Haaste: I ja II

HAASTE I:

Vastaan haasteeseesi, Daisy! Neira on niin nuori, että oli hieman haastavaa vastata, mutta vastasin tähän asti esiin tulleiden piirteiden perusteella.

Kysymykset:

1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri hänet? Miksi juuri tämä koira?

Pidin molemmista vanhemmista. Kasvattajat vaikuttivat kohtalaiselta ja ajankohta sopi ihan hyvin. En loppujen lopuksi harkinnut Neiraa kovinkaan kauaa. Rotua mietin vaikka kuinka kauan, mutta sitten kun olin päätynyt nahkacollieen, niin en vain enää malttanut odottaa, että saisin oman nahkavauvan kätösiini.

2. Miten päädyit rotuusi?

Se oli pitkä prosessi! Huh! Ensin ajatus oli tietysti belggari, mutta en ollut varma mitä terävyydellä tekisin ja miten ihmeessä sitä kouluttaisin pois. Australianpaimenkoiraakin harkitsin, mutta sekin tuntui liian haastavalta. Lapinporokoirassakin oli sellaisia piirteitä, joita en ollut varma hallitsisinko. Sieltä löytyi myös terävyyttä, jonka kanssa en ole niin varma osaanko tehdä töitä oikein.

Tahdoin ensimmäiseksi koiran, josta löytyisi paukkuja harrastuskoiraksi halutessani, mutta joka olisi rauhallinen ja mukava kotikoira kunnon lenkeillä jos en harrastuksissa jaksaisikaan. Tämän oivalluksen jälkeen päädyin collieen. Pk colliet vaikuttivat sen verran sairailta, että päädyinkin sk collieen, koska sieltä tuntui löytyvän kivoja kasvattajiakin.

3. Tuleeko laumaasi vielä tulevaisuudessa erirotuista koiraa? Mikä rotu?

Bordercollie, belgianpaimenkoira, lapinporokoira tai australianpaimenkoira. Tällähetkellä vastaus olisi ehdottomasti bordercollie.

Neiran naama ruuan myöhästyessä

4. Jos koirasi olisi joku julkisuudenhenkilö, kuka hän olisi? Miksi?

Tehotyttöjen poppana. Neira ainakin yrittää pelastaa maailman parhaan näkönsä mukaan. Neiran kuva maailman pelastamista on haukkumalla. Se haukkuu linnut karkuun ja kaikki ihmiset pois. Kaikki koiratkin se karkottaa superhaukullaan ja kokee varmasti itsensä hyvin mahtavaksi koirien hävitessä horisonttiin tai talojen kulmien taakse. Neira on sellainen rämäpää kuin poppanakin ja tekee ehdottomasti ennen kuin ajattelee! Vihreä sopii Neiralle muutenkin.

5. Kummallisin asia/elintarvike mitä koirasi haluaa syödä?

Nakkipaketin muovikuoret.

6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen olisi hänen pukeutumistyylinsä? Lisää kuva.

Poikatyttömäinen. Armeijakuosi.

7. Mikä on koirasi lempiasia koko maailmassa?

Syöminen ja nukkuminen jollain pehmeällä ja lämpimällä alustalla.

8. Kumpaa vanhempaansa koirasi muistuttaa enemmän? Millä tavalla?

En ihan tiedä. Neiran äiti on ainakin kuulemma äänekäs. Neirakin on hyvin äänekäs, joten ainakin äitiinsä Neira on tullut siinä mielessä. Isältään Neira on perinyt työinnon ainakin. :)

9. Millaisia pentuja koirasi jättäisi? Olisiko koirasi hyvä valinta jalostukseen? (Vaikka koira olisi leikattu, kuvittele silti)

Kovia. Itsenäisiä. Rauhallisia. Luupäisiä pentuja. Minusta Neiran pennuista saisi oivia harrastuskoiria. Neiran voisi astuttaa jollain hieman pehmeämmällä kaverilla. Neira olisi minusta oikealla uroksella oikein hyvä narttu jalostukseen. Se on ainakin toitaiseksi vaikuttanut hermorakenteeltaan tasapainoiseksi ja mukavaksi koiraksi. Neiran kaveri voisi olla ehkä hieman taistelutahtoisempi kuin omani, jos siitä tahtoisi vielä paremman harrastuskoiruuden. :)

10. Kuva, joka kuvastaa parhaiten koirasi ajatuksenjuoksua.

Neira osasi jo 8 viikkoisena arvostaa omia tavaroitaan/esineitään/ruokaan/lelujaan. Tänäkin päivänä se puolustaa omaansa.

11. Mitä koirasi vihaa ylikaiken maailmassa?

Myöhästynyttä ruoka-aikaa. :D

HAASTE II: Kiitos Jenny haasteesta!

1. Minkä takia olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?

Neira on lyhenne Neirendhasta ja Gwyneirasta. Neirendha oli oman roolipelihahmoni paras ystävä, joten ajattelin, että koiranikin ansaitsee tällaisen itselleni tärkeän nimen. Kyseinen roolipelihahmo on rämäpäinen poikatyttö. Olisin voinut hieman ajatella ennen kuin nimesin koirani, koska Neirasta tuli aivan samanlainen! :D

2. Mitä koirasi tekee tällä hetkellä?

Nukkuu.

3. Mitä kaikkea koirasi on syönyt tänään?

Nakkia. Nappulaa. Lammasta. Kasvismössöä. Kananmunaa. Hieman pahvia maistellut ja tietenkin keppejä ollessamme Haarajoella.

4. Jos pitäisi valita koira pelkästään värin perusteella, minkä värisen koiran sinä valitsisit?

Bluemerle.

5. Jos koirasi saisi päättää mitä tekisitte huomenna, mitä koirasi päättäisi?

Söisimme varmasti koko päivän.

6. Kuka on koirasi paras koiraystävä?

Kämppikseni koira Kiira. Kiira on ehdottomasti Neiralle tärkein koira.

7. Mikä on koirasi suosikki leikki?

Neira pitää juoksemisesta. Sille on aivan sama onko sillä itsellään keppi suussa tai jollakin sen kaverilla, mutta Neira juoksee joko itse edellä ja muut perässä tai sitten se jahtaa muita, mutta juokseminen on Neirasta ehdottomasti parasta.

8. Missä koirasi nukkuu öisin?

Omalla pedillään huoneessani. Neira pitää kaikesta pehmeästä, eikä se suostu nukkumaan kovalla alustalla. Tämä on ehkä ainoa Neiran naisellinen piirre. Mukavuudenhaluisuus tässä asiassa.

9. Mikä on ensimmäinen koirallesi ostama tavara?

Sellainen pinkki hihna ja pantasetti. Tällä hihnasetillä onkin oikein hauska tarina. Ajattelin ensin, että se on turha, koska Neiralla on niin suippo pää, että panta tulee varmasti helposti pois, jolloin joutuisin vaihtamaan setin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Minä heitin hihnan järveen. Kyllä, luitte oikein, heitin sen järveen. Yritin kalastaa keppiä ja heitin sen epäonnekseni järveen. Se ei kuitenkaan ollut hihnan loppu. Ensi kerralla, kun tulimme järvelle, niin hihna oli uinut lähemmäs. Nostimme sen jävestä ja siitä riemu vasta alkoikin. Tämä oli kahden metsästäjän lempilelu (viittaan Sambaan ja Prinssiin) Kaksikko leikki oikein pitkään ja hartaasti hihnalla. Emme ottaneet sitä silloin mukaamme ja kolmannella kerralla se ei enää ollut järvellä, vaan se oli mystisesti kadonnut.

10. Mikä on ensimmäinen koirasi oppima käskysana?

Istu.

11. Mikä on paras koirastasi oleva pentukuva?

Minun kysymykseni teille: Laika, Sinister, Prinssi,

1. Oliko rotuvalinta se mitä alunperin ajattelit?2. Mikä on koirasi lempilelu?
3. Kuka on koirasi idoli?
4. Kuka on koirasi lempi -lauman ulkopuolinen - henkilö?
5. Mikä on koirasi paras harrastuskuva?
6. Mistä eläimestä koirasi pitää eniten, jos ihmistä tai koiraa ei saa valita? Miksi?
7. Mikä on koirasi suurinta herkkua?
8. Mikä on koirasi pahin tapa?
9. Mitä lähimmäisesi ovat olleet mieltä koiran hankinnasta?
10. Miltä koirasi näyttäisi, jos olisi ihminen?
11. Koirasi suurin saavutus?

Viikon kuulumisia

Neiralla on ollut aika levon täyteinen ja melkein tylsä viikko. Maanantaina meillä oli agility-treenit ja sen jälkeen aina perjantaihin asti se joutui selviytymään pienemmällä ulkoilumäärällä, joten se on saanut kunnolla nyt sitten levätä!

Lauantaina haimme agility-harjoitusten jälkeen kämppikseni vanhemmilta Prinssin ja Samban. Menimme sitten sumuisessa säässä ulkoiluttamaan perusjengiä Haarajoelle. Mukana oli: Kiira, Neira, Samba ja Prinssi. Nelikko jaksoi leikkiä oikein riehakkaasti puolitoista tuntia ja sen jälkeen koko porukka enemmän tai vähemmän sammui.

Neira kasvaa huimaa vauhtia ja alkaa kaivata yhä enemmän liikuntaa. Painon olenkin päivittänyt Neiran omalle sivulle ja se painaa jo 17kg. Säkää tytöllä on ainakin 50cm. Neira ei oikein tykännyt mittarista, joten se lähinnä pelleilee, kun otan mittanauhan esiin enkä näin ollen saa kunnolla mitattua. Se lähenee koko ajan Kiiran säkää ja odotan, että se kasvaisi Kiirasta yli. Oletan ainakin sen ylittävän 57cm säkän, mutta se jäänee nähtäväksi. Minusta on aika hauskaa seurata Neiran kasvua. Sillä kasvaa ensin runko ja sitten jalat kasvavat pituutta perässä, sitten sillä kasvaa taas runko ja jalat seuraavat perässä. Se on aika hauskaa!

Neiran korvia en ole teipannut. Enkä usko, että minun tarvitsee. Ne näyttävät asettuvan aika hyvin itsestään tuohon 1/3 taittuneeseen tilaan. Neiran korvat ovat alusta asti näyttäneet oikein hyviltä ja ovat jo pienestä näyttäneet luonnostaan pysyvän collielle rotumääritelmän muotissa. Se on ihan hyvä, koska en taida jaksaa teippailla niitä. Katsotaan sitten ensimmäisten juoksujen kanssa miten käy, kun se on toinen ajankohta hampaidenlähdön kanssa, jolloin korvat saattavat nousta.

Hampaat Neiralla on onnellisesti vaihtunut. Neiran oikea kulmahammas oli sitkeä ja meinasin jo kääntyä eläinlääkärin puoleen, mutta onneksi se ei ollut tarpeen. Se viimeinenkin sitkeä lurjus lähti muutamalla luulla. Nyt eikun vain vetoharjoitteluihin jälleen. Ne olivat tosiaan tauolla, kun Neiralla tuntui olevan kovin kivulias hampaidenlähtö. Katsotaan miten pallo ja vetoleikit sujuu tästä eteenpäin!

Tämä hiljainen viikko on saanut pennun hieman levottomaksi, joten tämä riehumisen täyteinen viikonloppu tekee sille oikien hyvää. Maanantaina on taas luvassa extra agility-harjoitukset.

Tässä kuvia eilisestä riehumisesta perusjengin kanssa. Lisää löytyy Kiharagalleriasta.

Ajatuksia agilitystä II

Olemme Neiran kanssa edistyneet agilityssä. Neira ymmärtää jo hieman kaartaakin hyppyjen välissä ja se hyppää jo kolmen esteen yli! Hip hurraa! <3

Olemme käyneet nyt muutaman kerran kahdesti viikossa ohjatuilla agility- tunneilla ja se on aivan mainiota. Minusta tuntuu joka kerta hauskemmalta juosta siellä radalla Neiran kanssa enkä oikein malttaisi odottaa, että Neira kasvaisi. Onneksi minulla siis on ohjaaja, joka hieman hillitsee tätä riemua. En voi sanoin kuvailla miten hauskaa on olla agilityn parissa!

Toivottavasti saisin pian kuviakin harjoituksista. Olisi mukavaa saada hieman todistusaineistoa Neiran edistymisestä ja innosta.

Neira myös vaikuttaa pitävän tästä harrastuksesta. Se saa aina hepulit, kun pääsemme  sisään agility-harjoituspaikkaan eikä malttaisi olla paikoillaan. Se odottaa kyllä nätisti vuoroaan matolla ja sitten kun on meidän vuoro, niin se ei malta pysyä nahoissaan kun saa luvan lähteä pinkomaan esteitä namialustalle. Ahmatti.

Neira on sen verran perso herkuille, että harjoittelu on mukavaa. Nakilla ja muilla herkuilla saa paljon aikaiseksi ja Neira jaksaa motivoitua niillä hyvin pitkään. Tarkoituksena olisi harjoitella Neiran kanssa myös leikkimistä, mutta minulla on ollut Neiran hampaiden vaihtumisen aikana hieman taukoa palloista( joista se pentuna piti kovasti), kun Neiruskalla tuntui olevan niin kivulias hampaiden vaihto. Joten eikun vain uudestaan pallot kouraan nyt kun kaikki maitohampaat on poissa ja pysyvät hmpaat ovat tulossa. Jes!

Olemme ohjatulla tunnilla aloitelleet heittämisen harjoittelua. Eli heitto/kaukopalkka. Neira istuu esteen edessä ja heitän sille palkan esteen ylitse. Se on kamalan vaikeaa! :D Meillä on ollut käytössä nakkia ja se pomppii epämukavasti jolloin Neiran uudelleen ottaminen namimagneettiin (Neiran nenä on sormissani herkun ollessa kämmenen sisällä) on hieman haastavaa, kun se etsiskelee herkkuaan. Ja se tähtääminen! En olisi ikinä uskonut nakin heittämisen kahden metrin päähän suoraan olevan niin vaikeaa.

Neiran namimagneetti on kohtalaisen hyvä. Ei minun paljoa tarvitse pannasta pitää kiinni, vaan Neira pysyy magneetissa aika hyvin. Esteillä siitä on kuitenkin  yhä pidettävä kiinni kunnolla, että se ei ota varas-lähtöä. Tässä onkin sitten harjoiteltavaa! Neiran paikalla-olo on kohtalaisen vahva, joten en usko sen itsessään olevan ongelma. Minun täytyy vain opettaa Neiralle, että myös agility esteiden edessä täytyy malttaa pysyä paikoillaan ennen kuin lupa tulee.

Venyttelyissäkin meillä menee jo paremmin. Neiran ongelma siinä on siis ollut se, että se ei oikein osaa seurata namikättä, vaan yrittää tehdä jonkun tempun ennemmin. Yleensä se menee makuulle, jos se ei heti saa namia. Olen ratkaissut sen sillä, että minulla on molemmissa käsissä namia. Ensin houkuttelen Neiran nenän eteenpäin toisella kädellä ja silloin siirrän toisen käden haluttuun venytyskohtaan. Herkun Neira saa, kun tekee halutun venytys liikkeen. Aluksi Neira ei ihan ymmärtänyt ja vieläkin se yrittää ennakoida ja tarjota temppuja, mutta joka kerta se menee paremmin ja Neira venyttelee ihan kivasti.

Tavoitteet minulla on agilityn suhteen korkealla. Suunnittelen jo tulevaisuudelleni SM- ja MM- tason haasteita. Nämä suunnitelmat ovat kuitenkin tulevaisuudessa. Neira on vasta 5kk ja kakki on vielä edessä ja avointa. Ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, mutta tässä on nyt tavoitteeni sitten mustaavalkoisella.

Agility tuntuu siis toden teolla olevan lähellä sydäntäni ja mieluisa harrastus. Jään innolla odottamaan, että millaiseksi tämä harrastus muuttuu. Toivottavasti se on tullut jäädäkseen. :) Minusta on mielenkiintoista jäädä seuraamaan kuinka selviydyn jos tulee kyllästymisiä, epäonnistumisia ja muita alamäkiä- mitä tietenkin on luvassa.

Ajatuksia agilitystä

Olemme aloittaneet Neiran kanssa agilityn. Se on joka kerta vain hauskempaa!

Ohjatulta tunnilta saimme kotiläksyksi harjoitella namikäden seuraamista ja namin perässä liikkumista. Se menee joka kerta paremmin. Neira on kyllä todella ahne, eikä kyse ole siitä. Se ei vain ymmärrä kaiken paikalla-olo-treenin jälkeen, että palkkaa voi saada kättä seuraamallakin. Ja muutenkin se tuntuu jotenkin ihmettelevän, kun yritän palkan avulla vetää sitä makuusta seisomaan, niin ei se oikein älyä. Se alkaa sitten tarjota jotain muuta, niin kuin yleensä :D

Neiran kanssa täytyisi harjoitella enemmän pannasta ja valjaista kiinnipitämistä. Se ei oikein välitä siitä, kun sen ylle kumartuu ja ymmärtäähän sen, kun ylle kumartuminen on koirasta uhkaavaa. Elikkä meillä on myös vuorossa perus kumarrustreenejä!

Viime tunnilla harjoittelimme hyppyä ja rengasta. Sain huomata kuinka oma vauhtini aiheutti Neiralle vaikeuksia askelluksen kanssa. Jos juoksin liian lujaa, niin Neiran oli vaikea askeltaa renkaalle oikein ja se kiersi sen. Kun taas hidastin, niin se meni oikein ja hyppäsikin esteen yli ja renkaan läpi. Jes! Olemme käyttäneet namialustaa ja Neira onkin oikein innokkaasti aina menossa sille. Koirani on selvästi ymmärtänyt sen tarkoitusken.

Puhuimme ohjatulla tunnilla myös venyttelemisestä. Puhuimme siitä kuinka tärkeää se on koirille, jotta he pystyvät kilpailemaan yhä kauemmin, eikä paikat hajoa ennen aikojaan. Neira ei oikein ymmärtänyt mitä siltä halusin. Se yritti aina jotakin temppua sen sijaan, että olisi vain venyttänyt lihaksiaan ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi: Liike on ohjaa namilla koiran pää alas tassujen kohdalle. Tarkoitus on antaa herkku  tassujen takaa. No, Neiran mielestä tämä oli makaamaanmeno käsky. Oli kamalan haastavaa yrittää samalla naksauttaa siitä, että Neiran peppu ei mene maahan, vaan pelkkä pää ja samalla yrittää toisella kädellö houkutella sen pää pystyyn ennen kuin näytän herkun tassujen takana! Siinä sai ohjaaja naurut, kun Neira lopulta meni aina makaamaan. :D Onneksi se ei kuitenkaan ole niin vakavaa! Kunhan saamme harjoiteltua venyttelyliikkeitä enemmän ja namikäden seuruu alkaa sujua, niin eiköhän venytysliikkeetkin samalla!

Olen pyrkinyt harjoittelemaan vapaa-ajalla edes kerran viikossa agi-esteiden kanssa. Niitä on vain hieman vaikea saada käsiinsä. Yleensä olen käyttänyt Kytöpuiston kenttää hyväkseni. Siellä on esillä jo ennestään puomi, A ja muutamia siivekkeitä, sekä toko este ja renkaan kehikko.

Neira syöksyy Kytöpuistonkin kentällä tyytyväisenä siivekkeiden läpi. Siitä tulee vielä mainio ensimmäinen Agility-koira minulle. Nyt ei ole kuvia vielä Neirasta agi-esteiden parissa, mutta eiköhän tämä tästä kuviksikin muutu.

Agiltyn oheella olemme siis treenailleet tokoa, jotta meillä olisi hyvä kontakti ja peruskäskyt taka-taskussa. Siitä löytyykin kuvia! Tänäänkin olimme harjoittelemassa perus seuruuta ja sivulle tuloa- paikalla oloa- ja luoksetuloa. Pääsen aina yhä kauemmas Neirasta ja se pysyy paikoillaan. Se tuntuu hyvältä! Taas jotakin onnistuu.

Sosiaalisuutta ja sotatantereita

Kävimme tapaamassa perjantaina Yilania (beuceron uros, 1v 3kk), Verna (belgianpaimenkoira tervueren, 8kk) mukana oli myös koko perusjengi: Kiira, Samba, Prinssi ja Neira. Neira pyöri taas ympyrää ja leikki milloin kenenkin kanssa. Eniten se selvästi tykkää juosta jonkun perässä tai olla itse jahdattavana ja tässä kuuden hengen ryhmässä olikin sitten juoksukavereita. Lisää kuvia Yilanin galleriassa ja kiharagalleriassa. Enemmän Kiiran kuulumisia täällä.

Neiralla on ollut kiireinen viikonloppu. La-su yönä meillä oli Ora kylässä. Neira ja Ora leikkivät hieman, mutta eivät turhan paljoa. Ora tykkää enemmän Kiirasta, mutta Kiira on ollut viimeaikoina kärttyinen juoksujen takia, jolloin Neirakin kelpasi painikaveriksi. Ora ja Neira ottivat hieman yhteen, kun Oralla oli luu ja Neira kulki ohi. Neira on ennenkin antanut Oralle takaisin, vaikka Ora onkin vanhempi. Neirasta on siis ennustettavissa melkoinen narttu. Katsotaan mielenkiinnolla kuinka se tästä kehittyy.

Vielä sunnuntaina kävimme pentumiitissä katsomassa uudenlaisia koira kasvoja. Tapasimme vanhan tuttavuuden   Laikan (keskikokoinen villakoira 6kk) ja uuden tuttavuuden Java (sakumix 14,5 vk). Kolmikko leikki oikein mukavasti. Java ja Neira jahtasivat hieman kömpelömpinä Laikaa, joka oli selvästi ketterämpi. Se oli oikein hulvatonta katseltavaa! Välillä Java johti juoksuleikkiä ja välillä oli Neiran vuoro haastaa Laikaa ja Javaa juoksemaan kanssaa. Oikein riehakasta oli! Oli mukava nähdä kuinka Neiralle löytyi sopivaa seuraa ja kuinka se sai juoksennella omaikäistensä kanssa.

Neira, Verna ja Yilan

Verna ja Neira

Neira ja Kiira

Yilan, Verna, Kiira, Samba, Neira ja Prinssi

Neira ja Kiira

Neira, Prinssi ja Kiira

Neiran sukulaisia!

Kävimme tänään juoksentelemassa metsässä Neiran siskon "Vilman", veljen "Tuhtin" ja kaukaisen sukulaisen Tikrun. :D Minä aina pidin Neiraa isona, mutta se ei ole puoliksikaan niin iso kuin Tuhti ja Vilmakin on sitä isompi. Neira tosin oli sisarusten pienin jo pienenä, mutta en ajatellut eron olevan tällainen!

Katsokaa vaikka itse. Kiharagalleriassa lisää kuvia!

Tuhti ja Neira

Kaikki neljä sekasorrossa

Neira, Vilma ja Tikru

Neira ja Vilma

Neira

Neira ja Vilma

Tikru, Vilma ja Neira

Neiran näyttelyposeeraus

Tuhti, Neira ja Vilma

Tokoilua ja kaiken maailman toilailua

Neirasta on kasvamassa kamala suun aukoja! Kun se kiehnää omassa sängyssä se ääntelee röhkien ja välillä se kuulostaa myös vähän lehmältä. Kun Neiraa vituttaa niin se haukkuu, ulvoo vinkuu tai marmattaa. Jos Neira innostuu, niin se haukkuu, jos sitä pelottaa jokin ulkona (postilaatikko, mopo, koira tai ihminen) tai jos se muuten vain kertoo, että edessämme on puu, niin se haukkuu!

Ongelma on tietysti se, että Neiralle ei riitä, että sillä on nakkia suussa, vaan se haukkuu silti ja ongelmaa pahentaa tietysti se, että minä aina hermostun, kun näen vastaantulijan, sillä pelkään, että Neira avaa suunsa. Parhaiten meni tänään, kun kävelin mitään näkemättä eteenpäin ja ohitsemme käveli mummo ja pariskunta, niin Neira oli ihan hiljaa :D mitäs tästä voikaan päätellä? Hmm...

On Neiran kanssa tapahtunut paljon edistystäkin. Se tulee jo sivulle ilman suurempaa käsimerkkiä ja välillä ilmankin. Tänään harjoittelimme sivulla olosta makaamaan menoa ja se meni yllättävän hyvin. Neiralla on ollut viimeaikoina hieman vaikeaa mennä makaamaan (ongelma voi olla märkä/kylmä alustakin) joten olin oikein positiivisesti yllättynyt, kun se meni nätisti maahan makaamaan pyynnöstä. Paikalla oloa on tultu hiottua ja se ymmärtää jo mitä se tarkoittaa, nyt siis vain lisäämään paikalla-olo-aikaa ja kauempana minusta. 

Hioimme myös seisomista ja olenkin yrittänyt liittää sanaa siihen. Se ei ihan ole ymmärtänyt sanaa "seiso", mutta seisoo kyllä aika nätisti. Aivan treenien lopuksi harjoittelimme vielä näyttelyravaamista. Tänään tuli myös hieman harjoiteltua agilityyn tarvittavia namimagneettia, että koiran saa liikkumaan takaisin esteiden taakse. Teimme myös kurssiiin kuuluvan kotiläksyn ja harjoittelimme siivekkeiden läpi juoksemista. Se olikin oikein kivaa ja Neira on todella innokas! Se saattaa myös johtua siitä, että itsekin pidän agilitystä, koska siinä on nopeutta, mutkia ja kaikkea kivaa!

Kaiken tämän jälkeen ole yhtään yllättynyt, että se sammui kuin lyhty matolle sisään tultuamme.

Kytäpuistossa tuli myös leikittyä amerikan bulldogin kanssa. Se oli 18kk narttu ja leikki ihan mukavasti meidän koirakkomme kanssa. Kolmikon leikkiminen oli lähinnä sitä, että ne juoksi kytöpuistoa ympäri kuin kahelit. Ainakin Neira näki jälleen uuden koiran. Kuvia löytyy täältä.

Illalla lähdimme vielä Haarajoelle juoksemaan perusporukassa. Mukaan tuli siis Samba, Neira, Prinssi ja Kiira. Pallon perässä tulikin koko nelikon juostua iloisesti. Neira leikki lähinnä Samban kanssa hippaa ja kerran se taisi leikkiä ärrinpurrin leikkiä prinssin kanssa.

Jos nyt ei ole väsynyt koira, niin ei sitten koskaan! Kauniita unia Neira :D

Mätsäreitä ja muuta meininkiä.

Neira tapasi sunnuntaina villakoira Laikan ja espanjanvesikoira Tempun. Neira leikki ihan nätisti kaksikon kanssa. Lenkki oli sellaiset 10km ja Neira oli koitoksen jälkeen aivan loppu! Itse en ollut tällä lenkillä mukana, vaan olin Kiiran kanssa mätsäreissä. 

Meillä meni Kiiran kanssa ihan kivasti. Neitonen oli tuomarin edessä huomattavasti parempi ja odotankin jo innolla seuraavia mätsäreitä ja seuraavia kokemuksia. Tuomarilta sain seuraavanlaiset ohjeet: "kevyempi hihna ja vähemmän namia Kiiran seisottamiseen." Jep, jep, olen näköjään turhan innokas antamaan Kiiralle namia, vaikka se seisoikin jo hienosti. :D 

Kiira ravaa vierelläni todella hyvin ja se saakin yleensä siitä kehuja. Mätsäreissä kokeilin siis kerrankin ilman Kiiran omistajaa, koska Kiiralle tulee muuten liian kova hätä. Kiira seisoo ihan hyvin ja ottaa automaattisesti katseen johonkin tuttuun väkijoukossa. Aion vielä mennä Kiiran kanssa muutamiin mätsäreihin ennen kuin uskallan päästää Jennyn mukaan. Juju on se, että Kiira vetää ihan kamalasti Jennyn suuntaan, jos Jenny on paikalla eikä kehässä olosta tule yhtään mitään. Kiira ei suostu syömään mitään eikä tekemään mitään, vaan kiskoo Jennyn luokse.

Kiira oli alussa jännittynyt, mutta jännitys laukesi aika pian. Näimme paljon tuttuja, kuten esimerkiksi Oran. Muita tuttavuuksia olivat tietysti Sinister ja Deimos. Sinister on kyllä niin ihanan samankaltainen kun puolisiskonsa Kiira! Kiira pääsi samaan siniseen kehään lopussa puoliveljensä Sinisterin kanssa.  Kiiran lopullinen sijoitus oli SIN ei sij. Ehkä ensi kerralla paremmin! Kuvia täällä.

Lisäksi vielä kuvia ja kuulumisia eilisen päivän lenkistä. Ensin kävimme metsässä palloaheittelemässä ja hakua harjoittelemassa, jonka jälkeen menimme vielä Kytöpuiston koirapuistoon juoksemaan muiden koirien kanssa. Neira oli jälleen hieman jännittynyt ja tarkoitus voisikin seuraavaksi olla käydä moikkaamassa muita pentuja eikä täysikasvuisia, kun Neira ei oikein tahdo pysyä vanhempien koirien juoksuvauhdissa mikä on hieman kurjaa, kun sitten Neira jää ulkopuolelle ja sitten se alkaa komentohaukkua vanhemmille koirille, mikä yleensä johtaa siihen, että Neira ottaa turpaansa. Ei Neira mitenkään pahasti ole ottanut turpaansa onnekseni, eikä Neira kauheasti välitä. Hetkeksi se tulee luokseni ihmettelemään ennen kuin se lähtee taas juoksemaan muiden kanssa. Lisää kuvia kiharagalleriassa ja Kiiran kuulumisia täällä.

Uusia tuttavuuksia

Neiran kanssa ollaan käyty nyt koirapuistossa tapaamassa uusia koiria. Eilen paikalle saapui kaksi uuden näköistä koiraa. Tiibetinspanielin, joka oli 9kk ja aikuisen corgin. Neira leikki lähinnä spanielipennun kanssa, mutta kävi välillä haukkumassa Kiiralle ja corgille, jotka leikkivät yhdessä. Neira on kyllä sellainen komentohaukkuja! Huhhuijaa! Lisää kuvia täällä.

Neira 4kk 2vk ja tiibetinspanieli

Neira, Kiira ja corgi

Neira ja Belgit

Neiran viikkoon on kuulunut alkuviikosta hieman lepoa, jota on seurannut tiistain riehumiset Kiiran ja Oran kanssa. Eilen Neira pääsi taas leikkimään Prinssin, Samban ja Kiiran kanssa Haarajoelle. 

Tänään se sai harjoitella kolme tuntia yksinoloa ihan hyvin tuloksin. Kaikkea oli yritetty syödä, mutta hampaaton ystäväni on tällä hetkellä hieman tuskainen luiden syömisen kanssa. Olin jättänyt sille possunsaparon, ydinluun ja hieman ruokaa. Se oli kyllä saanut juuri aamupalaa (ei niin onnistunutta :D ) ennen kuin se jäi yksin, joten se saattoi olla täysi. Toivon siis ainakin, että kyseessä ei ollut ahdistumisen vuoksi syömättömyyttä. Tai eihän Neira kokonaan ollut syömättä, vaan oli maistellut niin hyvin kun osasi sille jätetyt ruuat ja tekemiset. Eikä se mitään nähtäviä vahinkoja ollut tehnyt. 

Tyttö jäi hiljaa ja oli palattaessakin hiljaa. Tämä on todella hyvä juttu! Pelkäsin hieman, että se saattaisi ulvoa ja haukkua, mutta ei se ehkä sitten sitä tehnyt.

Illalla olikin sitten vuorossa kahden belgianpaimenuroksen tapaaminen. Tapaamme Kiiran puoliveljen Sinisterin ja samassa taloudessa asuvan Deimosin. Poikien kuulumisista enemmän täällä. 

Neira juoksi lähinnä belgianpaimenkoirien ympärillä haukkuen. Sitten se kävi muutaman kerran omilla kierroksillaan kymmenen metrin päässä. Neira näytti kuitenkin viihtyvän, koska se tykkää juosta karkuun ja olla jahdattavana... Joten se keksi Deimoksen kanssa hauskan leikin, jossa Deimos ajoi sitä takaa, kunnes pentu oli ihan rätti ja poikki. :)

Neira on niin luupää, että se harvoin kuuntelee vanhempia koiria. Tänään se haukkuikin belgianpaimenkoirille, kunnes ne sitten lopulta näyttivät pennulle kaapin paikan :D Neira ei

 kuitenkaan ollut kovin moksiskaan. Hetken se katseli kolmikkoa sivummalta ennen kuin se meni takaisin haukkumaan heitä. Lisää kuvia tästä illasta kiharagalleriassa.

Kiira ja pojat

Kiira, Deimos ja Sinister

Neiran hampaat...

Neiran hampaat vaativat viimeyönä ensimmäisen uhrinsa. Neiruska söi tietokoneen virtajohdon poikki. Tai ei kokonaan poikki, mutta näykkäisi sen verran, että siitä tuli käyttökelvoton.

Neiralla on siis tosiaan hampaat lähdössä ja sen huomasin tänäänkin siitä, että se ei pystynyt oikein syömään herkku possunsaparoa. Se oli siitä kovin surullinen. Ahneuksissaankaan se ei sitä saanut syötyä :( Hankaluuksia on näkynyt muidenkin luiden syömisessä. Yleensä Neira hotki ne ja nykyään se joutuu pureskelemaan ne paljon perusteellisemmin, koska ei kunnolla saa niitä syötyä. Tämä on sinäänsä oikein hyvä asia eipä ainakaan hotkaise kokonaisena.

Voi minun hampaatonta pikkuistani <3

Neiran kaverit

Neiralla on oikeastaan ehkä neljä parasta kaveria: Kiira, Samba, Prinssi ja naapurin Ora.

Kiiran kanssahan Neira asuu, joten Kiira on Neiran ehdottomia suosikkeja. Neira hieman ahdistuu hihnalenkissä, jos Kiira jotuu turhan kauas meistä ja onhan Kiiran omistajakin Neiralle tärkeä. Neira leikkii Kiiran kanssa joka aamu. Tytöt leikkivät ihan kivasti ja tosiaan päivittäin he painivat olohuoneessa ja välillä Neiran pentuhepuleiden aikana rallia juostaan ympäri taloa.  Ulkona Neira ja Kiira lähinnä juoksevat kuin kaksi aivotonta apinapaimenta. Kiira on Neiralle todella tärkeä kaveri ja Neira tykkääkin matkia Kiiraa. Se katselee temppuja vanhemmalta koiralta ja yrittää kalastaa nakkeja näin.

Samba on Neiralle toiseksi tärkein kaveri. Samban kanssa Neira leikkiikin oikein nätisti. He juoksevat kilpaa ja painivat pentumielisinä. Neiralla todella on ikäistänsä seuraa, vaikka Neira tykkääkin vain juoksennella. Samba on Neiralle se pentuajan paras kaveri ja he ovat kasvaneet yhdessä. Neira ja Samba ovat sellainen riiviö kaksikko, että oksat pois. Samban kyläillessä tämä nuori pentukaksikko ei juuri muuta tee kuin paini, ärise ja sitten molemmat sammuvat kuin lyhdyt. Hulvatonta katseltavaahan he ovat kuitenkin! 

 

Prinssillä ja Neiralla on sellaista outoa murinaleikkiä. Prinssi murisee ja urisee Neiralle ärisevään sävyyn ja välillä mietityttää leikkivätkö nämä kaksi, vai onko se vain teppelua. Leikissä on kuitenkin  niin paljon leikkikumarruksia, että ei voi olla kuin varma, että se on leikkiä. Prinssi ja Neira juoksivat tänäänkin kuin kaksi kahjoa Haarajoen lätäkköä ympäri. Neira ja Prinssi ovat sen verran itsenäinen kaksikko, että uskaltavat irtautua meistä omistajista. Neiralla ja Prinssillä on siis todella vauhdikkaat, äänekkäät ja riehakkaat leikit. Mahtavatkohan Neiran ja Samban leikit muuttua samanlaisiksi?

Ora puolestaan on sellainen puolituttu tuttava, jolle Neira on kelvannut leikkiseuraksi vasta kasvettuaan. Ora on itsekin n. 7kk pentu ja Neira on sen 4kk, joten pentujahan nuo molemmat siis ovat. Heidän leikkinsä on ärinää ja juoksentelua. Ora tykkää juosta kepin kanssa karkuun muita koiria ja Neira on niin tyhmä, että se lähinnä tykkää vain juosta perässä. Pentuni viihtyy todella juostessa muiden perässä tai edellä. Neira ei niinkään suorastaan kepeistä välitä, mutta tykkää juoksennella päättömästi muiden seurassa tai heidän perässään. Neiran fysiologia ei vielä oikein salli kaikkia tiukkia mutkia, joten on todella hauskaa katsella kun kaikki aikuisemmat koirakot, tai vikkelä ja ketterä Samba kääntyvät kymmenen ennen kuin Neira kerkeää kaartaa loppuun. On ihme, että Neira ei ole kompastunut useammin omiin jalkoihinsa! Tänäänkin oli todella hauskaa, kun olimme Haarajoella Oran, Prinssin, Samban ja Kiiran kanssa. Kaikki muut tulivat kukkulaa alas ja kaarsivat kauniisti meidän luokse Neiran yhä jatkaessa omaa kierrostaan.