin eiköhän se sitten hoida kaikki muutkin leveämmät pöydät ja tasot. ;)

Samban sijoitus sin ei sij. Samba pääsi kuitenkin jatkokierrokselle, mutta ei sitten kuitenkaan sijoittunut.

Minusta oli mukavaa, että mätsäreissä oli kirjalliset ja suulliset arvostelut! Kiskon facebook sivut: http://www.facebook.com/pages/Kiskon-Agility-Ry/189422051103995?fref=ts
Salon mätsärit:  http://www.facebook.com/pages/Salon-Koirahalli/220731314664455?ref=ts&fref=ts

Minä ja Neira

Julia & Dana, (auspai),Nina & Troy, (beuceron) minä ja Kiira,kaukkari(?)

Minä ja Kiira

Nyt kaikki blogeja lukemaan!

Olen tuonne linkkilistalleni keräillyt colliepentujen blogeja. Tällä hetkellä minua kiinnostaa selvästi lukea oman nahkani ikäisiä ja hieman vanhempien collieiden elämästä ja kommelluksista.

Etenkin pidän kaikesta vertailusta mitä voi tehdä. Vertailen blogeja keskenän ja collielapsien kehityksesta. Se on kerrassaan mainiota! Vertailu tapahtuu toistaiseksi vain minun päässäni. Huomaan seuraavani pentujen kasvua, kehitystä treenejä ja erillaisia harrastuksia. Huomaan ilokseni monien harrastavan enempää kuin yhtä lajia pentujensa kanssa ja se on ihan huippua!

Minusta on ehdottoman mielenkiintoista huomata kuinka erillaisia nämä colliet saattavat olla kuitenkin kaikkine yhtälöineen. On ihana lukea kuinka muutama vanhempi collie on jo edistynyt paljon harrastusten parissa ja itse junnaan hieman perässä. Pidän siitä, kun voin päivän päätteeksi pähkäillä miksi ei kaikki omalla kohdalla ole mennyt putkeen. Yritän koko ajan myös muistuttaa itseäni siitä, että Neira on vasta nuori koiranpentu. Se on alle 6kk.

Joka tapauksessa törmäsin yhdessä lukemistani blogeista arvontaan ja tahdon mainostaa tätä blogia! Blogi kertoo Nita nahkacolliesta, joka on lähes saman ikäinen kuin oma pentuni. Minun sydäntäni lämmittää erityisesti se, että katselin itsekin tuota Nitan pentuetta ennen kuin päädyin omaan Neiraani. Nitan blogi löytyy täältä.

Katsokaa ihmeessä muitakin linkkilistani blogeja, jos itse omistatte collielapsen tai jos muuten vain olet kiinnostunut niiden ihanista kommelluksista!

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Tapasimme tänään uuden tuttavan. Seitsemänvuotiaan belginpaimenkoiranartun. Neira yritti muutaman kerran leikkiä tämän vanhan belgialaisen kanssa. Tyttöni kuitenkin älysi vanhemman nartun varoittavat eleet eikä ottanut turpaansa tällä kertaa. Ihanaa! Ehkä Neira tosiaan oppii koirasosiaalisemmaksi koko ajan.

Kävimme myös lenkillä vanhojen tuttujen kanssa. Tapasimme sekarotuisen Meerin. Kiira ja Meeri ovat yleensä leikkineet keskenään, mutta tänään Neira sai myös leikkiä Meerin kanssa. Kuvia tässä! Lisää löytyy myös kiharagalleriasta.

Tara ja Kiira

Meeri, Kiira ja Neira

Meeri ja Neira

Neira ja Meeri

Pentuja ja melskettä!

Neira tapasi tänään belgian beauty - blogista tutut Zeuksen, Deimosin ja Sinisterin. Neira leikkii yleensä pentujen kanssa ja enemmän omaikäistensä kanssa. Edellisellä kerralla, kun Neira tapasi pojat, niin Zeus ei ollut vielä mukana kuvioissa. Silloin myös Neira oli nuorempi ja tuntui jäävän jalkoihin pahemmin.

Tänään Neiralla oli lähinnä omaa kivaa, kun viisi muuta belgiä juoksi omaa ympyrää. Välillä Neira kuitenkin sai belgit jahtaamaan itseään ja silloin Neira oli onnellinen. Neiralla on paha tapa läimiä pentuja. Se ei oikein ymmärrä miten leikitään nätisti. Zeuksenkin se sai kiljumaan kaksikon ensikohtaamisella. Ehkä se joskus oppii? Oli kahdella pennulla kuitenkin välillä kohtalaisen hauskaa. Ehkä ensi kerralla sujuu paremmin, jos Zeus malttaa olla syömättä Deimosin häntäkarvoja. Silloin Neira ja Zeus saattavat päästä leikkimiään paremmin. Olin kuitenkin mielissäni, kun porukka näytti tulevan ihan hyvin toimeen eikä Neirakaan jäänyt jalkoihin.

Meille tuli myös kylään Neiran lempi omaikäinen, nimittäin Samba! Pennut riehuvat aina tovin ja sitten he sammuvat. Neira menee nukkumaan alakertaan ja Samba nukkuu Jennyn päällä, olkapäällä tai jossain. :D Se on aika huvittava näky!

Kuvia touhuista alla ja lisää kiharagalleriassa!

Samba

Neira

Zeus ja Neira

Belgit: Sinister, Zeus, Deimos ja Kiira

Neira ja belgit

Zeus, Deimos ja Neira

Sinister

Deimos

Sosiaalinen päivä!

Mikä päivä!

Tänään tuli sosialisoitua pentua. Olen aiemmin kertonut, että Neiralla on taipumus haukkua kaikelle. Tänään päätin jälleen yrittää tehdä jotakin asialle. 

Ensin kävimme itäkeskuksessa. Itäkeskuksesta etsin sellaisen ruohopläntin, jossa siis pääsin mahdollisista haukun kohteista tarpeeksi kauas ja paikka oli tietysti hyvä myös tarpeille. Neira haukahteli ensin epävarmana lapsille, lastenvaunuille ja ihan tavallisille ihmisille. Olin siellä Neiran ja Kiiran kanssa noin 30min ja jo tässä ajassa näin taas edistystä!

Neira ei loppua kohden oikein jaksanut pöhähtää tai haukahtaa ohikävelijöille. Hieman kyllä jos he tulivat salakavalasti liian lähellä, niin sitten Neitiseni kyllä ilmoitti asiasta.

Itäkeskuksen jälkeen suuntasin pienen punaisen Toyotani keskustaan. Menin unioninkadulle Helsingin Yliopisto Topelian sisäpihalle. Hain samalla kämppikseni sieltä koulusta. Täällä olimme Kiiran ja Neiran kanssa ehkä 20min. Ohikulkijoita oli itäkeskusta enemmän, mutta Neira vaikutti lopettaneen pöhähtelyn tähän. Muutaman kerran se haukahti, mutta hyvin nopeasti se hiljeni. Olen yrittänyt siis vastaehdollistaa Neiraa haukunnasta. Naksautan aina kun se katsoo haukunnan mahdollista kohdasta ja naksautan hiljaisuudesta. Tämä on näyttänyt vähentää haukkumista. Lisäksi yritän itse olla mahdollisimman rauhallinen. 

Minä olen nimittäin sellainen stressipekka. Yleensä jännityn jo ennakkoon. "Apua, tuolla on ihminen, kohta Neira huutaa" - ajatusmallilla. Tämä ei ole osoittanut hyväksi jaatukseksi sillä Neira tietysti vaistoaa hermostuneisuuteni ja haukkuu näin melko varmasti. Minun pitäisi siis ehkä tehdä rentoutumisharjoituksia ihan keskenäni.

Keskustassa huomattuani sekä Neiran että Kiiran olevan aia rentoutuneita, niin lähdin Topelian sisäpuhalta unioninkadulle. Siellä pyysin koirat istumaan ja katselimme, kun ihmiset ohittivat meitä läheltä. Molemmille oli naksautus ja nami hiljaisuudesta. Oli todella ihanaa huomata, että Neira oli jo siinä vaiheessa hiljaa. Lisää siis tällaisia harjoituksia!

Sosialisointi ei loppunut vielä tähän. Menimme kämppiksen kaverille katsomaan kissoja. Neira ei ole sellaisia ennen nähnyt. Asuntoon päästäksi menimme kerrostalon hissillä ja rappusilla. Neiraa hieman jännitti hississä eivätkä rappusetkaan ollut sen mielestä mukavia. Loppua kohden Neira käveli rappuset ihan nätisti eikä se niin pehmeä ole, että se olisi kovin moksiskaan. Asuntoon päästyämme tapasimme sitten kissat. Vastassa oli kaksi siperiankissaa. Neiran pidin hihnassa ja yritin namittaa hyvästä käytöksestä. Toinen kissoista ei pitänyt Neirasta ja näytti 5kk pennulle kaapin paikan. Tämä ei ollut  millään tavalla tarkoitus tietenkään, mutta minkäs teet. Kissalla ei ollut kynnet esillä ja sen läpsäisy oli kevyt. Säikähdin varmaan itse enemmän kuin Neira. Aluksi Neira oli hyvinkin epävarma ja hetken jopa pelokas. Tämä kuitenkin väistyi lopulta. Aivan käynnin lopussa molemmat kissat söivät nakkia 20cm päässä Neirasta eikä se sanonut yhtään mitään. Olin melkein varma, että se murisisi kissoille, mutta olin onneksi väärässä. 

Päivän päätteeksi Neira sai syödä kalkkunankauloja. Tyttö on kohtuullisen väsynyt ja kiehnää sohvassa vieressäni. Kuvamateriaali puuttuu valitettavasti tältä päivältä. Ehkä seuraavalta kerralta!

Neirastako näyttelykuningatar? II

Minä pidän näyttelykehistä. Pidän niissä juoksemisesta ja koiran esittämisestä. Se on aikaa hauskaa ja siihen on kiva kouluttaakin koiraa. Onhan sekin temppujen opettelua ja harrastamista! Mätsäreistä on tullut minulle oikein mieluinen seikkailupäivä. Me, kun emme pelkää lähteä kauemmaskin. Olemme käyneet mätsäreissä Salossa, Riihimäellä ja myös Hyvinkäällä. Asun siis itse Vantaalla.

Neira ja näyttelykehä..? Huokaus. Muistatteko viime kerralla, kun Neira kakkasi kehään? Näissä mätsäreissä se sitten näykki reittäni, pakaraani, kättäni ja takkini hihaa! En kestä! Ei se koskaan aiemmin kävelylenkillä ole tehnyt tällaista! Muutaman raviaskeleen se malttoi ottaa ja siitä onkin todistusaineistoa. Neiran seisominen sitten? No... Kyllä se 2sec malttoi paikallaan seistä. Tyttö olisi ennemmin mennyt tervehtimään mätsäreissä olleota koiria ja ihmisiä eikä malttanut keskittyä minuun. Kun tuomari tuli koskettelemaan, niin se antoi kohtalaisesti kosketella. Herkutin tyttöä kyllä koko ajan, jotta tilanteesta tulisi mahdollisen mukava. Tuomari taisi seistessä sanoa, että "Tehän olette sitten melkein konkareita, kun nämä ovta jo toiset mätsärit." Taisi tuomaria kaduttaa meidän ravauksen/reiden näykkimisjuoksun jälkeen. En voinut kuin nauraa jälkeenpäin. Saimme yllätys yllätys sinisen ei sij.

Pidän Kiiran esittämisestä, koska se tyttö on niin mutkaton. Kiiran kanssa ongelmat ovat lähinnä sen suhteesta Jennyyn. Kiira on niin Jennyn perään, että se ei malta ravata vierelläni Jennyn ollessa näyttelypaikalla. Se on aika kurjaa. En tiedä, että pitäisikö Jenny jättää kotiin mätsäreistä ja näyttelyistä vai yrittää työstää sitä vain todella paljon. Kiiran kanssa pääsimme tällä kertaa jo melkein palkintosijoille. Tuomari mietti pitkään meidän ja lapinkoiran välillä. Se lappari pääsi sitten jatkoon. :/ Ehkä ensi kerralla!

Lisää kuvia mätsäreistä löytyy kiharagalleriasta!

Neira tosiaan näykki reidestä

Tässä se ravaa nätimmin

Barffausta!

Neira on pitkään syönyt Kiiran ruuan jämät. Se on myös jäänyt haukkumaan, kun Kiira saa parempaa ruokaa, jolloin Kiira on saattanut jättää sille ruokaa ja Neira on päässyt barffauksen makuun. 

Neira on siis joutunut syömään sekalaista. Omaa nappulaansa ja Kiiran barffia. Olen kuullut tämän olevan huonoin mahdollinen yhdistelmä, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Neiran nappulapäivät olevat ohi. Voin syöttää Neiralle niitä kuitenkin nappuloita koulutuksessa. Se palkkaantuu niistä niin hyvin.

Ostin siihen sopivaa öljyä ja barffaus onkin lähtenyt sujumaan kohtalaisesti. Neira on todella ahne ja syö ehdottoman onnellisena uutta ruokaansa. Ihanaa, kun sille maistuu!

Neiralla on ollut ongelmia pahan hengityksen kanssa. Toivon barffiin siirtymisen vähentävän tätä. Olen myös miettinyt Neiran piereskelyä ja huomannut, että suurilla vehnäannoksilla se todella pieree enemmän. Esimerkiksi, jos olen kouluttanut sitä paljon ja se on saanut paljon nakkia, niin pierut ovat sen nukaisia. Toivon todella barffiin siirtymisen helpottavan tätä!

Neira saa yhdellä aterialla lihaa ja kasviksia. Toinen ruoka onkin sitten lihaisia luita. Neira syö todella mielellään kaikkea. Olen kuitenkin huomannut, että poro ei ihan ole Neiran lempiruokaa. Kaikki muu kuitenkin tuntuu menevän. 

Tämä on vasta alkua ja kirjoitan jatkoa enemmän miten ruokailu lähtee sujumaan.!

Liebster blogi

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle. Kiitos Jenny ja Kiiran blogi!
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Sain tämän haasteen kämppikseltäni ja hänen bloginsa löytyykin täältä. Kiitos siitä. Toivottavasti omat käyntisi lisääntyvät! 

Ensimmäisiä kolmea tahdon mainostaa, koska he ovat kohtalotovereitani omistaessaan nahkalapsia ja kaikki kolme ovat kohtalaisen saman ikäisiä kuin Neira. Kaksi muuta ovat tuttujen ihmisten blogeja, joten mainostetaan tuttujakin!

1. Eedlanahka
2. Sileäkarvainen Vinja
3. Contact Game
4. Ihmekoirat
5. Belgian Beauty

Miksi hankin koiran?

Kiitos, Jenny haasteestasi. Tässä ovat minun ajatukseni kuinka lopulta tulin hankkineeksi koiran.

Minä olen myös ysärilapsi, joten ensimmäiset haaveet koiran omistamisesta tulivat hopeanuolen kautta. Silloin unelmieni koira oli tumma pystykorvainen ja raidallinen. Nämä haaveet kuitenkin kaatuivat kohtalaisen pian, kun kotona on allergiaa.

Tämän ohella kosketukseni koirien kanssa oli kaikkien naapurien koirat. Muistan lapsuudenkaverien kanssa menimme ovelta ovelle pyytämään saada lenkittää naapureiden koiria. Meillä taisikin olla yksi, jota saimme ulkoiluttaa. Kiinanpalatsikoira nimeltä Jasu. Tämän lisäksi oli muutama vuosi myöhemmin keeshond nimeltä Pasi, jota myös olen käynyt ulkoiluttamassa. 

Muistan myös kummeillani oli bordecollie jota ihailin syvästi. Me kävimme siellä usein ja olin aina yhtä innoissani bordercollie Kermitistä. Siitä varmasti tulevat osa haaveistani saada bordercollie itse ja kuinka olen aina pitänyt mustista ja mustavalkoisista koirista. Kermit oli siis musta valkoisin merkein.

En kuitenkaan itse ole oikeastaan viime vuosiin asti kokenut koiran voivan kuulua elämääni. Kotona oli vain allergisia, joten en jotenkin ajatellut, että se koskaan olisi minun kohdallani sopivaa. Tämä kuitenkin muuttui, kun Jenny sai Prinssin.

Kuljin Prinssin ja Jennyn kanssa vuoden ja tutustuin koiramaailmaan. Se oli aluksi hieman hämmentävää, mutta lopulta se vaikutti ihan kivalta. En kuitenkaan siinä vaiheessa nähnyt itseäni koiran kanssa. Koin olevani kissaihminen, koska tykkään istua kotona sohvanurkassa tyytyväisenä enkä rapsutella koiraa koko ajan. 

Tämä kaikki muuttui Kiiran muutettua kämppiksekseni minun muuttaessa Jennyn kanssa Hoasille kämppäkavereiksi. Kiira oli minusta aluksi kamalan rasittava. Se sotki ja tuhosi. Lopulta kuitenkin... Kiira sulatti sydämeni. Ei sillä sotkulla enää ollut merkitystä, vaan sillä, että se rakastaa minua ja minä rakastan sitä. Kiira ei kuitenkaan kauheasti pidä minusta, koska en tee sen kanssa tarpeeksi. Kiiralle en ole niin merkittävä, kuin mitä se on minulle. On meillä Kiiran kanssa hauskaa ja olen tietysti osa sen elämää, mutta en kuulu sen ehdottomiin lempihenkilöihin. Meillä on Kiiran kanssa kuitenkin bondausta aina, kun menen sen kanssa lenkille tai näyttelykehään.

Lopulta viime keväänä päätin, että koiran omistaminen ei ole ydinfysiikkaa. Päätin kokeilla sitä itse, enkä todella voisi olla onnellisempi. Neira on raivostuttavassa iässä enkä voisi olla turhautuneempi sen temppuilulle ja koulutusten haasteille. Neira haukkuu kaikille ja kaikelle. Se ravaa kotona tylsistyneenä ja syö kaikkea. Siis ihan kaikkea! En kuitenkaan vaihtaisi sitä mihinkään. <3

Olen onnellinen koiran omistaja.

Minä ja Neira 7vk

Kuva minusta ja Kiirasta

Haaste III

Kiitos haasteesta, Emmi!

1.Mikä on hauskin asia mitä koirasi on tehnyt?
Kun se putosi järveen ensimmäisen kerran. Ensin sitä tietysti säikähti, mutta jälkeenpäin sitä vain nauroi. Neira on sellainen rämäpää, että oksat pois. Ei ollut siitä kauaakaan, kun se oli uudestaan laiturilla pomppimassa.

2.Onko koirasi syönyt jotain mitä se ei olisi saanut syödä? Mitä?
Ei onneksi. Ihme kyllä, koska se on kuitenkin niin ahne, että en ihmettelisi, jos se söisi jotakin sopimatonta.

3.Millaisia ulkoilutusvälineitä käytät koirallasi?
Puolikiristvää hurtan pantaa ja monitoimihihnaa samaa sarjaa. Väri on vihreä. Tarkoitus olisi ostaa Neiralle vielä omat valjaat, kunhan se kasvaa vielä, kun puolikuristavat putoavat metsässä sen kaulasta.

4.Pidätkö koiran hampaiden pesua tärkeänä? Miksi? Miksi et?
En ole pitänyt sitä sen suuremmassa arvossa itse asiassa. Olen kokenut, että luiden avulla ja dentastix-tyyppisillä luilla saa koiran hampaat ihan kohtuudella pidettyä kunnossa. Neiran hengitys tosin hieman haisee, joten ehkä minun toisaalta pitäisi kokeilla niiden hampaiden harjausta.

5.Kuinka usein peset koirasi?
En ole pessyt sitä kertaakaan shampoolla. Muutamien oikein kuraisten lenkkien jälkeen olen toki pessyt tassut, mutta en muuta. Neira on siis 5kk.

6.Mikä on vaikein temppu minkä koirasi osaa?
Sivulle tulo! Hinkkasin sitä monta viikkoa, mutta nyt Neira viimeinkin oppi sen ja osaakin sen oikein hyvin!

7.Jos pitäisi päättä joku muu rotu kuin mikä koirasi on, mikä se olisi?
Ehkä bordercollie. Minulla on hirmuinen agility-kuume ja olen alun alaken halunnut agility-koiran itselleni. Bordercollie vaikuttaa muutenkin aika ihanalta koiralta, joten seuraavaksi saatan hankkia sellaisen.

8.Kuinka monta eri temppua koirasi osaa? Mitä ne ovat?
8. Istu, maate, matto (matolla paikkamakuu), sivu (sivulle tulo), paikka, lähelle? (hihnassa kävelyä vieressä), Ole hyvä (agilityn namialustalle pääsy lupa), vapaa.

9.Mitä ruokaa koirasi syö?
Orijenin- large puppy nappulaa silloin, kun se ei saa varastettua Kiiran barf-ruokaa. Neira syö ehkä hieman turhan sekaisin nappulaa ja barf ruokaa.

10.Montako koiraa on hyvä määrä yhdellä ihmisellä?
Riippuu oikeastaan tilasta. Jos on suuri maatila, niin voisin vastata yhdelle ihmiselle jopa neljä, mutta omalle kohdalle ehdoton maksimimäärä pienkaksioon olisi kolme koiraa. Itse suunnittelen, että olisi samaan aikaan vain kaksi koiraa, mutta en ole oikein varma, että onnistuuko se. :D Koirat ovat kuitenkin niin ihania, mutta minusta sopiva määrä olisi kaksi.

11.Mikä on paras kuva koirastasi? Lisää kuva.

Tämä kuva kuvastaa Neiraa todella paljon. Neira on tässä kuvassa juuri käynyt loikkaamassa jään läpi järveen. Tämä kuvastaa sen ajatuksen juoksua niin osuvasti tai siis ajatusten puuttumista. Neira vain ryntäsi järvelle ja "plumps" - vain kuului, kun se oli jo käynyt kokeilemassa jään kantavuuden. Huoh! Onneksi se ei loikannut pitkälle eikä satuttanut itseään. Sen verran se kuitenkin oppi, että ei mennyt hypimään heikolle jäälle uudestaan.

Me emme tällä kertaa haasta ketään. :)

Isosiskon hyvät ja huonot puolet

Neiran kasvaessa olen huomannut hyvät ja huonot puolet siinä, että talossa on useampi kuin yksi koira. Viittaan tässä postauksessa kämppikseni belgianpaimenkoiraan Kiiraan.

Neira on nyt asunut meillä kolme kuukautta ja onkin kasvamassa hurjaa vauhtia aikuiseksi. Ainakin omasta mielestään. Neira on oppinut hyviä ja huonoja tapoja Kiiralta. Niitä onkin kuullut jos jonkinmoisia muiltakin. Hyviä ja huonoja puolia monen koiran kanssa. Hyvistä puolista kuulee enemmän ja minä olen myös samaa mieltä. Vanhemmasta koirasta on ollut minusta enemmän hyötyä kuin haittaa.

Esimerkiksi sisäsiisteys oli varmaan yksi ehdottomasti hyviä puolia kahden koiran taloudessa. Neira matki ulkona Kiiraa välittömästi. Kiiran tehdessä tarpeensa ja Neira teki perässä. Myös monet temput on ollut helpompi Neiralle opettaa (ainakin siltä tuntuu). Tietysti oma naksutinsormi on ollut herkempi ja on ollut helpompaa napata ensin harjoiteltuani jonkin verran Kiiran kanssa. Minusta  tuntuu, että Neira on oppinut myös katsomalla vierestä ja sen jälkeen kokeilemalla itse. Muita hyviä puolia löyden esimerkiksi kävelylenkeiltä. Neira hiljenee nopeammin, kun Kiira ei hauku vieressä. Yleensä Kiira pysyy hiljaa, vaikka Neira haukkuu vierasta postilaatikkoa. Lenkeilläkin on helpompaa, kun Kiira ei vedä hinassa, niin Neirakin on rauhallisempi.

Huonoja puolia on esiintynyt esimerkiksi yksinjäädessä. Kiiralla on nuorena ollut tarvetta tuhota kaikkea, mutta se helpottui lelujen ja luiden lisääntyessä. Neira on nyt 5kk eikä minulla tai kämppiksellä ole aavistustakaan, että onko lisääntynyt tuho Neiran 5kk riehumisen lisääntymistä vai onko Kiira tavallaan aloittanut uudestaan? Kolmas teoria tietysti on, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Kiira ei valitettavasti aina ole joukon älykkö. Kiira yleensä matkii, joten ongelma saattaa olla myös se, että Kiira matkii Neiraa. Tai, että kaksikko keksii yhdessä tehdä kaikkea typerää, kuten availla ovia ja muuta ei niin toivottua!

Neiralla on lähiaikoina ollut tarvetta kanniskella, pureskella ja syödä kaikkea turhaa. Tämä viittaa siihen, että lisääntyneet tuhot kotona olisivat mahdollisesti Neiran tekemiä. Mitään ei kuitenkaan voi sanoa varmasti, koska emme ole kotona katsomassa. Tuhojen saldot tähän asti: Neiran rekisteripaperit on tuhottu ja yksi hihna on purtu poikki. Lisäksi tavaroita on hieman siirrelty ja ovenkarmeja nakerreltu.

Loka- ja marraskuunvaihde kuvina

Tässä kuvia ensilumesta, Haarajoelta ja kaikkea muuta kivaa! Lisää kuvia kiharagalleriassa.

Neira kävi uimassa

Haaste: I ja II

HAASTE I:

Vastaan haasteeseesi, Daisy! Neira on niin nuori, että oli hieman haastavaa vastata, mutta vastasin tähän asti esiin tulleiden piirteiden perusteella.

Kysymykset:

1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri hänet? Miksi juuri tämä koira?

Pidin molemmista vanhemmista. Kasvattajat vaikuttivat kohtalaiselta ja ajankohta sopi ihan hyvin. En loppujen lopuksi harkinnut Neiraa kovinkaan kauaa. Rotua mietin vaikka kuinka kauan, mutta sitten kun olin päätynyt nahkacollieen, niin en vain enää malttanut odottaa, että saisin oman nahkavauvan kätösiini.

2. Miten päädyit rotuusi?

Se oli pitkä prosessi! Huh! Ensin ajatus oli tietysti belggari, mutta en ollut varma mitä terävyydellä tekisin ja miten ihmeessä sitä kouluttaisin pois. Australianpaimenkoiraakin harkitsin, mutta sekin tuntui liian haastavalta. Lapinporokoirassakin oli sellaisia piirteitä, joita en ollut varma hallitsisinko. Sieltä löytyi myös terävyyttä, jonka kanssa en ole niin varma osaanko tehdä töitä oikein.

Tahdoin ensimmäiseksi koiran, josta löytyisi paukkuja harrastuskoiraksi halutessani, mutta joka olisi rauhallinen ja mukava kotikoira kunnon lenkeillä jos en harrastuksissa jaksaisikaan. Tämän oivalluksen jälkeen päädyin collieen. Pk colliet vaikuttivat sen verran sairailta, että päädyinkin sk collieen, koska sieltä tuntui löytyvän kivoja kasvattajiakin.

3. Tuleeko laumaasi vielä tulevaisuudessa erirotuista koiraa? Mikä rotu?

Bordercollie, belgianpaimenkoira, lapinporokoira tai australianpaimenkoira. Tällähetkellä vastaus olisi ehdottomasti bordercollie.

Neiran naama ruuan myöhästyessä

4. Jos koirasi olisi joku julkisuudenhenkilö, kuka hän olisi? Miksi?

Tehotyttöjen poppana. Neira ainakin yrittää pelastaa maailman parhaan näkönsä mukaan. Neiran kuva maailman pelastamista on haukkumalla. Se haukkuu linnut karkuun ja kaikki ihmiset pois. Kaikki koiratkin se karkottaa superhaukullaan ja kokee varmasti itsensä hyvin mahtavaksi koirien hävitessä horisonttiin tai talojen kulmien taakse. Neira on sellainen rämäpää kuin poppanakin ja tekee ehdottomasti ennen kuin ajattelee! Vihreä sopii Neiralle muutenkin.

5. Kummallisin asia/elintarvike mitä koirasi haluaa syödä?

Nakkipaketin muovikuoret.

6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen olisi hänen pukeutumistyylinsä? Lisää kuva.

Poikatyttömäinen. Armeijakuosi.

7. Mikä on koirasi lempiasia koko maailmassa?

Syöminen ja nukkuminen jollain pehmeällä ja lämpimällä alustalla.

8. Kumpaa vanhempaansa koirasi muistuttaa enemmän? Millä tavalla?

En ihan tiedä. Neiran äiti on ainakin kuulemma äänekäs. Neirakin on hyvin äänekäs, joten ainakin äitiinsä Neira on tullut siinä mielessä. Isältään Neira on perinyt työinnon ainakin. :)

9. Millaisia pentuja koirasi jättäisi? Olisiko koirasi hyvä valinta jalostukseen? (Vaikka koira olisi leikattu, kuvittele silti)

Kovia. Itsenäisiä. Rauhallisia. Luupäisiä pentuja. Minusta Neiran pennuista saisi oivia harrastuskoiria. Neiran voisi astuttaa jollain hieman pehmeämmällä kaverilla. Neira olisi minusta oikealla uroksella oikein hyvä narttu jalostukseen. Se on ainakin toitaiseksi vaikuttanut hermorakenteeltaan tasapainoiseksi ja mukavaksi koiraksi. Neiran kaveri voisi olla ehkä hieman taistelutahtoisempi kuin omani, jos siitä tahtoisi vielä paremman harrastuskoiruuden. :)

10. Kuva, joka kuvastaa parhaiten koirasi ajatuksenjuoksua.

Neira osasi jo 8 viikkoisena arvostaa omia tavaroitaan/esineitään/ruokaan/lelujaan. Tänäkin päivänä se puolustaa omaansa.

11. Mitä koirasi vihaa ylikaiken maailmassa?

Myöhästynyttä ruoka-aikaa. :D

HAASTE II: Kiitos Jenny haasteesta!

1. Minkä takia olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?

Neira on lyhenne Neirendhasta ja Gwyneirasta. Neirendha oli oman roolipelihahmoni paras ystävä, joten ajattelin, että koiranikin ansaitsee tällaisen itselleni tärkeän nimen. Kyseinen roolipelihahmo on rämäpäinen poikatyttö. Olisin voinut hieman ajatella ennen kuin nimesin koirani, koska Neirasta tuli aivan samanlainen! :D

2. Mitä koirasi tekee tällä hetkellä?

Nukkuu.

3. Mitä kaikkea koirasi on syönyt tänään?

Nakkia. Nappulaa. Lammasta. Kasvismössöä. Kananmunaa. Hieman pahvia maistellut ja tietenkin keppejä ollessamme Haarajoella.

4. Jos pitäisi valita koira pelkästään värin perusteella, minkä värisen koiran sinä valitsisit?

Bluemerle.

5. Jos koirasi saisi päättää mitä tekisitte huomenna, mitä koirasi päättäisi?

Söisimme varmasti koko päivän.

6. Kuka on koirasi paras koiraystävä?

Kämppikseni koira Kiira. Kiira on ehdottomasti Neiralle tärkein koira.

7. Mikä on koirasi suosikki leikki?

Neira pitää juoksemisesta. Sille on aivan sama onko sillä itsellään keppi suussa tai jollakin sen kaverilla, mutta Neira juoksee joko itse edellä ja muut perässä tai sitten se jahtaa muita, mutta juokseminen on Neirasta ehdottomasti parasta.

8. Missä koirasi nukkuu öisin?

Omalla pedillään huoneessani. Neira pitää kaikesta pehmeästä, eikä se suostu nukkumaan kovalla alustalla. Tämä on ehkä ainoa Neiran naisellinen piirre. Mukavuudenhaluisuus tässä asiassa.

9. Mikä on ensimmäinen koirallesi ostama tavara?

Sellainen pinkki hihna ja pantasetti. Tällä hihnasetillä onkin oikein hauska tarina. Ajattelin ensin, että se on turha, koska Neiralla on niin suippo pää, että panta tulee varmasti helposti pois, jolloin joutuisin vaihtamaan setin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Minä heitin hihnan järveen. Kyllä, luitte oikein, heitin sen järveen. Yritin kalastaa keppiä ja heitin sen epäonnekseni järveen. Se ei kuitenkaan ollut hihnan loppu. Ensi kerralla, kun tulimme järvelle, niin hihna oli uinut lähemmäs. Nostimme sen jävestä ja siitä riemu vasta alkoikin. Tämä oli kahden metsästäjän lempilelu (viittaan Sambaan ja Prinssiin) Kaksikko leikki oikein pitkään ja hartaasti hihnalla. Emme ottaneet sitä silloin mukaamme ja kolmannella kerralla se ei enää ollut järvellä, vaan se oli mystisesti kadonnut.

10. Mikä on ensimmäinen koirasi oppima käskysana?

Istu.

11. Mikä on paras koirastasi oleva pentukuva?

Minun kysymykseni teille: Laika, Sinister, Prinssi,

1. Oliko rotuvalinta se mitä alunperin ajattelit?2. Mikä on koirasi lempilelu?
3. Kuka on koirasi idoli?
4. Kuka on koirasi lempi -lauman ulkopuolinen - henkilö?
5. Mikä on koirasi paras harrastuskuva?
6. Mistä eläimestä koirasi pitää eniten, jos ihmistä tai koiraa ei saa valita? Miksi?
7. Mikä on koirasi suurinta herkkua?
8. Mikä on koirasi pahin tapa?
9. Mitä lähimmäisesi ovat olleet mieltä koiran hankinnasta?
10. Miltä koirasi näyttäisi, jos olisi ihminen?
11. Koirasi suurin saavutus?

Viikon kuulumisia

Neiralla on ollut aika levon täyteinen ja melkein tylsä viikko. Maanantaina meillä oli agility-treenit ja sen jälkeen aina perjantaihin asti se joutui selviytymään pienemmällä ulkoilumäärällä, joten se on saanut kunnolla nyt sitten levätä!

Lauantaina haimme agility-harjoitusten jälkeen kämppikseni vanhemmilta Prinssin ja Samban. Menimme sitten sumuisessa säässä ulkoiluttamaan perusjengiä Haarajoelle. Mukana oli: Kiira, Neira, Samba ja Prinssi. Nelikko jaksoi leikkiä oikein riehakkaasti puolitoista tuntia ja sen jälkeen koko porukka enemmän tai vähemmän sammui.

Neira kasvaa huimaa vauhtia ja alkaa kaivata yhä enemmän liikuntaa. Painon olenkin päivittänyt Neiran omalle sivulle ja se painaa jo 17kg. Säkää tytöllä on ainakin 50cm. Neira ei oikein tykännyt mittarista, joten se lähinnä pelleilee, kun otan mittanauhan esiin enkä näin ollen saa kunnolla mitattua. Se lähenee koko ajan Kiiran säkää ja odotan, että se kasvaisi Kiirasta yli. Oletan ainakin sen ylittävän 57cm säkän, mutta se jäänee nähtäväksi. Minusta on aika hauskaa seurata Neiran kasvua. Sillä kasvaa ensin runko ja sitten jalat kasvavat pituutta perässä, sitten sillä kasvaa taas runko ja jalat seuraavat perässä. Se on aika hauskaa!

Neiran korvia en ole teipannut. Enkä usko, että minun tarvitsee. Ne näyttävät asettuvan aika hyvin itsestään tuohon 1/3 taittuneeseen tilaan. Neiran korvat ovat alusta asti näyttäneet oikein hyviltä ja ovat jo pienestä näyttäneet luonnostaan pysyvän collielle rotumääritelmän muotissa. Se on ihan hyvä, koska en taida jaksaa teippailla niitä. Katsotaan sitten ensimmäisten juoksujen kanssa miten käy, kun se on toinen ajankohta hampaidenlähdön kanssa, jolloin korvat saattavat nousta.

Hampaat Neiralla on onnellisesti vaihtunut. Neiran oikea kulmahammas oli sitkeä ja meinasin jo kääntyä eläinlääkärin puoleen, mutta onneksi se ei ollut tarpeen. Se viimeinenkin sitkeä lurjus lähti muutamalla luulla. Nyt eikun vain vetoharjoitteluihin jälleen. Ne olivat tosiaan tauolla, kun Neiralla tuntui olevan kovin kivulias hampaidenlähtö. Katsotaan miten pallo ja vetoleikit sujuu tästä eteenpäin!

Tämä hiljainen viikko on saanut pennun hieman levottomaksi, joten tämä riehumisen täyteinen viikonloppu tekee sille oikien hyvää. Maanantaina on taas luvassa extra agility-harjoitukset.

Tässä kuvia eilisestä riehumisesta perusjengin kanssa. Lisää löytyy Kiharagalleriasta.

Ajatuksia agilitystä II

Olemme Neiran kanssa edistyneet agilityssä. Neira ymmärtää jo hieman kaartaakin hyppyjen välissä ja se hyppää jo kolmen esteen yli! Hip hurraa! <3

Olemme käyneet nyt muutaman kerran kahdesti viikossa ohjatuilla agility- tunneilla ja se on aivan mainiota. Minusta tuntuu joka kerta hauskemmalta juosta siellä radalla Neiran kanssa enkä oikein malttaisi odottaa, että Neira kasvaisi. Onneksi minulla siis on ohjaaja, joka hieman hillitsee tätä riemua. En voi sanoin kuvailla miten hauskaa on olla agilityn parissa!

Toivottavasti saisin pian kuviakin harjoituksista. Olisi mukavaa saada hieman todistusaineistoa Neiran edistymisestä ja innosta.

Neira myös vaikuttaa pitävän tästä harrastuksesta. Se saa aina hepulit, kun pääsemme  sisään agility-harjoituspaikkaan eikä malttaisi olla paikoillaan. Se odottaa kyllä nätisti vuoroaan matolla ja sitten kun on meidän vuoro, niin se ei malta pysyä nahoissaan kun saa luvan lähteä pinkomaan esteitä namialustalle. Ahmatti.

Neira on sen verran perso herkuille, että harjoittelu on mukavaa. Nakilla ja muilla herkuilla saa paljon aikaiseksi ja Neira jaksaa motivoitua niillä hyvin pitkään. Tarkoituksena olisi harjoitella Neiran kanssa myös leikkimistä, mutta minulla on ollut Neiran hampaiden vaihtumisen aikana hieman taukoa palloista( joista se pentuna piti kovasti), kun Neiruskalla tuntui olevan niin kivulias hampaiden vaihto. Joten eikun vain uudestaan pallot kouraan nyt kun kaikki maitohampaat on poissa ja pysyvät hmpaat ovat tulossa. Jes!

Olemme ohjatulla tunnilla aloitelleet heittämisen harjoittelua. Eli heitto/kaukopalkka. Neira istuu esteen edessä ja heitän sille palkan esteen ylitse. Se on kamalan vaikeaa! :D Meillä on ollut käytössä nakkia ja se pomppii epämukavasti jolloin Neiran uudelleen ottaminen namimagneettiin (Neiran nenä on sormissani herkun ollessa kämmenen sisällä) on hieman haastavaa, kun se etsiskelee herkkuaan. Ja se tähtääminen! En olisi ikinä uskonut nakin heittämisen kahden metrin päähän suoraan olevan niin vaikeaa.

Neiran namimagneetti on kohtalaisen hyvä. Ei minun paljoa tarvitse pannasta pitää kiinni, vaan Neira pysyy magneetissa aika hyvin. Esteillä siitä on kuitenkin  yhä pidettävä kiinni kunnolla, että se ei ota varas-lähtöä. Tässä onkin sitten harjoiteltavaa! Neiran paikalla-olo on kohtalaisen vahva, joten en usko sen itsessään olevan ongelma. Minun täytyy vain opettaa Neiralle, että myös agility esteiden edessä täytyy malttaa pysyä paikoillaan ennen kuin lupa tulee.

Venyttelyissäkin meillä menee jo paremmin. Neiran ongelma siinä on siis ollut se, että se ei oikein osaa seurata namikättä, vaan yrittää tehdä jonkun tempun ennemmin. Yleensä se menee makuulle, jos se ei heti saa namia. Olen ratkaissut sen sillä, että minulla on molemmissa käsissä namia. Ensin houkuttelen Neiran nenän eteenpäin toisella kädellä ja silloin siirrän toisen käden haluttuun venytyskohtaan. Herkun Neira saa, kun tekee halutun venytys liikkeen. Aluksi Neira ei ihan ymmärtänyt ja vieläkin se yrittää ennakoida ja tarjota temppuja, mutta joka kerta se menee paremmin ja Neira venyttelee ihan kivasti.

Tavoitteet minulla on agilityn suhteen korkealla. Suunnittelen jo tulevaisuudelleni SM- ja MM- tason haasteita. Nämä suunnitelmat ovat kuitenkin tulevaisuudessa. Neira on vasta 5kk ja kakki on vielä edessä ja avointa. Ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, mutta tässä on nyt tavoitteeni sitten mustaavalkoisella.

Agility tuntuu siis toden teolla olevan lähellä sydäntäni ja mieluisa harrastus. Jään innolla odottamaan, että millaiseksi tämä harrastus muuttuu. Toivottavasti se on tullut jäädäkseen. :) Minusta on mielenkiintoista jäädä seuraamaan kuinka selviydyn jos tulee kyllästymisiä, epäonnistumisia ja muita alamäkiä- mitä tietenkin on luvassa.