Mätsäriprinsessat

Olimme keskiviikkona jälleen Koneen kentällä hakemassa kokemuksia mätsäreistä. Kiira meni jälleen isoihin aikuisiin ja Viena on yhä pennuissa. Paikka oli tuttu, mutta alusta oli eri kuin viimeksi. Edellisellä kerralla olimme Koneen kentällä nurmikolla ja keskiviikkona hiekkakentällä.

Kevythäkki oli mukana ja Kiira sai olla suurimman osan odotteluajasta siellä. Viena puolestaan sai olla totutusti hihnassa ulkopuolella. Viena kun ei vielä osaa odottaa häkissä. Tapasimme muitakin belgejä. Paikalla oli 10kk nuori harmaa tyttönen, jonka kanssa Viena olisi voinut leikkiä vaikka koko päivän. Oli hauska nähdä miten nätit leikkikumarrukset Viena neitonen teki.

Vein ensin Kiiran kehään. Tuomari oli ihan kohtalainen. Se ymmärsi kuunnella koiria ja teimme oikeastaan ihan mukavan treenin hampaiden katsomisen kanssa. Lopulta Kiira jopa tarjosi pussaamista tuomarin kanssa. Se oli aika hauskaa ja tunsin itseni voittajaksi. Muistelin ensimmäisiä kertojani Kiiran kanssa kehässä ja millainen ihana askel etenpäin tämä jo oli. On vain niin mahtavaa huomata kuinka paljon Kiira on edistynyt. Kiira sai lopulta sinisen nauhan ja sijoittui. Tulos SIN4

Viena puolestaan osoitti myös edistymisen merkkejä ja huomasin itsekin, että lähestymistapaa voisin hieman muuttaa. Vienahan on todella avoin ihmisiä kohtaan eikä väistä tuomaria ihmisenä, vaan menee iloisesti tuomarin luokse. Viena vain ei oikein pidä ylitse kumartumisesta ja sitä se väistää. Tästä oppineena voisin ensin tehdä ylitsekumartumistreenejä ihan kotona, kun ei tuomarit aina ymmärrä, että kumartuminen on hieman uhkaavaa koirille. Vienan tulos SIN ei sij.

Kisakuulumisia

Neira on tosiaan sairaslomalla eikä voi kisata, joten päätimme startata Espoossa mölli AVO luokassa. Myös Kiira sai startata mölli-AVOssa koska VOIttajassa ei ollut tilaa. 

Kiira starttasi ensimmäisenä ja se meni ihan kivasti. Suurin virhe oli se kun itse kiersin houkutustötteröt jostain ihmeen syystä väärältä puolelta. No sellaista sattuu. Kiiran pisteet olivat siis 84p (94p jos olisin tehnyt houkutuksen oikein). Kiiralla heilui häntä ja sitä olimme oikeastaan tulleet hakemaan. Iloista tekemistä ja hyvää mieltä meille molemmille. Voitimmekin Kiiran kanssa! Palkinnoksi tuli pieni vinkulelu, EKK:n kahvimuki ja hieman purtavaa koiralle.

Neiralla meni myös yllättävän kivasti. Se ei edes pelleillyt hypyllä! Muutamat hassut paimennusympyrät se teki, mutta muuten tekeminen oli hassun hauskaa. Videosta näette, että Neira nousee seisomaan maahanmenon ja istumisen välillä. Siitä tuli -10p. Muuten meille tuli lähinnä pikkuvirheitä. :) 70p tuli ja olen todella tyytyväinen! Neirankin kohdalla kiersin tötteröt väärältä puolelta ja Neira muutenkin raapi houkutuspurkkia, joten siitä hienot -10p :D Harmi että se ei näy videossa suurempana. Oli aika huvittavaa!

Terveiset sairastuvalta

Neiralla on siis siitä 12kk iästä asti ollut enemmän tai vähemmän iho-oireita. Kaksi kuukautta minä hoidin sitä antibiooteilla. Kesä-heinäkuu menivät siis antibioottia syöden. Siksi Neira ei kesällä kisannut, kun on dopingin varo-aika.

Nyt minulla sitten meni lopullisesti hermo. Antibiootit loppuivat ja Neiran iho-oireet pysyivät poissa n. 2viikkoa. Nyt ne tulivat uudestaan. Punainen/ärtynyt iho, kutiava ja hilseilevä iho. Karva rasvottuu helposti ja Neira menee taas apaattisemman oloiseksi eikä ole aivan oma hyrrämäinen itsensä. Sillä on myös ollut törkeitä rupia ihan pahimmassa iho-ongelma vaheessa.

Päätin viimein viedä sen allergiatesteihin. Tiedän, että nei eivät ole 100%, mutta antavatpahan sitten suuntaa ja osviittaa siihen, että mitä tulisi välttää jatkossa. Meillä syödään siis barf- ruokaa joten viljatuotteita Neira saa pääasiassa kouluttaessa, mutta katsotaan miten sekin tässä muuttuu.

Laboratooriokokeet, eli kaksi veriputkellista Neiran verta lähetetään USAhan ja siellä tutkitaan mille Neira voisi olla allerginen. Tuloksiin asti Neiralla on 20pvää antibioottikuuri ja kortisoonikuuri aina tulospäivään asti. Ensin 7pvää kortisoonia 1 tbl joka päivä ja sen jälkeen jokatoinen päivä. Tuloksilla kestää vähintään n.3-4viikkoa.

Toivottavasti tämä allergia vielä selätettäisi! Yritän myös olla varovaisempi siinä mitä itse Neiralle annan ja päädyinkin pidättäytymään viljattomaan koulutusnamipolitiikkaan, koska omaan silmään se olisi jo hieman helpottanut Neiran raapimista.

Mahtava viikonloppu!

Meillä on ollut huikea viikonloppu rally-tokon parissa. On ollut suorastaan tunteikas, mutta mahtava viikonloppu! Aluksi kerron lauantain tapahtumista ja kuvien jälkeen sunnnuntaista. Harmi, että sunnuntaista ei saanut videota. :D

Suuntasimme lauantaiaamuna klo 6.30 Volvon nokan kohti tamperetta. Mukana oli minun ja Neiran lisäksi, Jenny ja Kiira, Jenni ja Elsa. Kävimme hakemassa hieman kahvia itsellemme puolessa välissä matkaa, jotta pysyisimme hereillä. Jennit taisivat ottaa nokoset, mutta minä sain keskittyä sitten ratin takana.

Neiralla oli ensiksi ALO- luokka edessään. 8.40 taisimme kurvata Lielahden Mustin ja Mirrin taakse, kun Neiran rataantutustuminen alkoi 9.30. Menin heti katsomaan ratapiirroksia ja olin ihan tyytyväinen. Neiran pitäisi pärjätä. Hidastaminen taisi olla meille ainoa uusi liike. Se olikin Neiran kaltaisen hötkylän kanssa vaikeaa.

Meillä oli ollut Neiran kanssa 2kk taukoa, enkä minä oikeastaan muistanut sitä kun vasta kisojen jälkeen, että taukoa oli ollut niin paljon. MIelessä oli vain kirkkonummen suoritus, jossa Neira työskenteli hienosti. Ensimmäisellä radalla me pelleilimme Neiran kanssa urakalla ja tulos oli 55/100p. ja hylätty. Olin äärettömän pettynyt itseeni. Kuinka meillä saattoikaan mennä niin huonosti? Jälkeenpäin on pakko todeta, että harjoituksen puute.

Toinen startti oli kahdeltatoista, joten sain hieman aikaa coupata. En kuitenkaan täysin saanut tunteitani kuriin, kun seuraavan kerran menin Neiran kanssa kehään. Neira taisikin vaistota sen. Neira teki kyllä kaiken minkä osasi, mutta minä olisin voinut tsempata sitä ehkä hieman paremmin. Tuloksena oli kuitenkin lopulta RTK1 ja olin onnesta soikea saatuani koulutustunnuksen käteeni!

Kiiran ensimmäinen AVO-luokka startti oli Neiran jälkeen ennen kuin tiesin, että Neira saa koulutustunnuksen, joten olin hieman hajamielinen. Uusin Kiiran kanssa eteentulemisen ja siitä Kiira ottikin herneet nenään. Se on äärettömän herkkä koira. En näköjään jatkossa uusi mitään. :D

Kiira pystyi coupata siitä jotenkin, mutta lopulta Kiiran ja minun hermot petti. Kiira karkasi hallinnastani ja lopulta keskeytin radan. Kutsuin Kiiran luokse ja pyysin sen vielä sivulle ennen kuin lähdimme kehästä ja juoskimme loppupalkan luokse.

Minulla oli tässä taas tunti aikaa rentoutua ja sainkin tässä välissä tietää, että Neira oli kuin olikin RTK1 ja sen jälkeen oli hieman helpompi mennä Kiiran kanssa toiseen starttiin. Olin itselleni armollinen ja pänttsin vain, että kunhan Kiiralla olisi edes kivempaa tällä kertaa. En tainnutkaan muuta tehdä kuin kehua läpi toisen startin ihan vain, jotta sillä olisi kivempaa. Kiiran tulos toisessa startissa oli upeat 91/100p ja kolmas sija! Jipii!

Sunnuntaina Neiralla oli ensimmäinen AVO startti ja Kiiralla toivottavasti viimeinen. Volvon nokka suuntasi Hyvinkäälle tällä kertaa. Kiira aloitti ensimmäiseksi ja olin vähemmän hermostunut ja toivoin vain, että Kiira jaksaisi kanssani.

Kiira onnistui reippaasti paremmin kuin edellisenä päivänä. Se ei kuitenkaan tahtonut tehdä eteentuloja peruuttaen, joten jätin sen suosiolla kesken. Siitä tuli -10p. Meille tuli muitakin pikkuvirheitä ja lopullisesta tuloksesta vähennettiin 5pistettä, koska Kiira oli niin lahna tuulella. :D Reppana taitaa olla aika väsynyt. Olen kuitenkin äärettömän tyytyväinen saimme 75/100p. Ja RTK 2. Hyvä me!

Neira puolestaan oli... naurunkohde. Neira huomasi jo ennen kehään lähtö hyppy-esteen ja se ei sitten oikein jaksnut keskittyä enää mihinkään. Aloituksessa meinasimme saada hylsyn kun Neira lähti liian innokkaasti liikkeelle. Emme kuitenkaan saaneet. Meillä meni aika hauskasti. Neira ei meinannut pysyä nahoissaan eikä todellakaan seurannut sivullani vaan haahuili ympäriinsä. Lopulta minä aloin vain naureskella, kun en muutakaan oikein voinut. Neira tuli aina kohtalaisesti suorituspaikalle hetken luoksetuloon käskyn jälkeen ja suoritti kyltin tehtävän. Lopulta kun pääsimme hypylle, niin sen se suoritti hienosti. sen jälkeen Neira pyöri ympärilläni ja lpulta se poistui kehästä. Tuomariakin taisi hieman naurattaa, kun lähdin tämän luokse keskustelemaan. Tuomari totesi - Älä häivytä tuota innokkuutta mihinkään. Intoa ja potkua riittää työskentelyyn.

Tästä on hyvä lähteä treenaamaan kunnolla ennen Hankoota ja  Espoota. Neiralle AVO juttuja ja Kiiralle VOIttajan juttuja. Apuva. <3 Vienan kanssa on 2kk aikaa saada se ALOkas luokan valmiiksi, joten Vienan kanssa aletaan myös treenailla. ;)

Rally-tokoa

Noniin. Nokka kohti viikonlopun kisoja. Kalenterista huomaa siis, että molempina viikonlopun päivinä on koirille luvassa kisoja. Lauantaina on tuplakisapäivä. Sunnuntaina on yskittäiset. Neiran olen ilmoittanut kahteen alokasluokan starttiin. Mahdollisesti paikan päällä korkkaamme Avoimen luokan, vaikka en ole Neiralle vielä opettanut kaikkia liikkeitä. Kiira puolestaan starttaa kahdessa Avoimessa kisassa ja tarkoitus olisi saada sille startti myös voittaja luokassa, vaikka Kiirakaan ei ole täysin valmis ainakaan tänään voittajaan. Katsotaan mitä viikon tehotreeneillä saadan aikaiseksi.

Neira siis tarvitsee vain yhden hyväksytyn tuloksen alokasluokasta, jotta sillä on koulutustunnus. Olisi hienoa, jos oma koira olisi RTK1 vihdoinkin kaikesta sairaslomailusta huolimatta. Todella hurjaa olisi jos se saisi myös koularin Avoimesta luokasta, mutta se on niin utopistista, että en melkein kehdannut kirjoittaa sitä, mutta olenhan tällainen hullu kunnianhimoinen tyyppi, jota ei kämmäykset haittaa, niin kirjoitanpa kuitenkin. :D Ja siis. Neira saa sen RTK2 vain jos radat ovat Neiralle ja minulle helppoja ja tulee sellaisia kylttejä, joita osaamme lukea.

Kiiralla taas on edessään todennäköisesti voittajaluokan korkkaus. Kiira on pärjännyt todella hyvin TOKOn pohjillaan tähän asti. Paljoa ei ole tarvinnut muokata liikkeitä, jotta niistä on saatu rally-toko maisempia. Voittajassa ja Mestariluokassa tulee sen verran paljon enemmän uutta, että minun hullulla kisatahdilla riittää Jennyllä hommaa kouluttaa Kiira kisavalmiiksi. Minua ei haittaa viedä Kiiraa puoliosaavana kisoihin. Ei tule minun tuloslistalleni. :D Mutta siis harjoittelen tietysti itsekin Kiiran kanssa rally-tokoa, jotta liikkeet osataan myös minun kanssa eikä vain Jennyn. Ja jos nyt olen täysin rehellinen, niin en ole edes tainnut katsoa voittaja-luokan kylttejä vielä. :D Hups...

Viime kisoissa 27.06.2013 Kaarinassa olimme Kiiran kanssa ensimmäisissä avoimissa. Tuli taas sanomista suorituspaikasta ja omista käsiliikkeistäni. Kiira osasi 99p ja minä ryssin meille 6 lisäminuspistettä. Tuli siis taas ohjaajavirheitä väärinsuoritetusta paikasta. Olen liian lähellä tai kaukana kyltistä. Tai sitten käytän liian voimakkaita käsimerkkejä, mitä Kiiran kanssa ei edes tarvitse.

Että enemmän koulutusta minulle. :D

Arkipäivää

Yleensä puhutaan, että vuorotyöt eivät sovi koiranomistamisen kanssa. Yksinään se voikin olla raskasta, mutta kämppiksen kanssa arki sujuu kohtalaisesti. Ainahan en tosiaan tule asumaan kämppäkaverin kanssa, mutta sen ajan aikataulutuksen näkee sitten. Nyt takaisin nykypäivään.

Aamuvuoro

Herätys on meidän koirilla ja minulla neljän jälkeen aamulla. Pakkaan pallon ja heittokäden mukaan ja lähdemme johonkin metsään pallorallille. N. tunnin lenkki kestää yhteensä. 15min alkuverryttely 30-45min pallorallia ja 15min jäähdyttelyä hieman päivästä riippuen. Yleensä pinnaan ralliajasta enkä lämmöistä. Pyrin saamaan koirat käymään tarpeillaan ennen kuin yskikään pallo lentää ja koirat ovat tainneet huomata sen. Ei montaakaan hetkeä, niin tarpeet on tehty ja katse on liimautunut heittokäteen.

Kotiin päästyäni koirat jäävät lepäämään ja itse menen joko koneelle hetkeksi, keitän kahvia tai muuten vain jumitan aamulla. Jos en mene pyörällä töihin niin käyn suihkussa ennen kuin lopulta lähden töihin. Yksikään koirista ei edes yritä mukaan. Ovat kai oppineet, että lähden töihin.

Töistä palattuani kello on n. 16 ja sen jälkeen pohditaan onko tänään treenipäivä vai metsäpäivä. Vaihtelevasti käymme joko metsälenkillä, ottamassa Luukissa juoksukuvia tai sitten menemme lähialueen parkkipaikalle treenaamaan. Illaksi kotiin tekemään ruokaa ja koirat nukkumaan.

Iltavuoro

Huonoin vuoro koiranomistamisen kannalta. Yleensä iltavuoron jälkeen tietää aamuvuoroa mikä on ihan syvältä unirytmin kannalta ja koirien lenkittämisen kannalta. Yritän käyttää koirat pitkällä lenkillä tai treenaamassa ennen iltavuoroa. Aina ei jaksa ja silloin vain nukun pitkään, jolloin kaikki lenkitys jää kämppikselle. Väsyneenä iltavuorosta harvoin jaksan sen jälkeen lähteä pitkälle iltalenkille. Että ennen työpäivää se lenkitys yleensä tapahtuu jos tapahtuu.

Yövuoro

Päivä ennen yövuoroa tietää pitkälle nukuttua aamua ja sen jälkeen teen kaikkea mahdollista. Lähden 5h jälkimetsään tai monen tunnin treenireissulle/ metsälenkille/uittoreissulle. Hieman riippuu koirien jaksamisesta ja omasta jaksamisesta. Öiden välissä (yleensä kolme yövuoroa putkeen) olen aivan zombie ja silloin kämppis saa vallan hyvin päättää mitä tehdään, koska aivoni ovat silloin aivan narikassa. Silloin aikaa on vähän nukkumisen ja seuraavan työvuoron välissä, joten aika rivakkaan täytyy sängystä pinkaista koiria lenkittämään. 

Vapaapäivät

Ah. Vapaapäivät ovat aivan huippuja. Yleensä lähdemme joko jollekin kisaretkelle kuten toissaviikonloppuna. Enemmän siitä voitte lukea tästä. Myös vapaapäivät saattavat mennä monen tunnin jälkireissussa tai ihan vain koirien lepoäivä/ ihmisten lepopäivä. Hieman päivästä riippuen. Mutta aivan mahtaviksi ja tapahtumarikkaiksi ne saa ystävien ja koirien kanssa!

Tänäänkin vietin vapaapäiväni ensin tunnin aamulenkillä Neiran ja Vienan kanssa. Mukana vipelti napurin keskarivillis Laika ja kääpiövillis Loltsi. Sitten kotiin itse aamukahville ja aamupalalle. Tämän jälkeen suuntasin kahdeksi tunniksi Vienan kanssa koirapuistoon Vienan belgikaverin Zeuksen kanssa. Viena pääsi lopulta kotiin lepäämään ja sitten lähdinkin Neiran ja Kiiran kanssa uimaan Ruskeasannalle sellaiselle mukavalle uimakuopalle. Siellä vietimme puolitoista tuntia ennen kuin tulimme kotiin huilaamaan. Minä hain hieman kiinalaista itselleni ja koirat saavat luita illalla. On mahtavaa omistaa koiria! (Kämppis, Jenny olikin luovuttanut koirat minulle päiväksi ja lähtenyt itse reissuun)

Viena ja Kiira

Neira ja Kiira

Ps. Enkä siis väitä, että jokainen arkipäivä olisi ruusuillatanssimista todellakaan. Tässä postauksessa ajattelin vain kertoa noin suurinpiirtein kuinka lenkitän koiria töistä huolimatta ja miten yritän väsyttää kaksi aktiivista koiraani. :)

Hieman päivitystä

Olemme olleet jälleen kerran hieman kirjoitustauolla. Ei niinkään siksi, että ei ole mitään kirjoitettavaa,vaan olen sattunut huomaamaan, että töiden jälkeen ei oikein jaksa muuta kuin lenkittää koirat ja vain olla. Tai sitten jos on viettänyt yltiö ihanan koirapäivän, niin tahtoo vain käpertyä sohvannurkkaan ja katsella televisiota. Kirjoitan siis nyt tähän vähän lainakoirani Kiiran ja minun saavutuksia ja tavoitteita kesälle/syksylle. Lisäksi tietysti kirjoitan omien koirieni kuulumisista.

Kiiran kanssa meillä alkaa mennä todella hienosti rally-tokon ja näyttelyiden parissa. Näyttelyissähän ongelmana on ollut se, että Kiira vetää niin pahasti Jennyyn päin, että se ei pysy minun kanssani kehässä ollenkaan. Mätsäreissä ollaan kuitenkin jonkinverran Kiiran kanssa juostu ja tulosta alkaa näkyä. Kiira pysyy kehässä nätisti ja tuloksia alkaa tulla. Tänään saimme Kiiran kanssa ensimmäisen SERTin ja pieni pokaalikin tuli matkassa. Olin haljeta ilosta. <3

Olemme myös pärjänneet Kiiran kanssa loistavasti rally-tokossa. Kiiralla on kourassa ensimmäinen koulari, eli se on RTK1 ja nyt olemme avoimessa luokassa saaneet ensimmäisen hyväksytyn tuloksen. Olisi tarkoitus 10.8 hakea Kiiralle toinen koulari tuplakisoista Tampereella. Toivottakaa siis onnea tälle kilpailuhullulle.

Neiran kanssa olemme olleet tähän päivään asti kisatauolla, koska sen karvatupentulehdus on kestänyt näinkin kauan. Tänään söimme viimeisen antibiootin. Hurra! Se tarkoittaa, että pääsemme ensi lauantaina Tampereelle tuplakisoihin ja Neira saa ensimmäisen koularinsa. Ellen nyt ryssi ihan totaalisesti. :D 

Kesä on Neiralla siis mennyt  itseään rapsutellessa ja antibioottia syödessä. Neiralla on ikävän taukoilunsa ohella kehittänyt hieman eroahdistusta jos sen jättää lenkittämättä kotiin. Sitä on nytten tsempattu ja tarkoituksena ostaa pian webkamera, jotta näen mitä Neira oikein touhuaa.

Neiran kanssa agilityn jatkuvuus on hieman auki. Ryhmä siirtyy viikonloppuun ja meillä on viikonloppuisin yeensä ohjelmaa, joten saa nähdä miten käy. Olemme tällä hetkellä varapaikalla jos muilta jää poisjääntejä eli ei mitään niin jatkuvaa.

Viena taas kasvaa kuin pieni eläin. Se on osoittanut suuria lahjoja jäljestämiseen ja sydämeni viekin nyt jälkeen. Vienan kanssa olisi tarkoitus aloittaa tottiksen harjoittelua. Pääisn yhteen ryhmään Vienan kanssa ja siellä olisi tarkoitus treenata pohjia. Rally-tokoiluakin aiomme aloittaa kunhan Viena täyttää 10kk ja saa virallisesti osallistua.

Vienalla on ensimmäinen näyttely 24.8.2013 ja toivottavasti olen saanut tuomarin väistämisen kuriin. Vienahan on kehittänyt älykkäänä koirana tuomareiden väistämisen. Ei se muuten ihmisiä väistä, mutta uhkaavat asennot ovat sen mielestä myrkkyä. Nyt meillä onkin näyttelyihin asti tehotreenit, eli kaikki mahdolliset mätsärit läpi ja näyttelytreenit aina kun kerkeämme.

Tässä tämmöinen sekasortoinen yleispläjäys meidän kesästä ja suunnitelmista. Nyt aion ylläpitää blogia paremmin ja muistaa kirjoittaakin tänne tapahtumistamme!

Ainakin alkuviikon mätsäreistä lupaan kirjoittaa. Tiistaina ja keskiviikkona olisi mätsärit.

Aikuistumista

Viena alkaa pikkuhiljaa kasvaa aikuiseksi. Se osoittaa ensimmäisiä aikuistumisen merkkejään alkaessaan pudottaa pikkuhiljaa pentukarvaansa pois. Viena on mielestäni myös kasvanut täyteen korkeuteensa 57-58cm enkä usko sen tuosta enää kasvavan. Vienalla on yhä pieni pää, joten toivon sen hiljalleen kasvavan. 5kk iässä näytti siltä, että Vienasta jäisi todella laatikkomalliseksi. Nyt se on pikkuhiljaa alkanut kasvattaa runkoa ja se on ihanaa!

Vienalla alkaa myös leikkiessä olla astumisleikki harjoitukset mukana. Täytynee siis viedä sitä taas muiden koirien kanssa leikkimään kunhan kennelyskästä päästään.Vienasta on kasvanut luonteeltaan oikein hauska neiti. Kotona se on aina siellä missä tapahtuu. Aina tunkemassa päätään joka nurkkaan mukaan.

Vienalla on tapana käydä nukkumaan pääpiilossa, aivan kuin se olisi strutsi. Välillä kutsunkin sitä strutsiksi, kun se tunkee päänsä selkäni taakse jos istun sohvan edessä. Hassu kaveri! Viena ei myöskään varo sanomisiaan. Se kertoo kyllä kevyesti öristen jos se ei jostakin pidä ja käyttää myös hampaitaan, mutta niin hellästi, että ei se minuun tai kämppikseen jälkiä jättäisi.

Yksinolo ei ole Vienalle toistaiseksi osoittautunut niin suurksi ongelmaksi kun alussa ajattelin. Viena pääasiassa nukkuu. Se ei myöskään saa kamalia hepuleita, kun tulemme kotiin, vaan tulee aika rauhallisesti vastaan. Viena viettää kyllä aikansa luun kanssa yksinjäädessään. Treenikentän laidalla Vienan on hieman vaikeampaa jäädä yksin, mutta ymmärtäähän sen. Se tahtoisi treenaamaan itsekin. Treeneissä on kivaa!

Alla hieman kuvia kuukausien varrelta. Se on kasvanut järkyttävästi. 

Sairaslomallako?

Meillä on jälleen yksi koirista sairasvuoteella. Kiiralla on todettu kennelyskä. Kiira aloitti lauantai iltana liman yskimisen ja sunnuntaina, kun mukana oli verestävää limaa päätimme lähteä eläinlääkäriin.

Kiiralta tarkistettiin, että sillä ei ole muuta kuin kennelyskä. Kurkku, suu ja hengitystiet katsottiin jotta varmistuttaisi diagnoosista. Mitään eriskummallista ei löytynyt, joten kennelyskä diagnoosi saatiin matkaan.

Neira on kuulemma todennäköisesti turvassa tartunnalta, vaikka pisaratartunta onkin. Se on sopivan ikäinen ja on vielä antibioottikuurilla joten kaiken pitäisi mennä hyvin. Vienaa taas eläinlääkäri varoitti, että se saattaisi saada tartunnan. Onhan se sen verran nuori vielä.

Muistutukseksi pisaratartunta siis tarkoittaa, että tauti leviää kuononkoskteuden välityksellä. Aivastelun välityksellä ja vesikupin välityksellä. Eläinlääkäri totesi, että ei oikein kannata eristää yhtä koiraa, kun se on niin vaikea hallita tartuntaa.

Viena pysyi oireettomana aina tiistai-iltaan asti. Limaa tuli kahdesti ja muutaman kerran tunnissa se yskäisee. Eli karanteenissa ollaan. Huoh!

Tämä tietää treeniä ei niin koirasosiaalisessa paikassa ja pitkiä hihnalenkkejä, jotta koirat pysyisivät väsyneinä. Tauti tietysti verottaa osittain, joten mitään älytöntä lenkkimäärää ei tarvita. Harmittaa vaan, että taas sairastellaan.

Ei niin onnistuneet treenit

Tämä postaus on valitusvirsi huonosti menneestä treenistä. Tai ei niinkään treeneistä. Itse treenit meni kullakin koiralla oikeastaan todella hyvin. Koirien taukokäytös oli vain ihan pelleilyä. Lukekaa, naurakaa ja kommentoikaa! :D

Tänään oli tarkoitus harjoitella kaikkien kolmen koiran kanssa rally-tokoa. Minä vien Kiiran aina rally-tokokokeeseen, vaikka kämppis Jenny sille opettaa kaikki vaadittavat temput. Kiiran kanssa oli tarkoitus tehdä tänään kokeenomainen suoritus, jossa harjoiteltiin kaikkea vaikeaa AVO- rally-toko luokkaa varten.

Mukana oli siis vanha tuttu houkutus, jossa houkuttimena oli pallo ja lasi täynnä nakinpaloja. Teimme myös pyörähdystä ja hyppyä. Houkutus meni ihan kohtalaisesti, kun Kiira vain malttoi keskittyä minuun. Ensimmäisellä kerralla Kiira vain perseili. Se lähti haahuilemaan sivultani ja jouduin aloittamaan ihan alusta. Teimme myös seisomista mikä näyttäisi olevan minun ja Kiiran maanvaiva. Kiira kun tarjoaa mätsäriposeerausta eli kun pyydän sen ylös istumasta, niin se menee pönöttämään eteeni 90 asteen kulmassa ja näyttää hienolta. Ihanaa, että se on yhdistänyt sen minuun, mutta ei voi jatkua korkeammissa luokissa, kun tulee liikaa miinuspisteitä. Se kuitenkin jaksaa aina naurattaa miten Kiira onkin oppinut yhdistämään minut näyttelyposeeraukseen.

Tässä vaiheessa Neira huusi vain hieman autossa ja Viena oli yhä hiljaa autossa.

Kiira teki siis hyppyä. Se on niin tokokoira! :D On niin hassua, kun se ei yhtään irtoa eteeni, vaan joudun juosta todella kovaa, että Kiira saa tarpeeksi vauhtia hypätäkseen. Kiira on myös todella laiska hyppääjä ja hyppää vain sen pakollisen määrän. Mikä yleensä johtaa siihen, että kevyet rimat putiavat. Kovemmalla vauhdilla Kiira toki pääsee yli ihan hienosti. Tämän jälkeen Kiira meni tauolle.

Menin hakemaan Neiran. Autossa minua odotti ahdistus paskat ja Neira oli sotkenut samalla koko takaluukun. Olin siitä todella ylpeä. Kirosin hetken enkä tosiaan treenannut mitään siinä mielentilassa, vaan odotin että rauhoittuisin. Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kerta kun Neira kakkaa autoon tauolla. 

Noh. Lopulta päädyimme treenikentälle. Teimme houkutuksen, hieman pujottelua ja hypyn. Olin Nierasta todella ylpeä. Se ei mennyt haistelemaan houkutuksia vaikka minulla oli se vapaana. Hyvä Neira! Pujottelun jälkeen oli Neiran mielestä outoa tehdä agility hyppyä, mutta oikean vauhdin haettuani Neira ymmärsi jutun ja hyppi jatkossa todella hyvin. Että tältä osin meni todella hyvin. Emme tehneet montaakaan toistoa hyppyä.

Neiran treenien puolessa välissä pieni Viena hyppäsi takaluukusta ulos vaikka olen sen asettanut takapenkille. Hatchback autoni sallii tämän ja sieltä se jolkotti luokseni tyytyväisen näköisenä itseensä.

Oli Neiran tauon paikka. Vienan kanssa teimme pujottelua ja junttiseuruuta Elsa-bretonin omistajan Jennin sanojen mukaisesti. Junttiseuruu on siis sellaista rally-toko seuruuta, jossa koira ei ole ihan tokomaisen keskittynyt koko ajan, vaan saattaa haahuta sinne tänne katseellaan.

Vienan mielestä pujottelu oli ihan tylsää nakkipalkalla. Se haisteli ennemmin maata ja näytti minulle takapuolta. No, otin pallon esiin ja johan tyttönen seurasi! Viena olisi pallon perässä lähtenyt vaikka kuuhun. Ihana koira! Lisää pallolla palkkaamisesta "Ei treenejä ilman motivaatiota" postauksessa.

Tästäpä Neira riemastui ja se alkoi haukkua saaden samalla Kiirankin ulvomaan. Treenasimme Vienan kanssa vielä hetken seuruuta, koska se seurasi kuin unelma pallopalkalla.

Olin tässä vaiheessa jo aivan kypsä Neiran pelleilyyn ja lupasin itselleni, että se ei enää lähde mukaan jos sen täytyy odottaa omaa vuoroaan, koska sen huutoa ja pelleilyä ei jaksa kukaan. Teimme juuri tämän huutoshwn vuoksi seuraavaksi Neiran kanssa rauhoitustreenejä. Neira oli matolla käskyn alla, kun Jenny ja Kiira tekivät hieman seuruuta. Neira oli ihan nätisti, kunnes Jenny meni agility esteen luokse ja Neira alkoi taas huutaa. Minäkin olin silloin hieman kauempana joten kahden kriteerin nosto oli pienelle collielle liikaa.

En kuitenkaan aivan masentunut Neiran käytöksesta, vaan olin lopulta ihan tyytyväinen, että se pysyi kohtalaisesti rauhallisena matolla. Kunnes... päätin vielä aivan viimeiseksi tehdä Kiiran kanssa pari hyppyä, vaikka tiesin nieran sekoavan. Neira siis huusi vieressä, kun Kiira hyppi ja lopulta kun Viena kolmannen kerran hyppäsi takaluukusta ulos, niin päätin, että nyt lähden kotiin! 

Ensi kerralla mietin paremmin miten treenaan ja kuka koira odottaa missä! :D Helvetti! <3

Ei treenejä ilman motivaatiota

Päivän tarkoitus oli löytää jotakin muutakin kuin nakki, jolla saan koirani villiksi. Olen aiemmin näyttänyt Neiralle palloja, häntää ja skinneeziä leluiksi. Näistä Neira on ollut eniten kiinnostunut palloista. Yhden Neiran lempipallonarulelun olenkin onnistunut hvittämään, mutta eiköhän tämä tästä lähde. Viena puolestaan näyttäsi innostuvan kaikista leluista.

Olen näyttänyt Vienalle sellaista vinkuvaa patukkaa ja se aivan riehaantuu siitä! Kai se on äidin maidosta asti tiennyt, että patukat ovat huippujuttu! Palloista Viena kyllä tykkäsi. Se tuli sivulle hienommin kuin koskaan ja todella innokkaasti. Oli ilo katsella.

Neira puolestaan villiintyi aivan kokonaan, kun tein sen kanssa sellaista palloralleilua että heitin pallon hiekakentän yhteen päähän ja juoksin edestakaisin sen kanssa. Neira hyppi ja pomppi innoissaan pallon perään. Ihanaa!

Kiira puolestaan oli sitä mieltä, että pallot oli blääh. Minun kanssani juokseminen edestakaisin oli kuitenkin ihan ok. Enemmän se katseli minua asenteella, että voisin itse juosta pallon perässä.

Alla hieman kuvia treeneistä! Oli muuten aika hikistä hommaa!

Treenailua

Vähän alkaa lomailu jäädä taakse ja edessä on syksy ja rallytoko urat! Rally-tokosta tulee vasta ensi vuoden toukokuussa virallinen, mutta olen silti päättänyt hakea hieman tuloksia sieltä puolelta. Trakoituksenani olisi saada Vienalle pohjia rally-tokoa varten ja ensi vuonna olisi tarkoitus vääntää tottista jälkeä varten. 

Tällä hetkellä Viena osaa tulla sivulle pienen käden liikkeen avustamana. Myös suullinen käsky yksinään toimii, jos tyttönen keskittyy. Tämä on ollut aina ikuinen murheenkryynini ja varsinkin kasvavalla koiralla. Nyt Viena on kasvanut suurinpiirtein oikean kokoiseksi ja oikeaa asentoa voi alkaa hinkkaamaan pikkuhiljaa.

Makaamaan Viena osaa mennä sanallisesta käskystä. Käsimerkin olen saanut hiottua jo pois. Viena vain tuppaa nousemaan ylös jos minä kumarrun liikaa. Se on jotenkin hassua. Kai se on oppinut, että kun minä kumarrun ja nousen ylös, niin sekin voi nousta ylös. :D

Istumisen taisin opettaa Neiralle ihan ensimmäiseksi. Se onkin tosi vahva. Välillä, jos on liian paha häiriö, niin ehkä sitten auttaa käsiliikkeen apu, mutta muuten olen ihan tyytyväinen. Viena pyllähtää suht nopeasti. :) 

Sesomisen alkeita ollaan tässä treenailtu. Niin näyttelyseisomista kuin ihan perus seisomista. Olen naksauttanut, kun Viena seisoo ja palkannut oikeasta katsomasuunnasta, eli eteenpäin sen pitäisi katsoa näyttelyissä ja muuallakin. Tämä vaatii ehdottomasti vielä hiomista, mutta ei se ihan mahdottomalta vaikuta. Viena on aika fiksu likka.

Seuruussa meillä on myös otettu pohjia samoin kuin eteentulossa. Nämä ovat vielä hieman enemmän hakusessa, mutta hiljaa hyvä tulee vai miten se meni? Myös takaakiertoa olemme harjoitelleet. Takaakierto tulee rally-tokossa. Sitä siis täytyisi treenata ennen kuin Viena täyttää  10kk, jotta sille saisi kisat heti sen kunniaksi.

Neiran kanssa taas teemme tällä hetkellä AVO-liikkeitä. Neira osaa kaikki ALO-liikkeet jo, joten ei tarvitse kuin hakea yksi hyväksytty tulos ja olemme rtk1 Neiran kanssa. AVOssa uusia liikkeitä on houkutus, pyörähdys ja hyppy. Hypystä en aio kantaa murhetta. Neira on kuitenkin agilitykoira, joten se osaa kyllä hypätä esteen yli. 

Pyörähdyksen Neira oppii hiljalleen. Se seuraa hyvin kättä, mutta naksutin koulutettu ja operanttikoira ei kuitenkaan ihan helposti harhaudu sivulta seuruun aikana. Neira kuitenkin seuraa kättä sen verran hyvin, että tämä ei ollut ihan mahdoton sille opettaa.

Mutta houkutus... Neira on niin perso ruualle, että en tiedä mihin joudun tämän houkutuksen kanssa. Houkuttelussa siis voi olla jotain metallista, puista tai muovista houkutuksen kohteena. Houkutus saattaa myös olla muovipurkkin, jonka sisällä on ruokaa. Koira ei siis saisi mennä haistelemaan näitä vaan pitäisi pysytellä minun rinnallani koko ajan. 

Saa nähdä kuinka käy!

Myös Kiira osaa jo pyörähtää!

Mätsärimeininkiä

Näyttäisi siltä, että blogi ja harrastuselämä heräävät todella pikkuhiljaa henkiin. Saimme jopa käytyä mätsäreissä pitkän tauon jälkeen. Tarkoitus oli hieman kartoittaa missä Vienan koskettelussa mennään. Itse saamme sitä kopeloida, mutta välillä täysin vieraat saattavat olla jänniä. Luulen Vienan jo yhdistäneen kehän ikävään tunteeseen, mutta katsotaan miten käy.

Ensimmäisenä vein kehään Kiiran. kiiran kohdalla oli tarkoitus katsoa, että mitä se sanoo. Näyttelyissä se antaa katsoa hampaat, jos avaan kurkkarin ja muutenkin saa kosketella hetken väistämisen jälkeen. Eilen Kiira oli mätsäreissä melko väistävällä tuulella. Päädyin sitten siihen, että tuomari antaa sille vain nakkia, kun se on tullut kosketusetäisyydelle, että Kiira ei ihan opi väistämään.

Kiiralla oli hyvä juoksupäivä. Kehä oli iso ja meillä oli hyvä rytmi. Kiira myös seisoo kuin tatti. Eilen oli pakko pitää vahvistustiheys suurempana kuin yleensä, koska olemme rallytokoilleet niin paljon, että se olisi pian tarjonnut jotakin muuta. Loppujen lopuksi olen oikein tyytyväinen Kiiran suoritukseen. Eikun mätsäreitä vaan lisää!

Viena oli myös mukana. Vienan kanssa olin päättänyt, että se hakisi vain nakkia tuomarilta ja sitä se kanssa sai tehdä. Tuomari oli aivan loistava. Tuomari lähestyi meitä kylki edellä ja kyykistyi metrin päähän. Ojensin hänelle nakkia ja tuomari tarjosi niitä Vienalle. Viena lähti lähestymään tuomaria. Ei se mitenkään iloinen ollut, mutta olin todella tyytyväinen, että Viena lähestyi sitä. Ihanaa!

Juoksemista emme ole juurikaan harjoitelleet, joten se meni maata haistellen ja välillä peitsaten, mutta kyllä Vienasta juokseva koira saadaan! Seisoa Viena osaa. Se pönöttää paikoillaan ja katsoo minua kysyvästi. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikon näyttelytreeneihin.

Jäljestävä höyryjuna

Pari kertaa ollaan oltu ihan omalla porukalla tekemässä namijälkeä Vienan kanssa. Ne kerrat ovat menneet ihan kohtalaisesti. Ensimmäisellä kerralla Viena ei oikein ymmärtänyt mistä on kyse, vaan se tarjosi onnellisesti istumista, makaamista ja tassun antamista. Seuraavilla kerroilla se on kyllä ymmärtänyt käyttää nenäänsä.

Viena on siis tehnyt ehkä kolme tai neljä peltojälkeä ennen kuin kävin jälkikurssilla. Vienalla on ollut havaittavissa sellaista höyryjunamaisuutta. Se haistelee kyllä tarkasti, että mihin ollaan menossa, mutta nakit jää kyllä matkalla syömättä. Ei siis ihan kaikki, mutta ehdottomasti moni. Viena kulkee kuitenkin sen verran suoraviivaisesti hajun perässä, että olen antanut sen höyryillä sitten.

Eilen olimme tosiaan jälkikurssilla, jossa harjoittelimme jälkiruutua. Kurssin tarjosi Koirapalvelu Virike. Tarkoitus oli siis palkata koiraa siitä, että se pysyy ihmisen hajureitillä. Tallattiin 3 kengänmittaa x 3 kengänmittaa alue ja ripoteltiin nameja reunoille ja tallatulle keskialueelle. Tässä Viena onnistui hienosti. Välillä se kävi harhailemassa hieman pidemmälläkin, mutta palasi kyllä haistelemaan namiruutua.

Tästä vaikeutimme seuraavalla kerralla. Oli ruutu, käytävä ja ruutu. Viena löysi hienosti ensimmäisen ruudun ja söi siitä keskittyneesti makupaloja. Käytävälle se lähti myös makupalojen perässä, mutta jätti puolet syömättä. Viimeisellä ruudulla se jäi taas syömään tyytyväisenä kunnes sanoin "maali" ja lähdimme pois.

Teimme vielä kolmannen kerran tämän ja silloin Viena lähinnä juoksi läpi kuin höyryjuna. Nenä sillä oli maassa, mutta yhtään nakinpalaa se ei matkalla halunnut syödä. Eihän työskentelevä koira nyt syödä kerkeä! :D

Seuraavaksi olisikin tarkoitus opettaa Viena ilmaisemaan keppi, jotta sen voisi aina laittaa maaliin ilmaistavaksi. Sitten ei oikeastaan haittaa, että Viena juoksee radan läpi kepiltä kepille. Taidan kyllä mennä kurssille uudestaankin.

Meidän uimarit

Ensi alkuun tahdon pahoitella bligin hiljaisuudesta. Itse olen ollut töissä eikä koirien kanssa olla paljoa treenailtu kesäkuussa kun ollaan oltu lomalla, joten en ole keksinyt mitään hauskaa kirjoiteltavaa. Nyt kuitenkin heinäkuun lopussa olisi rally-tokokisat, joihin ajattelin taas mennä. Neira lähenee AVO-luokkaa, joten täytyy alkaa opettaa sille asioita.

Mutta uimisesta. Kirjoitin alkukesästä, kuinka Neira ei oikein ui. Kirjoituksen löydätte tästä. Kirjoitin myös kuinka Viena kyllä lähtee uimaan. Kesä on puolessa välissä ja Vienasta on todellakin paljastunut melkoinen vesipeto. Eihän se vielä älyttömän kauas lähde uimaan, mutta jokaisen pienen risunkin perään se lähtee. 

Neira puolestaan ui vain ihan vahingossa ja hyvä niin, koska Neirahan ei osaa uida sitten ollenkaan. Mökillä kokeilimme niin, että kämppis laski sen veteen laiturin päästä ja minä olin vedessä ohjaamassa sen rantaan. Se oli niin kamalaa räpiköimistä, että huhhuh! Neiran ei tosiaan kannata uida keskenään. Emmekä annakaan koirien olla yksinään rannassa, mutta Neira saattaisi typeryyttään hukkua. 

Vienalla alkaa olla uimatekniikka hallussaan. Se ui kohtalaisen pitkänä viivana ja hienosti käyttää kaikkia jalkoja. Jos Vienalle heittää liian ison kepin, niin sitten se yhä räpiköi kun kala kuivalla maalla, mutta ihan kohtalaisesti se älyää mitkä ovat sopivan kokoisia keppejä/tukkeja.

Saa nähdä kuinka loppukesästä käy. Onko Niera jo oppinut uimaan vai juokseeko se yhä vain kahlaamassa? Ja vieläkö Viena jaksaa polskutella?